Hillaa, hallaa ja nettiä

Olipa eilen taas huikea tilaisuus.  Syrjäkyliä myöten toistasataa ikäihmistä kokoontui Levihotelliin, ensin kuntoilemaan, sitten lounaalle ja lopuksi laulettiin.  Vieraspaikkakuntalaisille tiedoksi, että jostain Lohinivalta tai Molkojärveltä edestakaista matkaa tulee liki 200 kilometriä, jostain enemmänkin.  Siis ei pidä vähätellä talkoohenkeä, sillä Kittilän Ihmisten vapaaehtoiset hoitivat autottomille kuljetuksenkin. Pääkaupunkiseutu on pienempi alue, mutta jos sieltä olisi kerätty kokoon yli 10 % kuusikymmentäviisi vuotta täyttäneistä, eivät olisi mahtuneet Hartwall Areenallekaan.

Kaikki oli ikäihmisille ihka ilmaista. Yhdistys on kerännyt rahat monesta eri lähteestä.  Valtaosa paikkakunnan yrityksitä on sponsoroimassa. Suuri osa oli uimassa, keilaamassa oli 19 henkeä. Tämä pitää vanhusväestöä terveenä ja mieltä virkeänä.  Varsinkin ovat hyviä laulamaan, musikaalisuus lienee periytyvää ja niinpä hyvän lauluperimän väkeä oli paikalla.  Takalon Raimo säesti haitarilla.  Harmin paikka, että laulunsanat olivat jääneet kotiin.  Niinpä Raimo tyynesti hurautti hakemaan ne, kilometrejä kertyi toistasataa.  Kuvitelkaapa joku helsinkiläinen vanhustyön vapaaehtoinen samaan souviin...

Tärkeä puheenaihe oli tietysti hilla.  Nyt on ollut monta huonoa hillavuotta peräkkäin ja tänä vuonna hilla on kukkinut ennen näkemättömän runsaasti.  Mutta jos tulee halla, ei tule hillaa.  Ensi yöksi on luvattu yöpakkasia.  Minäkin nollautin lämpömittarin tänä aamuna ja jännityksellä odotan aamun lukemia.  Minähän en itse jaksa hillassa käydä. Mutta myötäelän jännityksessä kaikkien näiden rakkaiden ihmisten kanssa.  Heille hilla on enemmän kuin mikä tahansa marja.  Siitä on saatu talven vitamiinit.  Monelle Lapin ihmiselle se on ollut myös tärkeä tulolähde.  Täällä kun ei entisinä aikoina ollut töitä, eipä ollut teitäkään.

Yritän säädellä tämän blogin asetuksia niin, että palautteen saa kommentoitua suoraan tähän jatkoksi. Olen muuten saanut palautetta ja LinkedIn:istä olivat muutkin tehneet samantyyppisiä havaintoja.  Nyt kun hoksasivat ajatella.  Kyllähän sähköposteja voidaan vakoilla ja varmaan on hakkereita.  Minua nyppii LinkedInissä se, että se on ostanut varastettua tavaraa ilmeisen tietoisesti ja yrittää sen avulla lisätä bisnestään.  Kun valitsee nettiselaimen tai liittyy Facebookin, ymmärtää samalla, että tietoja käytetään.  Mutta kun maksaa maksullisesta sähköpostista, harmittaa, että operaattori vuotaa. Jos olisin vähän ahkerampi, vaihtaisin, mutta on niin vaivalloista.  Ehkä tässä joku päivä ryhdistäydyn.

Nyt vaan peukut pystyyn, että Lapissa pysytään plussan puolella lämpömittarissa.  Muuten on hienoa aikaa.  Kullerot kukkivat.

Welhon sähköpostiani on varmaankin vakoiltu

Nyt on puhuttu tietoturvasta.  Minäkin olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että tietoturvan suhteen ollaan liian hysteerisiä.  Esimerkiksi surullinen Erikan kuolema.  Jos lääkärit, sosiaaliviranomaiset ja poliisit olisivat vaihtaneet tietoja, olisi ehkä toisin.  Toisaalta Mika Myllylän tietoja vakoilleet vahvistavat käsitystä poliisin tyhmyydestä.  Jos poliisi itse jättää rikospaikalle sähköiset sormenjälkensä, kyseessä ei liene älyn jättiläinen. Sama koskee potilastietoja.  Riittäisi rangaistukseksi julkihäpeä, mitä oikeuslaitosta ja poliiseja rasittamaan oikeudenkäynnin vaivoilta ja kuluilta.

