sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tuli pannukakku

Olen jo pitkään suunnitellut, että pitäisi opetella paistamaan lättyjä.  Tämä liittyy vanhenemiseen. Kuten aina sunnuntaisin, muistan äitiä. Vuosikymmeniä soittelimme sunnuntaisin puolelta päivin. Yritän vaalia hyviä perinteitä.

Hyvä perinne on ollut, että mummin kuuluu paistaa lättyjä, jos lapsenlapsia tulee käymään. En ole tainnut ikinä lättyjä paistaa, joten oli korkea aika opetella. Aika pahoja niistä tuli. Pitää treenata enemmän. Ajoitus taitaa olla tärkeää. Huomasin yhdessä vaiheessa, että lättytaikina kuplii mukavasti.  Taitaa tulla kuohkeita lättyjä. Kun kun aloitin paistamisen, se olikin jo ihan lirua.    Jotkut lätyt paloivat, toiset jäivät keskeltä taikinaiseksi.  Kuvassa ensimmäinen harjoituserä. 

Eikös olekin kummallista, miten päivä päivältä enemmän muistuttaa äitiään, vaikka on kuinka ajatellut, että ei. Nyt kun äitiä ei enää ole, tuleekin tarpeelliseksi tehdä jotain samalla tavoin. Niin kuin nämä lätyt. Lätynpaisto onkin surutyötä.

Ei kommentteja: