Hyvät ja huonot uutiset vanhusten sairastaessa

 

Eikös olekin hieno kakku.  Monitaitoinen vävyni sen pyöräytti Einon avustuksella.  Kaiken kukkuraksi oli vielä tosi hyvää. Oli ihana vuorokauden miniloma heidän mökillään passattavina. 

On ollut monivaiheinen alkuvuosi.  Kaikki olikin jo hyvin kuosissa, 75-vuotispäiväni onnistuivat yli odotusten, kevään odotuksessa kaikki hyvin.  Kunnes tuli flunssa, mikä lie virus olikaan, kuume nousi meillä kummallakin yli 39 asteen.  Päivystykseenkin soittelin, käskivät ambulanssia tilaamaan.  Otettiin vaan Panadolia ja toivottiin, että menisi ohi.  Yhtenä aamuna en jaksanut nousta sängystä, ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana jäi aamukahvit keittämättä, puuroista puhumattakaan.  Vanhusten apinapäivä, elettiin banaaneilla ja juotiin vettä.   

Tämä sattui juuri samalla viikolla, kun tyttäreni oli talvilomalla Lapissa. No sitten hankkiuduimme Dextraan ja antibioottikuuri taittoi pahimman terän taudista.  Paitsi ei se vieläkään ohi ole. Kuukausi tässä on mennyt, Karin yskä ei vieläkään hellitä. 

Nuorena ei ikinä olisi osannut kuvitellakaan, miten vanhuksen voimat katoavat kuumetaudin kanssa.  Seuraavalla kerralla - jos Jumala suo ja elää saadaan, lähdemme kyllä ajoissa hakemaan hoitoa.  Nyt tässä pikku hiljaa toivutaan.  

Olen niin kiitollinen tyttärelle ja vävylleni, että he jo hyvissä ajoin opettivat meitä wolttamaan ja bolttaamaan, tilaamaan K-kaupasta painavat ostokset.  Kovasti ensin vastustelimme, mutta onneksi jo osasimme sujuvasti, Hakaniemen hallin Soup+More toimitti ihanat bouillabasset Woltilla, ruokaa tuli K-kaupasta. 

Woltin pikatoimituksella lääkkeet tulivat tunnissa Yliopiston apteekista.  Apteekin verkkosivut ovat kyllä aika kankeat, mutta sinne ilmestyi chattiin farmaseutti, joka pani lähetyksen kokoon. 

Terveyskeskukseenkin soitimme, olisimme saaneet lähetteen labraan.  Olisi ollut kätevää, jos kuumeinen vanhus pääsisi liikkeelle ja pysyisi jaloillaan.  No, siihenkin löytyi ratkaisu: NOUTOSENKKA!    Uskokaa tai älkää, jos on HUS:in labraan lähete, Noutosenkka hoitaa hommat.  Oikein näppärä näytteenottaja tuli paikalle, otti näytteen ja vei labraan.  Palvelu maksaa 37 euroa ja hintansa väärti.  Taksimatkoihin menisi enemmän. 

Eli eipäs nyt turhaan vastusteta digitalisaatiota vanhusten hoidossa.  Otetaan siitä kaikki ilo irti.  Huolehtikaa nyt lapsikullat, että äitinne ja mummunne oppii ajoissa käyttämään tarpeellisia palveluja. Ja kun vanhus ei enää itse jaksa käydä kaupassa, siivota tai tarvitsee muuta ulkopuolista apua kotona selviytymiseen,   voi tulla avuksi.  Eläkkeensaajan hoitotuki ei ole ansiosidonnainen, se myönnetään, jos terveydentilansa vuoksi tarvitsee joitain palveluja.  Kannattaa toki selvittää, onko siihen oikeutettu.  Karin ollessa sairaalassa alkusyksyllä, sairaalan sosiaalihoitaja täytti hakemuksen.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä jo varoitti, että läheiset joutuvat vastaisuudessa hoitamaan vanhuksensa itse valtion rahojen loputtua.  Nyt on hyvä aika harjoitella.

Ja jos teistä tuntuu, että tässä on kavereillenne tarpeellista tietoa, niin nämä blogini ovat sillä tavoin julkisia, että näitä saa jakaa. 

Kevättä odotellessa. 

Ajattelin kertoa vähän tiedonvälityksen ja isovanhempien historiaa lapsenlapsille. Se voi olla hyödyllistä, kun siirrytään tekoälyaikakauteen. 

