tiistai 24. toukokuuta 2016

Lapsenlasta saa rakastaa

Hesarin mielipidepalstalle joku nimimerkki valitti lastenlasten hoidon uuvuttavan. Se en ollut minä. Sääliksi käy sen perheen tulehtuneita ihmissuhteita. Kun ei pystytä puhumaan, pitää sala-ampua miniä tai vävy nimimerkin takaa.

Olemme nyt Potkulautamiehen kanssa Pariisissa lapsenlapsen hoidossa auttamassa. Emme toki koko päivää, vain muutaman tunnin päivässä. Tyttäreni sirottelee neutroneita. Olen hänestä niin ylpeä, ei ole paljon naisfyysikkoja, joilla on pätevyys professorin virkaan Ranskanmaalla. Hiukkaskiihdyttimen käyttövuoroa  ei ole helppo  sovittaa lapsenhoitoaikatauluun.

Minulla oli Vimpelissä Saarikentän laidalla Iida-mummi, jonka syli oli maailman turvallisin paikka. Jos pystyn murto-osankaan mummini emotionaalisesta perimästä välittämään tyttärentyttärelle, siitä riittää evästä elämän tuiskuihin.

Onkos minun elämälläni tällä hetkellä jotain tärkeämpää tekemistä? Juuri nyt minua tarvitaan. On hienoa olla vähän tarpeellinen, kun vielä pystyy. 
 

1 kommentti:

Tiuku kirjoitti...

Ihana kirjoitus.
Mullakin oli ihana suhde kaikkiin isovanhempien.

Isoäitiä,Famua,Famoa,mummua,mummoa taikka mummia minusta ei koskaan tule,mutta yritän olla mahdollisillan hyvä kummitäti. Kummi lapsia minulla on 3 joista vanhin pääsee yo:si nyt. Ja kuulkaa kirjoitti 6 L:ää!!!