tag:blogger.com,1999:blog-70417017649761459412024-03-12T02:19:36.318-07:00Satu SalonenSatu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.comBlogger271125tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-28083422927965090972024-03-11T04:11:00.000-07:002024-03-12T02:19:04.710-07:00Mistä uusi supermummo Airan seuraajaksi?<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTq6ffqtBItQFPz2v44VAORckgsKOqgsuJ_SGVTO2lYmesrdTtdmsLcO0gJB7b74w88YtHlp6deEvjKAKKRzUGOjsPkyJhJdZYzZI33gdW5PPtNEPJpT1UArXj-EJmWrHSY0d9wx_tn2ZrGrwdXR2bu1ybaPdQQvBVl8uWlLf2F7sVAl4_3bdMm_mFD41f/s4032/20240310_072018.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTq6ffqtBItQFPz2v44VAORckgsKOqgsuJ_SGVTO2lYmesrdTtdmsLcO0gJB7b74w88YtHlp6deEvjKAKKRzUGOjsPkyJhJdZYzZI33gdW5PPtNEPJpT1UArXj-EJmWrHSY0d9wx_tn2ZrGrwdXR2bu1ybaPdQQvBVl8uWlLf2F7sVAl4_3bdMm_mFD41f/s320/20240310_072018.jpg" width="180" /></a></div>Onnea itselleni. Täytin 73. Ikä on muutakin kuin numero. <p></p><p>Arvuutellaan kumpi vanhus USA:ssa päätyy presidentiksi. Meillähän oli Super-Urkki joka oli nelikymppinen kunnoltaan viimeiselle kaudelleen lähtiessään ja muistamme kaikki, kuinka siinä kävi. </p><p>UKK:n lisäksi Suomessa on ainoa joitain esimerkkivanhuksia, joiden pirteyttä ja kuntoa ihaillaan - arkkiatri Arvo Ylpöstä lähtien. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsti_Paakkanen">Kirsti Paakkanen</a> innostui eläkepäivillään nostamaan Marimekon uuteen kukoistukseen.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aira_Samulin">Aira Samulinin</a> poismenon jälkeen meillä on supervanhustyhjiö. </p><p>Ennustan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Mannola">Pirkko Mannolasta</a> leivottavan seuraava supermummo. Spagaattikin kai vielä sujuu, vaikka ikää pitkälti yli 80. Ihan kiinnostavaa nähdä, millaista julkisuuskuvaa <a href="https://www.presidentti.fi/henkilotiedot/cai-goran-alexander-stubb/">presidenttimme</a> äitipuolelle nyt puuhataan. Tiettävästi on urheilullinen ja kunniaksi kuntoilevalle presidenttiperheelle. Paitsi että pitää ehkä nyt hillitysti esiintyä. Yli 60 vuotta sitten hän oli esiintymässä Herbert Katzin orkesterin kanssa Parkanon Päivölässä ja sain valokuvan ja nimikirjoituksen. 10-vuotiaana häntä kovasti ihailin kun oli niin nätti ja pirteä. Hän oli siihen aikaan tähtenä kaikissa lapsille sallituissa elokuvissa. </p><p> <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Lenita_Airisto">Lenita</a> mieluusti paistattelisi julkisuudessa edelleen, mutta turhamaisuutensa vuoksi ei vanhuksena halua meritoitua. Katsotaan nyt. Miehiä ei oikein ole tyrkyllä maskottivanhuksen rooliin. </p><p>Minä olen tavallinen vanhus. En pysty kävelemään 10 000 askelta päivässä. Älykellooni äskettäin vaihdoin tavoitteeksi 3000 askelta. Jonain hyvänä päivänä siihen voin päästäkin. Pilateksesta kovasti tykkäisin ja 60+ Pilateksessa vuosikausia kävinkin, mutta en enää jaksa. Pitää suostua luopumaan, se kuuluu myös vanhuuteen. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDIe-4DO3qSSb2XY-j4rPbUWMGxNn-IPFqHz7LsvMalY2Nh4pMeNYbFJsZgmHtbHtKxPqSpcmlkVqPqB025BSph4UfeS_Wi8oBaTociRhyphenhyphenA2pR675YN4ss_I2oVJ81TvpcIdpbkLJn6Fb_2DsaFXYlSFSLf2tG5-j_nuZUze2llFeSnKKFE4cHZDD01-EU/s4032/20240223_115914.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDIe-4DO3qSSb2XY-j4rPbUWMGxNn-IPFqHz7LsvMalY2Nh4pMeNYbFJsZgmHtbHtKxPqSpcmlkVqPqB025BSph4UfeS_Wi8oBaTociRhyphenhyphenA2pR675YN4ss_I2oVJ81TvpcIdpbkLJn6Fb_2DsaFXYlSFSLf2tG5-j_nuZUze2llFeSnKKFE4cHZDD01-EU/s320/20240223_115914.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Kuvassa ei ole keskiaikainen kidutuslaite, vaan <a href="https://nordichealth.fi/">Nordic Health Fysioterapiakeskus</a> missä käyn nostamassa 2,5 kilon painoja tai teen 40 kilon jalkaprässiä. Siellä on päivisin asiakkaiden keski-ikä yli 70 vuotta. On siellä varmaan supermummojakin, mutta myös meitä sangen vaivaisia, joille pitää tehdä sopiva ohjelma. Olin vannonut, että ikinä en kuntosalille suostu menemään. Enkä ehkä menisikään, jos jaksaisin golfata, hiihtää tai kävellä 10 kilometrin päivämatkoja Pariisissa, Roomassa tai jossain muussa mukavassa paikassa. Noissa kummallisen näköisissä tietokoneohjatuissa kuntoilulaitteissa on sellainen hyvä puoli, että ne voidaan säätää jokaisen voimille sopiviksi. Joka suorituksen jälkeen laite ilmoittaa, kuinka hyvin meni. Jos ei kukaan muu satu kehumaan, on ihan kivaa, kun kone antaa onnistumisprosentiksi vaikkapa 98 %. </p><p>Minulla on myös yksi superkuntoiluvinkki. Aina kun sanotaan, että pitäisi liikkua (aivan liian) monta tuntia viikossa. Koronasulkujen aikaan Yle ja Helsingin kaupunki teki <a href="https://areena.yle.fi/1-50489724">Aamujumppia</a> Ylen Areenaan. Ne tulee joka arkiaamu kymmentä vaille yhdeksän TV2-kanavalla. No, eihän niitä tule tehtyä, paitsi että kun laittaa puhelimeen muistutuksen joka aamu 9.48 ja sitten avaa television. Nyt emme pariin kuukauteen ole kertaakaan jättäneet tekemättä, jos olemme kotona. Siitä kuulkaa tulee yksi tunti viikossa ihan huomaamatta. Ja muutenkin siinä kummasti vetreytyy. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwUgp4w7tr5txGeJ8UWm5gBAWRQ5tdcbkkUMmsW3hs0C_rIq7aNSKmNCqugLxaHpH_RKbUeJjinaqlLMd6qYCylfH8tGDkC15WS3LlYwjVYTC2QCdv62cQvxCt2vGS8CyWFgg7SuDNsu5vmw29ZiYYBDnaa20UYq3iSq__IXILpMHHXappvbbqRgWnbj-U/s4032/20240311_125252.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwUgp4w7tr5txGeJ8UWm5gBAWRQ5tdcbkkUMmsW3hs0C_rIq7aNSKmNCqugLxaHpH_RKbUeJjinaqlLMd6qYCylfH8tGDkC15WS3LlYwjVYTC2QCdv62cQvxCt2vGS8CyWFgg7SuDNsu5vmw29ZiYYBDnaa20UYq3iSq__IXILpMHHXappvbbqRgWnbj-U/s320/20240311_125252.jpg" width="180" /></a></div><br /><p></p><p>En voinut olla ostamatta pääsiäiskorttia Eleonorille. Niinpä lähden nyt kellottamaan tuhatkunta askelta postilaatikolle. </p><p>Minun piti kyllä kirjoittaa syntymäpäivääni ankeaa tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta: kipuja, sairauksia, näen ja kuulon heikkenemistä, vesivahingon kustannuksia, stressiä, muistin hapertumista. Eli siis kaikkea semmoista, mikä supervanhuksilta puuttuu. </p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-81866611689198454362024-02-25T01:52:00.000-08:002024-02-25T01:52:11.021-08:00Viimeinen kvartaali menossa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLRtJtyTLUZRYnf5ub-M5MvlOU7LOdZI4-CnwasooAMVwLVKvMlLxX-O99XhupFxu78_ipLZ9hLNZKI-uQTHFo7WR93ZqnYdQVM2eYZxEw6VLAQe8mJKYe-q9nmjZXQqyI4uo0ONCNxQTf6VqLAbgPIDl2TrKmxcBYXPZUj2n6Eu3UdgS1mmDCeRQ64pFq/s4032/20240208_195816.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLRtJtyTLUZRYnf5ub-M5MvlOU7LOdZI4-CnwasooAMVwLVKvMlLxX-O99XhupFxu78_ipLZ9hLNZKI-uQTHFo7WR93ZqnYdQVM2eYZxEw6VLAQe8mJKYe-q9nmjZXQqyI4uo0ONCNxQTf6VqLAbgPIDl2TrKmxcBYXPZUj2n6Eu3UdgS1mmDCeRQ64pFq/s320/20240208_195816.jpg" width="180" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen käynyt läpi viimeisiä papereita äitini jäljiltä, vaikka hänen kuolemastaan on jo vuosia. Äidilläni oli isoäitini klaffipiironki, jossa hän säilytti tärkeimpiä papereitaan. Piirongin perinyt veljentytär oli koonnut loput tavarat pahvilaatikkoon, joka nyt kulkeutui minulle. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Papereiden järjestely otti koville. Papereita oli kahteen kategoriaan: muistoja elämästä ja muistoja kuolemasta. Jostain syystä äitini oli tallettanut piirongin oikeaan ylälaatikkoon kuolinilmoituksia. Niitä oli 1930-luvulta alkaen Antti-isoisän kuolinilmoituksesta ja muistokirjoituksesta lähtien. Se oli varmaankin talteen ottanut jo isoäitini Iida. Hiukan ihmettelin kuolinilmoitusten määrää. Miksi niitä kerätä? Tunnistin toki henkilöt, sukulaisia, äidin entisiä työtovereita ja ystäviä. Ystävien luonnollista poistumaa. Ensin ajattelin, että ei kai näitä säilytetä. Tarkemmin ajateltuani huomasin, että siinä on äidille tärkeät ihmiset. Ehkä kuolinilmoitukset olivat tapa surra tai muistaa. Panin ne kaikki ohueen mustaan kansioon. Kirjoitan siihen saatelapun. Inkerin tärkeät ihmiset. Siisti ja kompakti kokoelma. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Toinen kansio on hieman paksumpi, ehkä pari senttiä. Siellä on Pikku-Inkerin koulu- ja työtodistukset.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Niiden seassa oli jostain syystä myös minun koulutodistukseni yhteiskoulun ensimmäiseltä luokalta. Lukuaineiden keskiarvo 9.25. Ehkä äiti halusi tätä ilolla muistaa. Todistuksista huomaan, miten erilaisia olemme taidoiltamme. Äidillä oli aina laulu ja liikunta 10 ja matematiikka 5. Minulla ne huonoimmat numerot laulusta ja liikunnasta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Muistan lukuisat kerrat kun lapsena vähän nolotti kirkossa tai joissain itsenäisyyspäiväjuhlissa, kun äitini lauloi, yksin tai duettoja Mansukosken Pertin kanssa. Vaikka hyvin äiti lauloi. En muista äidin ikinä kotona laulaneen. Joskus ennen esiintymisiä hän saattoi yksin harjoitealla. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Äidin korulippaassa oli myös ansiomerkkejä kuorotoiminnasta. Äiti kertoi, että aina raskaana ollessaan hän toivoi, että lapsi osaisi laulaa ja pelata pesäpalloa. Nuorin sisaruksista sentään pärjäsi pesäpallossa. Ehkä hän kuitenkin oli meistä usein ylpeä, vaikka emme oikeissa lajeissa pärjänneet. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kuvan kaksi työmääräystä on lottakomennukselle, toinen puhelunvälittäjäksi, toinen ilmavalvontaan. Allekirjoittajana on Lapuan yhteiskoulun rehtori Hilja Riipinen. Äiti kävi koulua Lapualla. Nykypolvet eivät enää tiedä, kuka oli Hilja Riipinen. Silloin rintamalle lähdettiin vapaaehtoisesti - velvollisuudentunnosta. Olen äidistä ylpeä. Suomi oli silloin samassa tilanteessa kuin Ukraina. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun papereita käyn läpi, monenkirjavaa muistoa tulvii mieleen. Huomaan, miten vähän äidistäni loppujen lopuksi tiedän. Olisi pitänyt kysyä, miten ihmeessä menit naimisiin miehen kanssa, joka ei osaa laulaa eikä harrasta urheilua? Oliko teillä mitään yhteistä? Äidin papereissa oli myös hieno paperi, jossa Tasavallan Presidentti oli myöntänyt Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan mitalin. Minulle tuli mitali yllätyksenä, en tiennyt koko asiasta, olisi pitänyt kysyä. Enkä toiminnasta rintamaveteraaneissa. Ainakin yhdistystoiminnassa olemme molemmat olleet ahkeria. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYC8DoHt8_zLKT7BjE5iFZmA3ai3n9lPhw7JBpMQ38PEmCSdo3NvwZ6hHBQwPcfVQLzcfMf9WG_vjWzaQh0RQ0vBbGLdC0AQOYadpK62YzO_Ud9dCLpsy3FmsSREedJc8dq-SPmoP1pT-e4XykLLDIt2sNCNBGM-V8ChDk9AVb4ECPH_iAhg3ykWX8Gjt/s4032/20240208_111942.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHYC8DoHt8_zLKT7BjE5iFZmA3ai3n9lPhw7JBpMQ38PEmCSdo3NvwZ6hHBQwPcfVQLzcfMf9WG_vjWzaQh0RQ0vBbGLdC0AQOYadpK62YzO_Ud9dCLpsy3FmsSREedJc8dq-SPmoP1pT-e4XykLLDIt2sNCNBGM-V8ChDk9AVb4ECPH_iAhg3ykWX8Gjt/s320/20240208_111942.jpg" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun alkaa olla elämän viimeinen kvartaali käsillä, lähihistoria kiinnostaa enemmän. Käydessäni läpi äitini papereita mietin perimääni. Paperien ja muutamien esineiden lisäksi olen perinyt luonteenpiirteitä, ulkoista olemusta aika paljon, taitoja tuskin ollenkaan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Lopuksi aineeton perimä: arvot. Poliittiset arvot näköjään ovat hyvin periytyneet. Ukrainan sodan ainoa hyvä puoli on siinä, että vihdoinkin saa sanoa, mitä oikeasti itänaapurista ajattelee. Tunneperimästä olisi hyvä puhua enemmän. Ainakin niin, ettei siirtäisi huonoa perintöä seuraaville sukupolville. Tästä olisi hyvä osata puhua myös omien lasten kanssa. Ja vaalia jotain hyvää tunneperimää. Inkerin hieno ominaisuus oli, että hän ei koskaan valittanut vaivojaan, eikä puhunut pahaa muistaa. Puhelun hän päätti aina reippaasti: "Kaikki kunnossa". </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Sitten vielä siunatuksi lopuksi: hengellinen perimä. Pistää miettimään, vai mitä?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRW1mnzyXICtiEX5ut5ZmIQwuTnwboyiRWgdqZmdw72oL3bKkf42TaTkvZGgQihAAAZVPfiOW1gpFQMtGcjcYNY7N_edn_8pkDOyDWhdYppE9QCUFuqvFdE8HLcb_jGExZ93J9CmF02H6L4nG05EaaLeKSr0BgRvqU-EyGkByotJCZNMr4ygBu8qX7E8J5/s4032/20240207_142649.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRW1mnzyXICtiEX5ut5ZmIQwuTnwboyiRWgdqZmdw72oL3bKkf42TaTkvZGgQihAAAZVPfiOW1gpFQMtGcjcYNY7N_edn_8pkDOyDWhdYppE9QCUFuqvFdE8HLcb_jGExZ93J9CmF02H6L4nG05EaaLeKSr0BgRvqU-EyGkByotJCZNMr4ygBu8qX7E8J5/s320/20240207_142649.jpg" width="180" /></a></div><br /> <p></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-47661950614803933512024-02-05T04:02:00.000-08:002024-02-05T10:59:47.913-08:00Kerrankin kissankuva <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEgqTBYQJ6LuM1EudNDw7w5iKzy1Pcp2T-7VRstov4WZYopUij-LLVb3Ltm6tjpDzwga-WoZczVGx06i3ugKKgurknvN8IDG5xAFmEnN5qrDulWkDWDAe4nV8VaFUYB-0mX2e6dcuFGbAN42V5__j1Ani9gsvNH_L1c5-adc7s-d7RkAyMCXtl4OwGPiSZ/s1920/IMG-20240122-WA0000.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEgqTBYQJ6LuM1EudNDw7w5iKzy1Pcp2T-7VRstov4WZYopUij-LLVb3Ltm6tjpDzwga-WoZczVGx06i3ugKKgurknvN8IDG5xAFmEnN5qrDulWkDWDAe4nV8VaFUYB-0mX2e6dcuFGbAN42V5__j1Ani9gsvNH_L1c5-adc7s-d7RkAyMCXtl4OwGPiSZ/s320/IMG-20240122-WA0000.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tytär lähetti kuvan Interflora-kukkakimpusta. Perille meni ajoissa ja oli ihan saman näköinen verkkokaupan sivulla. Joskus asiat vanhuksiltakin onnistuu ja digiaika helpottaa elämää. Graccus-kissa tuli sopivasti linssiluteeksi. Ihka ensimmäinen postaamani kissankuva. Aika hieno!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tammikuun onnistumisiin voi lukea villapaidan. Olen pari viime vuotta kutonut villasukkia. Kutominen rauhoittaa mieltä ja tasaa ajatuksia. Eino kysyi, osaatko mummi tehdä villapaidan. Googletin villapaitaa ja löytyi Strömson malli lapsen villapaidaksi. Eino valitsi värit, violetti paita syntyi. Kuvio on sieltä täältä vinksallaan, jos tarkasti katsoo. Einoa se ei haittaa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />Nyt on Ellalle syntymässä keltainen villapaita valkoisin kuvioin. Samalla kun lapsenlapselle kutoo, voi kutoa mukaan rakastavia mummisajatuksia. Kohta pariisitar Ella taitaa olla niin iso tyttö, ettei mummin villapaidat enää kelpaa. Carpe diem!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kävin tänään Kalasataman Redissä passikuvassa. Kesti noin 5 minuuttia. Korkean iän hyvä puoli on siinä, ettei enää yhtään kauhistu, miten kauhealta passikuva näyttää. Kummasti on suostunut siihen, että sopii näyttää vanhalta. Tein henkilöllisyystodistushakemuksen poliisin verkkosivulla - kesti alle 5 minuuttia. Muutaman päivän päästä haen henkilökortin tuosta R-kiskalta. Ranskassa vävyn passi oli päässyt vanhenemaan. Jouluviikolla teki hakemuksen, poliisilaitokselle eka aika 6. helmikuuta ja siitä 6-7 viikkoa kestää passin saanti. Että hienosti meillä täällä asiat toimii. Kunhan on pankkitunnukset. Pitäisi vielä vaihtaa mobiilivarmenteeseen, olisi inan turvallisempaa ettei joka paikkaan tarvitsisi pankkitunnuksia naputella. Ylitin itseni villapaita- ja kukkatilausasioissa ja poliisiasioissa. Osaan siitä iloita.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kolikon toinen puoli on sitten asiat, joita en osaa tai mikä ahdistavinta - joita en enää osaa. Ahdistaa elinikäinen oppiminen. