maanantai 30. syyskuuta 2013

Kuudenkympin ja kuoleman välille ilonsiirtoja

Ylen Radio puheessa oli aiheena vanheneminen. On kai olemassa ikäkausi "kuudenkympin ja kuoleman välissä." Ohjelmassa sanottiin, että ikääntyessään ihminen kokee itsensä noin 15 vuotta todellista ikäänsä nuoremmaksi.  Niinpä onkin mietittävä, minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Ensi viikko on vanhusten viikko.  Jäi epäselväksi, missä iässä tullaan vanhukseksi.  Olen minä lehdessä lukenut, että 63-vuotias vanhus ajoi kolarin.  Että siis ensi vuonnako? 

On seniorikansalaisia, sellainen en ainakaan ole.  Puumanaisia?  Minneköhän ole laittanut Moschinonen läpinäkyvän pantteripaidan, siinäpä olisi sopiva asustus mummotunneliin. Olisinko sitten harmaa pantteri?  Mikähän tässä ikääntymisessä on niin vaikeaa, miksei vaan voi olla kaikessa rauhassa vanha ihminen.  Oman ikäisensä. Minusta juuri nyt on oikein hyvä olla 62 eli kuoleman ja kuudenkympin välillä. Enkä onneksi tiedä, kumpi on lähempänä.

Jos mielessäni palaan tuntemuksiini 15 vuoden takaa, silloin luultavasti tunsin itseni paljon vanhemmaksi kuin nyt. Enkä edes uskonut, että 62-vuotiaana näin mukavasti ja hyvinvoivana elelisin. Hyvinvoiminenkin on hyvinvointivaltiossa jotenkin kummallisesti vesittynyt käsite. Hyvinvointivaltion hyvinvoiminen on niin raha-, tavara- ja terveellisyyskeskeistä. Hyvinvointivaltiossa ajatellaan tulonsiirroilla saavutettavan hyvinvointia.

Hyvä tässä on ajatella hyvinvointia sillä eihän minulta mitään puutu.  Enemmän tässä huolta aiheuttaa kaikki tarpeeton tavara, mitä nurkkiin on vuosien saatossa kertynyt.  Olenkin onnistunut kierrättämään muutaman tavaran.  Toisen kirjani tekoon tarvittu läppäri pääsi uuteen kotiin koululaisen tietokoneeksi.  Tarvitsija löyty mainioilta Arabianranta kierrättää Facebook-sivuilta. Vanhat ja reunoista rispaantuneet, ripustuslenkittömät froteepyyheeni muuttuvat ruokalapuiksi päiväkotilapsille.  Virossa on kehitysvammaisten laitoksissa tarvetta aikuisten vaatteille.  Niinpä riemukkaasti laitan pois kaapeista tavaroita sinne vietäväksi. Iloista antajaa Jumala rakastaa.

Entä miten oikeasti voisi antaa jollekin todellista hyvinvointia?  Ei tavarahyvinvointia vaan ilohyvinvointia. Ilohyvinvointia voi saada itselleen tekemällä jotain hyvää jollekin toiselle. Entä jos keskityttäisiin tulonsiirtojen sijaan ilonsiirtoihin? Siinäpä olisi vanhustenviikolle sisällöntuotantoa.

#mummotunneli #vanhusten viikko #puumanainen #harmaa pantteri #Arabianranta kierrättää





Ei kommentteja: