Satu Salonen
lauantai 30. maaliskuuta 2024
Trullit ja trollit liikenteessä - syytä varoa
maanantai 11. maaliskuuta 2024
Mistä uusi supermummo Airan seuraajaksi?
Onnea itselleni. Täytin 73. Ikä on muutakin kuin numero.
Arvuutellaan kumpi vanhus USA:ssa päätyy presidentiksi. Meillähän oli Super-Urkki joka oli nelikymppinen kunnoltaan viimeiselle kaudelleen lähtiessään ja muistamme kaikki, kuinka siinä kävi.
UKK:n lisäksi Suomessa on ainoa joitain esimerkkivanhuksia, joiden pirteyttä ja kuntoa ihaillaan - arkkiatri Arvo Ylpöstä lähtien. Kirsti Paakkanen innostui eläkepäivillään nostamaan Marimekon uuteen kukoistukseen.
Aira Samulinin poismenon jälkeen meillä on supervanhustyhjiö.
Ennustan Pirkko Mannolasta leivottavan seuraava supermummo. Spagaattikin kai vielä sujuu, vaikka ikää pitkälti yli 80. Ihan kiinnostavaa nähdä, millaista julkisuuskuvaa presidenttimme äitipuolelle nyt puuhataan. Tiettävästi on urheilullinen ja kunniaksi kuntoilevalle presidenttiperheelle. Paitsi että pitää ehkä nyt hillitysti esiintyä. Yli 60 vuotta sitten hän oli esiintymässä Herbert Katzin orkesterin kanssa Parkanon Päivölässä ja sain valokuvan ja nimikirjoituksen. 10-vuotiaana häntä kovasti ihailin kun oli niin nätti ja pirteä. Hän oli siihen aikaan tähtenä kaikissa lapsille sallituissa elokuvissa.
Lenita mieluusti paistattelisi julkisuudessa edelleen, mutta turhamaisuutensa vuoksi ei vanhuksena halua meritoitua. Katsotaan nyt. Miehiä ei oikein ole tyrkyllä maskottivanhuksen rooliin.
Minä olen tavallinen vanhus. En pysty kävelemään 10 000 askelta päivässä. Älykellooni äskettäin vaihdoin tavoitteeksi 3000 askelta. Jonain hyvänä päivänä siihen voin päästäkin. Pilateksesta kovasti tykkäisin ja 60+ Pilateksessa vuosikausia kävinkin, mutta en enää jaksa. Pitää suostua luopumaan, se kuuluu myös vanhuuteen.
Kuvassa ei ole keskiaikainen kidutuslaite, vaan Nordic Health Fysioterapiakeskus missä käyn nostamassa 2,5 kilon painoja tai teen 40 kilon jalkaprässiä. Siellä on päivisin asiakkaiden keski-ikä yli 70 vuotta. On siellä varmaan supermummojakin, mutta myös meitä sangen vaivaisia, joille pitää tehdä sopiva ohjelma. Olin vannonut, että ikinä en kuntosalille suostu menemään. Enkä ehkä menisikään, jos jaksaisin golfata, hiihtää tai kävellä 10 kilometrin päivämatkoja Pariisissa, Roomassa tai jossain muussa mukavassa paikassa. Noissa kummallisen näköisissä tietokoneohjatuissa kuntoilulaitteissa on sellainen hyvä puoli, että ne voidaan säätää jokaisen voimille sopiviksi. Joka suorituksen jälkeen laite ilmoittaa, kuinka hyvin meni. Jos ei kukaan muu satu kehumaan, on ihan kivaa, kun kone antaa onnistumisprosentiksi vaikkapa 98 %.
Minulla on myös yksi superkuntoiluvinkki. Aina kun sanotaan, että pitäisi liikkua (aivan liian) monta tuntia viikossa. Koronasulkujen aikaan Yle ja Helsingin kaupunki teki Aamujumppia Ylen Areenaan. Ne tulee joka arkiaamu kymmentä vaille yhdeksän TV2-kanavalla. No, eihän niitä tule tehtyä, paitsi että kun laittaa puhelimeen muistutuksen joka aamu 9.48 ja sitten avaa television. Nyt emme pariin kuukauteen ole kertaakaan jättäneet tekemättä, jos olemme kotona. Siitä kuulkaa tulee yksi tunti viikossa ihan huomaamatta. Ja muutenkin siinä kummasti vetreytyy.
En voinut olla ostamatta pääsiäiskorttia Eleonorille. Niinpä lähden nyt kellottamaan tuhatkunta askelta postilaatikolle.
Minun piti kyllä kirjoittaa syntymäpäivääni ankeaa tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta: kipuja, sairauksia, näen ja kuulon heikkenemistä, vesivahingon kustannuksia, stressiä, muistin hapertumista. Eli siis kaikkea semmoista, mikä supervanhuksilta puuttuu.
sunnuntai 25. helmikuuta 2024
Viimeinen kvartaali menossa
maanantai 5. helmikuuta 2024
Kerrankin kissankuva
Nyt on Ellalle syntymässä keltainen villapaita valkoisin kuvioin. Samalla kun lapsenlapselle kutoo, voi kutoa mukaan rakastavia mummisajatuksia. Kohta pariisitar Ella taitaa olla niin iso tyttö, ettei mummin villapaidat enää kelpaa. Carpe diem!
sunnuntai 24. joulukuuta 2023
Jouluksi kotiin
lauantai 2. joulukuuta 2023
Joulukuun ohjelmassa: muutto ja pallolaajennus
Lääkärin määräyksestä nyt on vältettävä stressiä. Dextran hyvä kardiologi teki lähetteen 8-30 päivää Meilahteen. Kanta-järjestelmästä näin, että oli saman tien ylilääkäri oli hyväksynyt. Eli pallolaajennus taitaa olla tulossa.
Vesivahingon jälkeen kotimme kuivaus- ja korjaustöitä hoitanut firma, PK-kuivaus ilmoitti, että paluumuutto on 7 joulukuuta. Välttele siinä sitten stressiä.
Tähän ei enää mahdu lisäksi joulustressi. Jätän sen muiden huoleksi. Yksi hauska ja iloinen joulutavara on hankittuna. Tyttäreni toi Genevestä Dolce & Gabbanan ja Fiasconaron panettonen. Hieno purkki! Mitähän siinä säilyttelisi, ehkä joulukoristeita. On siis aloitettu jouluvalmistelut. Ostin muutaman joulukortin. Jos Jumala suo ja elää saadaan, ehkä ensi vuonna niitä sitten lähettelen.
Olen aika sinnikkäästi - vaikka itse sanonkin - taistellut tämän pirullisen neurologisen sairauteni kanssa. Nykyisin sen nimi on seronegatiivinen NMOSD. Joskus olen vitsaillut, että olisipa mukavaa sairastaa jotain tuttua ja tavallista tautia, jonka kaikki lääkärit tuntevat. Ei tämä nyt niin kauhean mukavaa ole. Kun lähtee ovesta ulos, mukana pitää olla avaimen ja puhelimen lisäksi nitrot.
Varmasti valtimoni ovat vuosikausia jo valmiiksi kalkkeutuneet, tarvittiin vain tämä vesivahinko ja muutto. Muistin vesivahingon ja kellarimurron jälkeen, ettei kaksi ilman kolmatta. Tässä se nyt oli. Harvinainen sairaus tekee tavallisesta taudista hyvinkin monimutkaisen.
Kotimme kuivaustyöt ovat menneet rautaisella ammattitaidolla. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia. Olin ajatellut muutenkin vaihtaa vähän kalusteiden paikkaa ja maalata vähän seiniä. Nyt tulee sekin tehdyksi. Että pitäisi olla tyytyväinen.
Kellarimurrosta naputtelin rikosilmoituksen verkkoon ja soitin Pohjola-Vakuutukseen, sinne ei tarvinnut lähettää muuta kuin rikosilmoituksen kopio ja muutamassa päivässä vakuutuskorvaus oli tilillä. Mielestäni oikeastaan ihan liikaa. Maksoivat 30% varastetun tavaran hankinta-arvosta eikä omavastuutakaan mennyt, kun olen joku "omistaja-asiakas". Erinomaista asiakaspalvelua. Siinä samalla päätin vähän tarkistaa vakuutusturvaani. Kun tässä nyt on huomannut, että kaikenlaista voi sattua.
perjantai 17. marraskuuta 2023
Hautajaiskäsikirjoitus tähän päivään
Kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitin hautajaisohjelmani. En silloin vielä oikeastaan sairastanut mitään. Olin vain penkissä kärsinyt pieleen menneessä siunaustilaisuudessa. Väärät virret, väärä musiikki, väärät tekstit, väärä pappi. Toki kaikki meni käsikirjan mukaan. Olin edesmenneen kanssa aikanaan käynyt syvällisiäkin keskusteluja uskonelämästä ja tiesin sekä lempivirret että tunsin hyvin papin, jota hän oli toivonut. Myös pastori oli pettynyt, kun häntä ei oltu edes kysytty.
