Monikommelluksinen matka on takana. Voi miten ihana onkaan oma sänky. Ja kuinka hyvä olikaan hengittää terassilla +5 asteen joulukuun ilmaa. Nyt on trooppista ilmastoa nähty tarpeeksi.
Parasta tietenkin oli saada perhe koolle, rakkaat tyttäremme avec. Matka oli varsinainen seikkailu. Jo menomatkalla yksi matkalaukku katosi. Onneksi se saapui seuraavana päivänä, oli leimojen mukaan käynyt Singaporessa. Aika mielenkiintoista, menolento oli Aurinkomatkojen suora lento Phuketiin, ettei olisi pitänyt kovin vaikeaa olla. Pärjäsimme päivän hyvin, vain aurinkovoiteita piti käydä ostamassa. Otin kyllä kuitit talteen, mutta tuskin jaksan ryhtyä vakuutuskorvauksia hakemaan. Se kuitenkin edellyttäisi taas jonkun verkkosivun sisään kijautumista, rekisteröitymistä, hermojen ja ajan tärvääntymistä.
Olimme reissussa kaksi viikkoa, ensimmäinen viikko kului Phuketin Hiltonissa, joka kyllä on so last season. Se on valtavan iso teollinen resort, huone oli mukava, lisämaksusta olimme ottaneen parvekkeen merinäköalalla, mutta parvekkeella ei ollut yhtään tuolia, ainoastaan kummallinen puolisohva, jolla ei oikein voinut istua ja makaamiseenkiin se oli liian lyhyt. Pitänee ottaa oppia, jos varaa ja maksaa parvekkeesta, pitänee kai maksaa vielä lisää kalustetusta parvekkeesta.
Siunatun Tripadvisorin ansiosta löysimme hyvän ruokapaikan On the rock Marina Phuket resortissa. Toisaalta en ymmärrä, miten Hilton voi saada Tripadvisorissa yli neljä tähteä (4.4). Luultavasti Tripadvisoriin voi ostaa arvosteluja samalla tavoin kuin jotain twitter-seuraajia.
Hyvä puoli Hiltonissa oli siinä, että sattumalta siellä oli eräs ystäväpariskunta, jonka kanssa meillä oli oikein mukava ilta On the Rockissa. Phuketissahan ei ole yhtään mitään paitsi se hiekkaranta, jolla oli mukava tallustaa veden rajassa. Kari poltti rasvauksesta huolimatta selkänsä niin pahasti, että se ei vielä kahdessa viikossakaan ole rauhoittunut.
Älypuhelin Lumia920 ei pitänyt kosteasta ilmanalasta ja ilmoitti, että "viallinen sim-kortti" tai "ei-sim-korttia", kerran sen sai palautettua henkiin sim-kortin irroittamalla ja kuivaamalla, mutta sitten se teki lopullisen tenän.
Kertomus jatkuu Paratiisisaarella ja päivystyskäynnistä paratiisisaaren sairaalaan joulupäivänä.
Eilen kotiin tullessamme teimme jotain ennen kuulumatonta. Kari haki Siwasta nakkipaketin, laitoimme saunan lämpiämään ja nakkeja kiukaalle folion päällä. Piti suorittaa jokinkonkreettinen kotiinpaluuriitti suomalaisuuteen.
#Hilton #Nokia #Lumia920
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Sairaan hyvä potilas pitää blogia ja noloja paljastuksia
Perheeseemme on tullut lisäystä: meillä on kaksi uutta blogia. Kari on potkulautamies
Minä taas bloggaan terveys- ja varsinkin sairauspoliittisista asioita omassa sairastelublogissani .Sairaan hyvä potilas
Olenkin ärhäköitymässä sillä saralla. Olen tosin reissuun lähdössä - psoria hoitamaan Thaimaahan. Saa nyt nähdä, miten siellä mellakointi kehittyy.
Jouluja valmisteltiin jo Kittilän Ihmisten pikkujoulussa. Siellä sai kinkkua, rosollia ja laatikoita. Kaikki oli hyvää. Itsenäisyyspäivän tienolla varmistettiin lipeäkala. Kari haki Hakaniemen hallista Reitin kalasta mainion lipeäkalan ja valkokastike onnistui viimeisen päälle. Lisukkeeksi kurtpitsakuutioita. Ja siis mistään, ei siis mistään muualta saa yhtä hyvää lipeäkalaa kuin Reitin kalasta.
Tänään on vielä UKK-seuran "Tamminiemen joulu" -illalliset Suomalaisella klubilla. Jouluruokien lisukkeeksi on puhujana Paavo Väyrynen. Ja puolisoni on tästä riemusta maksanut á 62 euroa. Huomiokaapa kaikki kepulaiset ystävämme tämä!
Facebookissa on ollut tässä kuussa hyvin hauska ketju. Ihmiset kirjoittavat itsestään asioita, joita eivät usko muiden tietävän. Se on ollut hyvin hauska. Minuakin on kutsuttu osallistumaan. Tuossa tuli jo aika monta paljastusta. En kyllä vielä itsekään usko Väyrys-paljastusta todeksi. Mutta terveiset Kittilään Railille ja muillekin Paavoa jo vuosikymmenet äänestäneille.
Lopuksi vielä lisään: 1960-luvun lopulla koululla tehtiin radion "Ota tai jätä" -tietokilpailua. Rehtori pakotti minut osallistumaan. Voitin 70 markkaa, mikä oli ihan hyvä tienesti.
Hyvää Joulua kaikille lukijoille. Ja käykääpä katsomassa Sairaan hyvä potilas-blogia. Sinne luultavasti useammin kirjottelen. Olenhan nainen, jolle ei tapahdu mitään - paitsi sairstelusektorilla.
maanantai 2. joulukuuta 2013
Laatuaika verenpainelääkkeeksi
Olen taas muutaman kuukauden ihan lääkärin ohjein yrittänyt saada verenpainetta alas. Enkä ole edes tupakkaa polttanut, mitä nyt satunnaisia ahdistussikaareita jonkun kolumnin deadlinen jäädyttäessä ajatuksen.
Kaksinkertaistettiin lääkitys, eikös mitä sellaista 170/100, joka on hieman liikaa. Ei mitään vaikutusta. Täällä Levillä nyt olen pimeyttä kaamoksessa katsellut, pudotin tuplalääkityksen normaaliin ja verenpainemittari näyttää nätistä 135/80. Ei siihen mennyt kuin viikko. Katsotaan, jääkö vaikutus pysyväksi kun olen Helsinkiin palannut.
Ei, en ole käynyt hiihtämässä. Ensilumenlatu tuossa 400 metrin päässä oli jo auki tullessamme, mutta tuuli ja pakkanen oli liikaa eikä jostain syystä intoa ollut tarpeeksi. Nyt on avattu jo lähilatu vajaan sadan metrin päässä. Talvella Helsingissä katselin terassilta hiihtäjiä Arabianrannassa ja tuumasin, että tuon sukset Helsinkiin. Saa nähdä tuleeko lunta ja jos tulee, tuleeko hiihdettyä. Pitäisi nimittäin laihtuakin. Ja muutenkin elää hyvin ja säntillisesti ja syödä terveellisesti porkkanoita, marjoja ja hedelmiä, nukkua hyvin ja tylsistyä hengiltä.
Ei, kyllä parempi olisi tehdä kaikkea kivaa. Takavuosina puhuttiin lastenhoidossa laatuajasta. Sillä lohdutettiin työssäkäyviä äitejä ja neuvottiin viettämään lasten kanssa laatuaikaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja onneksi hyvin laadukkaita, mutta luultavasti ovat viisastuneet ihan omia aikojaan. Mitenkä minä tietäisin, onko antamani aika ollut laadukasta.
Olen lisännyt päivääni laatuaikaa jättämällä iltapäivälehdet lukematta. Niistähän saa suunnilleen joka päivä lukea jonkun ruoka-aineen aiheuttavan syöpää tai muuten vaan tappavan, ahdistushan siitä seuraa lukijalle. Niinpä olen toistaiseksi päättänyt syödä sellaista, mistä tykkään. Tehdä sellaista, mikä tuntuu kivalta. Lukea sellaista, mikä kiinnostaa. Hiihdelläkin aion, se kun on aika kivaa. Mutta en hiihdä sen takia, että se on terveellistä.
Kaksinkertaistettiin lääkitys, eikös mitä sellaista 170/100, joka on hieman liikaa. Ei mitään vaikutusta. Täällä Levillä nyt olen pimeyttä kaamoksessa katsellut, pudotin tuplalääkityksen normaaliin ja verenpainemittari näyttää nätistä 135/80. Ei siihen mennyt kuin viikko. Katsotaan, jääkö vaikutus pysyväksi kun olen Helsinkiin palannut.
Ei, en ole käynyt hiihtämässä. Ensilumenlatu tuossa 400 metrin päässä oli jo auki tullessamme, mutta tuuli ja pakkanen oli liikaa eikä jostain syystä intoa ollut tarpeeksi. Nyt on avattu jo lähilatu vajaan sadan metrin päässä. Talvella Helsingissä katselin terassilta hiihtäjiä Arabianrannassa ja tuumasin, että tuon sukset Helsinkiin. Saa nähdä tuleeko lunta ja jos tulee, tuleeko hiihdettyä. Pitäisi nimittäin laihtuakin. Ja muutenkin elää hyvin ja säntillisesti ja syödä terveellisesti porkkanoita, marjoja ja hedelmiä, nukkua hyvin ja tylsistyä hengiltä.
Ei, kyllä parempi olisi tehdä kaikkea kivaa. Takavuosina puhuttiin lastenhoidossa laatuajasta. Sillä lohdutettiin työssäkäyviä äitejä ja neuvottiin viettämään lasten kanssa laatuaikaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja onneksi hyvin laadukkaita, mutta luultavasti ovat viisastuneet ihan omia aikojaan. Mitenkä minä tietäisin, onko antamani aika ollut laadukasta.
Olen lisännyt päivääni laatuaikaa jättämällä iltapäivälehdet lukematta. Niistähän saa suunnilleen joka päivä lukea jonkun ruoka-aineen aiheuttavan syöpää tai muuten vaan tappavan, ahdistushan siitä seuraa lukijalle. Niinpä olen toistaiseksi päättänyt syödä sellaista, mistä tykkään. Tehdä sellaista, mikä tuntuu kivalta. Lukea sellaista, mikä kiinnostaa. Hiihdelläkin aion, se kun on aika kivaa. Mutta en hiihdä sen takia, että se on terveellistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)