Vähän parempi parsakeitto

Olimme lounaalla Ravintola Penelopessa. Siellä on mukava lounastaa, hinta-laatusuhde on kohdallaan - varsinkin jos Hans Välimäki itse häärii hellan äärellä. Parsakeitto oli poikkeuksellisen hyvää. Pyysin reseptiä, eivät antaneet. Ajattelin, että yritänpä itse. Siitä tuli vielä parempaa.

Tarvitset:
Puntti parsaa, tähän soveltuu parhaiten ohut valkoinen parsa.  Näkyi olevan kreikkalaista, ei ole edes kallista.  (Voi tämän tehdä muistakin parsalaaduista, paksuista parsoista voi käyttää kuoret ja kannat ja keittää niistä liemen, kunhan säästää pari tankoa valmiiseen keittoon lisättäväksi parin millin paksuisina siivuina).

1. Ota parsasta kuivat tyviosat. Keitä niitä hyvin suolatussa vähässä vedessä parin valkopippurin ja pienen laakerinlehden kanssa vähintään kymmenen minuuttia. Vielä parempi liemi tulee, jos sen keittää edellisenä päivänä ja antaa tekeytyä jääkaapissa yön yli.

2. Leikkaa parsa parin sentin pätkiksi ja ota nuput erilleen. Kuullota oliiviöljyssä tai voissa yksi salottisipuli (tai muu mieto sipuli), kaksi sellerinvartta ja parsanpätkät. Lisää siivilöity parsan kantapalojen keittoliemi ja puolisen litraa kana- tai kasvislientä. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia.

Mausta ripauksella raastettua muskottipähkinää.  Lisää 2 dl kuohukermaa ja soseuta sauvasekoittimella niin, että kermakin hieman vaahtoutuu. Tarkista suola.

3. Voit koristella hienoksi hakatulla persiljalla.  Lautasella jokainen lisää maun mukaan muutaman pisaran tryffeliöljyä (Hakaniemessä Roiniset Oy:ltä saa erinomaista öljyä).  Onhen se kallista, mutta sitä annostellaan teelusikalla, ettei sitä paljon kulu. 

Olen siis virkistynyt.  Trexanista ei ole toistaiseksi ollut haittaa. Olen jopa jaksanut Method-Putkisto jumppaa pari kertaa  Pilatesstudio Arabiassa.  Oli kiva mennä taas tunnille, siellä on ehtinyt jo +60 ryhmään kiintyä. Jenny on paras ikinä ohjaaja. Siellä viimeistään huomaa, mitkä lihakset toimivat ja mistä tauti on vienyt voimat.  Eiköhän tämä tästä.

Kolme iloista asiaa: jumppa, nappi ja kellon ranneke

1. Method Putkisto Pilates ja Jenni
 
Tänään Method Putkisto Pilates oli niin mukava, että ajattelin ensimmäistä kertaa session päättyessä, että joko nyt?  Yleensä jo ensimmäisen tunnin jälkeen odottelen, että loppuisiko jo. Se, että aika tuntui kuluvan nopsaan, johtui siitä, että kuntoni on pitkän sairastelukevään jälkeen selvästi kohentumassa. Siis jaksoin hyvin. Ei ole olemassa mitään muuta kuntoilun muotoa, jota tekisin vapaaehtoisesti kolme tuntia viikossa (2x1,5 tuntia). Se systemaattista, tehokasta. Jenni on paras ohjaaja/fysioterapeutti, mitä missään olen nähnyt.  Ja minä olen nähnyt niitä satoja.  Aikuisten aamupäiväryhmässä on vielä mukavan rento ilmapiiri. Vielä sekin, että Pilatesstudio Arabia
on ihan kulman takana. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä laiskuttani. Joskus on terveys tehnyt tenän.
Ainoastaan tuo nimi Method Putkisto on aika tyhmä. Sen ymmärtää, kun tietää Marja Putkiston kehittäneen menetelmänsä Lontoossa.  Englantilaisesta se ei kuulosta niin hölmöltä.

2. Kellon nahkaranneke ja Aseman Kello
En tykkää metallisista kellon rannekkeista.  Olen etsinyt kauniita nahkarannekkeita kelloihini, mutta niitä ei löydä mistään.  Olen käynyt vaikka kuinka monessa kellokaupassa. Olen joutunut ostamaan niin rumia kellonhihnoja, että piti jättää kello pois käytöstä, kun en kehdannut pitää. Sitten googlettelin, joku sanoi, että Aseman kellossa on Hirschin rannekkeita.  Kyllä niitä olikin, kaikkia värejä, laatuja, oli käärmeennahkaa ja krokotiilinnahkaa.  (Lapsenlapsi muuten rakastaa kissoja ja krokotiileja).  Kauppias ihan pyytämättä oli tehnyt pari lisäreikää hihnaan kun huomasi, että ranteeni on aika siro. Samantien oli kiillottanut kellonkin. Ystävällistä palvelua, jäi hyvä mieli. Ilmaiseksi tuli vielä lisävinkki (katsoi sormuksiani): tiskikoneen yläritilällä kannattaa pestä.  Ja niinpä nyt säihkyy timantitkin.


3. Marks&Spencer neuloi napin 2 eurolla

Yleensä on vaikea löytää hyvin istuvaa jakkua.  Marks & Spenceriltä löytyi juuri sopiva pellavajakku, joka istui kuin valettu.  Vain nappi kiristi sen verran, että puolitoista senttiä piti siirtää.  No, ehkä olisin osannut neuloa napin.  Olisi kuitenkin  pitänyt hankkia oikeanväristä lankaa ja saada se näyttämään samalta kuin muutkin napit.  Niinpä kysyin, voidaanko nappi siirtää.  No, kyllä voitiin.  Maksoi 2 euroa. Luultavasti ei ole kovin kannattavaa bisnestä, mutta hyvä keino saada uskollisia asiakkaita.


Tällaisia mukavia asioita ajattelin tänään.  Luultavasti sinäkin keksit tälle muutaman hyvän asian. Onni on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä voi vähän auttaa.  Esimerkiksi ajattelemalla mukavia asioita.

Kuvassa uusi hihna odottaa vaihtamista.