Vainajan jälkeen jää monenlaista perintöä. Kuolinsiivousta olen viime vuoden tehnyt. Maallinen omaisuus on helppo hävittää ja unohtuu. Henkinen ja arvojen periytyminen voi olla lahja tai monesti myös raskas taakka kannettavaksi. Se on vaikea ja monitahoinen vyyhti, johon äidin eikä mummin viisaus riitä. Ehkä näin: anteeksi, parhaani yritin eikä se varmaankaan riittänyt.
Siunaustilaisuuteen yritän tuoda hengellisen perintöni - oman pienen uskoni näköisen. Uskosta, hengellisyydestä, spritualiteetista ei tavallinen luterilainen enää rohkene mitään sanoa. Meille on itsestään selvää, että muslimien pitää saada rukoilla tiettyyn aikaan päivästä ja käydä moskeijassa. Kristinuskosta puhutaan usein vain ääri-ilmiöinä, trumppilaisena Bible Belt-ahdasmielisenä homofobiana ja abortin vastustajina, Suomen uskovaisista Päivi Räsänen lienee julkisuudessa tunnetuin.
Samalla kun jaksetaan muistuttaa, että kaikki muslimit eivät ole ISIS:in kannattajia, unohdetaan, että kirkkoon kuuluvista luterilaisista valtaosa on pienen uskon joulukirkkokristittyjä, jotka haluavat viimeiselle matkalleen kauniin saaton juhlavassa paikassa eli kirkossa.
Kolmekymmentä vuotta sitten olin valinnut kaksi samaa virttä kuin Ahtisaaren hautajaisissa. Virsi 600, Dietrich Bonhofferin Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt...Yllätyin, kun se oli myös äitini listalla. Olin valinnut myös Amazing Gracen, Anna-Maija Raittilan kääntämän tekstin mukaan Oi armon ihme, tällaisen, sait kiinni - eksyneen. Sovittiin myös, että värssyjen välissä saksofonisoolo saa sukat pyörimään jaloissa. Myös pyykkilaudalle ja tinapillille on sijansa. Mikä ettei näin puusepän tyttärelle sopisi myös saha.
Useampaan kertaan Taize-laulu ryöväristä ristinpuulla Jesus, remember me, when you come into your heaven. Syntisen armahdusta kasteen armon varassa, pohjanmaalaiskörttiläisyyttä ja lopuksi vähän riemukasta tuomasmessurenkutusta kapellimestarin taitavasti sovittamana. Harmi, etten itse pääse kuulemaan. Tai mistä sen tietää, jospa olisin jo pilven reunalla. Katoliset sanovat hienosti, että kirkon usko kantaa. Meillä luterilaisilla on vain tämä kasteen armo, mikä kuulostaa aika tylsältä.
Nykyisin pitää olla niin huomaavainen toisinajattelijoita kohtaan. Ettei nyt joku kirkkoon kuulumaton hautajaisvieras loukkaantuisi Jeesus-sanasta. Jeesuksen sijaan Jumalat ovat sillä tavoin käteviä, että jumalan voi kukin sovittaa isolla tai pienellä kirjaimella haluamaansa kontekstiin.
Toivottavasti joku tuttu pappi joutaa siunaamaan. Jos on vieras, mennään käsikirjan mukaan. Facebookissa on kavereina parikymmentä pappia, ehkä joku heistä ehtii.
Juuri nyt olen odottamassa sepelvaltimoiden tietokonetomografiaa ensi viikolla. Moni sukulainen on saanut jatkoaikaa pallolaajennuksella. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin aika koittaa. Huomaavainen vainaja vaan säästää jälkeen jäävät virrenvärssyjen valikoinnilta. Paikkakin pitäisi valita. Toivottavasti jostain kirkosta löytyy sopiva aika. En ole tähän Paavalin seurakuntaan koskaan oikein kotiutunut, entisistä kotikirjoista Länsi-Pasilan kappeli on lakkautettu, Meilahden kirkko on aika hieno, mutta kolkko ja Tuomiokirkko turhan iso, Kallion kirkossa en siellä asuessani tainnut montaa kertaa käydä. Tuntuisi oudolta lähteä viimeiselle matkalleen paikasta, jossa ei ole ikinä käynyt. No se riippuu sitten siitä, missä sattuu siunausaikoja olemaan.
Kallion kirkon uurnaholvi olisi hyvä loppusijoituspaikka. Kallion kirkon kappelissa menimme naimisiin. Saksofoni Ahtisaaren siunaustilaisuudessa palautti mieleen nämä suunnitelmat, joita pitää hieman päivittää ja pienentää.