Hyvät ja huonot uutiset vanhusten sairastaessa

 

Eikös olekin hieno kakku.  Monitaitoinen vävyni sen pyöräytti Einon avustuksella.  Kaiken kukkuraksi oli vielä tosi hyvää. Oli ihana vuorokauden miniloma heidän mökillään passattavina. 

On ollut monivaiheinen alkuvuosi.  Kaikki olikin jo hyvin kuosissa, 75-vuotispäiväni onnistuivat yli odotusten, kevään odotuksessa kaikki hyvin.  Kunnes tuli flunssa, mikä lie virus olikaan, kuume nousi meillä kummallakin yli 39 asteen.  Päivystykseenkin soittelin, käskivät ambulanssia tilaamaan.  Otettiin vaan Panadolia ja toivottiin, että menisi ohi.  Yhtenä aamuna en jaksanut nousta sängystä, ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana jäi aamukahvit keittämättä, puuroista puhumattakaan.  Vanhusten apinapäivä, elettiin banaaneilla ja juotiin vettä.   

Tämä sattui juuri samalla viikolla, kun tyttäreni oli talvilomalla Lapissa. No sitten hankkiuduimme Dextraan ja antibioottikuuri taittoi pahimman terän taudista.  Paitsi ei se vieläkään ohi ole. Kuukausi tässä on mennyt, Karin yskä ei vieläkään hellitä. 

Nuorena ei ikinä olisi osannut kuvitellakaan, miten vanhuksen voimat katoavat kuumetaudin kanssa.  Seuraavalla kerralla - jos Jumala suo ja elää saadaan, lähdemme kyllä ajoissa hakemaan hoitoa.  Nyt tässä pikku hiljaa toivutaan.  

Olen niin kiitollinen tyttärelle ja vävylleni, että he jo hyvissä ajoin opettivat meitä wolttamaan ja bolttaamaan, tilaamaan K-kaupasta painavat ostokset.  Kovasti ensin vastustelimme, mutta onneksi jo osasimme sujuvasti, Hakaniemen hallin Soup+More toimitti ihanat bouillabasset Woltilla, ruokaa tuli K-kaupasta. 

Woltin pikatoimituksella lääkkeet tulivat tunnissa Yliopiston apteekista.  Apteekin verkkosivut ovat kyllä aika kankeat, mutta sinne ilmestyi chattiin farmaseutti, joka pani lähetyksen kokoon. 

Terveyskeskukseenkin soitimme, olisimme saaneet lähetteen labraan.  Olisi ollut kätevää, jos kuumeinen vanhus pääsisi liikkeelle ja pysyisi jaloillaan.  No, siihenkin löytyi ratkaisu: NOUTOSENKKA!    Uskokaa tai älkää, jos on HUS:in labraan lähete, Noutosenkka hoitaa hommat.  Oikein näppärä näytteenottaja tuli paikalle, otti näytteen ja vei labraan.  Palvelu maksaa 37 euroa ja hintansa väärti.  Taksimatkoihin menisi enemmän. 

Eli eipäs nyt turhaan vastusteta digitalisaatiota vanhusten hoidossa.  Otetaan siitä kaikki ilo irti.  Huolehtikaa nyt lapsikullat, että äitinne ja mummunne oppii ajoissa käyttämään tarpeellisia palveluja. Ja kun vanhus ei enää itse jaksa käydä kaupassa, siivota tai tarvitsee muuta ulkopuolista apua kotona selviytymiseen,   voi tulla avuksi.  Eläkkeensaajan hoitotuki ei ole ansiosidonnainen, se myönnetään, jos terveydentilansa vuoksi tarvitsee joitain palveluja.  Kannattaa toki selvittää, onko siihen oikeutettu.  Karin ollessa sairaalassa alkusyksyllä, sairaalan sosiaalihoitaja täytti hakemuksen.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä jo varoitti, että läheiset joutuvat vastaisuudessa hoitamaan vanhuksensa itse valtion rahojen loputtua.  Nyt on hyvä aika harjoitella.