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vanhus saa kotiin apua, jos ei enää itse pääse vessaan eikä osaa lääkkeitä ottaa ajallaan. <a href="https://sumut.fi/wp-content/uploads/2020/02/MMSE-ohjeet-testin-tekemiseen.pdf">MMSE-muistitesti</a> tehdään usein, jos ikäihminen valittaa muistin heikkenemistä. Kyllähän minä tiedän, mikä vuosi nyt on ja missä osoitteessa olen. Saan mitä todennäköisimmin täydet 30 pistettä. Kuitenkin maailma on tulossa entistä monimutkaisemmaksi. Lamput eivät enää ole watteja, televisioissa ja puhelimissa on entistä enemmän ominaisuuksia, tulee uusia päivityksiä. Verkossa huijarit ovat entistä taitavampia. Pitää osata kirjautua Arenaan, Katsomoon, Ruutuun ja Neflixiin, jotka kaiken aikaa vaihtavat ulkoasuaan. Facebookissa melkein kaikkien ikätoverien tilit on kaapattu. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">En haluaisi yhtään lisää elämänikäistä oppimista. Haluaisin pitää nykyiset taitoni yllä ja pärjätä kotona. Onneksi meillä on jo yli 10 vuotta ollut sama osaava siivooja, joka vaihtaa liesituulettimen lamput, puhdistaa ilmalämpöpumpun suodattimet ja pesukoneen nukkasihdin. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ennen kuin kunnan kotipalvelua tarvitaan vaipanvaihtoon ja lääkedosetin täyttöön, pitäisi löytää siivousavun lisäksi ammattijärjestäjä/sihteeriapua, joka arkistoi hyvään järjestyksen tarpeelliset paperit ja panee silppuriin turhat, tekee veroilmoituksen, suunnittelee tulevan viikon ruokalistan, tekee verkkokauppaan tilauksen valmisaterioiden yhdistelmästä, huolehtien proteiinin saannista, hedelmistä ja kasviksista, herkkuja unohtamatta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Hoitohenkilökunnasta on huutava pula, jonkin tilaston mukaan kaikista ammattikunnista eniten työttömiä on yleissihteereissä. Jos olisin nuori ja terve, perustaisin firman, joka tarjoaisi vanhuksille yleissihteeripalveluja. On entistä enemmän asioita, joihin 30 MMSE-pistettä ei enää riitä. Arkipärjäämättömyyden oireet eivät tule siinä esiin. Tänään aamulla jäi kylpyhuoneessa vesihana valumaan. Noin puolen tunnin kuluttua huomasin asian. Seuraavaksi ehkä unohtuu liesi. Vielä osaan verkkopankkia käyttää ja tunnistautua. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><p></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-37870208870620874952023-12-24T00:17:00.000-08:002023-12-24T00:27:55.343-08:00Jouluksi kotiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjlEEkmpTHGI8U3AFUZWmKfTRqMtWZCXpTEzlMZW0xd6ij12zm5nNVH3G3SR5jmZZuI-a1zpFYjdB337MdHRfEbgCav9bqX_u9GxUwTLATT-bnmqQrq4kPHAeBFCXK_MZaXKlxsfrjo-Y5Z9pnAFYU_BC9ImQp6hSnvEv1dYw7YKgmNV8hZl6MOzoJ-xOb/s4032/20231222_144320.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjlEEkmpTHGI8U3AFUZWmKfTRqMtWZCXpTEzlMZW0xd6ij12zm5nNVH3G3SR5jmZZuI-a1zpFYjdB337MdHRfEbgCav9bqX_u9GxUwTLATT-bnmqQrq4kPHAeBFCXK_MZaXKlxsfrjo-Y5Z9pnAFYU_BC9ImQp6hSnvEv1dYw7YKgmNV8hZl6MOzoJ-xOb/s320/20231222_144320.jpg" width="180" /></a></div><br /><div><br /></div>Vesivahingon kuivaus ja korjaus meni yhdessä hujauksessa. Mukava olla jouluna kotona. Vesivahinkopilvelläkin oli hopeareunus. Vuosikausia olen tuumannut, että pitäisi vähän vaihtaa olohuoneessa kalusteiden järjestystä. Muuttoliike Niemi sai siis kantaa varastossa olleet huonekalut hiukan eri paikkoihin. Hyvä tuli. Ammattimiehet asialla ja proppasivat taulut ja kuvakudoksen paikoilleen, ripustivat verhot ylös ja latoivat kirjat takaisin hyllyyn. Silti jäi paljon järjestettävää paikoilleen pantavaa pikkutavaraa. Tulipa samalla tehtyä suursiivous. <div><br /><div><div><br /></div><div>Kuten kuvasta näkyy keittiön asennukset viimeisteltiin huolella. Ikävä kyllä, usein vesivahingot ovat edellisen huolimattoman vesiasennuksen seurausta. Vielä ikävämpää, että Pohjola vakuutus ilmoitti, että kotivakuutuksemme ei korvaa mitään., väistökuluista. Tänään tuli tekstiviestinä Pohjolasta kysely, olemmeko tyytyväisiä. Ajattelen asiaa vasta joulun jälkeen. </div><div><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtTrTnCinghqfyKQm1p0v9EL7w4NCGN5SUrUvrdnJNn6FYMUQ_b42AozMSYXXyYrv9LPdgqQkUCVflr9RJttThOREkYJkdWybyhgFuX1acoRdh_jm8Dqo-PYHRUY2D2_DNwmC3ZTf4GwLOQ7_fPR0Fsc8dQAnHGWtUZSPVEBgB_8cWlm12hvzA04PZ5c__/s4032/20231207_113244.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtTrTnCinghqfyKQm1p0v9EL7w4NCGN5SUrUvrdnJNn6FYMUQ_b42AozMSYXXyYrv9LPdgqQkUCVflr9RJttThOREkYJkdWybyhgFuX1acoRdh_jm8Dqo-PYHRUY2D2_DNwmC3ZTf4GwLOQ7_fPR0Fsc8dQAnHGWtUZSPVEBgB_8cWlm12hvzA04PZ5c__/s320/20231207_113244.jpg" width="320" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Koska en enää ikinä halunnut nähdä vahinkoon osasyyllistä vesihanaa, tilasin (ja tietysti itse maksoin) uuden ja laadukkaan hanan. Tosi hyvä. Iloitsen siis tästä. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0hmJuGDrRK8oAEgE_rk6WFpK0ZkFvtHNhR66q2w0OlTQjARwCNcj8e6pP1AD7IQjmf-BmUMOdplGhuqwYN3M4zdvAGgRQp5AC9a__3nlJ7lvI53UnHKCgCu224vnVv_6IdKYh1cQE01fbHrWF1wxMmU5L-u2O7_RvUFdDuKxjqBmuaEhxK2skkkmxf1U8/s4032/20231207_110107.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0hmJuGDrRK8oAEgE_rk6WFpK0ZkFvtHNhR66q2w0OlTQjARwCNcj8e6pP1AD7IQjmf-BmUMOdplGhuqwYN3M4zdvAGgRQp5AC9a__3nlJ7lvI53UnHKCgCu224vnVv_6IdKYh1cQE01fbHrWF1wxMmU5L-u2O7_RvUFdDuKxjqBmuaEhxK2skkkmxf1U8/s320/20231207_110107.jpg" width="320" /></a></div><br /><div><br /></div><div><div><br /></div><div><br /></div><div>Meilahdessa purettiin angiografiajonoja urakoimalla ja minutkin kutsuttiin. Niinpä sain vaihteeksi tuiki tavallisen diagnoosin: sepelvaltimotauti. Vielä ei tarvittu pallolaajennusta. En sentään ihan tukossa ollut, vaikka yksi kohta oli epäilyttävä ja piti hakea toisesta leikkaussalista eri laite. Siinäpä sitten odottelin vaijerit sydämessä kun hoitajat ja lääkärit lukivat ohjekirjaa. Onnistuihan se. Oli onneksi langaton yhteys. </div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaO1b4SDr0BW7Op8Oz5-FCTjxfWfhyo9LxAUqngBpOviiM0hdqV99vVZp1L6W34mRZLdaauhzVtBA5X4Q_GurpMUNvvS_3vzqcRvlRK-gYyhh_Gu8f1skXwT8p3cFSHa7no6ZZriCYsEAB3uIjl3pkfM1y43GbrM38PGp8UDWcwCra-tdcNKR0sdJXdx14/s4032/20231217_102237.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaO1b4SDr0BW7Op8Oz5-FCTjxfWfhyo9LxAUqngBpOviiM0hdqV99vVZp1L6W34mRZLdaauhzVtBA5X4Q_GurpMUNvvS_3vzqcRvlRK-gYyhh_Gu8f1skXwT8p3cFSHa7no6ZZriCYsEAB3uIjl3pkfM1y43GbrM38PGp8UDWcwCra-tdcNKR0sdJXdx14/s320/20231217_102237.jpg" width="320" /></a></div><br /><div>Meilahden sydänosaston tuotantolaitoksessa potilaat kutsutaan numerojärjestyksessä. Paikka on 70-luvun retroa, säilynyt ulkonaisesti lähes alkuperäiskuosissa. Leikkaussalissa toki laitteet tältä vuosituhannelta. Nyt pitää vaan huolehtia kolesterolista ja verenpaineesta loppuelämä. Näin tulisi enemmän loppuelämää. <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdUIfOovV8wc6gCReW0r_Wh41ELZRtcb5buYOCCdst3mk2GwKaVdtT-Ye6txSiXtGfGOxKyiaoJJ1SAqgVuFEMrFQS1p20COt6DbPN83mt5TTA5_GnWR3mNC3B-0nnw3dZz_j4ORv-O5B0FFGbsYOOqKu0imfyd5MEqkRHnCnb5anFnEMnPwt3dVMNIIy3/s4032/20231218_194901.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdUIfOovV8wc6gCReW0r_Wh41ELZRtcb5buYOCCdst3mk2GwKaVdtT-Ye6txSiXtGfGOxKyiaoJJ1SAqgVuFEMrFQS1p20COt6DbPN83mt5TTA5_GnWR3mNC3B-0nnw3dZz_j4ORv-O5B0FFGbsYOOqKu0imfyd5MEqkRHnCnb5anFnEMnPwt3dVMNIIy3/s320/20231218_194901.jpg" width="320" /></a></div><br /></div><div><br /></div><div>Joulukortit lämmittävät mieltä. Ensi vuonna - jos Jumala suo ja elää saadaan - kirjoitan kortit. Tämä jouluna lähetän vain lämpimiä ajatuksia. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTQoXZTUz-39uxa8D15UX1n7IDlLTqKeLXyQrSv9bBeFqOzmJ8Zl9rq0JDpD1Y01jgjCI3wUvAgAHDEz9kw50vOzWCl5RaLgbBlDQb_Ws_afm9oTNmu494bFHUYkdPzqOrEP-RjXbVVMAauHbf3Fq0e3zb3uei9mszxRtAvfnCfFLeW-QkBa9wYszSc2U/s4032/20231222_155242.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTQoXZTUz-39uxa8D15UX1n7IDlLTqKeLXyQrSv9bBeFqOzmJ8Zl9rq0JDpD1Y01jgjCI3wUvAgAHDEz9kw50vOzWCl5RaLgbBlDQb_Ws_afm9oTNmu494bFHUYkdPzqOrEP-RjXbVVMAauHbf3Fq0e3zb3uei9mszxRtAvfnCfFLeW-QkBa9wYszSc2U/w185-h202/20231222_155242.jpg" width="185" /></a></div>Tästä vahingosta selvisimme säikähdyksellä. Matonkulma kellarissa kaatoi Potkulautamiehen. Emme päässeet yhdessä ylös. Onneksi Vepsäiseltä tilaamamme uusi ruokapöytä oli samalla hetkellä tulossa. Reippaat nuoret miehet auttoivat meidät hissiin ja tulivat sitten pöydän kanssa perästä. <br /><div><br /></div><div>Puolen yön maissa tyttären perhe saapuu Suomeen Pariisista. Katselen tätä räntäsadetta ja olen päättänyt, että Pariisista ei tarvitse lähteä joululomiaan pilaamaan tähän keliin. Jos meillä terveyttä riittää, lennähdämme sinne vaikkapa uuden vuoden viettoon. Koska Ella melkein vielä uskoo joulupukkiin, on Suomi vielä toistaiseksi Ranskaa parempi paikka jouluaaton viettoon. Yksi ikävä uutinen lisää tähän jouluun: Pariisin lentokentällä vävymme huomasi, että passi on vanhentunut. Ranskassa ei anneta pikapasseja. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmNtPcYam_NZ91mkzJclonKsdAyDHvEIRLBtsr6fw60jOF7PM1pLajDYv3-mzAIZwlqoPxzn0CuC2Mj-rVY8v7eGNIIUY9Ti2OiQ6dZRlKyZ4I3Gzads62jIUzCsO3DMVOHRH6vFT2jeqRz_NJW9mdLHDLIUYYYhPpcumdDC3vGBX7wiKxcNjftUQS5RfP/s4032/20231222_092106.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmNtPcYam_NZ91mkzJclonKsdAyDHvEIRLBtsr6fw60jOF7PM1pLajDYv3-mzAIZwlqoPxzn0CuC2Mj-rVY8v7eGNIIUY9Ti2OiQ6dZRlKyZ4I3Gzads62jIUzCsO3DMVOHRH6vFT2jeqRz_NJW9mdLHDLIUYYYhPpcumdDC3vGBX7wiKxcNjftUQS5RfP/s320/20231222_092106.jpg" width="320" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Luontoäiti taiteili terassiin ikkunaan joulukortin. Sen myötä lähetän rauhallisen joulun toivotukset. </div><div><br /></div><div><br /></div></div></div></div></div></div></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-72784216025984355322023-12-02T10:57:00.000-08:002023-12-02T10:57:17.742-08:00Joulukuun ohjelmassa: muutto ja pallolaajennus<p> Lääkärin määräyksestä nyt on vältettävä stressiä. Dextran hyvä kardiologi teki lähetteen 8-30 päivää Meilahteen. Kanta-järjestelmästä näin, että oli saman tien ylilääkäri oli hyväksynyt. Eli pallolaajennus taitaa olla tulossa. </p><p>Vesivahingon jälkeen kotimme kuivaus- ja korjaustöitä hoitanut firma, PK-kuivaus ilmoitti, että paluumuutto on 7 joulukuuta. Välttele siinä sitten stressiä. </p><p>Tähän ei enää mahdu lisäksi joulustressi. Jätän sen muiden huoleksi. Yksi hauska ja iloinen joulutavara on hankittuna. Tyttäreni toi Genevestä Dolce & Gabbanan ja Fiasconaron panettonen. Hieno purkki! Mitähän siinä säilyttelisi, ehkä joulukoristeita. On siis aloitettu jouluvalmistelut. Ostin muutaman joulukortin. Jos Jumala suo ja elää saadaan, ehkä ensi vuonna niitä sitten lähettelen. </p><p>Olen aika sinnikkäästi - vaikka itse sanonkin - taistellut tämän pirullisen neurologisen sairauteni kanssa. Nykyisin sen nimi on seronegatiivinen NMOSD. Joskus olen vitsaillut, että olisipa mukavaa sairastaa jotain tuttua ja tavallista tautia, jonka kaikki lääkärit tuntevat. Ei tämä nyt niin kauhean mukavaa ole. Kun lähtee ovesta ulos, mukana pitää olla avaimen ja puhelimen lisäksi nitrot. </p><p>Varmasti valtimoni ovat vuosikausia jo valmiiksi kalkkeutuneet, tarvittiin vain tämä vesivahinko ja muutto. Muistin vesivahingon ja kellarimurron jälkeen, ettei kaksi ilman kolmatta. Tässä se nyt oli. Harvinainen sairaus tekee tavallisesta taudista hyvinkin monimutkaisen.</p><p>Kotimme kuivaustyöt ovat menneet rautaisella ammattitaidolla. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia. Olin ajatellut muutenkin vaihtaa vähän kalusteiden paikkaa ja maalata vähän seiniä. Nyt tulee sekin tehdyksi. Että pitäisi olla tyytyväinen. </p><p>Kellarimurrosta naputtelin rikosilmoituksen verkkoon ja soitin Pohjola-Vakuutukseen, sinne ei tarvinnut lähettää muuta kuin rikosilmoituksen kopio ja muutamassa päivässä vakuutuskorvaus oli tilillä. Mielestäni oikeastaan ihan liikaa. Maksoivat 30% varastetun tavaran hankinta-arvosta eikä omavastuutakaan mennyt, kun olen joku "omistaja-asiakas". Erinomaista asiakaspalvelua. Siinä samalla päätin vähän tarkistaa vakuutusturvaani. Kun tässä nyt on huomannut, että kaikenlaista voi sattua. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAiUfFOHuELyHI6CCnQizvwEoNGIxxYiCsTQNGsAY7w0zFPKx7nfwjUj0Q5llIIjnbMU5vH9kAC4LZ_jBAhyUsQEG0siieXLG7qsVK7FoNDzeuiTWVLQFI4ooDHWgAB5MfYlZhTzwDT3292zEfpytGHbHSlfpvxP-XnBZmNQggLDW2DxMsQD22RHvjtTqQ/s4032/20231201_103244.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAiUfFOHuELyHI6CCnQizvwEoNGIxxYiCsTQNGsAY7w0zFPKx7nfwjUj0Q5llIIjnbMU5vH9kAC4LZ_jBAhyUsQEG0siieXLG7qsVK7FoNDzeuiTWVLQFI4ooDHWgAB5MfYlZhTzwDT3292zEfpytGHbHSlfpvxP-XnBZmNQggLDW2DxMsQD22RHvjtTqQ/s320/20231201_103244.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmfD4PLgIgZDDZEKv-aGMeFPipg-Ttz46xsM8oBsk6CEjZLCcQ1uEgikicO5GqZqwNP2Fz__uYThoYHxCu7WaAlCwvYrvBYeIEErl1KFxeW6c3fOn0xVHfq4yetg0Yc4Z8RcpfwD037txoYOmf6H4SLA7Jhu7ygb3gn0st6EkNYGbztyclBZPrFeaUEgfS/s4032/20231201_113700.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmfD4PLgIgZDDZEKv-aGMeFPipg-Ttz46xsM8oBsk6CEjZLCcQ1uEgikicO5GqZqwNP2Fz__uYThoYHxCu7WaAlCwvYrvBYeIEErl1KFxeW6c3fOn0xVHfq4yetg0Yc4Z8RcpfwD037txoYOmf6H4SLA7Jhu7ygb3gn0st6EkNYGbztyclBZPrFeaUEgfS/s320/20231201_113700.jpg" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Odotellaan siis rauhallista Joulua ja Itsenäisyyspäivää vietetään rennosti seuraavan aamun muuttokuormaa odotellessa. Ja vältellään stressiä. Joulua on vähän hankala nyt suunnitella, kun ei tiedä, miten HUS:in hoitojono vetää. Ehkä ei ehdi 30 päivässä. Toisaalta lääkäri sanoi, että jos nitro ei auta, niin soitat 112. Toivottavasti ei sentään tarvitse. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kun joulukuulle tuli nyt ihan muuta ohjelmaa, jätän joulukortit suosiolla ensi vuoteen. Toivottelen oikein ihanaa adventin aikaa</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-84516507288013363792023-11-17T01:50:00.000-08:002023-11-17T01:50:40.081-08:00Hautajaiskäsikirjoitus tähän päivään<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_TkO8uwFEp7WXfYZ0-RAXRlLfSojFc9g9V8HYKsFTaZuaAA9PIGw1qbBOTjDbx1HG8pA1-Bxy2kFkKK91_v2j3BSnZeo1dQIUs_t9KpWDSwSfA34ekRTrIPJeN5kYko5dANQJFxA1L9yP8p4616S1nZgDJFC0DXpJ-MzSHEy3oCQtkXU0ElL0p3h-5NK/s4032/20231111_135634.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge_TkO8uwFEp7WXfYZ0-RAXRlLfSojFc9g9V8HYKsFTaZuaAA9PIGw1qbBOTjDbx1HG8pA1-Bxy2kFkKK91_v2j3BSnZeo1dQIUs_t9KpWDSwSfA34ekRTrIPJeN5kYko5dANQJFxA1L9yP8p4616S1nZgDJFC0DXpJ-MzSHEy3oCQtkXU0ElL0p3h-5NK/s320/20231111_135634.jpg" width="320" /></a></div>Suomen kansa hiljentyi Martti Ahtisaaren hautajaispäivänä. Siunaustilaisuus oli varmaan huolella harkittu virsien valintaa myöten. Eero-piispa oli tuntenut vainajan hyvin ja löysi oikeat sanat. <p></p><p>Kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitin hautajaisohjelmani. En silloin vielä oikeastaan sairastanut mitään. Olin vain penkissä kärsinyt pieleen menneessä siunaustilaisuudessa. Väärät virret, väärä musiikki, väärät tekstit, väärä pappi. Toki kaikki meni käsikirjan mukaan. Olin edesmenneen kanssa aikanaan käynyt syvällisiäkin keskusteluja uskonelämästä ja tiesin sekä lempivirret että tunsin hyvin papin, jota hän oli toivonut. Myös pastori oli pettynyt, kun häntä ei oltu edes kysytty. </p><p>Vainajan jälkeen jää monenlaista perintöä. Kuolinsiivousta olen viime vuoden tehnyt. Maallinen omaisuus on helppo hävittää ja unohtuu. Henkinen ja arvojen periytyminen voi olla lahja tai monesti myös raskas taakka kannettavaksi. Se on vaikea ja monitahoinen vyyhti, johon äidin eikä mummin viisaus riitä. Ehkä näin: anteeksi, parhaani yritin eikä se varmaankaan riittänyt. </p><p>Siunaustilaisuuteen yritän tuoda hengellisen perintöni - oman pienen uskoni näköisen. Uskosta, hengellisyydestä, spritualiteetista ei tavallinen luterilainen enää rohkene mitään sanoa. Meille on itsestään selvää, että muslimien pitää saada rukoilla tiettyyn aikaan päivästä ja käydä moskeijassa. Kristinuskosta puhutaan usein vain ääri-ilmiöinä, trumppilaisena Bible Belt-ahdasmielisenä homofobiana ja abortin vastustajina, Suomen uskovaisista Päivi Räsänen lienee julkisuudessa tunnetuin. </p><p>Samalla kun jaksetaan muistuttaa, että kaikki muslimit eivät ole ISIS:in kannattajia, unohdetaan, että kirkkoon kuuluvista luterilaisista valtaosa on pienen uskon joulukirkkokristittyjä, jotka haluavat viimeiselle matkalleen kauniin saaton juhlavassa paikassa eli kirkossa. </p><p>Kolmekymmentä vuotta sitten olin valinnut kaksi samaa virttä kuin Ahtisaaren hautajaisissa. Virsi 600, Dietrich Bonhofferin <i>Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt...</i>Yllätyin, kun se oli myös äitini listalla. Olin valinnut myös Amazing Gracen, Anna-Maija Raittilan kääntämän tekstin mukaan <i>Oi armon ihme, tällaisen, sait kiinni - eksyneen. </i>Sovittiin myös, että värssyjen välissä saksofonisoolo saa sukat pyörimään jaloissa. Myös pyykkilaudalle ja tinapillille on sijansa. Mikä ettei näin puusepän tyttärelle sopisi myös saha. </p><p>Useampaan kertaan Taize-laulu ryöväristä ristinpuulla <i>Jesus, remember me, when you come into your heaven.</i> Syntisen armahdusta kasteen armon varassa, pohjanmaalaiskörttiläisyyttä ja lopuksi vähän riemukasta tuomasmessurenkutusta kapellimestarin taitavasti sovittamana. Harmi, etten itse pääse kuulemaan. Tai mistä sen tietää, jospa olisin jo pilven reunalla. Katoliset sanovat hienosti, että kirkon usko kantaa. Meillä luterilaisilla on vain tämä kasteen armo, mikä kuulostaa aika tylsältä. </p><p>Nykyisin pitää olla niin huomaavainen toisinajattelijoita kohtaan. Ettei nyt joku kirkkoon kuulumaton hautajaisvieras loukkaantuisi Jeesus-sanasta. Jeesuksen sijaan Jumalat ovat sillä tavoin käteviä, että jumalan voi kukin sovittaa isolla tai pienellä kirjaimella haluamaansa kontekstiin. </p><p>Toivottavasti joku tuttu pappi joutaa siunaamaan. Jos on vieras, mennään käsikirjan mukaan. Facebookissa on kavereina parikymmentä pappia, ehkä joku heistä ehtii. </p><p>Juuri nyt olen odottamassa sepelvaltimoiden tietokonetomografiaa ensi viikolla. Moni sukulainen on saanut jatkoaikaa pallolaajennuksella. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin aika koittaa. Huomaavainen vainaja vaan säästää jälkeen jäävät virrenvärssyjen valikoinnilta. Paikkakin pitäisi valita. Toivottavasti jostain kirkosta löytyy sopiva aika. En ole tähän Paavalin seurakuntaan koskaan oikein kotiutunut, entisistä kotikirjoista Länsi-Pasilan kappeli on lakkautettu, Meilahden kirkko on aika hieno, mutta kolkko ja Tuomiokirkko turhan iso, Kallion kirkossa en siellä asuessani tainnut montaa kertaa käydä. Tuntuisi oudolta lähteä viimeiselle matkalleen paikasta, jossa ei ole ikinä käynyt. No se riippuu sitten siitä, missä sattuu siunausaikoja olemaan. </p><p>Kallion kirkon uurnaholvi olisi hyvä loppusijoituspaikka. Kallion kirkon kappelissa menimme naimisiin. Saksofoni Ahtisaaren siunaustilaisuudessa palautti mieleen nämä suunnitelmat, joita pitää hieman päivittää ja pienentää.</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-43279418938265313772023-11-06T10:51:00.001-08:002023-11-06T10:51:12.951-08:00Vesivahingon jälkeen murtovaras <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ1eYnq8C8xZ4R1blPJchipWuH5_MANc6XhxEBws1oC1x__Au3PM1Jg13NHhdhCrszKOnXRT844vWZH3CpXGOoT24mc7cvILFXpOisYqlwH62mmgBKPQ2KOtfq4caaO9Y1QNdRqWAouZsYu4RW2Kw1BlaojxnQb2QAJwZhsth05EXGdcYAzpZWF0WPjV7b/s4032/20231105_110436.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ1eYnq8C8xZ4R1blPJchipWuH5_MANc6XhxEBws1oC1x__Au3PM1Jg13NHhdhCrszKOnXRT844vWZH3CpXGOoT24mc7cvILFXpOisYqlwH62mmgBKPQ2KOtfq4caaO9Y1QNdRqWAouZsYu4RW2Kw1BlaojxnQb2QAJwZhsth05EXGdcYAzpZWF0WPjV7b/s320/20231105_110436.jpg" width="320" /></a></div>Nyt olohuone, yksi makuuhuone, keittiö ja eteinen hurisee kuumuudessa. Ammattitaitoisen tuntuista väkeä tuo kuivausfirma. En ole vielä uskaltanut kysyä aikataulusta. Aluksi puhuttiin, että jouluksi kotiin. Enpä tiedä. <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mVMlK1BS7qJGjk9j4UWirokYBaDqTNbY72INSAI6INY4A-YYuoPehVxbS-rJFB-6_3T__wOJSSAlUs6qK6T-mVhMkrEkihdAtqstIzWSsLRIRCHiDqx8wTcvgWY8eQ6_TKHyl3PbgifYq4rijuBXwXbhNpOW_mENws9Iy1h7ZxbLzzLImDJIeNie7YPk/s4032/20231025_104237.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1mVMlK1BS7qJGjk9j4UWirokYBaDqTNbY72INSAI6INY4A-YYuoPehVxbS-rJFB-6_3T__wOJSSAlUs6qK6T-mVhMkrEkihdAtqstIzWSsLRIRCHiDqx8wTcvgWY8eQ6_TKHyl3PbgifYq4rijuBXwXbhNpOW_mENws9Iy1h7ZxbLzzLImDJIeNie7YPk/s320/20231025_104237.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Isokokoisia kevyitä tavaroita lähti muuttoliikkeen varastoon. Ehjäksi jäänyt makuuhuone pakattiin täyteen, samoin sauna. Teimme väistöliikkeen tähän seinän taakse ja viihdymme oikeastaan oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy. Laadukas kirjasto. Otimme mukaan omat tuolit, tietokoneet ja television. Pari kassillista vaatteita ja lääkkeitä. Nyt siis puhutaan väistömuutosta, evakko on vakava asia. Meillä on koti, mihin palata, ei siis hätää. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglrfi_NmCPHVWYVllKuIjWq83xbeYpawLNhn3QSKEH4QqBr1PT49XExpZ_Xi11k3djwnISf1qB4vEnC34TUMnlCf5LGa3hnkyYCk_aAn5eAMQQ1b7HaIXRly_ynT9oVXGHqfeuEySk-XyEwsL43IDNN0Ryr6kvn0OoThzd1wPXdc8SEq4RIo5Qkfh3S-HN/s4032/20231025_140843.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglrfi_NmCPHVWYVllKuIjWq83xbeYpawLNhn3QSKEH4QqBr1PT49XExpZ_Xi11k3djwnISf1qB4vEnC34TUMnlCf5LGa3hnkyYCk_aAn5eAMQQ1b7HaIXRly_ynT9oVXGHqfeuEySk-XyEwsL43IDNN0Ryr6kvn0OoThzd1wPXdc8SEq4RIo5Qkfh3S-HN/s320/20231025_140843.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Kesällä olimme varanneet Portugalin matkan koko perheelle. Oli hiukan kylmää ja sateista. Onneksi oli itse kudottuja villasukkia mukana. Eino ja Ella keräsivät rannalta kiviä ja simpukankuoria tuliaisiksi. Kysyimme, minkä värisiä simpukankuoria aiotte kerätä. 4-vuotiaan pettämätön logiikka: "Kerätään niitä, mitä löydetään". Hyviä löytyi. Parasta oli yhdessä syöminen ja samana aamuna kalastettua merenelävää joka lähtöön. Paitsi grillattuja sardiineita en saanut mistään. Purkkisardiineita nuoriso osti ihan kotiin vietäväksi asti. Hyvä loma. 100-vuotiaalle Finnairille kaikki kiitokset hyvästä liikuntarajoitteisten palvelusta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWe4mXJ42-xuWGdi0hAh2iQkLI-RTpgEij2u0mphSBObho6xr-rfHSamXq6ZZouK2SaIzUmJaeWGKhk8IZwyFkcko2VFs3x2FvBmHL9rBPZJ5kUx8BnEfMKh_E0toCLPqnPp9VkZFJ7tiUybpxPx26M5TRpKAK9fEEVHqDshguLq8dBsjt-JQ7M077KtIS/s4032/20231103_132852.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWe4mXJ42-xuWGdi0hAh2iQkLI-RTpgEij2u0mphSBObho6xr-rfHSamXq6ZZouK2SaIzUmJaeWGKhk8IZwyFkcko2VFs3x2FvBmHL9rBPZJ5kUx8BnEfMKh_E0toCLPqnPp9VkZFJ7tiUybpxPx26M5TRpKAK9fEEVHqDshguLq8dBsjt-JQ7M077KtIS/s320/20231103_132852.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Meillä on myös uusi liikkumisväline. Sesimbran muhkuraisilla ja kapeilla kaduilla kulkeminen oli vaikeaa. Mutta onnistuu kyllä, jos on sopiva kulkuväline. On se vaan niin kumma juttu, että kaikilla apuvälineille, oli sitten keppi, kuulolaite tai rollaattori, on niin korkea kynnys. Että mukamas noloa. Sehän on APU väline, josta on apua ja sitten kohta iloa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXjv389uq8kKGBt5BNPJ_nf2bMpnpZHbqZ08LrYSo0Zr9OWj48ScIbDA9A0Px5YNXgpm8wBSNFAs6pZnumKCfDhIaJvNWW0m8k90Jecm11m0433bes1tqj6rXa85WLMgEdPw2NNbT0XsDfNHc-O0jaSttOhUJL7H0Bw1hMoZUhIZuX9cHoEdFb7qMqnq6I/s4032/20231029_135822.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXjv389uq8kKGBt5BNPJ_nf2bMpnpZHbqZ08LrYSo0Zr9OWj48ScIbDA9A0Px5YNXgpm8wBSNFAs6pZnumKCfDhIaJvNWW0m8k90Jecm11m0433bes1tqj6rXa85WLMgEdPw2NNbT0XsDfNHc-O0jaSttOhUJL7H0Bw1hMoZUhIZuX9cHoEdFb7qMqnq6I/s320/20231029_135822.jpg" width="180" /></a></div><br /><p>Sellainenkin hyvä uutinen tähän loppuun, että Meilahdessa IVIG-lääkitystäni lisättiin, ja se tuntuu sopivan hyvin. Olen jaksanut ihan reippaasti koko kuukauden, vaikka onkin tässä ollut kaikenlaista:</p><p>Portugalissa ensimmäinen aamu alkoi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan soitolla. Kellarikomeroon oli murtauduttu. Oikein voimapihdeillä avattu ovi. Vain muutama tavara viety. </p><p>Kovin oli bränditietoinen varas. Viiden kilon laihtumista odottava Guccin power-suit oli sieltä pimeän rekin perukoilta osattu kaivaa esiin. Se puku oli Sunday Times Stylen kannessa eräänä syksynä viime vuosituhannen lopulla. Ajattelin, että <i>wau</i>. Oli siivottoman kallis. Olimme sitten joulun aikaan Singaporessa työmatkalla. Guccin ikkunassa se oli alennuksessa murto-osalla Lontoon hinnasta. Siellä ihmiset ovat pienempiä. Ajattelin, että <i>johdatusta </i>ja se oli paras vaate mitä minulla koskaan on ollut. Koskaan ei ollut yli- eikä alipukeutunut ja aina elegantti. Silloin kun vielä olin töissä ja piti tavata asiakkaita ja edustaa firmaa kunnialla. Nyt ei enää ole laihdutuskuurille mitään tavoitetta. </p><p>Jos näette jossain kaupiteltavan Guccin 1990-luvun harmaata housupukua (hillityt olkatoppaukset) tai jossain tulee vastaan, laittakaa vinkkiä. Ostaisin sen mielelläni takaisin. Se on tönö syksynä taas huippumuodikas. </p><p>Nyt sitten tekemän rikosilmoitusta. Kunpa tulisi poliisi ottamaan Guccin tyhjästä kenkälaatikosta sormenjäljet. </p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-51035311532185841962023-10-08T03:15:00.000-07:002023-10-08T03:15:02.398-07:00Vesivahinko - mysteeri luonnonlakeja uhmaten<p> Keskiviikkoaamuna nousin ennen seitsemää. Oli taas sairaalapäivä. Eteisessä parketin rako näytti kostealta. Mistä tänne on vettä tullut? Otin paperinpalan ja testasin. Oli se kostea, kahdesta kohtaa.</p><p>Soitin Arabian Kotikatuun ja lähdin sairaalaan. Huoltomies oli tullut sulkemaan päävesijohdon. Parketti ehti kastua koko lattian alueelta siinä parin tunnin aikana. Jostain tuli vettä ja paljon. Sairaalasta soittelin isännöitsijälle, joka oli kovin myötätuntoinen ja lähetti sähköpostiin ohjeita. Soitin vakuutusyhtiöön.</p><p>Sain puhelun myyntimieheltä, joka halusi tulla tekemään vahingontorjuntaa, mutta ei ollut saanut isännöitsijältä lupaa. Huoltoyhtiöstä oli saanut tiedon. En siellä sairaalassa maatessani mitään voinut sopia. Lääketiputus loppui puolelta päivin ja pääsin kotiin. </p><p>Sain isännöitsijän uudelleen langan päähän. Ongelmana olikin, että riippumatonta vahinkotarkastajaa ei ollut saatavissa kahteen viikkoon. Eli samaan Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkotarkastaja oli ainoa saatavissa oleva putkistovahinkoja selvittämään. Pukki vartioimaan kaalimaata. </p><p><b>Mitä oikein tapahtui?</b></p><p>Tarina alkoi vuonna 2008, kun ostimme tämän hyvän kotimme rakennusvaiheessa. Tässä esteettömässä asunnossa voisi asua loppuikänsä. Teimme arkkitehdin suunnittelemia lisätöitä, keittiöön laadukkaat kalusteet ja Mielen kodinkoneet. Talon rakentanut SRV teki lisätyöt. Paljon maksoi, mutta hyvä tuli.</p><p>Kymmenkunta vuotta sitten jääkaappipakastimen jääpalakoneesta kuului ajoittain kolinaa. Paikalle tuli ammattitaitoinen merkkihuollon asentaja, joka sanoi, että kolina ei ole "vika vaan ominaisuus". Eli piti irrottaa jääpalakone pakastimesta. Sehän sopi meille. Emme ikinä tarvinneet jääpaloja. Kolina loppui, kaikki hyvin. Jääpalakoneen ohut vesiputki jäi jääkaapin taakse puolentoista metrin korkeuteen törröttämään kuin antenni. Vedentulo sinne pantiin poikki sulkemalla vesiliitos tiskipöydän alta. </p><p>Keittiöön olimme valinneet yhdessä arkkitehdin kanssa tiskipöytään hanan, jossa oli myös ulosvedettävä käsisuihku. Se oli kätevä isoja vaaseja ja vateja käsin tiskatessa. Hanan vedentulo vaihdettiin suihkuun tuosta nupista kuvan keskellä. Eli tiskipöytään oli vedelle kaksi eri reittiä. </p><p>Joskus viime talvena hana alkoi tihkuttaa juuresta vähän tiskipöydälle. Ennen muinoin olisi ehkä tiivisteitä vähän korjattu. Mutta ei, huoltomies sanoi, että hana pitää vaihtaa ja että tarvitaan oikea "putkari", koska vedet pitää jostain katkaista. Sitä sitten käytiin moneen kertaan katsomassa ja sanoin, että haluan samalaisen hanan kuin ennenkin. Tiedän, että kalliimpi erikoishana pitää itse maksaa. </p><p>Lopuksi sanottiin, että sellaisia hanoja ei enää saa. Pitää vaihtaa tavalliseen hanaan. En jaksanut riidellä. Yhtenä kauniina päivänä nuori huoltomies/putkimies tuli hanaa vaihtamaan. Kudoin sukkaa olohuoneessa ja nuori mies sanoi, että "teillä on kyllä ihan väärin tehty nämä asennukset, kun teillä tiskikoneeseen menevässä vedessä on juomaveden suodatin". Tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta kun vesijohtoasennuksista mitään ymmärrä, ei soinut. </p><p>Helmikuussa vanha jääkappi meni vaihtoon. Gigantista tuli uusi kaappi. Jääkaapin takana oli paljon pölyä, vaan ei tippaakaan vettä. Ja ohut jääpalakoneen putki törrötti ponnekkaasti pystyssä. Oli muuten vaikea löytää sellaista jääkaappi-pakastinyhdistelmää, jossa ei ole jääpalakonetta. </p><p>Nyt siis huoltoyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluva vahinkotarkastaja lähetti raporttinsa. Vesivahingon syyksi hän ilmoitti "tulppaamaton jääpalakone" Se tulppaamaton alle 5 mm läpimitan ohut johdon pää oli yli metrin korkeudella vapaasti ilmassa. Eikö siis vettä olisi edes vähän parketin pinnalla eikä puskisi alhaalta ylöspäin parketin läpi alta keittiössä, eteisessä ja olohuoneessa? Tämä tapahtui parin tunnin aikana ja asettui kun kaikki vedentulo huoneistoon suljettiin. </p><p>Vahinkopäivänä iltapäivällä tuli huoltoyhtiöstä taas kaksi miestä. Saimme taas vettä. He ottivat mukaansa sen vedensuodattimen ja johdon. En kehdannut sanoa, että älkääpä hävittäkö todistusaineistoa. Toinen heistä osoitti tuota käsisuihkun nuppia/hanaa ja sanoi, että tästä hanasta menee vesi jääpalakoneeseen, eikä saa yhtään avata, kun vesi tulee kovalla paineella. Mikä on nyt ihan outoa. Emme siis avaa. Mutta eikö siitä vedentulo olisi pitänyt katkaista silloin, kun hana vaihdettiin? </p><p>Eli vuodon syynä on se, että en ollut tulppauttanut jääpalakoneen vesiputken kärkeä. Ei siis putkimies, joka oli sieltä tiskipöydän alta avannut voimallisen vedentulon jonnekin, ehkä sinne tiskikoneen alle. Emme vieläkään tiedä, minne, sillä ei sieltä tulppaamattoman putken lähettyviltä vettä ole näkynyt, vaan kaikki oli parketin alla. Onko huolimaton vanhus, joka ei ymmärrä tulppauttaa kärkeä, vaan ammattimies, joka putkimiehen työkaluilla avaa vedentulon? </p><p><b>Valvottava tehtävä </b></p><p>Tämä on ahdistavaa. En puhu evakkoon lähdöstä, tämä on onneksi vielä koti, jonne on aikanaan turvallinen pääsy takaisin. Ymmärtääkseni kotivakuutus tämän pääosin korvaa, ja omavastuista selvitään. </p><p>Pahinta on tämä epäoikeudenmukaisuus. Minun ilmeisesti on viisainta kiltisti hyväksyä tuo järjetön vahinkoraportti, sillä muuten ei päästä aloittamaan lattian purkua ja kuivatusta. Eikä terveydentilamme kestäisi nyt mitään riitelyä. </p><p>Aika ovela veto Kotikatu-yhtymältä hankkia omistukseensa kaikki vesivahinkojen tarkastus- ja korjausliikkeet. Ei tule vastuuta asennusvirheistä. </p><p>Tässä nyt pitäisi suunnitella tulevaisuutta. Eikä tiedä, mitä seuraavaksi. Onneksi pääsemme remontin alta väistöasuntoon loppukuusta. Mutta pitäisi jaksaa pakata, muuttaa, jotenkin tuota kuivatus- ja korjaustyötä suunnitella ja ilmeisesti sitä olisi viisainta hyvin valvoa. Aluksi valvoin kolme yötä huolehtimassa, viime yönä jo sain unen päästä kiinni. Vanha ihminen on näissä asioissa aika avuton.</p><p>Yksi valopilkku tässä kauheudessa on talomme mukavat naapurit. Vaikka tästä on naapureillekin harmia ja melua tulossa, kaikki tapaamani ovat olleet ihanan myötätuntoisia. </p><p>Se Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkokartoittaja sanoi, että keskiviikkoon mennessä oli sillä viikolla hänen kohdallaan jo seitsemäs vesivahinko. Ilmeisesti kiirettä pitää. </p><p>Sähköturvallisuudesta ja sähköasentajien ammattipätevyydestä on tiukat ohjeistukset. Väärin asennettu sähkötyö voi aiheuttaa kuolemanvaaran. Näitä putkivahinkoja tuntuu tapahtuvan aika usein. Sen ei kai ole niin väliä, kun vesivahingosta ei henki mene. Minulta tämä kuitenkin taitaa lopun terveyteni viedä, vaikka henkiin jäisinkin. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA-df4zTQqjXekwemsg4VNlldjLVQuGnrwSu0p3_Vo7lMnpLAkf2hgenqhLJ9bxSwmAR8BazPxKTwXxmhrzMzNlIUHLhJryXofN-p4N-XwJBZenCfORss04xLH3ML5lC5win0OR-xBhS3vGDkFIS0n_dlWb_hhWrn5IEWgzClY7U-p-lsny5U5U_wqeIgc/s4032/20231005_233134.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA-df4zTQqjXekwemsg4VNlldjLVQuGnrwSu0p3_Vo7lMnpLAkf2hgenqhLJ9bxSwmAR8BazPxKTwXxmhrzMzNlIUHLhJryXofN-p4N-XwJBZenCfORss04xLH3ML5lC5win0OR-xBhS3vGDkFIS0n_dlWb_hhWrn5IEWgzClY7U-p-lsny5U5U_wqeIgc/s320/20231005_233134.jpg" width="180" /></a></div><br /><p></p><p><br /></p><p>P.S. Huomasin, että putkistoasioissa on monenlaista ammattisanastoa, jota en hallitse. Kiitos, jos olet jaksanut lukea. </p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-63816233764360975442023-09-20T06:03:00.001-07:002023-09-26T10:20:23.994-07:00Vieläkö on kesiä jäljellä<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV_fMsRkRJtnsn7NVxa0AKn-kJQpN-cvMXHBkoaz54zJpDwnncxTjMshL_7I1Ji-lZBr1DGtAR_DYjVXVf-cehsrrUqYBrAdzTP_wavVLox0QiZAbtyO88eYzT51xbUvw90X0kdxzRqGpPzXmFr_e6j8_2d7rfx-_6MArS1DJ9Kiu9fkVuSqscj9q6QLcq/s4032/20230918_065738.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV_fMsRkRJtnsn7NVxa0AKn-kJQpN-cvMXHBkoaz54zJpDwnncxTjMshL_7I1Ji-lZBr1DGtAR_DYjVXVf-cehsrrUqYBrAdzTP_wavVLox0QiZAbtyO88eYzT51xbUvw90X0kdxzRqGpPzXmFr_e6j8_2d7rfx-_6MArS1DJ9Kiu9fkVuSqscj9q6QLcq/s320/20230918_065738.jpg" width="320" /></a></div><br />Kesän päättyessä ilmassa on haikeutta. Tyttäreni perhe Pariisista ehti Suomeen pariksi viikoksi. Olisin niin halunnut hemmotella heitä piloille. Onnistuneen sieniretken tuloksena sentään onnistui niin tattimuhennos, kanttarelleista syntyi risottoa, kastiketta ja piirakka. Mustatorvisienet voissa paistettuna oli lapsille kaikkein mieluisinta sieniherkkua. Sienestykseen ja penkkiurheiluun liittyy parhaita muistoja lapsuudestani. Niitä harrastettiin yhdessä.<p></p><p>Jo Iida-mummini seurasi urheilua tarkkaan. Kun Vimpelin Saarikenttä ajoittain vilahtaa urheiluruudussa, tulvahtaa haikea lämpö sydämeen. Siinä kakkospesän kohdalla toisella rannalla syntyivät lapsuuteni kesien parhaat muistot. Vanhuuden kesien parhaat muistot syntyvät lapsenlapsista. Voi miten toivoisinkaan, että heille jäisi mummista hyvä muisto. Einon mielestä mummi tuntee kaikki sienet ja on kiva ja nerokas. </p><p>En siis tänä kesänä oikein ole jaksanut mitään. Ateneumin ohi kulkiessa oli ajatus mennä Edelfeltit katsomaan. Vanhuus ja sairaus ei ole hyvä yhdistelmä. Jos jaksaa näyttelyyn, siellä pitäisi jaksaa vähän kulkea, pahimmillaan jonottaa. Ja kaiken päälle vielä selvitä takaisin kotiin. En uskaltanut yrittää.</p><p>Kaiken kukkuraksi jostain onnistui punkki hyppäämään sisäreiteen ja ehti olla siinä ainakin vuorokauden. Ja muutaman päivän päästä vaeltava ihottuma ilmaantui puremakohdan lähettyville. Kahden viikon antibioottikuuri on lusittu. Toivottavasti selvitään sillä. Harmittaa silti. </p><p>Nyt kun kudon sukkaa lapsenlapselle, teen sitä rakkaudella ja lämpimin ajatuksin. Muistan äitiäni, joka ei ollut oppinut lämpimiä tunteita sanoittamaan. Äitini ei osannut vaatteita ommella, mutta hän oli taitava kutomaan ja virkkaamaan. Jos minkä tahansa mallin jostain lehdestä löysin, äiti kutoi tai virkkasi ja aina tuli hyvä. Kaapissani on pino pitsilakanoita. Olen varma, että äiti virkkasi niiden pitseihin myös rakkauttaan tyttäreen. Nuorempana en tullut sitä ajatelleeksi. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2OXBR3fLKH7ExpUr_xqmYtCh1BpAMLgS_NKV42e3Rvo1dcDKaMYOAxdvSDrFNPUD0ELWwvsZFb5nrUZAnvHrPw_VMwyiZbMKFNIRjRNsNUElRpNHR1WG1Qbeq2MywEJgIUH5Q99g2yOA1RaOEwVuy96VDHYUfvfvi6k96g-M0O-GpshkgRVted70oU0_p/s1600/IMG-20230820-WA0014.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2OXBR3fLKH7ExpUr_xqmYtCh1BpAMLgS_NKV42e3Rvo1dcDKaMYOAxdvSDrFNPUD0ELWwvsZFb5nrUZAnvHrPw_VMwyiZbMKFNIRjRNsNUElRpNHR1WG1Qbeq2MywEJgIUH5Q99g2yOA1RaOEwVuy96VDHYUfvfvi6k96g-M0O-GpshkgRVted70oU0_p/s320/IMG-20230820-WA0014.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Tässä iässä jo tulee mieleen, nähdäänkö ensi kesänä vielä. Vuoden mittaan lähimmistä ystävistä on järkyttävän moni siirtynyt tästä ajasta tuonpuoleiseen. Haikealta tuntuu. Montako kesää on jäljellä. <p></p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-60309243426313367052023-07-20T02:09:00.002-07:002023-07-24T07:06:00.557-07:00Lopuksi tuhoamisvimma - siivousprojektin tärkein osa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDhPg881qYBKEhLBu3Hc93dW9BCLzMuD06t69d9vLmYpqMIYuMUil65YOjU4n3LSdvw3cuEOyxB-risZqW2Cv2QQiK6uOg8BDnu9sAIpptcARpBkWA5VOxOs1BaCNHKPAeQZMUnzlsVvXbqo2v9-oR8Uh4yoVsHWM5SbJ79dciUkSWGPYQok_X9_UKJrFS/s4032/20230708_105847.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDhPg881qYBKEhLBu3Hc93dW9BCLzMuD06t69d9vLmYpqMIYuMUil65YOjU4n3LSdvw3cuEOyxB-risZqW2Cv2QQiK6uOg8BDnu9sAIpptcARpBkWA5VOxOs1BaCNHKPAeQZMUnzlsVvXbqo2v9-oR8Uh4yoVsHWM5SbJ79dciUkSWGPYQok_X9_UKJrFS/s320/20230708_105847.jpg" width="320" /></a></div><div><br /></div><div>Tänä vuonna ystäväpiirissä on ollut paljon surua ja stressiä. Tarvittavien papereiden löytäminen ja valmistelu perunkirjoitusta varten on tuntunut ylivoimaiselta. On sanottu, "voi kun joku olisi ajoissa neuvonut". Lupasin kertoa, miten papereita siivoan. Paperinkeräykseen ja silppuriin sellaiset, joissa on henkilötunnus. Vain ihan pakolliset säilytetään ja ne pannaan hyvään järjestykseen. </div><div><br /></div><div>Kuka tahansa asioitani joutuu hoitamaan joko elinaikanani tai sitten perunkirjoitusta varten, aikaa ei kulu papereiden etsimiseen. </div><div><br /></div>Kuvassa loppusuoran tärkein työväline - paperisilppuri. Mitä vähemmän paperia on, sen helpommin löytyy. Eräs ystävä siivosi sukulaisensa kuolinpesää. Ullakolta löytyi kaikki paperit ja mapit vuodesta 1977 lähtien mutta kerrostaloasunnon osakekirjaa ei löytynyt mistään. <div><br /><div>On vain tiedettävä, mitä dokumentteja saattaa sittenkin tarvita. Jos ei satu lähtemään saappaat jalassa, saattaa loppuvuosinaan tarvita apua myös raha-asioiden ja sopimusten teossa. Yleensä aikaa kuluu enemmän papereiden etsimiseen kuin varsinaiseen asioiden hoitoon. </div><div><br /></div><div><p>Me suuret ikäluokat elämme digitalisaation murrosvaihetta, olemme tottuneet papereihin. Veroilmoituksen liitteitä ei enää tarvitse säilyttää 6 vuotta, riittää kuluva vuosi +3. Niinpä siis yksi mappi: verotus ja aina tuhotaan alta se vanhin vuosi pois. Kotitalousvähennys kai on suunnilleen ainoa tositemuoto mummuilla. <a href="http://www.omavero.fi" target="_blank">Omavero</a> on ehkä parhaita digitalisaation tuotteita. Helppo käyttää, sinne teet veroilmoituksen ja siellä se säilyy hyvässä tallessa. Ei tarvitse mapitella. </p><p>Veromapin lisäksi olen siirtyneet yhden mapin taktiikkaan. Mapissa on tärkeää hyvät <b>välilehdet</b> seuraavasti:</p><p><b>Eläkkeet </b></p><p>Vuoden alussa saat ilmoituksen bruttoeläkkeen määrästä. Pankista kyllä näet nettomäärän. Bruttomäärää saattaa joskus tarvita. Kun tämän vuotinen tulee, edellisvuosi silppuriin.</p><p><b>Vakuutukset</b></p><p>Kilpailutin viime viikolla vakuutukseni. Tein sen osoitteessa <a href="http://www.vakuutustiedot.fi" target="_blank">vakuutustiedot.fi</a>. Sain pari hyvää tarjousta ja hyvät puhelinkeskustelut erilaisista vakuutuksista. Se on tosi monimutkaista hommaa, säästin kuitenkin yli 500 euroa, ja lopputuloksena ehkä kokonaisuutena parempi vakuutuskattavuus. Tarjoukset saatuani otin yhteyttä vanhaan vakuutusyhtiööni <a href="https://www.op.fi/pohjolavakuutus?cmpid=.havaku..hark.google.sem.bra_pohjola.ha_jn_pohjolavakuutus&s_kwcid=AL!7229!3!650528916630!e!!g!!pohjola%20vakuutus&gclid=CjwKCAjw2K6lBhBX" target="_blank">Pohjolaan</a>. Kävin lähes tunnin puhelinkeskustelun vakuutusmyyjän kanssa. Ikääntymisen myötä tulee uusia riskejä, mutta kun ajokilometrit ja vauhti vähenee, ei mitään superkaskoja vanhalla autolle tarvita. </p><p>Koska en ole kotivakuutuksesta mitään korvauksia 50 vuoteen tarvinnut, päätin nostaa omavastuuosuuden 400 euroon. Maksaa itse itsensä viidessä vuodessa. Toisaalta, monissa vanhoissa vakuutuksissa on paremmat ehdot, ettei niistä kannata luopua. Jos olisin uuden tapaturmavakuutuksen ottanut, olisi pitänyt tehdä terveysselvitys. Luultavasti en olisi uuttaa vakuututa enää saanutkaan tai hinta olisi pilvissä. </p><p>Koska OP on "kakkospankki" ja sen verkkosivut vähän hankalia, säilytän vuosittaiset vakuutuslaskut paperilla. Varsinkin, jos jotain sattuu ja tarvitsen apua, paperi on hyvä olla olemassa. Rahaa palautui tilille monta sataa. Postissa tuli lähes 100 sivua vakuutusehtoja, mutta en niitä jaksa lukea. </p><p>Kotivakuutuksessa tärkein on vesi-, palo- ja varkausvakuutus. Ihan lämpimästi suosittelen vakuutusten kilpailutusta. Pitää varautua pitkiin puheluihin, kun keskustelee vakuutusten eroista ja korvattavuudesta, omavastuun vaikutuksesta hintaan. Ja puhelimessa ei siis pidä mitään ostaa, tarjous tulee sinne sivulle.</p><p><b>Auto</b></p><p>Auton liittyvät paperit on hyvä olla tallessa, jos vaikka autoa olisi vaihtamassa. Katsastus, ajoneuvovero etc. on kätevä paperikuitteina, samoin autovakuutuskuitti. Vaikka taitaa jo aika hyvin kaikki olla Trafin tietokannoissa. </p><p><b>Sopimukset</b></p><p>Sähkösopimuksen kaksi sivua tulostin, vaikka koko pitkä litania on verkossa. Samoin puhelin, liittymä- nettiosoite- etc. jatkuvasti voimassa olevat sopimukset on viisasta säilyttää. Niitä voi sitten aika ajoin katsoa, onko vielä voimassa, pitäisikö muuttaa. Maksut on helpointa etsiä pankin (ainakin Nordealla toimii hienosti). Jos vaikka tekee Helen- tai Telia-haun saa kerralla kaikki laskut käsille. Niitä kun voi mennä e-laskun suoraveloituksena vaikka kuinka monta päällekkäistä tilausta. Kannattaa olla tarkkana ja pyytää joku nörtti neuvomaan.</p><p><b>Takuut ja aitoustodistukset</b></p><p>Kaikki voimassa olevat takuutodistukset, voi pitää samassa paikassa, niin löytyy tarvittaessa. Ne kun on nykyään siinä ostoskuitissa, ettei aina hoksaa pitää tallella. Kierrätyksessä paremman hinnan saa tavaroista, joista on aitoustodistus jäljellä. Vaikkapa Louis Vuitton-laukun tai Alvar Aallon kalusteista. Pitää sitten vaan itsekseen pohtia, miten paljon jaksaa mapitella. Suosittelen pitäytymään vain papereissa, joita todella voi kipeästi tarvita. </p><p>Digitaaliseen siirtymävaihe on suurille ikäluokille pulmallinen, osa dokumenteista on jo digitaalisia. Verkosta ei löydy vakuutusyhtiötä, jos ei tiedä minkä niminen se on. </p><p><b>Pankkiasiat</b></p><p>Pankin kilpailuttamisesta minulla ei ole kokemusta, mutta vanhuksen on hyvä sitäkin miettiä. Pankeilla on erilaisia palvelupaketteja. Maksan vähän lisää palvelusta, jossa on puhelinnumero, johon voi soittaa. Ja jossa vastataan ammattitaidolla. Pankkikulut voi vähentää pääomatuloista, jos sellaisia sattuu olemaan. Pankkiasiat säilyy parhaiten verkossa. </p><p><b>Terveystiedot</b></p><p>Tyhmä nimi. Terveydestä ei ikävä kyllä ole tietoja, mutta sairauksista oli aikanaan 7 mappia, nyt olen päässyt kolmeen ja vielä on saneerattavaa. Tästä aiheesta tulee aikanaan Sairaan hyvä potilas-blogi. </p><p><b>Iloiset asiat</b></p><p>Ihan erikseen on mapit, joissa on lasten koulutodistuksia, piirustuksia, kirjeitä muistoja. Ja mappien selässä siistit Dymo-etiketit. Muutenkin kannattaa tallettaa asioita, joista tulee hyvä mieli. Ikävät muistot on parasta panna silppuriin. </p></div></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-67581526195949404232023-05-27T00:46:00.003-07:002023-05-27T03:15:51.529-07:00Näin vanhuksia huijataan - en jaksa riidellä<p>Kiitos kun valitsit <a href="http://www.helen.fi" target="_blank">Helenin</a>! Sähköpostiin läpsähti viesti, jossa oli linkki mukana. En avannut linkkiä ja poistin viestin, sillä en taatusti ollut Helsingin Energiaa valinnut. Kun energian hinnat nousivat, kävin tarkistamassa, mitä <a href="http://www.nordicgreenenergy.fi">Nordic Green Energy</a> laskuttaa. Jotain 4 senttiä. Kuukaudessa sähkölaskut noin 10€. Sopimus oli määräaikainen. </p><p>Menin kuitenkin googleen ja kaivoin Helenin viestin esiin. Tosiaan, Helen vahvistaa sähkösopimuksen. Liitteenä yli 20 sivua. Hinta 19,12 c/kWh. Että silleen. Niinpä sitten jonottamaan tosi pitkään Helenin palvelunumeroon. </p><p>Ystävällinen mies siellä selosti, että olen varmaan joltain kaupustelijalta tilannut. Mutta heillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä sopimus on tehty. Mitä? Se on voitu tehdä joskus kauan sitten ja tullut voimaan, kun sopimus Nordic Green Energyn kanssa on päättynyt. </p><p>Ymmärrän, että Nordic Green Energy ei ole ollut innokas näillä hinnoilla sopimuksia jatkamaan. Aloin siinä puhelimessa sitten selostamaan, että olen kyllä oikeustieteellisessä niin kauppa- kuin sopimusoikeudenkin tenttinyt ja kuluttajansuojaakin vähän opiskellut. Sitten lupasivat vaihtaa sopimuksen pörssisähköksi kahden viikon irtisanomisajalla. En jaksanut rähjätä. Olkoon. </p><p>Tiedän 100%:n varmuudella, että en taatusti ole tehnyt kenenkään kanssa sähkösopimusta. Minulla on puhelinmarkkinointikielto, joka pitää hyvin. (Paitsi <a href="http://www.sanoma.fi">Sanoma</a> soittaa joskus jopa kertaa viikossa, siihen firmaan ei puhelinmarkkinointikielto tehoa). </p><p>Vanhukset eivät aina sähkö- ja puhelinliittymiä ymmärrä. Onneksi minulla on erittäin osaava vävy, joka auttaa näissä asioissa. Ei tulisi mieleenkään tehdä sähkösopimuksia omin päin. </p><p>Yksi laillistettu kusetustapa on puhelinyhtiöiden laskutustapa. Vaikka olen entinen ammattilainen, en jaksa niitä tavata. Ne on tehty niin monimutkaisiksi, ettei oikeastaan saa mitään selvää, mistä loppujen lopuksi maksan neljäkymppiä kuukaudessa. Soitan keskimäärin 10 puhelua kuukaudessa - kotimaahan, muutaman tekstiviestin. <a href="http://www.telia.fi" target="_blank">Telian</a> laskussa on kymmeniä rivejä. Olisi kiva tietää, mitä tuo maksaisi, jos ei olisi "pakettihintaa", jonka kattavuudesta minulla ei ole oikein käsitystä. Jospa joku teleyhtiö mainostaisi selkeämpää laskutustaan, vaihtaisin oitis. Tietääkö kukaan?</p><p>Ei voi olla totta, että Helenillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1K1eZvtLtxa1IxbvjsF8FvCssnsE-fDnyyn_hnRxNGsc9-KFqRUZ-R6Ep9vnEyxJR1db90sWVUKovrMG1ODz9uSku6jj_OYc_g1Ck21NMQzKs1U9lY4-RdLpMcFVh1SpcfjDtaw6AEOfufbtAoTf3o8yJ57X6dVLPFSWjrdN-lW1mj2szQMzOKzyduQ/s4032/20230527_125902.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1K1eZvtLtxa1IxbvjsF8FvCssnsE-fDnyyn_hnRxNGsc9-KFqRUZ-R6Ep9vnEyxJR1db90sWVUKovrMG1ODz9uSku6jj_OYc_g1Ck21NMQzKs1U9lY4-RdLpMcFVh1SpcfjDtaw6AEOfufbtAoTf3o8yJ57X6dVLPFSWjrdN-lW1mj2szQMzOKzyduQ/s320/20230527_125902.jpg" width="320" /></a></div><br /> mukamas sähkösopimus on tehty. Onko siinä minulta hyväksyntä tai allekirjoitus? Koska en ikinä tee sopimuksia puhelimessa enkä ostareissa. <p></p><p>Minullahan ei nyt ole mitään hätää, kun pörssisähkö on halpaa, vaikkakaan ei vihreää. Mutta kuinka montaa ikäihmistä on tällä tavoin kusetettu, eivätkä osaa riidellä. Täyttääköhän tämä petoksen tunnusmerkit? Tekeekö Helen tätä systemaattisesti? Mitä jos isot firmat voivat noin vain väittää vanhuksille, että olet tehnyt sopimuksen. Eikös nyt jotain näyttöä pitäisi saada sopimuksesta, onko joku väärentänyt allekirjoitukseni jonnekin? Onko mitään sopimusta olemassakaan? </p><p>Pitäisikö asialle tehdä jotain?