Eli toisaalta puhutaan paremman tiedonkulun tarpeesta, joka on monesta syystä tärkeää. Henkiä on menetetty, kun tärkeät potilastiedot eivät ole välittyneet hoitopaikasta toiseen tai vuoronvaihdon jälkeen lääkäriltä toiselle.

Entä sitten USA:n tiedustelun, RSA:n toimintaa koskevat paljastukset?  Olisiko niin, että tietoliikenteen seurannan ansiosta on vältetty joitain terroritekoja.  Siitähän me emme mitään tiedä. Suomessa jotkut toimittajat ovat saaneet uhkauksia kaksikielisyyteen liittyen.  On uhattu perhettäkin.  Siinä lähettäjänä on Tor-verkko, jota käyttävät niin lapsipornon harrastajat kuin rikollisetkin.  He taas saavat kaikessa rauhassa ylläpitää toimintaansa, eikä minkään maan poliisi pääse heihin käsiksi.

Minun Welho-sähköpostitiliäni on joku vakoillut.  Minulla on jo vuosia ollut aina uusin F-securen www.f-secure.com maksetut ja ajan tasalla olleet uusimmat ohjelmat molemmissa koneissani. Welho-sähköpostien omistaja taitaa olla nykyisin dna. Dna on nyt kaupan, ehkä sen sähköpostitkin ovat olleet kaupan tai ainakin tarjolla vakoilijoille.

LinkedIn www.linkedIn.com on palvelu, johon kohteliaasti liityin, kun eräs mukava toimittaja, joka oli minua haastatellut (ja tehnyt ihan hyvän jutun), oli lähettänyt kutsun.  Ajattelin, mikä ettei.  Niinpä kirjauduin. Toinen tuttava LinkedIn:issä on suomalainen USA:n huippyliopistossa tutkijana toimiva professori. (Hän ehkä kiinnosti vakoilijoita eniten). Yhteensä kai kontakteja on vajaa kymmenen.  Mitäpä minä LinkedIn:illä tekisin. olenhan joutilas eläkeläiskirjoittaja, jonka ei tarvitse verkostoitua.

Mutta LinkedIn alkoi lähettää ehdotuksia: People you may know. Eivät he kovin montaa ole ehdotelleet. Toistuvasti on ehdotettu Yhdysvalloissa asuvaa suomalaisnaista, jota en ollenkaan tunne.  Mutta tiedän hänet: Hän on ystävättäreni tytär.  Ystätävär oli siellä vierailulla ja lähetti minulle sähköpostin tyttärensä koneelta. Minulle on ehtotettu ystäväksi Terveystalon toimitusjohtaja Juha Tuomista, jota en myöskään tunne.  Sairaan hyvä lääkäri -kirjaani tehdessä lähetin hänelle kysymyksen, johon hän ystävällisesti vastasi. Voisin jatkaa luetteloa ihmisistä, joita on viime aikoina ehdotettu.  Kaikkiin liittyy se, että olen jossain vaiheessa ollut heihin sähköpostiyhteydessä.  Ehdotukset voisi ymmärtää, jos ei olisi tätä USA:sta tullut minulle vieraan tyttären koneelta lähetettyä postia.

En enää tiedä, mitä pitäisi ajatella.  Lähetän LinkedIn-kontakteilleni viestin, että taidan lopettaa tämän typerän palvelunne. LinkedIn taatusti vakoilee,vai wuotaako welho?

Kevätjuhlista Kittilään älynalkutuksella

Niinpä taas hurautettiin Suomen poikki. Ylpeänä voin ilmoittaa, että osasin jo älypuhelimella navigoida.  Kyllähän me tämä reitti osataan muutenkin, mutta halusin vähän harjoitella ja on siitä mukava nähdä, montako sataa kilometriä vielä on jäljellä.

Lumia 920:ssa on tietysti navigaattori.  Karihan ajaa oikein hyvin ja turvallisesti, mutta kaasujalka on raskaanpuoleinen.  Perherauhan takia rouvien ei parane antaa ajo-ohjeita.  Nyt Lumia vaan sanoi vienosti "bling" kun nopeutta oli liikaa.  Yllätyksekseni Kari ei sanonutkaan, että pane se kapine pois päältä. Se oikeastaan teki matkanteosta mukavampaa.

Viime viikolla olin Lääkäriehden kevätjuhlissa.  Mustikkamaan Alia-ravintola on loistava sijainti kesäisen hellepäivän iltana.  Ruokakin oli oikein hyvää.  Siellä pidettiin puheita ja jaettiin palkintoja hyvistä artikkeleista, parhaasta väitöskirjasta ja sen sellaisesta.  Oli ihan kiva olla mukana, vaikka ajattelin, että enhän minä sieltä ketään tunne.  Paitsi että onneksi tunsinkin.

Ilallisella juhlapuhujana oli parhaasta artikkelista palkittu Liisa Keltikangas-Järvinen. Se taisi olla paras ikinä Suomessa kuulemani illallispuhe. Hän oli viisas ja hauska.  Meillähän on näitä stand-up koomikoita.  Mutta harva osaa olla lämpimästi viisas ketään nolaamatta.  Yleisö purskahti nauruun ainakin kymmenkunta kertaa ja tempautui mukaan ajatuksen virtaan. Englannissa vuonna 1981 Margaret Thatcher puhui CBI:n (sikäläinen EK) juhladinnereillä. En muista ollenkaan mistä hän puhui, mutta osasi ottaa yleisönsä. Aika omituista ajatella näin vuotta myöhemmin, että hän oli myös hyvin hauska. Liisa Keltikangas-Järvinen ja rautarouva eivät ole mitään stand-up koomikoita, mutta näin äkkiseltään ei tule mieleen ketään, joka olisi jäänyt mieleen.  Aika mielenkiintoista.

Juhlien jälkeen meninkin kiittelemään hienosta puheesta ja syntyikin jännittävä dialogi.  Olimme tavanneet muutama vuosi aiemmin WSOY:n glögeillä.  Riitti puhuttavaa kirjoittamisesta, yhteisiä tuttujakin oli useampiakin. Hänen setänsä Valtteri Keltikangas oli minun Harri-setäni lähin ystävä. Maailman pienuus ei koskaan ole lakannut ihmetyttämästä. Aiomme jatkaa ajatusten vaihtoa.  Maailmastahan saa huomattavasti paljon paremman, kun vanhat ja viisaat rouvat pääsevät sitä parantamaan.

Kesää karkuun Kittilään

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Samalla tavoin kuin talvi yllättää autoilijat joka syksy, yllättää kesä. Paitsi että viime kesänä ei kesä päässyt yllättämään, sillä kesää ei ollutkaan. 

Kuumuuden kestävyys on yksilöllinen laji.  Yritin kävellä rantapuistoon ja istua varjossa puun alla ja lukea iltapäivälehdet.  Timo Soini, Kreikka ja vakuudet, Martti Hetemäki, Jutta Urpilainen ja sama jankutus.  Olihan se uutta Hesarissa julkaista koko sivun mielipidekirjoitus.  Seuraavaksi Timo Soini voisi julkaista koko sivun ilmoituksen siitä, miten perussuomalaiset aikovat ratkaista terveydenhuollon henkilökuntapulaa. Tai terveyskeskusten jonot. Kreikan vakuudet ja maahanmuuton rajoittaminen siihenkin ratkaisuksi?

Kesässä on kyllä hyviä puolia.  Suomalaiset ovat puheliaampia jopa Helsingissä.  Talon pihalla, hississä, kaupassa, jopa puistossa vastaantulevat ihmiset juttelevat.  Oli tapana vitsailla englantilaisten puhuvan säästä.  Kyllä suomalaisetkin puhuvat - jos on kesähelle.


Viikonloppuna lähdemme Kittilään. Toivottavasti jaksaa taas vähän golfia pelailla. Kesällä onkin töitä edessä.  Kirjoittamisen sijaan on työlistalla kirjanpitoa.  Saa nähdä, miten onnistuu, vuosikymmenten tauon jälkeen.  Aion tehdä Kittilän Ihmisten kirjanpidon. Eiköhän se onnistu, eipä niinkään etten kirjanpitoa osaisi, rasittavinta on opetella kirjanpito-ohjelman käyttö. Ikääntyvien työssäjaksamisasioissa ei ole tarpeeksi huomattu sitä, että tietokoneohjelmien opetteleminen on yleensä vaikein juttu.  Työt kyllä osataan, kun opitaan ohjelma.