Vaarinne Kari oli tiedonvälityksessä aina aikaansa edellä.  Vuonna 1976 olimme vasta pari viikkoa tunteneet, kun entinen eduskunnan puhemies Veikko Helle tuli Snellmaninkadulla vastan. Hän osoitti Karia ja sanoi, "tässähän on  SDP:n salainen ase."  Tarkoitti 1966 vaalivoittoa. Silloin ei ollut somea. Piti ymmärtää informaatiovaikuttamista. 

1970-luvullla puhuttiin paljon kolmannesta maailmasta.  Toimittajana Kari päätti lähteä paikan päälle katsomaan kolmatta maailmaa ja matkusti pari vuotta Länsi-Afrikkaa ristiin rastiin, teki juttuja Yle:lle, Suomen Kuvalehdelle ja uutistoimituksille.  Yle lähetti tekemään juttua Sahelin kuivuudesta. Radiojuttu alkoi: "täällä sataa, sataa enemmän kuin moneen vuoteen".   

Silloinkin toimittajat olivat hyvin perillä asioista.  Suuryritysten johtajat halusivat kysellä kaikenlaista. Kari ihmetteli, että eikö heillä ole tarpeeksi esikuntaa pitämään johtoporrasta informoituna. Ei ollut. Niinpä Kari perusti Esmerkin pitämään Suomen päättäjät ajan tasalla maailman menosta. 

Yksikään pankki ei uskonut ideaan. Onneksi Pohjola-Vakuutuksen pääjohtaja Jaakko Lassila päätti myöntää 40 000 markan (6700 €) lainan ja Esmerk pääsi aloittamaan. Aluksi tilattiin kaikki Suomen Sanomalehtiliiton jäsenlehdet (kolmen kuukauden tilauksina, vuositilauksiin ei olisi rahat riittäneet). Tilattiin laadukkaimmat ulkomaiset talouslehdet ja päivittäin haettiin Rautatietaseman kioskilta saman päivän Financial Times, Svenska Dagbladet, Dagens Nyheter ja Frankfurter Allgemeine.

Kaikki nämä huolella valitut sadat lehdet luettiin joka päivä.  Valittiin tärkeät uutiset, niistä laadittiin muutaman rivin referaatti ja aina mainittiin lähde alussa. Näin lukija osasi itse arvioida tiedon merkityksen. Esmerkissä lehtiä oli lukemassa akateemisesti koulutettuja taloustutkijoita. Asiakas saattoi luottaa siihen, että Esmerk valitsi ammattitaidolla. Tekoälyn sijasta käytössä oli "intelligent human interface". Uusi tieto välitettiin vain yhteen kerran, silloin kun se ensimmäisen kerran havaittiin. Näin Esmerkin asiakas sai muutaman liuskan yhteenvedon yritykselleen tärkeistä asioista. Ja pysyi ajan tasalla hukkumatta tietotulvaan. 

 Ensimmäiset asiakkaat saivat leikkaamalla ja liimaamalla tehdyn muistion,. Jokaiselle erilainen, omien tarpeiden mukaan. Päivittäinen tietopaketti oli tiivistetty muutamaan sivuun. Kaikki pääkaupunkiseudun päivälehdet oli kahdeksaan mennessä luettu. Silloin oli Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Suomenmaa, Suomen Sosialidemokraatti, Kansan Uutiset ja Hufvudstadsbladet.  Tasapuolisuuden vuoksi Pravdakin luettiin, mutta eihän siinä ikinä mitään asiaa ollut. Maakuntalehdet ja ulkomaiset lehdet oli luettu edellisenä päivänä.  Lähettipalvelu tuli noutamaan kirjekuoret ja päättäjät saivat tietopakettinsa kymmeneen mennessä. Maaseudun yrityksille posti lähti pikakirjeenä ja ehti perille samana päivänä. Siihen aikaan se oli erittäin reaaliaikaista. 

Kari aloitti pääkaupunkiseudun lehtien lukemisen viideltä.  Uutisreferaatit saneltiin nauhalle, nauha purettiin IBM-pallokirjoituskoneella.  Esmerkiin hankittiin tekstinkäsittelylaite, joka oli ensimmäisiä Suomessa.  Se oli tosi kallis.  Kuukausivuokra oli 2700 markkaa. Aamun aikapaine oli valtava, Helsingin päivälehdistä löytyi ehkä viitisenkymmentä referaatin arvioista tärkeää uutista, jotka piti saada nopeasti asiakkaalle. lisättävä edellispäivänä koottuihin maakunnallisiin ja kansainvälisiin uutisreferaatteihin.  Algoritmi oli Karin päässä. Hän tunsi asiakkaiden tietoprofiilit eli teidontarpeet ja pystyi päivän referaattikoosteesta kokomaan jokaiselle asiakkaalle heidän tietoprofiilinsa mukaiset uutiset.