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw63IeDOUKt1l0vkWcsiO5v04lOIuw3_2pGdA-um6oujs3ps_wLw7BH3Bd7_CWdQkn7z-2L3YFds04tgsIjvyi0gh-E8z07N7Vb_8HE_SJXVTXrRVcXZzPGmHY0OD2nMzhA6jA9MSmI5tUXeCmvPDQBixn9ZJwS6EpzaWidqoIHt1FII-3AtF-rB77FA/s4032/20230527_104057.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw63IeDOUKt1l0vkWcsiO5v04lOIuw3_2pGdA-um6oujs3ps_wLw7BH3Bd7_CWdQkn7z-2L3YFds04tgsIjvyi0gh-E8z07N7Vb_8HE_SJXVTXrRVcXZzPGmHY0OD2nMzhA6jA9MSmI5tUXeCmvPDQBixn9ZJwS6EpzaWidqoIHt1FII-3AtF-rB77FA/s320/20230527_104057.jpg" width="180" /></a></div><br /><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-43072382598754677952023-04-10T06:37:00.005-07:002023-04-10T08:24:48.129-07:00Täydellinen kotikonttori Ikean meikkilokerosta<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlUeggj66rpPPIrflNO5-zTbOEV_1MafIpV7nBBaI7vh7th3jblOUzr_mtbcZ1uBEOYH4-ynglebrwWbylvSw8W2BfCp-me_p5UyyXgS_8e2BBMxFl7Kcm68dPQlk-hxDImoJqBN0xeS2CSR_V9JrS6YjTk1_X0rCO56tchIISLHYo3_AwsNz50JU8pg/s4032/20230409_100617.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlUeggj66rpPPIrflNO5-zTbOEV_1MafIpV7nBBaI7vh7th3jblOUzr_mtbcZ1uBEOYH4-ynglebrwWbylvSw8W2BfCp-me_p5UyyXgS_8e2BBMxFl7Kcm68dPQlk-hxDImoJqBN0xeS2CSR_V9JrS6YjTk1_X0rCO56tchIISLHYo3_AwsNz50JU8pg/s320/20230409_100617.jpg" width="320" /></a></div><br />Kaikenlainen pikkutavara pyrkii ajelehtimaan siellä täällä. Kuitenkaan mitään ei löydy juuri silloin, kun tarvitaan. Lastenlasten askarteluihin tarvittiin nitojaa. Piti tammikuussa käydä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostamassa. Kun keräsin toimistotarvikkeet yhteen paikkaan, nitojia oli kolme. Kynänteroittimia löytyi 11! Nyt on liiat lahjoitettu tarvitseville. <div><br /></div><div>Pikkutavaroiden siivoukseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Onneksi tällaista voi tehdä istuen, eli voimia ei tarvitse yhtä paljon kuin vaatekomeron siivouksessa. <br /><p></p><p>Kaaoksen kesyttäjät-ohjelmasta bongasin Ikean GODMORGON-kylpyhuoneen kalusteista meikkilokerikon. Siinä pysyy kaikenlainen konttori- ja askartelutarvike hyvässä ojennuksessa. </p><p>Tussit, kuivamustekynät, lyijykynät, korjauslakka, paperiliittimet, teippi, muistitikut, post-it-laput. Siinä pysyy pitkälti toista sataa esinettä hyvin paikoillaan ja kaikki näkyvillä. </p><p>Vieläkin voin ihan nautiskella tiskikoneen tyhjennyksestä. On keittiössä niin kaikki paikallaan. Joka päivä tarvittavat astiat tyhjenevät koneesta ihan kirjaimellisesti käden ulottuville. Nyt kun Potkulautamies on tottunut uusiin paikkoihin, hän on samaa mieltä. Työ helpottuu, kun kaikki löytyy. </p><p>No, edelleen kännykkä on missä sattuu. Jätän sen kädestäni ihan missä tahansa. Tässä on tiukka uudelleen kouluttautumisen paikka. Aika hyvin osaan sentään avaimet jättää kädestäni eteisessä olevaan kristallikulhoon, josta useimmiten ne löydän. Avaintenhallintataitoni ovat siis kehittyneet.</p><p>Siivousprojektistani olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta ystäviltäni. Iloista siivousprojektia on aloitettu aika monen ystäväperheen huusholleissa. </p><p><a href="http://www.relove.fi" target="_blank">Stockmannin Relove</a> onnistui yli odotusteni. Sain vaatteistani ja kengistäni paljon enemmän rahaa kuin osasin odottaa. Olen iloinen, että hyville vaatteilleni on löytynyt uusia omistajia. Relove ottaa 50 % provision, kun se höyryttää, hinnoittelee ja myy tavarat. Se maksaa tuloistaan verot ja työllistää. Tällä kertaa en oikein ollut ymmärtänyt, että pitäisi olla sesongin mukaisia. Eli keväällä kesävaatteita ja syksyllä talvivaatteita. <br /></p><p>Seuraavaksi pääsenkin todelliseen suppeaan spesialiteettiini: täydellisesti organisoitu lääkevarasto. Jossa on kolme osaa: 1) yöpöydän laatikko 2)kotiapteekki ja 3) matka-apteekki. </p><p>Pitkän tähtäimen siivousohjelma on sellainen, että löydän tavarat, puolisoni löytää ja siinä vaiheessa, jos/kun tarvitsemme kodissamme kotipalvelua tai avustajaa, he löytävät tavarat ja myös osaavat panna ne paikoilleen. Aiomme nimittäin asua tässä loppuikämme.</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-13135660999135213022023-03-31T11:44:00.007-07:002023-04-01T00:24:25.116-07:00Siivousprojektiin takapakkia tuli - otetaan opiksi ja viisastutaan vahingosta<p>Tuli takapakki kuolinsiivousprojektiin. Ihan omaa syytäni. Rikoin hyvät sääntöni kellarisiivouksen loppurutistuksessa. Piti tehdä ilolla ja vähän kerrallaan. Mutta sitten aloin jo aamukolmelta murehtimaan seuraavan päivän siivoustöitä. No sellaisestahan aivot tulehtuu ja päädyin Meilahteen pariksi päiväksi ja pikkuhiljaa kerään voimia. (Siitä retkestä kirjoitan havaintoja Sairaan hyvä potilas-blogiini). </p><p>Nyt varon ylirasitusta. Panen puhelimeen ajastimen. 20 minuuttia ja sitten seis. Yllättävän paljon 20 minuutissa ehtii. Oletteko muuten koskaan kokeilleet? </p><p>Kuusi golfbägiä on kannettu terassille ja yksi on jo valmiina kellarissa. Seuraavat 20 minuuttiset kuluu aurinkoisella terassilla. Nyt on tullut aika panna omat omat golfmailat lopullisesti pois ja viedä kierrätyskeskukseen. Kiitollisena monista hyvistä pelivuosista ja muistoista ja ystävistä. Jää sentään pari pokaalia hyllyyn. Oman hyvän putterini jätän vielä. Jospa kävisi joskus ilokseen puttailemassa lastenlasten kanssa. </p><p>Siivotessa kellarista palautui tavaraa ylös kirjahyllyyn. Lähdetkö kellariin katsomaan lapsilta vuosikymmenten saatossa kertyneitä syntymäpäivä- äitienpäivä- tai isänpäiväkortteja? Ei, niiden pitää olla kätevästi käsillä tarvittaessa iloa tuomaan. Lastenlapsiltakin jo on ensimmäiset kortit tallessa. Esineillä ja asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Toimistohyllyyn jäi vielä tilaa. </p><p>Nyt edetään pienemmin askelin. Ei sentään korkokengillä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbJ2zeTSbZIAHJmqXX1UR2Z-ASEUYEkAockQ-irgoyEHTv6ruPoIO3dySYuZ53tooqCNewYJsGXEbPkVl6XTHQtMSnQXUhqA_kijrAv5CsNRH9B28B88szJC2YajAT4bwzYGSrP-P0CeW0yrBGnjI2GgyEHNN7S1sJ_qYnJzHWi0SFlNpCJSrSU5xfTw/s4032/20230327_080637.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbJ2zeTSbZIAHJmqXX1UR2Z-ASEUYEkAockQ-irgoyEHTv6ruPoIO3dySYuZ53tooqCNewYJsGXEbPkVl6XTHQtMSnQXUhqA_kijrAv5CsNRH9B28B88szJC2YajAT4bwzYGSrP-P0CeW0yrBGnjI2GgyEHNN7S1sJ_qYnJzHWi0SFlNpCJSrSU5xfTw/s320/20230327_080637.jpg" width="320" /></a></div>Bruno Maglin avokkaat eivät lähteneet kierrätykseen. Saa kaappiin jäädä yhdet kauniit kengät muistona. Muistona terveyden ja aktiivisuuden ajoista. Tuskin niitä nyt enää tarvitsen, enkä niillä taida pystyssä pysyäkään. Turhamaiset kengät vievät vähemmän tilaa kuin golfbägi. <div><br /></div><div>Nyt pienemmin askelin, vähemmän kerrallaan. Ei siis valmistu siivous vapuksi. Ehkä sitten juhannuksena ollaan lähempänä. Loppusuoralla sitten käyn käsiksi papereihin. Silppuri on tuossa jo toimintavalmiina. Onneksi verottaja on järkiintynyt kuittien säilytyksessä. Enää ei tarvitse kuutta vuotta jemmata. Entistä vähemmän niitä tarvitaan, eipä ole eläkeläisellä muita vähennyksiä kuin kotitalousvähennys. Hyllyssä on vielä 17 mappia. Viidellä aion pärjätä loppuelämän. </div><div><br /></div><div>Muistatteko, kuinka jemmattiin luottokorttilaput ja verrattiin laskuun, että on varmasti oikein? Toisaalta ei haittaa, että Google tietää kaiken. Onhan tyhmää olla jonkun Claes Ohlssonin tai Gigantin klubijäsen. Mutta sieltä sitten löytyy, milloin olen mitäkin ostanut ja onko takuu voimassa. Ei tarvitse pyörittää lappusia omissa nurkissa. Pyöriköön tietoni pilvessä, on se kivaa, jos sieltä sitten löytyy myös sellaista, mitä itse tarvitsen. </div><div><br /></div><div>Kehitin aivan nerokkaan kotitoimiston ikäihmisen loppusuoraa varten. Siitä sitten ensi kerralla. Kotitarveapteekista puhumattakaan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiItvzP0z1FDUmxZk9YlBwF41Paw42J52ROoaaw34KiSjlI9o-44VYoMxpgIrJuh6RyJfeZgiYVBE5VsO7MwpuxPE27Rtqs78sixf219VB43FpfljIoUxF0fnW0OpTuCrHzOFZsqnS03mitzajyH1pju49oo0c5SqqMcPb7FL6SDc4AOwnMPZ4nu2SW1A/s4032/20230225_143004.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiItvzP0z1FDUmxZk9YlBwF41Paw42J52ROoaaw34KiSjlI9o-44VYoMxpgIrJuh6RyJfeZgiYVBE5VsO7MwpuxPE27Rtqs78sixf219VB43FpfljIoUxF0fnW0OpTuCrHzOFZsqnS03mitzajyH1pju49oo0c5SqqMcPb7FL6SDc4AOwnMPZ4nu2SW1A/s320/20230225_143004.jpg" width="180" /></a></div><br /><p></p></div></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-82624585941070264872023-02-16T02:31:00.000-08:002023-02-16T02:31:12.398-08:00Ystävänpalvelusta siivouskoululla <p>Minkä takia vielä vanhoilla päivillään olen ryhtynyt supermartaksi siivousintoilemaan? Kirjahyllyn oppimäärässä mainitsin 7 hyllymetriä aivokirjallisuutta. Sen lisäksi on nyt kertynyt yli 20 vuotta kanssa taistelukokemusta muistivaurion kanssa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on mahdollisimman pitkään kotona asuminen. Nämä järjestelyt on parasta tehdä nyt, kun vielä jaksaa. Ja siis vain yksi laatikko tai hylly päivässä. </p><p>Muistissa on monta aluetta ja yksi tärkeä osa on visuospatiaalinen hahmottaminen, johon liittyy myös tavaroiden löytäminen. Siihen auttaa selkeys. Jos muisti on huono, voi käyttää järkeä eli logiikkaa logistiikassa. Iän myötä myös näkö saattaa heikentyä, silloin selkeyttä pääsee arvoon arvaamattomaan. </p><p>Juhlapöydän kattamiseen on vuosien saatossa kertynyt kaikenlaista kaunista, jotka ovat omassa laatikossaan. Näitä otetaan esiin vain jouluna ja juhlapyhinä tai piirakan tarjoilussa. Siivosin ja pesin laatikon ja panin tavarat hyvään järjestykseen: </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfjYw0tboqWqPFLumEeiLaVype0M8T2aERdWYrLOog1l4uDu-vMQLl8pPJCc22ZpKyWWJ_2RZu8EVVF372WIJtLvvmLhbLdnj1ZjF1PqRzNfYOf_IQjRDz-E2QcV-0UE8PU9BFgxVhkie7_du4C3nRuMSVdn8VhHW8q_M-vt3G2N9rD0QOBfehLDnCmg/s4032/20230214_080243.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfjYw0tboqWqPFLumEeiLaVype0M8T2aERdWYrLOog1l4uDu-vMQLl8pPJCc22ZpKyWWJ_2RZu8EVVF372WIJtLvvmLhbLdnj1ZjF1PqRzNfYOf_IQjRDz-E2QcV-0UE8PU9BFgxVhkie7_du4C3nRuMSVdn8VhHW8q_M-vt3G2N9rD0QOBfehLDnCmg/s320/20230214_080243.jpg" width="180" /></a></div><br /><p></p><p>Tässäkin on logiikkaa. Etummaisessa lokerossa tarjoiluhaarukoita, yhdessä lokerossa juuston tarjoiluun nappeja ja veitsiä ja niin edelleen, edelleen liian sotkuinen. </p><p>Sitten otin pois tavarat, joita en ole kymmeneen vuoteen käyttänyt. Tuskin enää tarvitse. Sen jälkeen näyttää tältä. Eikös olekin parempi?</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHgwOLP1l3_8Aa6VbQy3u1yg8DuW9gKaogJjjePVlwM2rDOr_pW7VZhhRsOnCFo3f0izgSFVi9cU8KydYY0lXO-o0HdgIMEQzex_cWlRDbHuRbmzjsr5VbnQrsIYwZT31PQ_k5PakHO91Z77Mu4KMO6rOTBfKC0LWGq66USllqKW1Je4VioeyMJpqpA/s4032/20230214_094947.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHgwOLP1l3_8Aa6VbQy3u1yg8DuW9gKaogJjjePVlwM2rDOr_pW7VZhhRsOnCFo3f0izgSFVi9cU8KydYY0lXO-o0HdgIMEQzex_cWlRDbHuRbmzjsr5VbnQrsIYwZT31PQ_k5PakHO91Z77Mu4KMO6rOTBfKC0LWGq66USllqKW1Je4VioeyMJpqpA/s320/20230214_094947.jpg" width="180" /></a></div><br /><p><b>Mitä tehdään tarpeettomille tavaroille?</b></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">w<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7mia3jYHiJy_Niq_PtHCO3Q7mWyCkIt2EYy3oXK0bQ-Ehu2PQpTh566n1LKkYEqVWjZvndBZ56czo2hfAPOl8kIT3TDRBmdsmX_pBl2KccAT3e13lrmyWqev6TR-3-uB79Do9a8c_EDrL4I_hzCYEBDEosJDRnh3xfU1ET28MjDmeWDXV4fgwDwE_Uw/s1600/IMG-20230205-WA0003.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7mia3jYHiJy_Niq_PtHCO3Q7mWyCkIt2EYy3oXK0bQ-Ehu2PQpTh566n1LKkYEqVWjZvndBZ56czo2hfAPOl8kIT3TDRBmdsmX_pBl2KccAT3e13lrmyWqev6TR-3-uB79Do9a8c_EDrL4I_hzCYEBDEosJDRnh3xfU1ET28MjDmeWDXV4fgwDwE_Uw/s320/IMG-20230205-WA0003.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Lasikaappia järjestäessä nämä jäi yli. Jaoin kuvan perheen Whatsapp-ryhmään. Paluuviestiin merkkasivat, mikä kelpaa. Muut sitten kierrätyskeskukseen. Aion kyllä selvittää, mitä nuo oikeanpuoleiset kahvalliset suomalaiset pikkulasit ovat. Panin kyselyn yhteen Facebook-ryhmään. Jos vaikka panisi myyntiin. En muista että 50 vuoteen olisimme niitä kertaakaan käyttäneet. </p><p>Ylimääräisistä hopeista pääsee helposti eroon. <a href="http://helander.com" target="_blank">Huutokauppa Helanderilla</a> on nyt erikoistarjous hopean huutokauppaan, ottavat 10 % myyntiprovision normaalin 25 %:n sijaan. Saatan viedä yhdet mahdottoman rumat kakkulapiot ja jonkun epämääräisen lusikan. Nämä kun eivät kelpaa jälkipolville. Kierrätyskeskus saa teräksiset pikkulusikat. Otin hopeiset arkikäyttöön. Mitäpä niitä säästelemään. </p><p>Seuraavaksi tulee vuoroon kompakti ja täydellinen kotikonttori. </p><p>#konsadutus</p><p><br /></p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-77503676725568882632023-02-12T04:06:00.001-08:002023-02-12T08:37:40.638-08:00Kirjahyllyssä elämäntyö - siivousopas loppuiäksi<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrhekOR_RBmQclYsBrYWDfq8ZwvVfT_OtS6iRv68dI9axK5Y2eTp1aD2jFq7dKyiCNJVLKN5A_Yu3QHga6KvIhZf5Ei_0YTdLU3_6gJdxRKOaCYtCC5L754TdbnCTiBD4wo0Zd7OqT3D-FZgZjcqWSEgdeDKM4ZuSKXhi1-FFrd-GM_MpnNNzIIkW76Q/s4032/20230208_130339.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrhekOR_RBmQclYsBrYWDfq8ZwvVfT_OtS6iRv68dI9axK5Y2eTp1aD2jFq7dKyiCNJVLKN5A_Yu3QHga6KvIhZf5Ei_0YTdLU3_6gJdxRKOaCYtCC5L754TdbnCTiBD4wo0Zd7OqT3D-FZgZjcqWSEgdeDKM4ZuSKXhi1-FFrd-GM_MpnNNzIIkW76Q/s320/20230208_130339.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw1SXTdaQ06gWx3oKfMkOrkRr3XFOOdhcll1dXeMeCiJuDWWBkVsbTLW86QCJDDjNH0Kxis28ABLwEzjIYfk18cjNroUNXAIE9FPYzU4eJaRcBn8mAqC5Np07T8n57_JLT3LmLAiqkBZsbHWfhnaOxC9ew9RlX9b1Hh3U9N5mSp8EOg_cJakhtxuRiAQ/s4032/20230211_095408.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw1SXTdaQ06gWx3oKfMkOrkRr3XFOOdhcll1dXeMeCiJuDWWBkVsbTLW86QCJDDjNH0Kxis28ABLwEzjIYfk18cjNroUNXAIE9FPYzU4eJaRcBn8mAqC5Np07T8n57_JLT3LmLAiqkBZsbHWfhnaOxC9ew9RlX9b1Hh3U9N5mSp8EOg_cJakhtxuRiAQ/w156-h200/20230211_095408.jpg" width="156" /></a></div><br /></div><br />En millään malttaisi olla nuuskimatta kirjahyllyjä kyläillessäni. Kirjahylly on armottoman paljastava, sieltä löytyy kielitaito, oppineisuus, kiinnostuksen kohteet, poliittinen katsantokanta, uskonnollinen vakaumus, matkakohteet, sielun sivistys - tai sen puute. <p></p><p>Tätieni huonekaluliikkeissä oli pahvisia kirjanselkämyksiä kirjahyllyjen koristeena. Useammin kuin yhden kerran kirjahyllyn ostaja olisi halunnut ostaa myös kirjanselkärekvisiittaa. Kirjahylly voi olla statussymboli tai rasite. Kuolinpesiä tyhjentämään joutuneet ystäväni ovat tuskailleet mummojen kirjojen kanssa. Painavat paljon eikä kukaan huoli, energiajätteenä poltettavaksi pitää laittaa. </p><p>Suuri siivousprojekti on helpointa aloittaa kirjahyllystä. Tavoitteena mahdollisimman vähän vaivaa perikunnalle ja sortteerata erikseen ne muutamat kaikkein tärkeimmät kirjat, jotka ehkä voit ottaa mukaasi, jos joudut jonnekin pienempään tilaan muuttamaan. </p><p><b>Konsadutus kirjahyllylle - hylly tai metri päivässä</b></p><p>Ensin pitää asettaa tavoite. Tavoitteena oli saada väljyyttä hyllyihin. Tällä kertaa lähti noin 300 kirjaa ja vielä paljon jäi. </p><p>Aluksi pitää päättää, miten jäljellä olevat kirjat järjestää. Selkämysten värien ja koon mukaan on tyylikästä. Erään arkkitehtiystäväni hylly on taideteos. Minun kirjani järjestyvät sisällön, ei kansien mukaan. Haluan tarvittaessa löytää kirjan, siksi järjestän aiheen mukaan, teologia, filosofia, runot, psykologia, lääketiede, oikeustiede, johtaminen, dekkarit, elämäkerrat, muistelmat, keittokirjat ja omien ystävieni kirjoittamat kirjat, joissa saattaa olla omistuskirjoituksiakin. Sitten kun en enää muista, saatan laittaa hienolla Dymon tarrakirjoittimella hyllyihin nimet. Tietysti tärkeimmät lastenkirjat, kuten Tiina-sarja. Ikävä kyllä Astrid Lindgrenit eivät tulleet eräässä muutossa mukaan. Peppi Pitkätossuista huomaa, että on myös erittäin tärkeitä kirjoja, joita ei missään tapauksessa pidä hävittää.</p><p>Nyt voit aloittaa. Laita jotain mukavaa musiikkia soimaan, Muistojen Bulevardi Ylen Areenasta on oikein sopivaa. Aloita kirja kerrallaan ja jätä kirjat, joita:</p><p>1) saatat vielä joskus lukea tai vilkaista</p><p>2) saattaa kiinnostaa lapsia tai lapsenlapsia</p><p>3) on lahja rakkaalta ystävältä </p><p>4) liittyy hyviä muistoja jostain elämänvaiheesta</p><p>5) arvokkaat tai hyvin vanhat kirjat, ensipainokset tai kirjailijan omistuskirjoituksin varustetut laita selvästi erikseen, että jälkipolvet tunnistavat aarteet </p><p>Muut joutaa pois. Näin se sujuu. Pääasia, että teet ilolla ja kiireettä. Alussa on vähän hitaampaa, kunnes saat oikean flown. Tämä ei ole fyysisesti raskasta, mutta mielesi käy prosessoi tunne-elämää ja muistoja kaikilta vuosikymmeniltä. Siinä oppii aika paljon itsestään. Ekonomia-sarjan: <i>Yhdentyvä tietotekniikka yrityksen voimavarana </i>vuodelta 1985 tai <i>Suomen laki I</i> samalta vuodelta sai jäädä. Muistuttamaan, että tuollaistakin! </p><p><b>Miten kirjoja vähennetään?</b></p><p>Aiemmin menin aina kirjakauppaan ja ostin kirjan, joka kiinnosti. Varsinkin kirjoja kirjoittaessa tuli hankittua noin 7 hyllymetriä aivoja, muistia ja neurotieteitä. Niitä ei kirjastossa suomeksi ollutkaan. Nyt panen kirjan tilaukseen kirjaston Helsingin kirjastojen <a href="http://helmet.fi" target="_blank">Helmet</a> -palveluun. Jaksan tarvittaessa odottaa muutaman kuukauden, jos on uudempi bestseller. Näin hyllyyn ei kerry enää uutta siivottavaa. </p><p>Takavuosina divarit ottivat vanhoja kirjoja, jopa maksoivat niistä. Ei enää. Mutta kirjat voi silti kierrättää, vaikkapa <a href="https://www.kierratyskeskus.fi/tietoa_meista/ajankohtaista/kierratyskeskuksen_vinkit_kirjojen_kierrattajalle.4375.news?gclid=CjwKCAiA85efBhBbEiwAD7oLQBA4NrrVzB833BpxkmMsRKBa_CIM6BIb96BrutV1SjwptnbeorNLNxoCJTkQAvD_BwE" target="_blank">kierrätyskeskukseen.</a> Sinne kelpaa ehjät kirjat, ainoastaan tietosanakirjat, koulukirjat ja kirjaston poistokirjat pitää panna roskiin. Kannet revitään irti ja pannaan sekajätteeseen, sivut kelpaavat jätepaperiksi. Kirjoja voi viedä myös kirjastoon. </p><p>Helsingissä sekä Kierrätyskeskus että Fida noutaa kotoa, ettei tarvitse painavia kirjoja kantaa. Fida tosin huolii kirjoja vain kaksi laatikollista. </p><p>Mitkä kirjat etenkin pitää panna pois? No sellaiset kirjat, joita et pidä, jotka ovat ikäviä ja masentavia, jotka tuovat mieleen tylsiä ihmisiä tai surullisia muistoja. </p><p><b>Haastavat kirjanhävitystilanteet</b></p><p>Koraanin poltto ei ole sopivaa, eikä Raamatun hävittäminen tunnu sopivalta. Niinpä hyllyyn jäi rippikoululahjaksi saamani nahkakantinen raamattu, vihkiraamattu ja uuden käännöksen hieno nahkakantinen vetoketjumalli. Oli myös raamatunkäännöskomitean tiiliskivenpaksuinen pokkariversio Uudesta ja Vanhasta testamentista. Kierrätin hävittämisongelman niin, että panin sen Fidalle menevään laatikkoon. Ajattelin, että kristillinen järjestö keksii raamatuille hyvää käyttöä. </p><p>Kirjahyllyssä on myös pieniä kirjoja, vanhat allakat ja passit. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBF0uBT_02Ra1Xck77jRBkVuKXsJ7oinZ88_7iXSOznSH-s22AbsL3-MVaw6Uc2cWycRQG5_psX_lAIr49dwc72_o1yCJ628ttsJtcXdNIbJhg6KpP6Y6nI4PAqLVKMFYRCkxZsIAbXKhBUx1RZvOL0DJtDyX9P_H-aX4YZE15VT1kztuZlJsw8BknQ/s4032/20230210_120457.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJBF0uBT_02Ra1Xck77jRBkVuKXsJ7oinZ88_7iXSOznSH-s22AbsL3-MVaw6Uc2cWycRQG5_psX_lAIr49dwc72_o1yCJ628ttsJtcXdNIbJhg6KpP6Y6nI4PAqLVKMFYRCkxZsIAbXKhBUx1RZvOL0DJtDyX9P_H-aX4YZE15VT1kztuZlJsw8BknQ/s320/20230210_120457.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Ne kannattaa säilyttää näissä kätevissä läpinäkyvissä laatikoissa. Tämä <a href="http://www.ikea.com" target="_blank">Ikean</a> laatikko ei ole hyvä, suomalainen Orthex tekee paljon parempia ja tyylikkäämpiä. Vanhat passit ovat mukavia ja iloisia säilytettäviä. Niistä voi katsoa, miltä näytin 30-vuotiaana ja ennen muuta passien leimat kertovat, missä on tullut käytyä. Eli hyvin kompaktissa muodossa elämänhistoria.</p><p>Läpinäkyvia laatikoita voi kasata päällekkäin ja niissä pysyy passien lisäksi hyvin järjestyksessä kaikenlaiset taskukokoiset opukset, joita vuosien varrella kertynyt. </p><p>Lapsena ja teini-iässä pidin ahkerasti päiväkirjaa. Olisipa kiva, jos olisivat säilyneet jossain. </p><p><b>Tarpeelliset paperit</b></p><p>Onneksi entistä vähemmän on tarpeellisia papereita. Kuitenkin yhtä ja toista. Kun perikunnalla on kaikenlaista kiirettä mummia hoivakotiin tai hautuumaalle laittaessaan, papereiden läpikäymiseen ei oikein olisi aikaa eikä energiaa. Siksi viisas mummi järjestää ne valmiiksi. Mutta se on jo toinen juttu, sanoisi Kipling. </p><p>Tarpeellisiin papereihin kannattaa käydä käsiksi alkukeväästä, kun aurinko paistaa terassille. Kevätauringosta voi nauttia mappien ja paperisilppurin kanssa. </p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-47785337519288691152023-02-05T06:53:00.003-08:002023-02-05T07:51:28.016-08:00Järjestystä loppuiäksi ja sen jälkeen<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiyGiZBFC_QwWOu4A-kTkgYO5RAUQrByvoijMSBLP0Tr-AaSqqoYNhwfCheOilyWzDZSpMRFMV45RVcOz2nWGCNAexDcnxC3kYUdIw3-sMdo57c2ehX-hhfbJkQWYP5tTFYq7JdlYldNBkydeu05edcZJqcH4OLyFcP0dasiPpNAyVKyw3uYV3Z8iEkQ/s4032/20221226_152335.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiyGiZBFC_QwWOu4A-kTkgYO5RAUQrByvoijMSBLP0Tr-AaSqqoYNhwfCheOilyWzDZSpMRFMV45RVcOz2nWGCNAexDcnxC3kYUdIw3-sMdo57c2ehX-hhfbJkQWYP5tTFYq7JdlYldNBkydeu05edcZJqcH4OLyFcP0dasiPpNAyVKyw3uYV3Z8iEkQ/w173-h307/20221226_152335.jpg" width="173" /></a></div>Nyt on meneillään loppuelämän siivousprojekti. Maikkarilla oli reality ohjelma <a href="https://www.mtv.fi/sarja/kaaoksen-kesyttajat-5058" target="_blank">Kaaoksen kesyttäjät</a>. Formaatin englanninkielinen nimi oli Sort out your life. Puhutteleva otsikko. Ajattelin tehdä juuri niin.<div><br /></div><div>Ohjelmaformaatissa asunnon kaikki irtain (huonekaluja lukuun ottamatta) viedään suureen varastohalliin. Vain puolet tavaroista saa viedä takaisin kotiin. Loput kolmeen kasaan, roskiin, kierrätykseen tai myyntiin. Apuna oli ammattijärjestäjä, jonkinlainen konmarittaja. Kodeista tuli siistejä. Minun tavaroillani on tarinansa. Esineeseen voi liittyä muisto, tunteita. Lasten piirustukset tai lelu. Esineillä voi olla rahallista arvoa. Jokin esine voi olla rakas lapselleni.</div><div><br /></div><div>Meillä on aika siistiä, kaapitkin ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Kun vanhuus etenee, hahmottaminen vaikeutuu, tavarat on saatava paljon vähemmäksi. Ratkaisu ei ole kertarysäys, tavaran vähentäminen on tehtävä viisasti, harkiten tunteita unohtamatta. Se on mahdollista ja voi oikeastaan olla ihan hauskaa ja palkitsevaa. Tässä blogissani kerron nyt parhaat vinkit iloiseen loppuelämän siivousprojektiin. </div><div><p></p><p>Tällä hetkellä ei ole muita kiireitä ja tavoitteena on jättää siisti pesä - ettei minusta olisi liikaa vaivaa rakkaille lapsilleni. Tein suunnitelman: yksi hylly, laatikko tai mappi päivässä. Valikoivasti sieltä täältä. Ei mitään kokonaisvaltaista suursiivousta, vähän kerrallaan sieltä täältä. </p><p>Loppuelämän sortteeraus alkoi tärkeimpien papereiden siivouksesta. Niistä, joiden pitää varmasti löytyä silloin kun tarvitaan. Monet asiat ovat muuttuneet digiaikaan siirryttäessä ja mummot eivät aina pysy kehityksen kelkassa. Tässä viiden pisteen vinkit.</p><p><b>Testamentin säilytyspaikka </b></p><p>Ennen vanhaan ihmisillä oli pankissa tallelokeroita. Ne ovat kuolinpesälle varsin hankalia. Kallistakin on. Ellei sinulla ole röykkiöitä timantteja tai kultaharkkoja, ei kannata. </p><p>Päivitimme testamentin Nordeassa. Pankki myös säilyttää asiakirjan. Kannattaa kysyä omasta pankista. Pankki ilmoittaa sitten kuolinpesälle, että siellä on testamentti säilytyksessä. Loppuelämän sairauksien kaaoksessa voi paperit mennä hukkaan. </p><p>Verosuunnittelun kannalta on hyvä tietää, että vaikkapa lapsenlapsille voi testamentata 19 900 € verovapaasti. Teimme tällaisen lisäyksen.</p><p><b>Asunnon osakekirjat</b> Tämän vuoden aikana asunnon osakekirjat muuttuvat sähköisiksi. Kaikki taloyhtiöt eivät ole vielä muuttaneet osakerekiseriään sähköiseksi. Osakkaalla on 10 vuotta aikaa tehdä muutos. Pankin juristi ystävällisesti neuvoi, että viisas muuttaa heti. Edunvalvojalle tai kuolinpesälle on hankalampaa kuin elävänä itse tehdä. Lapset sitten aikanaan kiittelevät kaukokatseista mummoaan.</p><p><br /></p><p><b>Edunvalvontavaltakirja</b></p><p>Digitalisaatio etenee ja jossain vaiheessa oma äly ei enää riitä kun asioiden hoito tulee entistä monimutkaisemmaksi. Liittymäsopimukset, sähkösopimukset, jopa digikanavat ovat jo niin vaikeita, että apua tarvitsee jo ennen kuin dementia tekee sopimukset puolestani. Toisaalta edunvalvonta tulee helpommaksi, kun osaava voi hoitaa asiat sähköisesti eikä joka virastossa ja pankissa tarvitse käydä itse jonottamassa. Nämä asiat on järjestettävä ja niille löydettävä hyvä paikka ihan ensimmäiseksi.</p><p><b>Minne tarpeettomat tavarat?</b></p><p>Kaikelle löytyy paikka, kunhan vähän selvittelee. Seuraavassa blogissa aloitetaan konsadutus kirjahyllystä. </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-54448151294823020972022-10-29T09:08:00.000-07:002022-10-29T09:08:29.451-07:00Synkkiä aikoja eletään loppuelämää suunnitellessa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfgAXdCkyJU6k5pC5AvzxMr39hVvvg2DkRD844geJsSRDP01wtmtAyVi4-FEdI0sYoBVKv90SFqWCPFu-1yAWRcNNHYlnV1ew9dH-_fjvpQYzbSn_Ei7gejxmkNObRRENW92wb2tl6Gf2mTRnJ8pFe_QEImC9iaYorVEFkfsh0dPDXBTbWqxMkm7UyVw/s4032/20221029_121757.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfgAXdCkyJU6k5pC5AvzxMr39hVvvg2DkRD844geJsSRDP01wtmtAyVi4-FEdI0sYoBVKv90SFqWCPFu-1yAWRcNNHYlnV1ew9dH-_fjvpQYzbSn_Ei7gejxmkNObRRENW92wb2tl6Gf2mTRnJ8pFe_QEImC9iaYorVEFkfsh0dPDXBTbWqxMkm7UyVw/s320/20221029_121757.jpg" width="320" /></a></div><p><br /></p><p>Jo viime vuosituhannen puolella sain aikaiseksi testamentin, hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen. Sen aikaisen parhaan lääketieteellisen tiedon mukaan aivoissani muisti oli niin tuhoutunutta, että visuospatiaaliset toiminnot olivat heikkolahjaisen tasolla. Kertotaulu oli kadonnut ja laskemisessa tarvittiin sormet apuun. Onneksi verbaalisesti olin lahjakkaan tasolla. Ajateltiin, että tilanne etenee pahempaan suuntaan, ehkä lyhyessäkin ajassa. Koska muistivaurion aiheuttajana pidettiin MS-tautia, paranemista ei ollut odotettavissa. </p><p>No, sainkin ihmelääke immunoglobuliinin ansiosta jatkoaikaa. Kohta tulee uutisiin tämän vuoden Tieto-Finlandia ehdokkuudet, voin myhäillä: been there, done it. Syksy synkkenee. Ukraina joutuu puolustamaan eurooppalaista demokratiaa Halloween-hirviötä ilkeämpää Putinia vastaan kun meille NATOn ovi on jo raollaan. </p><p>Twitterissä keskustellaan ylikuolleisuudesta. Ei kuulemma haittaa, kun ne noin 5 000 koronaan ylikuollutta on jo hauraita vanhoja ihmisiä. Niin kuin minä ja puolisoni. Muistuttavat, että se viimeinen keuhkokuume on dementoituneen paras ystävä. Ihan vielä en tuota ystävää huolisi kaveriksi. Kannatan alikuolleisuutta. Nyt tämä MS-taudin pikkuserkku on vahvistanut otettaan ja haurastuttaa niin aivoja kuin jalkojakin, joten on aika päivittää loppusuoran suunnitelmat. Olen siis kohta ihan sopivaa kauraa ylikuolleisuustilastoa tilkitsemään. </p><p>On tullut aika kirjottaa uusiksi testamentti - 20 vuotta sitten ei ollut lapsenlapsia. Edunvalvontavaltuutus - mikä kauhea sanahirviö on aika tehdä uusiksi. Olemme siirtyneet digiaikaan, tärkeimmät asiat hoidetaan sähköisesti. Ja toisaalta asiat ovat entistä monimutkaisempia, puhelin-, netti- ja sähkösopimukset käyvät yli kohtalaisenkin ymmärryksen. Oikeastaan täyden edunvalvonnan puoliväliin tarvittaisiin joku luotettava digiavustajavaltuutettu, jonka kanssa voisi hoitaa monimutkaisemmat asiat, ehkä myös sijoitussuunnitelmat ja päätökset suurista investoinneista.</p><p>Minäkin tein ison investoinnin loppuelämän varalle. Kuntoilut on suurelta osin kuntoiltu, kotona valveillaoloajasta valtaosa menee istuessa. Niinpä menimme Vepsäläiselle ostamaan tuolia loppuiäksi. Kokeilimme kuuluisan Eames-tuolinkin, sehän olisi jopa jälkipolville kelpaava klassikko. Muuten hyvä, mutta liian matala, siitä ei vanhus pääse ylös. Onneksi löytyi sopiva. Eino (3 v.) oli mukana kaupassa. Hän valitsi värin, sillä emme halunneet mustaa. Yksi tuoli jo saapui ja koekäytössä hyväksi todettiin ja vielä hankitaan toinen. Siinä sopii kahden vanhan variksen katsoa viiden ja kuuden YLE-uutiset, seitsemän uutiset maikkarilta ja puoli yhdeksän uutisten jälkeen päästäänkin no nukkumaan. </p><p>Hyvässä tuolissa on hyvä kutoa sukkaa. Korona-aikana olen tehnyt tavallisia tylsiä sukkia ja nyt olen siirtynyt astetta haastavimpiin. Visuospatiaalinen hahmotus haastetaan äärirajoille. </p><p>Vielä on yksi suunnitelma jäljellä. Ensi viikolla käymme Chantillyssä. Rakas lapsemme on suunnitellut matkan. Hän hakee meidät lentokentältä (lentokentällä Potkulautamiehelle pyörätuolikuljetus) ja sitten vaan huristelemme autolla paikasta toiseen. Yksi EU:n hyviä puolia on invaparkkilupa, joka toimii Ranskassakin. Ellalle on joka päivälle varattu jotain kivaa siksi aikaa, kun me vanhukset otamme päiväunet. Tärkeintä on yhdessäolo lapsenlapsen ja tyttären kanssa ja samalla nähdään vähän uusia maisemia. </p><p>Sitten onkin hyvä palata kaamokseen joulua odottamaan. </p><p><br /></p><p><br /></p><br /> <p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMj-bqamxCdWfr89ftMV1Xc8ojnzJrqhQtnp2azTya12CR_54A4T7H_FIgiyyb7KhN5tWU-jcttwikIchshsiFV6YAPKASZyjY38PFapQF60gxXa9bd7OmO8dj2jTNsyQsi9oHPO80xHJ0u3_bdOsTjV2ky70Aw7Gp9Khd3zh_l1vUwk-iuvjxv4z46A/s4032/20221024_144456.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2268" data-original-width="4032" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMj-bqamxCdWfr89ftMV1Xc8ojnzJrqhQtnp2azTya12CR_54A4T7H_FIgiyyb7KhN5tWU-jcttwikIchshsiFV6YAPKASZyjY38PFapQF60gxXa9bd7OmO8dj2jTNsyQsi9oHPO80xHJ0u3_bdOsTjV2ky70Aw7Gp9Khd3zh_l1vUwk-iuvjxv4z46A/s320/20221024_144456.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-78560269910290402852022-10-09T08:09:00.004-07:002022-10-09T08:40:14.022-07:00Minulla oli iloinen vaari<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjshfiET8qH5srmIE7V1K9eXSLCP9iafgg2lmwY6xcawKfbBTz9CsRBAF3_osXv9vIbyQvMwEH7G_LUJUvI0I2CdxZSXhX6EimGZRLI_SvMcWLfE8JoHdIpL4Z-Cu4xJtNENifU1QSGVN38mEz9-UDj1TJebPzAv9a_QIBdZzaGMKSGLZiguzTSjyWtFg/s4032/20220910_133615.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjshfiET8qH5srmIE7V1K9eXSLCP9iafgg2lmwY6xcawKfbBTz9CsRBAF3_osXv9vIbyQvMwEH7G_LUJUvI0I2CdxZSXhX6EimGZRLI_SvMcWLfE8JoHdIpL4Z-Cu4xJtNENifU1QSGVN38mEz9-UDj1TJebPzAv9a_QIBdZzaGMKSGLZiguzTSjyWtFg/s320/20220910_133615.jpg" width="180" /></a></div><br /> Mummini Iida ja isoisä Antti kihlakuvassaan noin vuonna 1910. Ajattelimme serkkutyttöjen kanssa sanoittaa vähän suvun historiaa. Millaista perimää viemme eteenpäin? Peiliin katsoessa huomaan yhdennäköisyyttä, myös lapsenlapsissa tunnistaa Iidan piirteitä. Mitä samanlaisuutta löytyy mielestämme, temperamentista, millaista tunneilmapiiriä on kodeissa siirtynyt seuraaville sukupolville?<p></p><div>Suksitehtailija Antti kuoli jo ennen sotia. Enää ei ole elossa ketään, joka olisi hänet tuntenut ja osaisi kertoa. Vaasa-lehden (lehden nimi on nyt Pohjalainen) nekrologista sain lisätietoa: "Hän oli iloinen, valoisa luonteeltaan ja erittäin pidetty". Mahtavaa! Olisi ollut kiva tuntea iloinen vaari. </div><div><br /></div><div>Koreografi Hanna Brotherus kertoo omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan kysyneensä äidiltään: Miten sinun vanhempasi osoittivat sinulle rakkauttaan? Aika hyvä kysymys. Kaikkina aikakausina. Tuollaista ei helposti tule kysyneeksi. Sitä on hyvä kysyä myös itseltään. <div><br /></div><div>Iida hoiti omien usein myös lastenlapsiaan. Minäkin olin Vimpelissä lapsena pitkiä aikoja. Mummi kuunteli radiosta iltahartautta, istuin mummin sylissä kiikkutuolissa. Mummi hyräili eikä ollut kiire minnekään. Sitten olikin aika mennä nukkumaan mummin sänkyyn olkipatjalle. Mummi kohensi hiillosta ranstakalla ja lopuksi sain vetää pellinnyöristä. </div><div><br /></div><div>Mummi jäi istumaan tuoliin, jonka oli saanut Antilta kihlajaislahjaksi. Hän istui siinä kaikessa rauhassa kunnes nukahdin. Iloisen vaarini tekemä tuoli on nyt minulla. Hyvin on kestänyt yli 100 vuotta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS9UMwM3YTRV1ybiDVssdwRVY9qCufsPL_oQA63Uqtvb5djTRLN3xkOGixEAepLAXaUjzIjTGfOQz42qFjDL39SM962rztT9KMd0qDI899QP7MIiOeNxt4oJkAoW3TR9FiBXYojjwexep2ICrWUkw_TxP4Lz8gVW7uGuajbs_wNlOrROENFc-6h4tCrA/s4032/20221009_102618.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS9UMwM3YTRV1ybiDVssdwRVY9qCufsPL_oQA63Uqtvb5djTRLN3xkOGixEAepLAXaUjzIjTGfOQz42qFjDL39SM962rztT9KMd0qDI899QP7MIiOeNxt4oJkAoW3TR9FiBXYojjwexep2ICrWUkw_TxP4Lz8gVW7uGuajbs_wNlOrROENFc-6h4tCrA/w113-h200/20221009_102618.jpg" width="113" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>En koskaan ehtinyt kysyä, miten äitini vanhemmat osoittivat lapsilleen rakkautta. Ehkä nuori sulhanen on viimeistellyt tuolia iloisena ja rakkaudella. Iida-mummin jäljiltä siinä on paljon lämpöä ja rakkautta. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHIO6pm3tD5py934bE0O229AjWsTnoOIB_C7_1T90NSn3EGf19SqKTvhImxXEj8OU6bEiq699OZyTWbjdFBoeRYDMsjAkzOZzDwP4Mk8QyyqfNF4lWBIbTZpQU3sna6StMglrNw55MWPKVc3wSaypgdHwxiVmMWtxKGEcZzSl1DmUXRQSKkQEEjLFl9g/s4032/20220910_133615.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="2268" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHIO6pm3tD5py934bE0O229AjWsTnoOIB_C7_1T90NSn3EGf19SqKTvhImxXEj8OU6bEiq699OZyTWbjdFBoeRYDMsjAkzOZzDwP4Mk8QyyqfNF4lWBIbTZpQU3sna6StMglrNw55MWPKVc3wSaypgdHwxiVmMWtxKGEcZzSl1DmUXRQSKkQEEjLFl9g/s320/20220910_133615.jpg" width="180" /></a></div><br /><div><br style="background-color: white; color: #757575; font-family: Roboto, sans-serif; font-size: 15px;" /></div></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-84333649989085457622022-05-29T08:47:00.000-07:002022-05-29T08:47:24.905-07:00Ihmeparanemista Monet'n lumpeiden äärellä Givernyssä<p> Puolison kanssa toteutimme toiseksi viimeisen matkamme (viimeinen matka kai on sitten jotain muuta) ja pääsimme Pariisiin ja Claude Monet´n puutarhaan Givernyssä.</p><p>Olinhan nähnyt maailman museoissa vuosien saatossa monet lumpeenkukkataulut. Jossain matkailuohjelmassa näin pätkän Givernystä ja tuumasin - tuollapa haluaisin käydä. </p><p>Etukäteen pelotti matka - emmehän olleet vuosiin matkustaneet minnekään. Epäonnistuneiden lonkkaleikkausten takia Potkulautamiehen kävely on ollut hyvin hidasta ja kivuliasta. Viikko ennen matkaa harjoittelimme 340 metrin matkaa lähiravintolaan. Jo 50 metrin kohdalla piti pysähtyä ensimmäisen kerran, matkaan kului lähes puoli tuntia. Rakas ystävämme Helena onneksi ompeli pieneen kangaskassiin mahtuvan pehmustetyynyn, jonka turvin pystyi kivuttomasti istumaan. </p><p>Jonotin Finnairin puhelinpalveluun 38 minuuttia, että saisin varmistuksen siitä, että lentokentillä on pyörätuolikuljetus. Onnistuihan se. Kentillä tarvittiin tuhansia askeleita. Rakas tyttäremme oli suunnitellut matkan logistiikan siten, että pisin pakollinen kävelymatka oli alle 400 metriä. Suuri idea oli siinä, että askeleet säästettiin ihaniin paikkoihin, ei lentokentän loputtomille käytäville.</p><p>Kun saavuimme Givernyyn, matkaa parkkipaikalta puutarhaan oli 300 metriä, postikorttimaisemaa ruusuköynnöksineen sekin. Puutarhassa parkkeerasimme Potkulautamiehen pankille kuuluisan lammen lähettyville. Eikö mitä, puutarha oli niin kaunis, että Kari halusi kävellä ja kävelyä tuli päivän aikana enemmän kuin kertaakaan yhtenä päivänä ensimmäisen lonkkaleikkauksen jälkeen. Salaisuus toki siinä, että kipulääke pitää ottaa etukäteen eikä vasta sitten, kun kipu tulee sietämättömäksi. Puutarhan kauneus ja silmiä hivelevät värisinfoniat tekivät ihmeitä niin mielelle kuin nivelille. </p><p>Tulimme siis virkistyneinä koti-Suomeen. Ei tainnutkaan olla viimeinen ulkomaanmatkamme. Haaveilemme jo Givernystä ruskan väreissä Ellan syysloman aikana. Claude Monet oli suuri taiteilija myös puutarhaa rakentaessaan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPLNL7c1N_OHsSt90uL0dVSrgnB7ipFu0YKbUJ7BMqSQj1ndlGW1yS7ABrCWufdpJU8YrO__gQDDcd_l51fHS0ZWd1o-GOLER59YmdGYSBQ6RloD4lcvejGRJqBgu4yDICGxYWeSNWxRcM6MgNnAk_ZOvMeFbRbpt4k4pxMR_BJ5s2XPuNYQ5zryOCUA/s4032/20220521_103850.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPLNL7c1N_OHsSt90uL0dVSrgnB7ipFu0YKbUJ7BMqSQj1ndlGW1yS7ABrCWufdpJU8YrO__gQDDcd_l51fHS0ZWd1o-GOLER59YmdGYSBQ6RloD4lcvejGRJqBgu4yDICGxYWeSNWxRcM6MgNnAk_ZOvMeFbRbpt4k4pxMR_BJ5s2XPuNYQ5zryOCUA/s320/20220521_103850.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-34912381169162826932022-03-06T08:53:00.003-08:002022-03-06T08:53:55.096-08:00Menneisyydenhallintaa Nato-hakemusta odotellessa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4UKMJSX7MaUzzLVeah8ufaBdaefMcDpBuGEqFY65gx1fgNim8NreST5tuBnvvny7GvfkOIHO58TSLTEtxw8Kknm0QpZXraBthkJKj0pLkoICnK5yyBYYcxICI2xGjkoG4CovIsY1bG3xV6F6L5tAZUKELBUiVK3ewFVEYpVB7C5fS3bvUia31GV8FJg=s4032" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4UKMJSX7MaUzzLVeah8ufaBdaefMcDpBuGEqFY65gx1fgNim8NreST5tuBnvvny7GvfkOIHO58TSLTEtxw8Kknm0QpZXraBthkJKj0pLkoICnK5yyBYYcxICI2xGjkoG4CovIsY1bG3xV6F6L5tAZUKELBUiVK3ewFVEYpVB7C5fS3bvUia31GV8FJg=s320" width="240" /></a></div><br />Kaikissa Euroopan maissa yleisradioyhtiöt soittivat samanaikaisesti John Lennon Give peace a chance. Kuuntelin sitä ja itkin. Hyvässä turvassa. Samaan aikaan Ukrainaa pommitetaan ja se taistelee vapautensa ja Euroopan puolesta. Ainakin itkiessäni olin enemmän eurooppalainen kuin suomalainen. <p></p><p>Kuvassa olevan kirjan kirjoittaja on entinen taistolainen. Kirja kuvaa myös venäläisterroria Iivana Julmasta Stalinin kautta Putiniin. Minulle se ei ollut niin uutta, kotona oli kirjahyllyssä Arvo Poika Tuomisen kirjat ja Vankileirien saaristot on aikanaan luettu. Isä ja äiti olivat sotaveteraaneja, eikä meillä kotona tykätty Neuvostoliitosta eikä Kekkosesta. Nuorempana suomettuneesti ajattelin, että olen hiljaa vaan ja teeskennellään sitä ystävyyttä ja yhteistyötä. </p><p>Takavuosina hybridivaikuttamisen sijaan oli silloinkin kaikilla omat kuplansa: joka maakunnassa ilmestyi oma sanomalehti porvareille, maalaisliittolaisille, demareille ja kommunisteille. Vähitellen demarien ja kommunistien lehdet näivettyivät tilaajien ja lukijoiden puutteeseen. Puolueet toki säilyttivät elinvoimansa, kommunistit Moskovan ja demarit CIA:n tuella. </p><p>Tunnen yhden ihmisen (entinen ystävä), joka vastustaa rokotteita ja Facebookissa lähes päivittäin kampanjoi. Oli käynyt Convoy-mielenosoituksessa ja kertoi, että siellä oli mukavia ihmisiä. Tämä kuvaa kuplien tiiviyttä. Hän on ainoa tuntemani rokotevastustaja. Nyt pitää epäillä, lieneekö myös Venäjän trolli. Mutta Suomessa saa olla kaikenlaista mielipidettä Ano Turtiaisesta lähtien. Meillä kun mielipiteen vapaus, riippumaton oikeuslaitos, korruptoitumaton poliisi ja ihmisoikeuksia pidetään arvossa. Tässä maailmantilanteessa joku Päivi Räsäsen oikeusprosessi tuntuu aika toisarvoiselta. </p><p>Tuoreen Ylen mielipidetiedustelun mukaan 53 % suomalaisista kannattaa Natoon liittymistä. Naisissa on enemmän jäsenyyden vastustajia. Miehet ovat enimmäkseen olleet armeijassa ja saaneet siellä tietoa maanpuolustuksesta. Naisille ei samaa tietoa ole systemaattisesti opetettu, ellei ole käynyt armeijaa tai ole hierarkiassa niin korkeassa asemassa, että huolittaisiin maanpuolustuskurssille. </p><p>Olen nuoruudessani saanut kyllä paljon maanpuolustuksellista yksityisopetusta: minulle hyvin läheinen ja rakas Harry-setäni oli everstiluutnantti ja vaivautui väittelemään teini-ikäisen rauhanaktivistin kanssa tuntikausia. Meillä oli hienoja keskusteluja, joiden aikana selvisi, miksi ja miten maatamme puolustetaan. Ei ole tarvinnut mielipiteitä vaihtaa sen koommin. Sillä lailla helppoa.</p><p>Rauhanaate on tosi hieno. Jos Putin päättäisi hyökätä Suomeen, olisi tietysti mahdollista olla panematta vastaan. Ei olisi sotaa, jäisi Putinin terrori, jossa toisinajattelusta saa 15 vuoden vankeustuomion. Me naiset osaamme kyllä pitää suumme kiinni. Ja meillä vanhoilla ei ole enää niin väliä. </p><p>Eihän tästä ole kuin runsas vuosi, kun kauhistelimme, että Trumpilla on käytössään ydinase. Ei ollenkaan huomattu huolehtia kaikesta siitä, mitä Putin hääräsi tuossa lähinurkilla ihan systemaattisesti, ensin tapetaan yksittäisiä toimittajia, sitten poliittisia vastustajia, vähitellen tapetaan vapaa tiedonvälitys ja sitten ollaankin jo diktatuurissa. Nyt sitten pitää valita kahden pahan väliltä.</p><p>Nyt haluamme kaikki tukea Ukrainaa ja tehdään kaikki, mitä voidaan. Sen lisäksi tarvitaan myös demokratiaa ja sinnikästä mutta epäkiitollista työtä ihmisoikeuksien ja vapaan tiedonvälityksen puolesta. Naisillekin riittää tätä rauhantyötä aivan kaikille. </p><p>Nato olisi hyvä pelote Putinille. Harmi, että venäläisillä on noin huono herraonni kerta toisensa jälkeen. Eivät kansandemokratiassa päässeet harjoittelemaan demokratiaa tarpeeksi.</p><p>Koska meillä onneksi on mielipiteen vapaus ja vapaa tiedonvälitys, toivonkin, että sopuisasti voisimme sodasta puhua vaikka oltaisiin eri mieltä. </p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-18470714199680979182022-02-20T07:00:00.003-08:002022-02-20T07:00:31.714-08:00Pariisiin mennään - jos Jumala suo ja korona sallii<p>On ollut radiohiljaisuutta. Jollain tavoin tämä aika on tylsistänyt myös mieltä. Ystävä kertoi käyneensä blogia katsomassa, ja kysyi, olenko lopettanut. </p><p>Aikanaan aloitin tämän jo yli 10 vuotta sitten. Silloin luulin, että olen nopeasti dementoitumassa. Oli tehty testamentti, hoitotahto, edunvalvontavaltuutus. Hautajaisvirretkin oli valittu. </p><p>Ja tässä minä vielä ketkuttelen. Viime vuosi oli kyllä tämän vuosituhannen vaikein jaksamisen kannalta. Ja kun on sekä monta perustautia että myös kunnioitettavan 70 vuoden rajapyykin ylitys takana, voimat hupenevat herkästi. Eikä koronan pelossa eristäytyminenkään ole hyväksi ollut. </p><p>Kaikki ryhmäliikunnat ovat olleet tauolla. Eipä silti, en olisi jakanutkaan. Elokuussa yritin 60+ Pilatesta, ennen kuin päästiin puoliväliin, meni taju kankaalle. Näiden vanhojen tautien lisäksi on ollut monenlaista infektiota, antibioottikuureja on tarvittu viisi kertaa. </p><p>Kunnes sitten tammikuussa vähitellen huomasin jaksavani vähän paremmin. Olen käynyt kuntosalilla, jopa hiihtämään pääsin kerran ennen kuin lumet sulivat. Matkaa kertyi vain vajaa kilometri. Ehkä olisin jaksanut hiukan enemmän, mutta pitää myös päästä takaisin. Ja viime viikolla uusi yritys Pilatesta - jaksoin koko tunnin!</p><p>Tästä voisi kuvitella, että olen joku urheiluhullu. En ole. Mutta kun on ikää ja tauteja, niin on pakko. Kuntoilussa on kuitenkin se hyvä puoli, että siitä tulee hyvä mieli. Ja pitää jaksaa innostua vajaan kilometrin hiihdosta. En ole pariin vuoteen jaksanut edes ottaa suksia esille. </p><p>Meillähän on liikkumisen kanssa enemmänkin haasteita. Potkulautamiehelle kävely on hyvin vaikeaa ja hidasta. Silti lähdemme Pariisiin, tytär on suunnitellut reitit niin, ettei kävelyä tule kerralla 150 metriä enempää. Takseja kun on Pariisissakin. Aiomme käydä kolmen tähden Michelin ravintolassa, ja Givernyssä haluan nähdä niitä Claude Monetin lummetaulujen maisemia. </p><p>Jos Jumala suo ja Korona sallii. Ennen muuta on hienoa, kun ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen on jotain, mitä odottaa. Silloin pari vuotta sitten koronan yllättäessä yhtäkkiä peruttiin koko tulevaisuus. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhC04XKFwo3ZCnrPXVdEC0YTm91ieeXI4k585aM-WNVVMOOqb9n7Yf5_p4hEwGuSW0eV-XdFXFDA_1rFZxdJn-3dvE9y21UvNo0cfrEIQcUdrV9HJ_TjZzJjtL_0rf71SeyDi6EGUvAozwZKdy-f2ALK9DJnKrusAp-NPBnY7gaAp2HImDgNDqkKsGg8w=s4032" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhC04XKFwo3ZCnrPXVdEC0YTm91ieeXI4k585aM-WNVVMOOqb9n7Yf5_p4hEwGuSW0eV-XdFXFDA_1rFZxdJn-3dvE9y21UvNo0cfrEIQcUdrV9HJ_TjZzJjtL_0rf71SeyDi6EGUvAozwZKdy-f2ALK9DJnKrusAp-NPBnY7gaAp2HImDgNDqkKsGg8w=s320" width="320" /></a></div><br /><p></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-58217594971105116132021-09-14T05:48:00.002-07:002021-09-14T05:48:29.816-07:00Elämän ehtoopuolella televisiolla on isompi rooli<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQumo5mqKDnXsitdfHRtdLwBofoeILnAIF8zLz-oipN7-4Y-jsuL3zpcMpTevS5yw0CsQA2gtq0KTHBprrO8fcqo_grPo-Gsn1Tswgq8rFFfU4uAv8WZysEZWY4WDUNFuoSLDJD8vKyDXL/s1600/IMG-20210729-WA0002.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQumo5mqKDnXsitdfHRtdLwBofoeILnAIF8zLz-oipN7-4Y-jsuL3zpcMpTevS5yw0CsQA2gtq0KTHBprrO8fcqo_grPo-Gsn1Tswgq8rFFfU4uAv8WZysEZWY4WDUNFuoSLDJD8vKyDXL/s320/IMG-20210729-WA0002.jpg" width="320" /></a></div><br />Eikö olekin onnistunut kuva elämän ehtoopuolelta? Viime kesän pisin matka oli Karjalohjalle. Olimme Potkulautamiehen kanssa kastautuneet järvessä suoraan saunan löylyistä. Uimareiksi meistä ei enää ole. Kotiin ajelimme Hangon tietä Mustion ohi. Alitajuisesti ehkä päätimme ajaa sitä kautta. Toinen reitti olisi vienyt St. Laurencen golf-kentän ohi. Se olisi tuntunut liian haikelta. Siellä pelasimme kymmenkunta kesää. Emme ole vielä ääneen sanoneet, ettei meistä enää golfiinkaan ole. <p></p><div>Nyt on uusi ehtoo. Parikymmentä vuotta sitten vanhenin äkillisesti. Silloin MS-taudiksi luultu aivotulehdus oli tuhonnut lähimuistin niin perusteellisesti, että luulin päätyväni dementiayksikön kautta ennenaikaiseen hautaan muutamassa vuodessa. Onneksi ymmärrys oli tallella. Valmistauduin vanhuuteen: tein testamentin, hoitotahdon, edunvalvontavaltuutuksen ja hautajaiskäsikirjoituksen. Virret oli valittu. </div><div><br /></div><div>Me kaikki - minä ja hoitavat lääkärit olimme väärässä. Ei ollut MS-tauti, vaihdettiin lääke ja taantumisen sijaan alkoi toipuminen. Yllättäen sain lahjaksi uuden ja hienon välielämän. Toteutin nuoruuden haaveita ja ryhdyin kirjailijaksi. </div><div><br /></div><div>Elämän ehtoon kenraaliharjoitus meni siis hyvin. Tarkemmin kai se oli perheen pelastussuunnitelma. Dementian edettyä sairastunut ei itse ymmärrä kärsiä kaikesta vaivasta ja huolesta, jota läheisilleen aiheuttaa leväperäisellä tai olemattomalla ehtoopuolen suunnitelmallaan. </div><div><br /></div><div>Sunnuntaisin Helsingin Sanomien kuolinilmoituksessa vainajat ovat entistä nuorempia. Ikähän ei ole numero, se on oman iän suhdeluku toisiin. Elinajan odotuksessa ei ole ylimääräistä reserviä. Siksi on taas kiire järjestellä loppusuoran asioita digiajan vaatimukset täyttävään kuosiin. Varautua pahan päivän varalle ja opetella kaikki välttämätön.</div><div><br /></div><div>Genetiikkaa ja todennäköisyyslaskelmia. Isän suvussa ollaan työteliäitä, matemaattisesti lahjakkaita, eletään hyvin vanhoiksi ja 80 ikävuoden korvilla Alzheimer ottaa määräysvallan hyvästä lähtötasosta huolimatta. Äidin perintönä tulee ainakin urheiluhulluus, takavuosina suvun miehille sydänperäinen äkkikuolema jo ennen eläkeikää. Dementiaikään ei edes ehditty. Saa nähdä, mitkä geenit dominoivat. </div><div><br /></div><div>Äiti oli 90-vuotiaaksi asti mieleltään virkeä ja toimintakykyinen. Tietokoneen hän sai noin 85-vuotiaana. Oppi vähän googlettamaan ja Skypeä käyttämään yhteydenpitoon. Sitten vaihdettiin tablettiin. Se oli huono valinta. 