sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Lonkka korjattu - jouluvalmistelut vauhdissa

Karin lonkka on korjattu. Iso lonkankorjausoperaatio on nyt takana.  Sikäli kun ymmärrämme, kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista. Nyt lonkkaproteesissa on oikean kokoinen kuppi, joka on oikeassa paikassa ja oikeassa asennossa.

Ihailtavaa ammattitaitoa. Peijas ei ole uusi sairaala, neljä henkeä mahdutetaan potilashuoneeseen, joka vastaa kooltaan Meilahden tornisairaalan yhden hengen huonetta. Ammattitaidon lisäksi ihastelen ennennäkemättömän ystävällistä ja mukavaa henkilökuntaa - laitosapulaisista kirurgeihin. Sairaalassa on hyvä tunnelma, käytävillä vastaan tuleva henkilöstö tervehtii ja ottaa katsekontaktin. Kanslia ammottaa tyhjyyttään: hoitajat ovat potilashuoneissa ja käyvät vähän väliä kyselemässä  vointia.

Olen valmistautunut omaishoitoon hoitamalla jouluostokset yhden pysähdyksen taktiikalla.  Menin Stockmannille lauantaina heti yhdeksän tietämillä, kun myyjiä oli hyvin saatavilla. Shoppasin systemaattisen listan kanssa.  Aloitin tärkeimmästä: Eino sai helistimen, josta mummi on ylpeä.  Saa nähdä, mitä Eino tuumaa. Kun 14 lahjaa oli ostettu, suunnistin 7. kerroksen pakkaamoon noin kello 11. Siellä oli 4 lahjan pakkaajaa odottamassa. Huokaisin ja istahdin lepäämään. Ei aikaakaan, ja  lähdin kotimatkalle mukanani säkillinen hienosti paketoituja lahjoja. Eleonorin perhospuseroa lukuun ottamatta vain tylsää ja tarpeellista, toivottavasti silti mieluisaa.

Kuvassa Kari pari päivää leikkauksen jälkeen. Ehkä jo huomenna kotiin, vielä pitää fysioterapeutin kanssa harjoitella portaissa kävelyä kyynärsauvojen kanssa.  Hyvää Joulun odotusta. 


1 kommentti:

Annikki Autti kirjoitti...

Kyllä se siitä Kari, vielä lähtee...potkulautakin liikkeelle, vaikka aikaa varmasti vie...yllättävän kauan ovat odotuttaneet korjausleikkausta....Mutta jokainen päivä on eteenpäin kohti parempaa...ainakin tuosta kohtaa kehoa....Tällaistahan se on, tämä meidän ikäisten elämässä eteenpäin polskiminen....

Kun Sadulla on ollut näitä läheltä piti tilanteita, niin meilläkin meinasi Pekalla viikko sitten henki lähteä....kun ei hoitavat lääkärit seuranneet lääketasapainoa, labrakokeissakin kuulemma säästetään ja pääsi kalium arvot nousahtaan lukemiin, joka oli pysäyttämässä sydämen toiminnan....kyllä täällä kotona kaksi lanssiporukkaa teki töitä, että saivat kuljetuskuntoon sen verran, että tuon 3 km pääsevät kunnon koneiden ääreen Lapin Keskussairaalaan, onneksi asumme nyt tässä lähellä, ja pidettyä sydämen toiminnassa. No, hyvää tässä oli se, että mitään uusia vammoja ei aiheutunut, kun saivat kaliumin arvot tasapainoon, niin elämä jatkuu. Oikeastaan kun tulee tuollainen hätätilanne, niin ei oikein tajua vielä siinä edes, kuinka vakavasta tilasta on kyse ja kuinka hauras ihmisen elämä....Lääkkeilläkin voidaan ihminen tappaa....vahingossa/ajattelematta/säästämällä jne....

Mutta toivotamme Sinulle Kari ja Sadulle, oikein rauhaisaa Joulun odotusta ja joka päivä parantaa haavoja..... ja vointi ja kunto kohenee....

Toivottaa Annikki ja Pekka