Nykyisin katson muuten television säätiedotuksia tarkkaan.  Mikä on Kittilän sää?  Päivälämpötilat eivät niin kiinnosta, mutta tarkkaan katson yölämpötilaa.  Ettei vaan tule hallaa.  Hilla on kukassa. Enhän minä itse hillassa käy, mutta viime vuosina olen oppinut, miten tärkeä hilla on Kittilän ikäihmisille.  Toivotaan, ettei tule Kittilään rankkasateita, kovaa tuulta tai hallaa.
 

Kannattaa käydä lukemassa Potilaan Lääkärilehdestä  www.potilaanlaakarilehti.fi Potilaan Ääni -kirjoitukseni.  Siitä on aika hyvin tykätty ja jopa kommentoitu.   Jatkan joskus samasta aiheesta.

Sairaan hyvä potilas turhautuu netissä

Joskus syksyllä tuli sääreen rupi, irtosi, tilalle kasvoi taas uusi.  Ihan pieni, ehkä 3x3 mm. Sitten tuli reiteen vähän isompi, sama juttu. Kari niitä katseli saunassa ja käski mennä lääkäriin, ettei ole syöpää.  En minä sitä nyt syöväksi ajatellut, mutta kun niitä yli puoli vuotta oli katsellut, tuumasin että voihan tuon selvittää.

En kehdannut terveyskeskukseen soittaakaan.  Onhan niillä muutakin tekemistä kuin pikkunäppylöiden näyttäjiä kuunnella. Niinpä googlettelin ihotautilääkäreitä, Terveystalo ja Mehiläinen ovat toistaiseksi boikotissa veroparatiisikytkennöissä, niinpä jäljelle jäi Diacor www.diacor.fi ja Aava www,aava.fi. Samalla päivälle löytyi Aavasta aika. Diacorissa olin aiemmin käynytkin, mutta en kehdannut mitättömien näppyjen kanssa professoria vaivata. Niinpä kävin lääkärissä, hän näppyjä vilkaisi ja sanoi, että otetaan koepala. Niinpä otettiin. Kela-korvausten jälkeen 273 €.  Tikin poisto kuului hintaan. Lääkäri soitti kolmen viikon päästä ja kertoi, että ei ole syöpää, vaan psoriaasityyppisiä muutoksia. Sain sentään kysyttyä, miten niitä hoidetaan. Lääkäri lupasi lähettää reseptin voiteesta, ”jota voi käyttää pari viikkoa.”

Hain kortisonivoiteen, rasvailin kiltisti enemmänkin kuin sallitut kaksi viikkoa, ruvet eivät hävinneet minnekään, yksi uusi ja vähän isompi ilmestyi polven tietämille.  Sitten olin Vallilan terveyskeskuksessa omalääkärillä ihan tavallisissa verenpaine- ja astma-asioissa.  Ohimennen sanoin, että on tuollainen psorintapainenkin tullut. Niinpä sitten näytin ruvet ja lääkäri sanoi, että niistä otetaan koesiivu, joka värjätään laboratoriossa.  Kun tulokset ovat tulleet, aletaan hoitamaan.  Ja kuulemma on uusi tehokkaampia lääkkeitä, jotka kyllä ovat kalliita, mutta niitä ei noin pienelle alueella paljon mene.

Näin siis julkinen terveydenhuolto taas voitti 1-0.  273 euroa Aavaan meni siis ketuille. Olisivat edes voineet lähettää sen patologin lausunnon. Yksityislääkärillä ei ollut aikomustakaan ryhtyä psoria hoitamaan, voiteenkin sain pyytämällä. Eipä siis ihme, että hänellä oli vastaanottoaikoja vapaana samalle päivälle.  Luultavasti kukaan muukaan ei mene toista kertaa. Ensi viikolla sitten omalääkäri ottaa uudet näytteet ja sen jälkeen aletaan hoitaa. 

Meninpä sitten googlettamaan, sairaan hyvänä potilaana ajattelin, että yritän itsekin parhaani mukaan hidastaa taudin leviämistä.  Sehän on tavallinen tauti, Suomessa on toistasataa myötäkärsijää. Kävin Terveyskirjaston www.terveyskirjasto.fi Käypä Hoito-sivuilla. Taudin aiheuttajakin selvisi, vuosi sitten sairastamani korvatulehdus- ja angiinakierteet todennäköisesti laukaisivat läntteilyn. Yritin etsiä sopivaa shampoota vähentämään päänahan kutinaa, olisin halunnut tietää, millä rasvataan ja miten.  Etenkin onko keinoja hidastaa leviämistä.

Ensimmäisenä tuli vastaan Psori on ihon Alla www.ihonalla.fi, joka on lääketehdas Jensenin ihan hyvin laadittu sivu, aika vaikeaa oli löytää sivun ylläpitäjää. Taustalla on lääketehdas Jensen-Cilag.. Psoriwiki, sivusto löytyy, sen on tarkoitettu Nupsoille, eli nuorille psoriaatikoille.  Sitä ylläpitää Leo Pharma.  Myös Iholiiton www.iholiitto.fisivuilla on tietoa, aika niukasti. Lääketehtaiden sivuilla on lääkärin vastauksia potilaskysymyksiin. Omaa tuotetta markkinoidaan aika diskreetisti.  Neuvotaan kysymään lääkäriltä, tosin kysymyksen teossa johdatellaan taitavasti.

On Iholiitto, on Psoriasisliitto www.psoriasisliitto.fi…  Kaikille ihotautien alalajeille on liitto. Lääkefirmat ovat maksaneet itsensä googletusten kärkeen. Lääkefirmojen sivuilla on myös lääkäripalstoja, Iholiitolla ei. Psoriwikissä bloggaa psoria sairastava lääkäri, harvakseltaan mutta ihan mukavasti. Nuutuneita keskustelupalstojakin on, vastaamattomia kysymyksiä vuosien takaa.

En löytänyt netistä tolkullisia vastauksia kysymyksiini.  Erityisesti ketuttaa se, ettei missään saa käyttökelpoisia ja selkeitä itsehoito-ohjeita.  Kyllä aurinkoa. Laitetaanko aurinkovoidetta, millä kertoimella. Hiuspohjan psoriin on shampoita, minkä merkkisiä ne ovat.  Kävin apteekissa, siellä oli ranskalaista kalliitta Ducray-shampoita, mutta farmaseutti ei tiennyt, mikä niistä olisi sopivaa.

Jos noita liittoja ja läääkefirmoja on niin paljon, eivätkö voisi tehdä yhdet kunnolliset sivut. Ja Käypä Hoito-suosituksetkin voisivat antaa suosituksia siitä, mitä potilaat voivat ihan itse tehdä.

Tänään olin auringossa. MS ja aurinko on fantastinen yhdistelmä.  Raahustin kotiin jalat spagettina. Kivaa.  Aika turhauttaavaa oli nettisurffaus, monta tuntia meni enkä tullut hullua hurskaammaksi.

Olenkohan sekakäyttäjä?

Vierastan ääriliikkeitä, ihan tasavahvasti ärsyttää amerikkalainen teekutsukristillisyys kuin fundamentalistimuslimit. Amerikan kristityt ampuvat aborttiklinikoiden lääkäreitä ja toisaalla maailmassa talibaanit heittävät happoa koulutyttöjen päälle. Kummatkin uskovat olevansa hyvällä asialla.

Terveydenhuollon liepeillä syntyy ja joskus kuoleekin monia ääriuskomuksia.  Suomessa lähinnä Antti Heikkilä synnytti karppaususkonlahkon, jolla on paljon uskollisia seuraajia. Hämmentävintä Antti Heikkilän uskonnossa on se, että Heikkilä on lääkäri. Todennäköisesti Heikkilä kirjoittaa ja markkinoi itseään taitavasti, kyllähän lääkäreillä uskomuksia piisaa.  Muut eivät vaan pääse yhtä hyvin julkisuuteen.  Voi tietysti olla kyse lavakarismasta. Se kun on lääkärin hommassa merkityksellisempää kuin kuviteltaisiin.

Lääkärin lavakarisma on eräs niistä asioista, joista ei voi tehdä Käypä Hoito-suositukseen johtavaa kaksoissokkotutkimusta. En ole nähnyt tutkittavan, miksi jonkun lääkärin potilaat paranevat paremmin ja ovat tyytyväisempiä kuin jonkun toisen. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää.  Sitten on asia erikseen siinä, että lehtiin ei riitä hyviä otsikoita, kun joku ihan tylsästi paranee tavallisen terveyskeskuslääkärin antamalla Käypä Hoito-suosituksen mukaisella hoidolla.

