Hyvästit vuodelle 2017

Vuosi vaihtuu yhdessä yössä. Olen iloinen, että voin jättää taakse vuoden 2017.  Siihen on mahtunut liian paljon luopumista ja menetyksiä.  Kun aamulla herään uuteen päivään, onko se erilainen vuonna 2018. Uusi päivä kaiken muuttaa voi, sanotaan.

Luulenpa, että tulevaankin vuoteen on otettava itsensä mukaan.  Uuden vuoden taikoina ei mikään erityisesti muutu. Entä jos muuttaisin mieltäni?  Se lienee yksi niistä asioista, joihin itse voin vaikuttaa. Oikeastaan en ollenkaan tiedä, mistä asioista mieltä pitäisi muuttaa.  Jospa ensi vuonna yrittäisinkin katsoa asioita, tilanteita ja ihmisiä  tuoreemmin. Uskaltaisin muuttaa mieltäni useammin.

Mielen ja mielipiteen vaaliminen vaatii entistä enemmän paneutumista. Pitää olla tarkkana, että mielipide pysyy omana.  

Kuvassa on talo, jossa vietimme postikorttijoulua perheen kanssa.  Jouluna Taulun kartanossa oli piparinpaistoa, joulupukki, rekiajelu, joulukirkko ja tietysti paljon ja monenlaisia jouluruokia.  Paras joululahja ikinä oli saada maailmalta koko perhe koolle.  Tähän muistijälkeen on hyvä päättää vuosi 2017 ja unohtaa autuaasti monta muuta asiaa.

Jouluviikon jännitysmomentit

Tänä jouluna oli tarkoitus ottaa rennosti.  Iloita siitä, että saamme pitkästä aikaa koko perheen kokoon. Varasimme maalaisjoulupaketin, jotta voimme keskittyä yhdessäoloon.  Jouluun valmistautuminen on mennyt sairastaessa ja sairaaloiden päivystyksissä ja osastoillakin.  Jouluviikolle jää niin sairaala- kuin lääkärikäyntejä. Jännitystä riittää, saanko viettää joulun perheen kanssa ja lähteekö toipuminen käyntiin vai tuleeko vielä uusia takaiskuja.

Tänä vuonna en kirjoittanut joulukirjettä.  Ei oikein riittänyt iloisia aiheita, On ollut sairautta, luopumista, äidin poismeno.  Yksi aikakausi pääättyi, kun 25 vuotta palvellut Volvomme vaihtui uuteen pikku-Peugeotiin. Mikähän siinä on, että joulukirjeeseen pitäisi kirjoittaa vain iloiset asiat. Joulu on hyvä aika panna piste kuluneelle vuodelle. Itkeä surut loppuun ja aloittaa toivorikkaana uusi vuosi.

Silti joulua on mukava odottaa.  Eniten odotan sitä, kun Eleonor näkee joulupukin. Sehän on meille aikuisille joulun isoin asia. Olemme varanneet joulupaketin maalta. Siihen kuuluu joulukuusen haku metsästä, joulupukki, joulusauna, joulukirkko. Jännitettävää riittää. Toivottavasti pääsen mukaan. Sairastumisen ikävä lisäkuorma on siinä, että samalla pilaa lähimpiensäkin juhlaa.

Minäkin olen kirjoittanut joulupukille. Tarvitsen uudet sukat.  Potkulautamies lupautui joulupukin apulaiseksi. Joulukuusi vielä koristamatta.

Adventti aloitettu vesisateessa

Hoosianna veisattu. Lapsena piti aina olla kaikkina suurina kirkkopyhinä kirkossa äitini kanssa.  Ei ollenkaan uskovaisuuden vuoksi vaan sen takia, että äitini ainoa henkireikä oli kuorolaulu ja kuoroharjoitukset. Joskus piti olla harjoituksissakin mukana, jos ei löytynyt lapsenvahtia. Harjoitukset oli vielä tylsempää kuin jumalanpalvelus.

Jumalanpalveluksen kulkua opin seuraamaan virsitaulua ja virsikirjaa lukemalla.  Oli riemua, kun loppuvirteen päästiin! Virsikirjasta opin lukemaankin 5-vuotiaana. Osasin ulkoa vanhan virsikirjan 479 "Ystävä sä lapsien". Huomasin, että voinkin jatkaa numeroon 480, jota en ennestään osannut.

En ollut käynyt kolmeenkymmeneen vuoteen kansankirkkomme päiväjumalanpalveluksessa. Olin jo unohtanut, miten siellä kuuluu olla. En hoksannut eteisessä ottaa mukaan ohjelmaa ja virsikirjaa. Enkä kehdannut enää kävellä käytävää takaisin. Osasin silti nousta ylös oikeissa paikoissa.  Hoosiannan ja virren numero 15 osasin ulkoa. Hoosianna onkin taas muodissa, kuntourheilijat kertovat lihastensa huutavan hoosiannaa pienellä kirjaimella.  Millaisen kannan Kielipoliisi mahtaa ottaa tähän?

Paavalin kirkossakin oli kuoro paikalla.  Kuoro sinänsä hyvä, mutta penkissä istuva tuntee itsensä entistä ulkopuolisemmaksi.  Kun esitys on selän takana.  Yllättävän paljon oli nuoriakin ihmisiä paikalla.

Kirkkoherra Kari Kanala piti hyvän saarnan. Sanoi, että adventti voi olla uusi alku. Puhtaalta pöydältä. Enpä tiedä, mieli kuitenkin avartui sen verran, että paninkin kolehtiin maailman hädänalaisille vähän isomman setelin.  Adventtina alkaa myös joulustressi. Englannista on tullut monta kauniisti, pitkästi, ja henkilökohtaisesti hyvällä käsialalla hauskasti kortti täyteen kirjoitettuna.
Minä en ole ehtinyt edes korttikauppaan. Hoosianna silti kaikille.