Hyvinvointivaltiomme pitää huolta. Karin ambulanssikyyti Rovaniemeltä Helsingin Meilahteen lähtee jo tänään. Aamulla pitäisi olla perillä Meikun päivystyksessä. Ahdistuksissaan omaiset niin hätäilevät. Lapin keskussairaalassa hoito oli hyvää ja rauhallista.
Jos on katsellut liikaa sairaalasaarjoja, niin luulee, että aina kun monitorit hälyttävät ja kellot kilkattavat, kaikki juoksevat kovaa. Ettei omaisen ei olisi niin pitänyt hermostua. Karin vointi oli eilen sunnuntaina jo selkeästi parempi. Suihkussa oli käyty ja siiretty AVH-yksiköstä osastolle potilashuoneeseen. Täytyy tunnustaa, että Lapin keskussairaalan leppoisuus Meilahteen verrattuna on aika hellyttävä kokemus.
Pari viikkoa sitten kirjoitin Suomen Ultraharvinaisten pujheenjohtajana Hesarin Mielipide-sivulle. Oli erikoinen yhteensattuma, että Hesari julkaisi tänään kirjoitukseni Kanta-järjestelmästä. Tiukan paikan tullen potilastietojen saatavuus on hyvin tärkeää. Ja toisaalta, ei kaiken pidä olla niin salaista. Tiedän, että ystävämme ympäri maailmaa eivät olla urkkimassa tai uteliaita, vaan haluavat tietää sen vuoksi, että välittävät.
Nyt, kun ääni on mennyt laryngiitin takia, pitää olla puhumatta. Kun Karin luvalla ja kannustamana kirjoitan hänen voinnistaan blogiin, Potkulautamiehen (eli Karin) ystävät pysyvät ajan tasalla. En olisi millään pystynyt soittamaan tai vastaamaan kaikkiin viesteihin ja tiedusteluihin. Eikä pidä ollenkaan vähätellä Facebookissa ja muilla tavoin tulleiden viestien merkitystä. Kun on kaukana kotoa hyvin sairaana ja heikkoja, on se hienoa nähdä, kuinka paljon on ystäviä, jotka välittävät ja ovat hengessä mukana. Se auttaa jaksamaan. Kiitokset kaikille.
Toivottavasti ääni on keskiviikkona jo hyvässä tikissä. Olen puhumassa lääkärissäkäynteihin ja sairastamiseen liittyvistä asioista Senioriforumissa. Aiheena: "Mitä on hyvä tietää, kun menee lääkärille". Tuli tässä tehtyä käytännön harjoitukset, kun piti kerrata, mitä kaikkea äkilliseen sairastumiseen liittyy. Outo yhteensattuma tämäkin.
Kävin Rovaniemellä jaloittelemassa Lapin keskussairaalan parkkipaikalla. Sielläpä oli pieni kuoppa, johon astuin ja kaaduin komeasti. Ajattelin selvinneeni säikähdyksellä ja pikku kolotuksella, mutta nyt vasen ranne on sen verran kipeä, että pitänee käydä näyttämässä sitä jossain. Kun vain ehtisi ja jaksaisi lähteä. Pohjola-sairaalaan pitäisi jaksaa soitella. Tapaturmavakuutus on voimassa. Ei kärsi nostaa eikä taivutella. Muuttokuorma tulee perjantaina, mikä on tietysti hyvä asia, mutta olisi tässä ollut muutenkin jo ihan tarpeeksi ajattelemista.
Sanotaan sotesta mitä tahansa, harvaan asutussa maassa ensihoito on niin tärkeää ja se toimii ja onneksi siihen on panostettu.
Liki 800 kilometriä ambulanssissa lienee ikimuistoinnen kokemus. Potkulautamies varmaan aikanaan kertoo siitä blogissaan.
Jos on katsellut liikaa sairaalasaarjoja, niin luulee, että aina kun monitorit hälyttävät ja kellot kilkattavat, kaikki juoksevat kovaa. Ettei omaisen ei olisi niin pitänyt hermostua. Karin vointi oli eilen sunnuntaina jo selkeästi parempi. Suihkussa oli käyty ja siiretty AVH-yksiköstä osastolle potilashuoneeseen. Täytyy tunnustaa, että Lapin keskussairaalan leppoisuus Meilahteen verrattuna on aika hellyttävä kokemus.
Pari viikkoa sitten kirjoitin Suomen Ultraharvinaisten pujheenjohtajana Hesarin Mielipide-sivulle. Oli erikoinen yhteensattuma, että Hesari julkaisi tänään kirjoitukseni Kanta-järjestelmästä. Tiukan paikan tullen potilastietojen saatavuus on hyvin tärkeää. Ja toisaalta, ei kaiken pidä olla niin salaista. Tiedän, että ystävämme ympäri maailmaa eivät olla urkkimassa tai uteliaita, vaan haluavat tietää sen vuoksi, että välittävät.
Nyt, kun ääni on mennyt laryngiitin takia, pitää olla puhumatta. Kun Karin luvalla ja kannustamana kirjoitan hänen voinnistaan blogiin, Potkulautamiehen (eli Karin) ystävät pysyvät ajan tasalla. En olisi millään pystynyt soittamaan tai vastaamaan kaikkiin viesteihin ja tiedusteluihin. Eikä pidä ollenkaan vähätellä Facebookissa ja muilla tavoin tulleiden viestien merkitystä. Kun on kaukana kotoa hyvin sairaana ja heikkoja, on se hienoa nähdä, kuinka paljon on ystäviä, jotka välittävät ja ovat hengessä mukana. Se auttaa jaksamaan. Kiitokset kaikille.
Toivottavasti ääni on keskiviikkona jo hyvässä tikissä. Olen puhumassa lääkärissäkäynteihin ja sairastamiseen liittyvistä asioista Senioriforumissa. Aiheena: "Mitä on hyvä tietää, kun menee lääkärille". Tuli tässä tehtyä käytännön harjoitukset, kun piti kerrata, mitä kaikkea äkilliseen sairastumiseen liittyy. Outo yhteensattuma tämäkin.
Kävin Rovaniemellä jaloittelemassa Lapin keskussairaalan parkkipaikalla. Sielläpä oli pieni kuoppa, johon astuin ja kaaduin komeasti. Ajattelin selvinneeni säikähdyksellä ja pikku kolotuksella, mutta nyt vasen ranne on sen verran kipeä, että pitänee käydä näyttämässä sitä jossain. Kun vain ehtisi ja jaksaisi lähteä. Pohjola-sairaalaan pitäisi jaksaa soitella. Tapaturmavakuutus on voimassa. Ei kärsi nostaa eikä taivutella. Muuttokuorma tulee perjantaina, mikä on tietysti hyvä asia, mutta olisi tässä ollut muutenkin jo ihan tarpeeksi ajattelemista.
Sanotaan sotesta mitä tahansa, harvaan asutussa maassa ensihoito on niin tärkeää ja se toimii ja onneksi siihen on panostettu.
Liki 800 kilometriä ambulanssissa lienee ikimuistoinnen kokemus. Potkulautamies varmaan aikanaan kertoo siitä blogissaan.