Heikkilää ei siis voi moittia puoskariksi, koska hän on lääkäri. Lääkärit puolestaan varoittelevat potilaita puoskareista. Puoskari on siis joku, joka ihan laillistamatta hoitaa ihmisiä. Lääkärit tuntuvat ajattelevan, että puoskareihin turvautuu vain väestön vähiten valistunut (jota voisi vähän rumemminkin kutsua) osa. Minulla on viime päivinä allakka kirjavana tasapuolisesti puoskari-lääkäritapaamisia. Ne eivät ollenkaan sulje toisiaan pois. Käyn OMT-fysioterapeutilla manipuloitavissa (käsin tehtyä hoitoa sanotaan myös manipulaatioksi). Lonkkani on kipeä, sama vanha vaiva. Käynnin tekee puoskaroinniksi se, että menen sinne ihan itse, ilman lääkärin lähetettä.  En viitsi maksaa satasta lääkärille, joka pahimmassa tapauksessa ottaisi taas uusia magneettikuvia, mikä maksaisi monta sataa. Tämä OMT on menestyksekkäästi hoitanut lonkan muutaman kerran aiemminkin. Pahimmassa tapauksessa joku fiksu lääkäri ehdottaisi leikkausta ja joku vähemmän valistunut saattaisi leikkaukseen oitis mennäkin.

Käyn myös hierottavana. Ihan omalla rahalla. Viimeksi olin aromaterapiassa luomuhoitolassa. Tänne Arabianrantaan oli ilmaantunut uusi yrittäjä, Luomuhoitola Harmony. Rentouduin niin menestyksekkäästi, että unen ja valveen rajamailla tunsin levitoivani.  Minulle riittää näyttöön perustuvaksi hoidoksi se, että olen itse laadun ja sopivuuden omissa nahoissani kokenut.

Toisaalta Helsingin yliopistollisessa sairaalassa monia vaivoja hoitaa ihan ehdottomasti maan ykkösvitjan lääkärit, ammattitaidolla ja erinomaisen pätevästi ja oikeaoppisesti. Kyllä minä heitä tottelen parhaani mukaan ja otan lääkkeet niin kuin on määrätty.  Mutta saan minä silti lievittää vaivojani niin kuin parhaaksi näen. Jos levitoin relaksoituneena autuaallisessa nirvanassa manipulaation jälkeen, so what?  Olisihan minulla kaapissa Käypä Hoito-suosituksen mukaisia lihasrelaksantteja, joilla saisin pöntön sekaisin.  Mutta pitäydyn nyt yhdistelemään puoskarointia ja oikeaoppisesta lääketiedettä – ja olen tyytyväinen hoitojen sekakäyttäjä.  

Tiputusta ja tiimalasia

Minullakin on nyt immunoglobuliinitipan jälkeen kunto hieman parempi, mutta kilpailuun ei vielä ole asiaa. Kaikki meni siis hyvin, parin viikon kuluessa näkee, mikä on lopputulos. Hyvältä näyttää. Kiitos kysymästä.

Päiväsairaala on hieno keksintö ja hyvin meni tipan laitot. Melkein kaikki oli hienoa ja nykyaikaista.  Paitsi hoitajien tietokoneet. Vaikka potilastietoihin oli vähän kirjattavaa, lääkkeen nimi, verenpaine ja lämpö aloitettaessa ja lopetettaessa, tiputusnopeus.  Tapahtumia siis on sangen niukasti.  Mutta hoitaja istui valtaosan ajasta päätteellä.  Pikku luukkuja auki, klik, tiimalasin tuijotusta, luukku kiinni, toinen esiin.  Olen nähnyt ennenkin samantyyppisiä ohjelmia: 1990-luvun alussa. Hoitaja oli koneen kanssa ihan näpäärä, ei siitä ollut kysymys. Kertakaikkiaan en voi käsittää. Ongelma on tunnistettu niin kauan kuin olen terveyspolliitikkaa Suomsssa seurannut (vuosituhannen vaihteesta).  Hankkeita ja projekteja on käynnistetty ja kuopattu, mitään ei ole saatu aikaan.  Turhanaikaisemmistakin asioista haetaan syyllisiä, miksei tästä?

Terveydenhuollossa sanotaan aina, tarvitaan lisää auttavia käsiä.  Ei pidä paikkaansa, auttavat kädet lepäävät hävyttömän suuren osan työajasta näppäimistöllä odottaen luukkuen aukeamista tiimalasin kuva silmissä.