Asiakkaita tuli lisää ja aamuista oli entistä kiireempiä.  Jotta edes joskus Karia näkisin, minäkin nousin viideltä ja ryhdyin purkamaan Karin sanelemia nauhoja. Kari saneli valmista ja tiivistä  tekstiä, pisteet ja pilkut olivat kohdillaan. Vuonna 1977 Esmerkiin hankittiin tietokone, Karin päässä oleva algoritmi piti muuttaa ohjelmistoksi.  Tietokone, Esselten XL-40 oli kai varastokirjanpitoon tarkoitettu. Karilla oli idea ohjelmasta.  Kari kysyi voiko näin tehdä?  Ohjelman kirjottaja sanoi, kyllä voi, mutta ei näin ole ikinä tehty ja uudestaan voiko näin...   Kuten sen ajan koneissa, joissa oli perin vähän tehoa, ohjelma oli rakenteinen. Idean nerokkuus oli, seitsemän 2-merkkistä positiota, joissa oli kirjaimia tai numeroita. Näin uutisen sisällön indeksoinnissa mahdollisuudet olivat rajattomat. 

Ohjelma mahdollisti myös uutisen vaikuttavuuden, sen tärkeyden analysoinnin. Keskuspankin viitekoron nosto vaikutti laajasti.  Toisaalta Pihtiputaan kunnanhallituksen päätös uuden jätevedenpuhdistamon rakentamisesta oli tärkeä vain näitä laitteita myyvälle yritykselle. 

Tietokoneiden alkuaika oli raastavaa.  Joskus kuului krrräts, ja näyttöön tuli system error Ä54.  Se tarkoitti sitä, että koneelle piti tehdä kylmästartti ja kaikki tallennetut tiedot hävisivät ja alettiin alusta siitä hetkestä, kun varmuuskopiot oli viimeksi otettu. Joskus koneessa oli isompaa vikaa, ja tarvittiin huoltomiehet korjaamaan.  Muistan kerran, jolloin kone saatiin kolmelta aamuyöstä kuntoon. Asuimme silloin firman yläkerrassa.  Ajattelimme, että nyt ei jaksa edellisen päivän töistä aloittaa alusta.  Sipsu, joka asui meillä tytärtä hoitamassa, sanoi: "Ei ole ennenkään jäänyt muistiot menemättä, sitä vaan töihin takaisin." Ja niin mentiin ja samoilla silmillä vedettiin seuraava päivä. 

Vuonna 1979 avattiin Esmerk Ab Ruotsissa, lopulta toimistoja oli kymmenessä maassa ja Esmerk työllisti lähes 200 ihmistä. Oli siinäkin vuosien varrella monenlaisia käänteitä ja kommelluksia, mutta hengissä selvittiin.  Moneen vuoteen firma ei pystynyt meille palkkaa maksamaan, elettiin opintolainallani ja lainattiin firmasta.  4-henkinen perheemme asui kaksiossa.  

Aikanaan sekin asia korjaantui ja vuosituhannen vaihteessa olikin hyvä aika tehdä Nalle Wahlroosin Mandatumin kanssa sopimus Esmerkin myyntitoimeksiannosta. Kaupat syntyi, ei meistä miljonäärejä tullut.   Yrittäjän kvartaali on 25 vuotta ja saimme kvartaalista ansaitun palkkamme silloin. 

Asiakkaamme olivat menestyviä yrityksiä, jotka tiesivät, mitä tietoa he tarvitsevat. Kun puhutaan tietohallinnosta, ajatellaan yleensä vain tietokoneita, ohjelmistoja ja yrityksen sisäisen tai asiakastiedon hallintaa. Tieto pitää myös ymmärtää. 

Tekoälyltä voi kysellä kaikenlaista, mutta siltä ei saa kysyä asioita, joista ei mitään ymmärrä.  Muuten on riskinä, että Trumpin tai Putinin trollit syöttävät sinne algoritmia, jolloin käy niin, että tekoäly päättää, mitä tietoa sieltä saa. 

Tekoälystä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - on yhä tärkeämpää tietää ja ymmärtää itse.