Ja jos teistä tuntuu, että tässä on kavereillenne tarpeellista tietoa, niin nämä blogini ovat sillä tavoin julkisia, että näitä saa jakaa. 

Kevättä odotellessa. 

Digiraivo lauhtui veroilmoituksen teossa

Ajoittain nousee silmitön digiraivo. Mieluusti heittäisi läppärin seinään, jos se tilannetta helpottaisi. Autoilijat syyllistyvät rattiraivoon. Gael Lindenfeldin vihanhallintaoppaassa selitetään vihan sangen usein johtuvan omasta avuttomuudesta ja sen tuomasta voimattomuuden tunteesta.
Olen aikanaan raivostunut Elisaan, Soneraan ja nyt DNA:han.  Aina suutuspäissäni vaihtanut operaattoria, kunnes opin, ettei niissä oikeastaan ole mitään eroa. Eniten petrattavaa olisi omissa digitaidoissani.

Pesäero DNA:n Welhosta etenee pikkuhiljaa.  On silti käsittämätöntä, miten moniin paikkoihin on aikoinaan sähköpostiosoitteellaan rekisteröitynyt.  15 vuotta käytössä olleen sähköpostiosoitteen muutosurakka alkaa valmistua.

Arabianrannan Tekniikkamuseolla oli mielenkiintoinen tilaisuus: Ultrahakkerit kokoontumassa. Voisivat hakkeroida kaikki roskapostittajat suohon. Sinne näkyi kokoontuvan nuoria miehiä mustissa huppareissa. Ymmärtääkseni ovat hyvällä asialla.

Viime viikon pahin digiraivokohtaus tuli, kun menin pari tuntia ennen lääkäriin lähtöä käymään Dextran Omadextrassa katsomassa, onko labratulokset ehtineet sinne.  Siellä olikin tieto: "Ajanvarauksenne 20.3. ei onnistunut".  Hyvä, että huomasin, jäi turha lääkärissäkäynti tekemättä. Mutta v-kirjaimella harmitti.  Olisivat nimittäin voineet ilmoittaa ajanvarauksen epäonnistumisesta jollain muulla tavoin. Dextrassa on hyviä lääkäreitä, mutta extradextrasurkeat tietojärjestelmät.

Digiuupumuksen tilassa kirjauduin tunnuslukusovelluksella veroilmoituksen täyttöön.
Kylläpä oli kätevää, veroilmoituksen teko oli suorastaan kivaa.  Niin hyvin ohjelma neuvoi käyttäjää eteenpäin. Verottaja palautti uskoni digitulevaisuuteen. Verkossa veroilmoituksen teko oli niin paljon helpompaa ja nopeampaa. Minusta tulikin iloinen veronmaksaja.  Taitaa olla veronpalautusta odotettavissa. Että sekin vielä.

Luulin pitkään, että pankin pahvisten tunnuslukukorttien tilalle pitää hankkia Mobiilivarmenne. Kun valittelin sen hankkimisen monimutkaisuutta, joku valisti, että tunnuslukusovellushan sen pitää olla.  Ja niin pitääkin.  Kyllä oli kätevää ja näppärää.  Vieraileva ostonörttini latasi ohjelman ja opetti homman viidessä minuutissa. Olen vähän ikätovereilta kysellyt, ja monet näköjään edelleen luulevat, että mobiilivarmenne on se, mitä tarvitaan. Vannovat pysyvänsä pahvisissa tunnuslukukorteissa.

Digiaika ei ole ollenkaan monimukaista, kyse on vain siitä, että pitää osata antaa selkeät ohjeet. Pankit voisivat pyytää verottajalta tukiopetusta asiakasystävällisten digiohjeiden kirjoittamiseen. Sen sijaan, että Nordea ja muut pankit pelottelevat tunnuslukupahvien lopettamisella, voisivat antaa selkeämmät ohjeet tunnuslukusovellukseen siirtymisestä.

Here endeth the first vanhusdigilesson.