90-vuotiaana ei onnistunut vaihto hiirestä kosketusnäyttöön. </div><div><br /></div><div>Äidin kunto romahti television vaihtamiseen. Hänellä piti tietysti olla Eurosport, C More Max ja kotimaiset kanavat. Pesäpalloa ei vielä televisioitu, joten pysyi ajan hermolla seuraamalla Vimpelin pelit teksti-tv:sta, juoksu kerrallaan. Äidillä oli tarkat suunnitelmat, mitä katsottiin livenä ja mitä nauhoitettiin. Sitten vanha televisio piti vaihtaa toisenlaiseen. </div><div><br /></div><div>Äiti ei enää oppinut suunnistelemaan kanavaviidakossa, nauhoituskaan ei enää onnistunut. Monta tuntia penkkiurheilua päivässä pitää mielen virkeänä. Siitä on kai tutkimustietoakin. Televisiota on tapana halveksua sivistymättömien ja syrjäytyneiden ajantappovälineenä. </div><div><br /></div><div>Televisiourheilun myötä äidin elämästä hävisi suurelta osin mielenkiinto ja tilalle tuli yksinäisyys. On eri asia kiinnostuneena katsoa Timanttiliigaa kuin katsella ikkunasta ulos. </div><div><br /></div><div>Äitini kokemasta viisastuneena päätin, että vaihdan television nyt kun vielä opin uutta käyttämään. Digitarjonta muuttuu kaiken aikaa monimutkaisemmaksi. Pitää ymmärtää kaapelisopimuksista, maksukanavista, päivityksistä, salasanoista. </div><div><br /></div><div>Meille sanotaan, että pitää kävellä 10 000 askelta päivässä, käydä kuntosalilla, opiskella vieraita kieliä. Viihteeksi sopii ooppera tai sinfoniakonsertti. Tiukan paikan tullen sallitaan ristisanatehtävät aivovoimisteluna. </div><div><br /></div><div>Ei se näin mene. Jalat eivät kanna 10 000 askelta päivässä. Hyvänä päivänä onnistuu 4 000 askelta. Tunti Pilatesta ja toinen vammaisjumppaa viikossa on hyvä tulos. Ristisanatehtäviin ei riitä enää näkö. Aamulla silmät jaksavat lukemista Hesarin kannesta kanteen ja illalla puolisen tuntia sängyssä. Kaihileikkaus saattaa hieman lisätä lukuaikaa. Ooppera, valmistautumisineen ja matkoineen on lähes viiden tunnin maraton, ei enää riitä voimat. Jouluna sentään lapsenlapsen kanssa Pähkinänsärkijä on riittävän lyhyt näytäntö. Odotan innolla, vasta äskenhän omien tytärten kanssa sen vanhassa Oopperatalossa näin. Yritän taas hankkia RSO:n kausikortin, tulisi pakotettua itsensä liikkeelle. Aina voi lähteä väliajalla pois, jos ei jaksa istua loppuun asti. </div><div><br /></div><div>Puhutaan etsivästä kulttuurityöstä syrjäytymisvaarassa olevien vanhusten löytämiseksi. Suunnitellaan kulttuurilähetteitä vanhuksille kulttuurihyvinvoinnin ja yksinäisyyden estämiseksi ja räätälöityjä kulttuuripalveluita niille, jotka eivät pääse liikkeelle ja osallistuvia menetelmiä, joissa tuodaan sirkus- ja teatteriesityksiä kotiin. Eli kulttuurihyvinvointia ikäihmisille. Höpöhöpö. </div><div><br /></div><div>Televisio ansaitsee kunnianpalautuksen. Sieltä tulee uutisia, dokumentteja, urheilua. Kun seuraa ruotsin-, saksan-, italian- tai ranskankielisiä sarjoja, palautuu mieleen vieraita kieliä. Ei sitä enää tarvitse uutta oppia, hyvä on, jos vanha osaaminen pysyy tallella. </div><div><br /></div><div>Television vaihto on haastava operaatio. Tiedättekö, mitä tarkoittaa kalibrointi? Onneksi vävy oli apuna. Muuten olisi käynyt samoin kuin äidille. Taidankin kirjoittaa seuraavaksi mummoille telkkarinvaihtovinkkiblogin. </div><div><br /></div><div>Elämän ehtoon to-do listan yksi rasti on takana. Tällä teknologialla toivon mukaan pärjää muutaman vuoden, parhaassa tapauksessa loppuiän - riippuu tietysti paljonko mittarissa on jäljellä. </div><div><br /></div><div>Vanhuksille televisio on oikein tarpeellinen väline. Samoin kuin muitakin huumeita, sitä pitää osata käyttää järkevästi. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-33685910704757625092021-04-05T02:39:00.001-07:002021-04-05T02:39:25.606-07:00Katkarapupiirakka ja koronapilven hopeareunukset<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8GE314FmJfIq8KejpXkwR2aZB0jgJ-QxE6XOTHg8u2QrSZ9MVmixT_o2e7001B7YWSaQZyKvscYTFCJ1okGcRF9_wmYcYxad7KPmjfSRlbxixtJvK9nTeJBBK4WJQmQYfdeuL9fdNzJrb/s4032/20210310_125842.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8GE314FmJfIq8KejpXkwR2aZB0jgJ-QxE6XOTHg8u2QrSZ9MVmixT_o2e7001B7YWSaQZyKvscYTFCJ1okGcRF9_wmYcYxad7KPmjfSRlbxixtJvK9nTeJBBK4WJQmQYfdeuL9fdNzJrb/s320/20210310_125842.jpg" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxACQSue8jm0Eb26BEFSj2jRdSSoK5ER99WgoJY8rl9WXAGE7ZV-IcbwuPFZVazPsaK0Om39nPQyq9MteVCTykqCVCYHoxyBZIrKVEu9JjgA9V4iAANAVfq7gf7xoe0JPXIlh77J1Ap3xV/s4032/20210310_130811.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxACQSue8jm0Eb26BEFSj2jRdSSoK5ER99WgoJY8rl9WXAGE7ZV-IcbwuPFZVazPsaK0Om39nPQyq9MteVCTykqCVCYHoxyBZIrKVEu9JjgA9V4iAANAVfq7gf7xoe0JPXIlh77J1Ap3xV/s320/20210310_130811.jpg" /></a></div>Korona-pilvelläkin on hopeareunus. Olen oppinut uusia taitoja. Sukankutominen ei ole niin tarpeellista. Olen oppinut suunnittelemaan ruokalistaa useammalle päivälle. Tämä siksi, että kerran viikossa tilaan Arabianrannan K-supermarketista kotiinkuljetuksen. Toinen hyvä juttu on Henri Alenin mainio <i>Henkan keittiössä</i> keittokirja, josta on jo parikymmentä reseptiä testattu ja hyviksi havaittu. Kohta se pääsee taas aktiivikäyttöön, kun tarkenee terassilla syödä. Alenilla on kiinnostavia salaattireseptejä testattavaksi. <p></p><p>Korona-aikana piti myös varautua siihen, että ei ehkä kauppaan pääsekään. Eli kehittelin ruokia, joihin aina löytyy aineet kotoa. Kotoilutunnelmaa parantaa hyvä tuoksu - etenkin leipomukset. En ole ikinä leiponut. Kotitalousopettaja hävitti tehokkaasti kaiken mielenkiinnon leipomuksiin ja vuosikymmeniä sitten.</p><p>Enpä siis leivo, mutta silti teen piirakoita. Myllyn Paras pyöreä pakastetaikina on pelastus. Tuoksuu ja maistuu hyvältä. Olen tehnyt kaikenlaisia piirakoita, aluksi aina huolella googlettelin ohjeita. Aina ei ollut kaikkia tarvikkeita kaapissa ja ryhdyin omiin kokeiluihin. </p><p>Omista kokeiluista kehittyi niin hyvä vaihtoehto, että tarjoilen sen teille. Aineet voi hankkia valmiiksi pakasteeseen, ettei tarvitse monta kertaa kaupassa ravata ja kaikki tarvikkeet on saatavilla lähikaupasta.</p><p>Ai miksi nyt ruokaohjeita jakamaan? Olen vasta koronan aikana oppinut, että ei sen nyt niin nokonnuukaa ole mittojen ja tarvikkeiden kanssa. </p><p>1. ota piirakkataikina ja katkaravut sulamaan hyvissä ajoin </p><p>2. levitä taikina piirakkavuokaan, taikina on sen verran rasvainen, ettei ole pakko vuokaa voidella, jos ei huvita</p><p>3. kuullota pannulla voissa mieluiten pilkottua purjoa (tai mitä sipulia sattuu kaapissa olemaan) ja paprikaa </p><p>4. lisää taikinan päälle ensin sipuli ja paprika ja niiden päälle katkaravut</p><p>5. kermaviiliä, creme fraichea, tai mitä nyt sattuu kaapissa olemaan, 2-3 kananmunaa ja kermaa. Pääasia että on tarpeeksi, ettei piirakasta tule kuivikasta, suolaa ja valkopippuria kohtuudella. Jos on ruukku tilliä, sekaan voi pilkkoa tillistä varsia, latvaa säästä koristeluun. </p><p>6. päälle juustoraastetta pussillinen, ehkä jotain parmesaania miedompaa, mutta kaikki käy, kunhan on tarpeeksi. </p><p>7. Viipaloi sitruuna valmiiksi odottamaan vuoroaan. Sitruunanviipaleet voi pyöräyttää juoksevaan hunajaan. Näin tulee kauniimpi kiilto ja väri ynnä parempi maku. Kuvan piirakassa hunaja oli unohtunut. </p><p>Paista 200 asteessa noin varttitunti. Lisää sen jälkeen sitruunanviipaleet. Paista vielä 15-20 minuuttia, kunnes on kaunis väri eli yhteensä runsas puoli tuntia. </p><p>Jos on juhla tai juhlamieltä, lisää katkarapujen sekaan muutama siivu kylmäsavulohta. Tai jos muuten haluaa ruokaisimman, voi sinne pilkkoa graavilohta tai pienen lohenpalan.</p><p>Ja samppanjan kanssa tietysti parhaiten maistuu. </p><p>Koronan hyviä puolia on myös se, että ei ole minnekään kiire, eikä tule vieraita. Jos huomasitte, ohjeessa mikään ei ole turhan tarkkaa. Näinä aikoina riittää, että on koronaa vältellessä tarpeeksi tarkka. Muuten voi ottaa rennommin.</p><p>Muutakin kätevää olen oppinut: <a href="http://www.antonanton.fi" target="_blank">Anton&Anton</a> ruokakassi oli hauska kokemus. Tuli siis kassillinen erittäin korkealaatuisia aineksia, selkeät ohjeet ja siitä vaan kokkaamaan. Kaikki ruokalajit olivat ennen kokeilemattomia ja tosi hyviä. Tilaan uuden kassin parin viikon päästä. Ennen muuta se vapauttaa miettimästä kauppalistoja ja mitähän tänään syötäisiin-pohdintoja. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan.</p><p>Pääsiäistä juhlittiin <a href="http://www.murudining.fi" target="_blank">Ravintola Murun</a> neljän ruokalajin pääsiäislounaalla. Oli muuten hyvää. Viime vuodesta ravintolat ovat oppineet tekemään ruokia, jotka onnistuvat kotona lämmitettäessä. Kassi oli aika kallis, mutta siinäkin hinta-laatusuhde oli hyvä.</p><p>Eli ihan kaikki ei ole mennyt huonosti korona-aikana. Kun tähän lisätään sukankutominen ja hyvät ranskalaiset sarjat Yleltä ja Neflixistä, ei tässä mitään hätää ole rokotuksia odotellessa. Ensimmäinen Pfizer-Biontec piikki on jo saatuna. </p><p>Eli tämmöisiä tylsiä koronajuttuja nyt. Olisi takataskussa vielä tylsempiä, mutta antaapa olla.</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p> </p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-6781560387662813152021-03-07T09:13:00.006-08:002021-03-07T09:39:16.901-08:0050-vuotias on niin nuori<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_h3uiSkGT07ag3XMxbgpCrBL1Vfs1-QMNnByhgXjbkJGgkjxxkpaBkneo6llnvyXjkVB61mw5R-vxaUu7o6d9VUcEflrOL3cISTsFXGMj5e9TlyTi7_9_LLo37LG-FvLFAWYZSeknC-Of/s3002/20210307_105347.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3002" data-original-width="2515" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_h3uiSkGT07ag3XMxbgpCrBL1Vfs1-QMNnByhgXjbkJGgkjxxkpaBkneo6llnvyXjkVB61mw5R-vxaUu7o6d9VUcEflrOL3cISTsFXGMj5e9TlyTi7_9_LLo37LG-FvLFAWYZSeknC-Of/s320/20210307_105347.jpg" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPIXp-iL8pzshLO99KDpC0N8BYgJf3UAfxmkQaxAJq1R-nFq5izXfjNS_7qA1YSw7yn-OW3JYYrf5PCyupxPloz-kvda0RXM6qN-RkPGHFewkMPKraLw9NxdkVkkODhdftoDGw-h4b1imF/s4032/20210307_105347.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPIXp-iL8pzshLO99KDpC0N8BYgJf3UAfxmkQaxAJq1R-nFq5izXfjNS_7qA1YSw7yn-OW3JYYrf5PCyupxPloz-kvda0RXM6qN-RkPGHFewkMPKraLw9NxdkVkkODhdftoDGw-h4b1imF/w240-h320/20210307_105347.jpg" width="240" /></a></div><br /></div>Muistatteko, miten vanhoja vanhempasi olivat 50-vuotiaina? 20 vuotta sitten juhlin isosti. Oli orkesteri. Vieraita ainakin sata. Silloin luulin, että enää seuraavia tasavuosia kykenisi juhlimaan. Ennuste oli aika huono. Lähimuisti oli niin huono, että luulin dementian olevan käsillä aivan lähitulevaisuudessa. Minäkin luulin, että tässä tämä elämä nyt oli. <p></p><p>Vaan ei käynytkään niin. Elämään tuli ihan uusi vaihe. Kummallinen tautini vähitellen lievittyi, muisti palasi suurelta osin, muutin liki kymmeneksi vuodeksi Kittilään. Vielä onnistui hiihtäminen ja yhdeksän reikää huonoa golfia. Kirjoitin vielä neljä kirjaakin. Juhlin Tieto-Finlandia ehdokkaana, kymmeniä haastatteluja, lehdissä, radiossa ja televisiossa. Ehkä elämäni parhaita jaksoja, kivuista ja vaivoista viis, kun ajatus taas kulki. Teini-ikäisenä olin haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Että ehtii sitä vähän myöhemminkin. </p><p>Mitä tästä opin: saattaa mennä huonosti, mutta voi mennä paljon paremmin. Otin esiin kuvat juhlista 20 vuoden takaa. Nyt ei voi juhlia. Juhlin silti merkkipäivää keskiviikkona isosti. Puolisoni osti syntymäpäivälahjaksi siivottoman kallista vuosikertasamppanjaa. Dom Perignon vintage 2010. </p><p>Siemailen sitä samalla kun luen onnitteluja Facebookista. Pysähdyn hetkeksi ajatuksissani jokaisen kohdalle. Illan hämärtyessä sytytän terassilla kynttilän ja muistan viime juhlieni jälkeen edesmenneitä ystäviä ja sukulaisia. </p><p>Saa nähdä, mitä hauskaa ja jännittävää seuraavat vuosikymmenet tuovat tullessaan. Sen lisäksi tietysti vanhuutta ja vaivoja. Kunhan saisi säilyttää ystävänsä ja valoisan mielen. </p><p>Viimeiset villasukkani hajosivat korjauskelvottomiksi. Niinpä sitten YouTubeen etsimään villasukan kantapäätä. Onnistui. Onnistuin myös varaamaan koronarokotuksen 16.3. Ja siitä tuli tekstiviestinä vahvistus, etteivät ne kai sitä enää voi perua. Olenhan silloin jo yli 70-vuotias seniori. </p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7041701764976145941.post-33920379355269452052021-01-30T02:19:00.001-08:002021-01-30T02:19:19.177-08:00Pariisin ikävää saippuasarjoista<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioBslgyosnOgWCU35znpiWE5Z2Cs51TbT2c5koOpMOxYuP6uEMfMdxeXU3WxU2jl8ObWnnSSfnzAEa8KXD_qKxHSdLAjpdRvqAwYD9ElPO4GNFVerYZNElkekfcbUQclkkYfJ6h5XdfcDs/s1278/WP_20140930_010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioBslgyosnOgWCU35znpiWE5Z2Cs51TbT2c5koOpMOxYuP6uEMfMdxeXU3WxU2jl8ObWnnSSfnzAEa8KXD_qKxHSdLAjpdRvqAwYD9ElPO4GNFVerYZNElkekfcbUQclkkYfJ6h5XdfcDs/s320/WP_20140930_010.jpg" width="320" /></a></div><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBqg-SeuEV_5x0w9ERb3_Y0Rmw0Z_gVQJq4Pd3kNmBwpzQlz9z_gFVETvCR9zq4SMEajn2W_yZ7J8LtVIjFtsH4gMlnAkFhmw7n0IuCQtefIMf6MykPIIf0-r8pud1M2Wx1X6Fv7XIPto5/s1278/WP_20141001_001.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1278" height="113" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBqg-SeuEV_5x0w9ERb3_Y0Rmw0Z_gVQJq4Pd3kNmBwpzQlz9z_gFVETvCR9zq4SMEajn2W_yZ7J8LtVIjFtsH4gMlnAkFhmw7n0IuCQtefIMf6MykPIIf0-r8pud1M2Wx1X6Fv7XIPto5/w200-h113/WP_20141001_001.jpg" width="200" /></a></div><br />Rajat kiinni. Matkustaminen on vastuutonta. Matkoista ei pidä edes haaveilla. Keskitytään koronaan. Pysytään eristyksissä. Vain välttämättömät työmatkat sallitaan. <p></p><p>Emme ole nyt kolmeen vuoteen matkustaneet juuri ollenkaan. Karin epäonnistunut lonkkaproteesileikkaus teki kotikutoisen lockdownin. Eipä juuri liikuta, kun ei päästä liikkumaan. </p><p>Minut on yllättänyt kova ikävä Pariisiin. Ihmetellään, miksi ihmiset haluavat matkustaa. Aikanaan töissä tuli resuttua ympäri maailmaa ihan tarpeeksi. Pariisin matkat olivat yleensä poikkeuksellisen rasittavia. Vastuullani oli tytäryhtiön hallinto ja tilinpäätökset. Ranskalainen byrokratia on jotain aivan uskomatonta. Se on rakennettu lähinnä sen vuoksi, että valtion byrokratia voisi työllistää miljoonia ihmisiä. </p><p>Nyt kuitenkin on ikävä, ei pelkästään rakasta ihanaa tytärtä, lapsenlasta, vävyä - jopa kissaa, jonka nimi on Secotin Lepakko Salonen. Ranskassa kissoilla pitää olla mikrosiru, jossa tarvitaan pitkää nimeä. Kutsumanimi on Seco. Se on varsinainen linssilude, tunkee nenänsä ruutuun kaikissa whatsapp-puheluissa. </p><p>Mutta on ikävä Pariisin bulevardeja, katukahviloita, tylyjä kaupan myyjiä, ynseitä tarjoilijoita, töykeitä taksikuskeja. Keväällä Ylen Areenasta katsoimme Le Bureau, nyt tuli Neflixiin Omar Sy ja Lupin, jonka katsoimme putkeen. Vielä löytyi Agents, jonka luulin agenttitarinoiksi, mutta onkin pariisilaista höpsötystä parhaimmillaan. </p><p>Pitää siis toistaiseksi matkata television avulla. Paikoista ja maisemista löytää muistoja, joilla voi itseään viihdyttää. </p><p>Laitan kuvaksi kuvan pariisilaisen hääparin hääkuvauksesta Seinen rannalla. Niin pariisilaisen tyylikästä. Pariisin lisäksi on ikävä Nokian Lumia-puhelimen kameraa. Sen kamerassa ei ollut kauheasti asetuksia ja säätöjä. Kun vaan napsautti,aina tuli hyvä kuva. Koskahan tekniikka etenee yhtä korkealle tasolle uudestaan? </p><p><br /></p>Satu K.Salonenhttp://www.blogger.com/profile/01416141300973211143noreply@blogger.com0