Poro tuli pihalla vastaan

Tänä kesänä ei ole onneksi ollut kuuma - sen sijaan on pitänyt pientä kuumetta. Sen jälkeen, kun nielurisat leikattiin 40 vuotta sitten, kuumemittari ei ole juuri käynyt 37 asteen yläpuolella.

Kesäkuun puolivälissä sain uuden varaosan, stenttikraftin vatsa-aortaan.  Tämä on tietysti hyvä juttu, enää ei pitäisi olla pelkoa vatsa-aortan repeämisestä, mikä olisi ikävä juttu. Voisi kuvitella, että nivuksista verisuoneen viety stentti olisi ihan pikku juttu.

Toipuminen on vienyt puolen kesää. Pitää pientä kuumeta. Normaalilämpö on 36.1 ja nyt se on iltaisin 37.5.  Joka ei kuulemma merkitse yhtään mitään, eikä ole syytä olla huolissaan. Enkä kai olekaan. Duodecimin infektiotautien Käypä Hoito-suosituksia kirjoittaa Jukka Lumio, joka linee Aino Inkeri Ankeisen isoveli. Hänen mielestään ylipäänsä mikään tauti ei ole mitään eikä mihinkään tautiin auta mikään lääke.

Neuvotaan myös, että ei pitäisi mitata kuumetta. On vain niin, että kun lämpö nousee asteen verran, väsyttää.  Ja kun on väsyksissä, ei jaksa mitään. Ja kun ei jaksa mitään, stressaantuu siitä, että asiat jäävät hoitamatta. Ja kun on paljon hoitamattomia asiita, masentuu.

Pääsin kuitenkin Kittilään. K-65 tansseihin. Tapaamaan tuttuja. Vaikka moni on jo poissa keskuudestamme. Pitää osata olla iloinen kuumeesta huolimatta. Ei siis vielä lannistuta. Aamulla roskapussia viedessä tuli pihassa poro vastaan. Jänis juoksi metsään. Ja golfiakin jo pelattiin. Elämä voittaa. Parempi olla kuumetta mittailematta.

Osaanko katua tehokkaasti?

Sauli Niinistö nosti esiin termin "tehokas katuminen". Perussuomalaiset kun eivät ole riittävän selvästi irtisanoutuneet vanhoista mielipiteistään. Jäin miettimään, pitäisikö minun osata katua tehokkaasti joitain ajatuksia, mielipiteitä, tekoja? Tehokas katuminen tarkoittanee selkeää mielenmuutosta, anteeksipyyntöä ja korjaavia toimia, hyvittämistä niille, joita on loukannut.

Pitkän elämän aikana on ehtinyt kaikenlaista.  Jos jätetään pois jeesustelut: olisi pitänyt olla parempi äiti, puoliso, tytär ja muut yleisen lähimmäisenrakkauden vaatimukset, joita tuskin kukaan on riittävän hyvin täyttänyt. Vai tunnetteko jonkun, joka voi sanoa onnistuneensa täysimittaisesti? Paitsi tietysti Paavo Väyrynen. 

Niinistö kai tarkoitti aatteita.  Mitä aatteita, ideologioita, maailmankatsomuksia pitäisi osata tehokkaasti katua ja uudelleenarvioida? Onko Nalle Wahlroos tehokkaasti katunut taistolaisuuttaan? Vai onko se ylipäänsä tarpeen. Se oli ajan henki.

Yrittäjäperheessä oltiin oikeistolaisia. Ideologian vankkana pohjana oli yrittäjyys ja isänmaallisuus. Kokoomus oli nuoruudessani ainoa puolue, joka selkeästi puolusti yksityisyrittäjyyttä.  Maalaisliitto, nykyinen Kepu hyväksyi vain maatalousyrittäjyyden. Olin siis nuorena innokas kokoomuslainen. Aika uskollisesti olenkin vuosikymmenet enimmäkseen kokoomusta äänestänytkin. 

Kiireisenä yrittäjänä en juuri joutanut puoluepolitikkaa pohtimaan.  Vuosituhannen vaihteessa ajattelin uudestaan liittyä Kokoomuksen, oikein hankkia jäsenkirjan ja käydä vähän kokouksissa. Lähetin sähköpostia Helsingin Kokoomukselle, olisin halunnut vähän tietää enemmän paikallisyhdistyksistä ja siitä, mikä niistä sopisi minulle. Eivät ikinä vastanneet.

Kokoomuspoliitikkojen joukkopako terveyslobbareiksi (Laura Räty, Lasse Männistö) on niin läpinäkyvää. Mukamas valinnanvapaus. Kun Antti Häkkänen nimitettiin oikeusministeriksi, ajattelin ensin, että tuossapa on reipas ja selkeäsanainen nuori juristi. Mutta kun hän otti avustajakseen yli 6 000 euron kuukausipalkalla maksuhäiriöisen Tapani Mäkisen, järkytyin syvästi.  Jos aikuinen ihminen ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan tolkullisesti, kuinka hänestä olisi oikeusministerille avustajaksi?  Päinvastoin, pahasti ylivelkaantunut poliitikko on halvalla ostettavissa.

Olin ajatellut, että kehitysmaiden syöpä on korruptio. Diktaattorit lähettävät korruptio- ja asekauppamiljardinsa Sveitsin pankkitileille. Pienempimuotoinen korruptio tapahtuu ruskeissa kirjekuorissa.  Hyvinvointivaltiossa eläköityneet kenraalit saavat hävittäjäkonsultointipalkkionsa verokirjalla. 

Niinpä, arvon herra Tasavallan Presidentti, minäkin jo ihmettelen, olisiko aika tehokkaasti katua vuosikymmenten kokoomuslaisuuttani?

 Ruiskukkaa ei kuvaan löytynyt.

 

Pelargoniafilosfiaa mätäkuulle

Prinssi Charlesin kerrotaan jutelleen kasveille. Ja häntä pidettiin muutenkin kummallisena.   Winchesterissä köynnösruusuni tarvitsivat suihkuttamista Multiorosella, leikkaamista (pruning), kuolleiden kukintojen poistamista (deadheading).  Kun niiden kanssa oli seurustellut tunnin tai kaksi, ei mennyt kuin pari päivää ja ruusut kiittivät hoitajaansa kukkaloistolla.

Sairaalassa ollessani kirvat olivat syöneet terassilta orvokit. Tuho oli niin totaallista, että ne joutuivat biojätteisiin. Alkukesästä hankittujen vaaleanpunaisten pelargonioiden ensimmäiset kukat olivat kuihtuneet.  Ei näkynyt ensimmäistäkään uutta nuppua.  Niinpä sanoin, nyt jos ette heti aloita kukintaa, uhkaa lähtö biojätteisiin. Ei mennyt kuin kaksi päivää ja pelargoniressukat puskevat hädissään uusia nuppuja. Kohta ovat taas kukassa.

Mielenkiintoista - tuli huono omatunto siitä, että olin kukkia niin tylysti uhkaillut. Kukkien pitää saada kukkia ilosta, ei pelosta.