Elämässä ei kannata peruutella

Yllättäen tarvittiin uudet askelmerkit elämänmenolle. Olin tähän asti ajatellut, että vanhukset ovat joitain muita, vanhoja ihmisiä, jotka ovat niitä reppanoita, joita tarkoitetaan, kun puhutaan ikäpyramidista ja omaishoitajien uupumuksesta.

Tähän asti olemme kyläilleet Pariisissa, kokanneet ruuhkavuosiperheen pakastimen täyteen, siivonneet vähän kaappeja - ylipäänsä olleet avuksi. Samalla toki iloinneet yhdessäolosta Eleonorin kanssa.

Nyt tyttäreni ja Eleonor tulivat talvilomalle. Paitsi ei heillä ole lomaa ollut, on yhdessä käyty kaupassa.  Tytär on leiponut Eleonorin kanssa kakkua ja kääretorttua, laittanut ruokaa. Ei ole edes saanut tarpeeksi nukkua, koska Eleonor ei oikein osaa täällä mumulassa ottaa päikkäreitä. Eli meistä on tullut avun tarpeessa olevia vanhuksia. Kohta olemmekin lapsillemme taakka. Hui.

Onkin ollut aika kylmää.  Ei oikein tarkene ulkoilla.  Suksetkin on vielä varastossa.  Latu kyllä on tuossa rannassa valmiina.

Nyt kyllä pitää skarpata. Onneksi olen pakon edessä terästäytynyt autoilemaan.  Onneksi kesällä hommattiin tuo pikku-Pösö, joka on ketterä.  Siinä on peruutustutka.  En kyllä yhtään osaa peruuttaa, vaikka en kelpaisi Suomen surkein kuski-kisaan muilta osin.  Pitää suunnitella reissut niin, ettei  paljon peruutella.  Ylipäänsä hyvä elämänohje.  Kannattaa suunnitella niin, ettei tarvitse peruutella.

Aktiivimallia odotellessa

Elämä pyllähti yllättäen aktiivimalliin. Puolisoni Potkulautamies on huolehtinut monenlaiset asiat. Olenhan ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo kohta 20 vuotta. Yhtäkkiä minä olinkin perheessä se vahvempi puolisko. Sattumalta tässä kotona on nyt monenlaista ylimääräistä puuhaa, jota en oikein jaksaisi enkä ehtisikään.  Pitää järjestellä tavaroita paikasta toiseen, viedä kellariin, hakea sieltä. Panna kierrätykseen, arkistoida, aakkostaa.  Hopeita ei ole kiillotettu kymmeneen vuoteen. Sellaista kuntouttavaa työtoimintaa. Kohtuullista palkkaakin maksaisin.

Voisin kepeästi työllistää jotain työhaluista 18 tuntia. Saa olla maahanmuuttaja, jos englantia ymmärtäisi. Ei tarvita mitään erityistä ammattitaitoa, neuvoisin kyllä, mitä pitää tehdä. Jos siis olisi vielä olemassa työnvälitystoimisto, josta voi tilata ihmisiä töihin.  Työnantajabyrokratia kyllä on aika hirvittävää, mutta eiköhän siitä selvittäisi.  Nykyisin on tiettävästi käteviä ohjelmistoja.

Minulla nimittäin olisi kirjoitustöitä, enkä oikein ehtisi näitä kotitöitä näin paljon. Syksyllä Ossi Nyman julkaisi kirjansa Röyhkeys. Kirjaa kehuttiin uuden ajan työläisromaaniksi.  Kirja kertoo siitä, kuinka Nyman onnistui välttämään työvoimatoimiston tarjoamat työpaikat saadakseen työttömyyskorvausta.  Kirjoitti kirjaansa vuositolkulla.  Tuollaisia nykyajan työläiset. Sietääkin vähän aktivoida.

Ylen A-Studiossa työtön tanssitaiteilija oli moittimassa aktiivimallia.  Haluaisi tanssittaa mummoja pellolla. Eikä ole saanut koulutustaan vastaavaa työtä.  Harmin paikka.  Mistä hän päättelee, että mummot haluaisivat tanssia pellolla? Paljonkohan on tanssijan tuntipalkka?  Taidan ottaa TE-toimistoon yhteyttä ja tilata 18 tuntia mummojen tanssitusta. Tulisi hyvä tosi-tv-formaatti.

Oikeastaan tietysti kaikki on ihan hyvin. Aivotapahtumasta toipumisen ja kuntoutuksen järjestämisen kanssa menee myös aikaa. Minä kun olin luullut, että tehdään kuntoutussuunnitelma.  Ainoa suunnitelma, jonka sairaalasta saimme oli verikoe terveykeskuksessa. PVK, kolesterolit ja sen sellaista. Pitää siis tehdä ihan itse oma suunnitelma ja toteuttaa se. Meillä ei ole hätää, mietin vaan muita, joilla ei ole varaa eikä osaamista kuntoutuksen hankkimiseen.