Perheellämme on traditio lounastaa La Truffieressa . Viiden ruokalajin lounas 40 euroa ja vakuutan, joka sentin väärti. Illalla on sitten kalliimpaa. Kuvassa pääsiäissesongin alkuruoka, marinoitua parsaa, (en muista minkä merkkistä kalaa) ja yhtä jos toistakin. Ranskalaiskokkauksessa on nyt muotia vaahdot ja emulsiot. Ja kyllähän he osaavat. Fyysikkolapseni muuten tutkii, voisiko betonia vaahdottaa. Olisi kevyempää ja lämpöeristeet tulisivat kaupan päälle. No, ravintoloissa ainakin onnistuvat vaahdoissaan mainiosti.
Lapsenlapsi oli mukana jo kolmatta kertaa. Hyvässä ravintolassa otetaan vauvat vastaan oikein lämpimästi. Eleonor tarkkaili aktiivisesti ympäristöään tai leluaan, hymyili ja vähän jokelteli. Ei itkua eikä kitinää. Kaikki saivat syödä ihan rauhassa.
Pariisissa tyttövauvoilla on mekot. Niinhän me suomalaismummut aina kuolaamme lastenvaatekaupoissa Etelä-Euroopassa. Kun on niin ihania vaatteita. Ja ne kauniit vaatteet ovat laadukkaita ja paljon halvempia kuin Suomessa myytävät harmaanruskeanvihreät sukupolvineutraalit äitiyspakkaustrikoot. Olisiko tämä sitä Rinteen äijäfeminismiä vauvasta vaariin? Vanhusten sairaalatrikoothan ovat yhtä virttyneitä ja rumia.
Kävimme hakemassa Eleonoran perhepäivähoidosta. Tilastotieteilijät pystyisivät varmaan laskemaan, mikä on todennäköisyys, että perhepäivähoitajan kolmesta hoidettavasta kahden äiti on fysiikan tohtori. Hauska yhteensattuma kuitenkin. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että lasten tarhaamisen sijasta perhepäivähoito pitäisi palauttaa kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti