sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kevätjuhlista Kittilään älynalkutuksella

Niinpä taas hurautettiin Suomen poikki. Ylpeänä voin ilmoittaa, että osasin jo älypuhelimella navigoida.  Kyllähän me tämä reitti osataan muutenkin, mutta halusin vähän harjoitella ja on siitä mukava nähdä, montako sataa kilometriä vielä on jäljellä.

Lumia 920:ssa on tietysti navigaattori.  Karihan ajaa oikein hyvin ja turvallisesti, mutta kaasujalka on raskaanpuoleinen.  Perherauhan takia rouvien ei parane antaa ajo-ohjeita.  Nyt Lumia vaan sanoi vienosti "bling" kun nopeutta oli liikaa.  Yllätyksekseni Kari ei sanonutkaan, että pane se kapine pois päältä. Se oikeastaan teki matkanteosta mukavampaa.

Viime viikolla olin Lääkäriehden kevätjuhlissa.  Mustikkamaan Alia-ravintola on loistava sijainti kesäisen hellepäivän iltana.  Ruokakin oli oikein hyvää.  Siellä pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja hyvistä artikkeleista, parhaasta väitöskirjasta ja sen sellaisesta.  Oli ihan kiva olla mukana, vaikka ajattelin, että enhän minä sieltä ketään tunne.  Paitsi että onneksi tunsinkin.

Ilallisella juhlapuhujana oli parhaasta artikkelista palkittu Liisa Keltikangas-Järvinen. Se taisi olla paras ikinä Suomessa kuulemani illallispuhe. Hän oli viisas ja hauska.  Meillähän on näitä stand-up koomikoita.  Mutta harva osaa olla lämpimästi viisas ketään nolaamatta.  Yleisö purskahti nauruun ainakin kymmenkunta kertaa ja tempautui mukaan ajatuksen virtaan. Englannissa vuonna 1981 Margaret Thatcher puhui CBI:n (sikäläinen EK) juhladinnereillä. En muista ollenkaan mistä hän puhui, mutta osasi ottaa yleisönsä. Aika omituista ajatella näin vuotta myöhemmin, että hän oli myös hyvin hauska. Liisa Keltikangas-Järvinen ja rautarouva eivät ole mitään stand-up koomikoita, mutta näin äkkiseltään ei tule mieleen ketään, joka olisi jäänyt mieleen.  Aika mielenkiintoista.

Juhlien jälkeen meninkin kiittelemään hienosta puheesta ja syntyikin jännittävä dialogi.  Olimme tavanneet muutama vuosi aiemmin WSOY:n glögeillä.  Riitti puhuttavaa kirjoittamisesta, yhteisiä tuttujakin oli useampiakin. Hänen setänsä Valtteri Keltikangas oli minun Harri-setäni lähin ystävä. Maailman pienuus ei koskaan ole lakannut ihmetyttämästä. Aiomme jatkaa ajatusten vaihtoa.  Maailmastahan saa huomattavasti paljon paremman, kun vanhat ja viisaat rouvat pääsevät sitä parantamaan.




Ei kommentteja: