sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Naisjohtajan paikka keittiössä

Ranskassa opin uutta naisjohtajuudesta. Pariisissa kohutaan Joel Robuchonin  ravintolaketjun  naiskokista Champs Elysen ravintolassa.   Tyttäreni oli varannut pöydän tai oikeastaan paikan baaritiskiltä syntymäpäiväni kunniaksi.
Lounas oli yllätys - kulttuurishokki.  Keittiössä oli viitisentoista työntekijää.  Työtä tehtiin äärimmäisellä intensiteetillä, äänettömästi ja keskittyneesti. Kun chef ilmoitti: "5 hummerisalaattia", kuului yhteen ääneen rytmikäs: "qui chef".  Olihan se keittiö, mutta enemmän se oli performanssi. Jokainen tiesi täsmälleen tehtävänsä, annokset valmistuivat siististi, järjestelmällisesti, huolella.

Jokainen annos näytettiin chefille ennen asiakkaalle viemistä. Television mieskokit räyhäävät ja  kiroilevat, sotkuakin syntyy. Rauhallista, eleetöntä, kaikki vain sujui, johtaminen tapahtui katsekontaktilla.  Oli aistittavissa, miten kaikki oli hallinnassa. Siinäpä johtamisen mallia - miehillekin opittavaksi.

Ruoka siis oli hyvää, todella hyvää.  Ehkä parasta ikinä.  Hinta-laatusuhdekin oli kohdillaan. Suosittelen opintomatkaa.  Kaupan päälle siis tulee loistava ateria.

En ollut ennen ajatellutkaan, että chef tarkoittaa johtajaa, muillakin kielillä. Suomessa kokki on ikäänkuin keittiötyöläinen.  Chef tarkoittaa johtajaa, näköjään myös kiistatonta auktoriteettia.

Näin Minna Canthin päivänä, eikös olekin ihmeellistä, että pitää kummastella, että keittiössä on nainen johtajana?