Kävimme ensimmäistä kertaa elämässämme Aurinkomatkoilla. En vieläkään oikein ole toipunut ilmastosyyllisyydestä. Talven kesti paremmin, kun oli jotain mitä odottaa. Ystävämme Markku ja Maria olivat olleet edellisenä vuonna Costa Adejen Hotel Jardines di Nivariassa, joka oli vanhuksille ja vammaisille sopiva paikka. Viisi tähteä - mekin antaisimme tähdet. Ilman ystäviämme emme olisi enää rohjenneet lähteä. Kuulimme, että sieltä on vuokrattavissa sähköskoottereita, joilla voi ajella esteettömillä lähiseuduilla ja rannikkoteillä maisemia ihailemassa. Minullakin oli kivaa, ei tarvinnut jättää Karia yksin hotelliin, ja saimme kulkea yhdessä. Minäkin sain askelia ennätyslukemat Withings -kelloon, joka sentään on ollut käytössä jo vuodesta 2019.
Syksyllä pitää mennä uudestaan hakemaan tyynyt. Viiden tähden hotellissa olisi viisi erikokoista tyynyä. Olin vähällä varastaa niistä pienimmän. Meistä kummastakin se paras tyyny ikinä. Kotiin tultuamme kirjoitin hotelliin ja kysyin tyynyn valmistajaa, jotta voisimme tilata samanlaiset. No, niitä ei saa mistään, sillä hotelli teettää tyynyt itselleen. Lupasivat kuitenkin lahjoittaa yhdet, kun seuraavan kerran tulemme. Eipä siis muuta kuin tyynynhakuun. Luultavasti marraskuussa.
Espanjasta palattuamme olin jo ryhtymässä pyörätuolin tai invamopon hankintaan Potkulautamiehelle. Kun toisen puolison maksimikävelymatka on 200-300 metriä, pysähdellen, hitaasti ja kivuliaasti, se rajoittaa molempia. Etenkin niitä asioita, joita voimme yhdessä tehdä. Ja mehän olemme viimeiset 48 vuotta tehneet asioita yhdessä.
Tällä viikolla Potkulautamies teki ennätyksen: kävi ihan itse bussi 71:llä Hakaniemen hallissa Reitin Kalassa uusia perunoita ja lohta ostamassa. Minä täällä kotona hermoilin kuin ekaluokkalaisen äiti ensimmäisenä koulupäivänä: pärjääkö? No pärjäsi, korkkasimme miniskumppapullon ja juhlimme suoritusta. Pyörätuolin sijaan onkin tullut vähän toivoa. Tehtiin vielä kolmas iso leikkaus, vaikka luulimme, ettei ole ollut mitään tehtävissä. Vuonna 2022 Peijaksen sairaalan ortopedi sanoi lonkan korjausleikkauksen jälkeen: lisää kipulääkettä ja hankkikaa rollaattori. Kun erikoissairaanhoito heittää ulos, on potilaalla vitsit vähissä.
Keväällä asia tuli puheeksi pikkuserkkuni kanssa. Rannilan Esan oma lonkka oli korjattu ja hän tiesi, kuka on Suomen paras lonkkaortopedi ja pani tekstarilla yhteystiedot. Ortopedi oitis näki, mikä on vialla ja uskoi, että asia on korjattavissa. Oli iso leikkaus ja haava on 40 senttiä pitkä. Kyllä, maksoi paljon. Mutta mikä on sopiva hinta kivuttomalle kävelylle.
Aloitettiin siis kuntoutus alusta kolmannen kerran. Ryhdyin itse personal traineriksi. Kävelemme rappuja, alas ja ylös. Kaksi kerrosta jo menee. Tämä vaatii suunnattomasti sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja toistoja. Koettelee hermoja. Missä kulkee raja kannustavan puolison ja nalkuttavan akan välillä?
Vieläkö ollaan tekemässä elossaoloilmoitusta kolmen vuoden kuluttua?
Elämä yllätti
Blogi oli valmiina jo kuukausi sitten. En kuitenkaan julkaissut. Halusin odottaa jälkitarkastukseen asti. Etten vaan nuolaise ennen kuin tipahtaa ja ilakoi ennen aikojaan. Sitten olikin minulla vuoro sairastaa, ja olin Meilahdessakin pari päivää. CRP:t toisella sataa ja vieläkin vanhan ihmisen voimat vähissä.
Koska Kari onneksi oli jaksavaisempi, hän halusi sairaalle puolisolleen avuksi ja lähti kävellen kauppaan. Tuossa Toukolan K-Marketissa on ikävät rappuset, joissa ei ole kaidetta. Kari kaatui ja niskanikama murtui. Hengenmeno oli hiuskarvan varassa. Elossaoloilmoitus siis tarpeen. Kireä ja hankala niskatuki vaikeuttaa liikkumista kuukausia. Nyt meni tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Ehkä jo tällä viikolla lähdetään rollaattorin kanssa pihalle.
