Facebook-tuo muistutuksia "tänä päivänä" jonain vuonna. Olinkin unohtanut, että radiossa luettiin takavuosina Päivän mietelauseena otteita Satu Salosen teoksesta Sumutettu sukupolvi. Olin kuvitellut päivän mietelauseiden tulevan vähän arvovaltaisemmilta tahoilta. Kiitos Facebook, että piristät päivää vanhoilla iloisilla asioilla. Enimmäkseen ole siellä jakanut ilojani - surut suren vähän yksityisemmin. Sitten kun ei enää itse muista, voi Facebookista katsella mennyttä elämää.
Olen viime vuosina vaihtanut niin usein tietokonetta ja sähköpostiosoitteen sain kovalla työllä vaihdettua. Kaikki on hävinnyt minulta digitaivaaseen. Onneksi google löytää vanhoja sähköposteja gmail-aikakaudelta ja löytää kadonneet sähköpostiosoitteet. Sopii siis ihan hyvin, että myös Facebook kerää, sieltähän sitten saa historiaansa tilattua takaisin, jos siltä tuntuu.
En ole koskaan tehnyt "Minkärotuinen lehmä olisit" -testejä. En myöskään ole klikannut yhtään MV-lehden jakoa. Aina olen katsonut, keitä klikkaan ja tykkäämisessäni olen turhankin saita.
Olen niin pitkäpuheinen, etten twiittejä osaa ollenkaan ja Facebookin taipuu huonosti pitempiin juttuihin. Siksipä jakelen blogejani. Ehkä jo ensi viikolla Sairaan hyvä potilas-blogini kävijämäärä ylittää sadan tuhannen rajan.
Muutenhan fese on jo niin last season. Kun kymmenen vuotta sitten aloitin, kavereita tuli vain lasteni ystävistä. Tänään kaveriksi tuli äitini serkku. Sukupolvenvaihdos. Lasteni kaveerita ei näe fesessä. Ovat siirtyneet jonnekin muuaalle eivätkä ole pyytäneet mukaansa. No, onhan ne pyytäneet Instgramiin, mutta se ei oikein napannut. Otan niin huonoja kuviakin.
Facebookilla on silti käyttöä ryhmissä. Talomme Facebook-ryhmä on mukava. Virpojat kysyivät, minne ovat tervetulleita. Niinpä olemme tuoreet ja terveet.
Vielä suurempi merkitys Facebookilla on silloin, kun etsii ultraharvinaiseen diagnoosiinsa ryhmää. Yleensä jossain päin maailmaa on. Minäkin löysin suomalaisen kohtalotoverin ja vertaistuen Amerikan kautta. Kohtaamisesta seurasi isoja asioita, kuten Suomen Ultraharvinaiset ry. Facebook on alusta, ilmainen helppokäyttöinen ohjelma ja työkalu. Facebook ehkä kerää tietojamme, mutta on siitä myös hyötyä ja iloa. Toisekseen ei minulla ole mitään salaisuuksia, joita pitäisi varjella. Olen niin tosikko ja tylsä.
Ja Facebookin välityksellä voi toivottaa hyvää Pääsiäistä ystävilleen hammaslääkäriaseman eteisessä otetulla valokuvalla. Eläkeläisten Facebook-päivityksissä on omatekoisia pääsiäiskoristeluja, kissojen ja koirien kuvia. Sinnepähän jäävät talteen.
Olen viime vuosina vaihtanut niin usein tietokonetta ja sähköpostiosoitteen sain kovalla työllä vaihdettua. Kaikki on hävinnyt minulta digitaivaaseen. Onneksi google löytää vanhoja sähköposteja gmail-aikakaudelta ja löytää kadonneet sähköpostiosoitteet. Sopii siis ihan hyvin, että myös Facebook kerää, sieltähän sitten saa historiaansa tilattua takaisin, jos siltä tuntuu.
En ole koskaan tehnyt "Minkärotuinen lehmä olisit" -testejä. En myöskään ole klikannut yhtään MV-lehden jakoa. Aina olen katsonut, keitä klikkaan ja tykkäämisessäni olen turhankin saita.
Olen niin pitkäpuheinen, etten twiittejä osaa ollenkaan ja Facebookin taipuu huonosti pitempiin juttuihin. Siksipä jakelen blogejani. Ehkä jo ensi viikolla Sairaan hyvä potilas-blogini kävijämäärä ylittää sadan tuhannen rajan.
Muutenhan fese on jo niin last season. Kun kymmenen vuotta sitten aloitin, kavereita tuli vain lasteni ystävistä. Tänään kaveriksi tuli äitini serkku. Sukupolvenvaihdos. Lasteni kaveerita ei näe fesessä. Ovat siirtyneet jonnekin muuaalle eivätkä ole pyytäneet mukaansa. No, onhan ne pyytäneet Instgramiin, mutta se ei oikein napannut. Otan niin huonoja kuviakin.
Facebookilla on silti käyttöä ryhmissä. Talomme Facebook-ryhmä on mukava. Virpojat kysyivät, minne ovat tervetulleita. Niinpä olemme tuoreet ja terveet.
Vielä suurempi merkitys Facebookilla on silloin, kun etsii ultraharvinaiseen diagnoosiinsa ryhmää. Yleensä jossain päin maailmaa on. Minäkin löysin suomalaisen kohtalotoverin ja vertaistuen Amerikan kautta. Kohtaamisesta seurasi isoja asioita, kuten Suomen Ultraharvinaiset ry. Facebook on alusta, ilmainen helppokäyttöinen ohjelma ja työkalu. Facebook ehkä kerää tietojamme, mutta on siitä myös hyötyä ja iloa. Toisekseen ei minulla ole mitään salaisuuksia, joita pitäisi varjella. Olen niin tosikko ja tylsä.
Ja Facebookin välityksellä voi toivottaa hyvää Pääsiäistä ystävilleen hammaslääkäriaseman eteisessä otetulla valokuvalla. Eläkeläisten Facebook-päivityksissä on omatekoisia pääsiäiskoristeluja, kissojen ja koirien kuvia. Sinnepähän jäävät talteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti