sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Onnellisuuskoulussa oppimisen iloa

Positiivinen psykologia on vahvasti tulossa.  Kuvassa näkyy 17. väylän greeni, joka on mainiossa kunnossa ja 20 asteen aurinkoisessa kelissä pelailin (tosin vain 9 reikää). Etelässä kai sataa ja ihmiset kärsivät sääherkkyydestä.  Minäkin olen sangen sääherkkä, kun aurinko paistaa sopivasti ja käy lempeä tuulenvire, elämä tuntuu hyvältä. Jos joka päivä olisi yhtä hyvät kelit, ei tästä osaisi riemuita tällä tavoin.

Pelissä oli ehkä tämän vuosituhannen parhaita lyöntejä. Lihasmuisti on ihmeellinen asia, joissain oivallisissa olosuhteissa lyönti onnistuu, pallo menee pitkälle ja juuri sinne, mihin tähtäsit. Osumasta kuuluu täsmälleen oikea napsahdus. Swingin jälkeen huomaa seisovansa täsmälleen oikeassa loppuasennossa.  Käännyin takaisin seiskalta ja pelasin kaksi reikää yksin. Tai tarkemmin ottaen kaksin. Winchesterissä perheellämme oli erityinen onni saada golftunteja David Milleriltä.  Miller oli aikanaan pelannut ja pärjännytkin European tourilla. Niinpä kuuntelin mielessäni Millerin puhetta.

Olin jo pitkään ollut sairastelevainen ja nähnyt niin monta fysioterapeuttia ja lääkäriä, joiden tehtävänä oli Kelaa varten luetella kaikki minusta löytämänsä viat.  Kuin koulussakin entisinä aikoina korjattiin kokeet ja niistä näki sitten vain opettajan punaisella merkitsemät virheet.  Miller aloitti tunnin ja sanoi: "Lyö muutama pallo".  Sitten hän katsoo, mikä osa swingistä toimii.  Ja sitten "we will build on what you have got".   Eli rakennetaan sen päälle, mikä toimii, ei haeta virheitä.

Tässä on onnellisuuskoulun ensimmäinen oppitunti.  Minähän olen pätevöitynyt onnellisuudessa käytyäni Bhutanissa kaksi kertaa.  Nyt kun ulkomaan uutiset ovat pelkkää sotaa ja terrorismia, Bhutanista kuuluu hyvää.   Siellä UNDP opettaa kansalle demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä. Ja koska viisas lapseni tekee siellä työtä, niin voi luottaa, että tuloksia syntyy.

Onnellisuudessa on se mielenkiintoinen ominaisuus, että se ei ole sattumaa.  Onnellisuustyötä voi tehdä niin Bhutanissa kuin omassa päässään tai omassa kehossaan. Hyvä golflyönti edellyttää tasapainoa, painonsiirtoa, kehon hallintaa, ajoitusta, koordinaatiota.  Olen kohta kaksi vuotta tehnyt säännöllisesti Method Putkisto-syvävenyttelyä.  Se on vähän kuin Pilatesta mutta ehkä hieman analyyttisempää.  Siinä voi käyttää myös aivojaan. Olen ollut vuosien saatossa niin monenlaisen jumppaohjaajan tunneilla, että voin melkoisen syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa, että Jenny Karkulahti-Miettinen Arabianrannassa  on ylivertaisen hyvä ja vielä mukava.

Tästä pääsemme onnellisuuteen: loisteliaat golf-lyönnit eivät olleet onnenkantamoisia, niissä oli mukana David Millerin opetusta ja Jennyn tunneilla ja omalla työllä takaisin saatua vartalon hallintaa. Niinpä onnellisena olen kiitollinen hyville opettajille mutta voin myös olla tyytyväinen itseeni. Olen tehnyt töitä, ja tänään iloitisn työn tuloksista.  Kaunis sää ja kaunis kenttä ja hyvä seura oli mielialalääke.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kittilässä ei nyt kirjoiteta hoon päälle



Lapissa puhutaan hoon päälle.  Murre ei ole ihan helppo opittava, amatööreiltä menee helposti hoot väärin. Näköjään olen täällä kovasti kirjoittanut hoon päälle.  Näppis on ollut kovassa käytössä, onhan tällä pari kirjaakin väsätty.  Myös ree hoon vieressä on jäykistynyt.  Se on vähän kuin Parkanon murre.  Siellähän tunnetaan kolme D:llä alkavaa automerkkiä: Rotke, Ratsun ja Riissel-mersu.

Ei se oikeastaan mitään koulukiusaamista ollut, mutta naapurin likkojen kanssa koulusta kotiin kävellessä tuli erimielisyyttä vihreän oikeinkirjoituksesta.  En myöntynyt siihen, että vihreä kirjoitetaan d:llä ja niinpä tönäisivät minut ojaan.  En siis pienenäkään ollut helposti luovuttavaa sorttia.

Kittilässä on taas hyvä olla.  Säätila on vain pukeutumiskysymys. Golf-kentällä ei ole tarvinnut yhtään palella eikä silti toppatakkia ole tarvittu. Täällä on myös hiljaista. Verenpainekin oli 120/75 tai jotain sinne päin.

Oli hyvä, että tuli luettua tarkkaan New Scientistin kipulääketesti.  Arcoxia toimii täsmälleen niin kuin testissänitestissä sanotaan.  50%:n lievitys 6 tunnin ajaksi. Onneksi sitä oli täälläkin jo valmiiksi kaapissa.

Minullahan on kuluneina vuosina ollut suunnaton etuoikeus tutustua Kittilän ikäihmisiin. Heiltä olen kuullut paljon muisteluja siitä, kuinka Lappia jälleenrakennettiin sotien jälkeen. Eihän Rovaniemeltä Kittilään ollut edes kunnon tietä. Viinakauppaan siis oli matkaa. Mutta onneksi eräs Alkon johtajista rakensi mökkinsä Leville ja saman tien tuli päätös viinakaupasta Kittilään.

Sotien jälkeen politiikka oli täällä aika kovaa. Joka syrjäkylälläkin marssittiin vappuna, maalaisliittolaislapset (nyk. kepu) sitten seisoivat tien varressa yleisönä. Nyt taas on ollut valtataistelu kovaa Levin Hissiyhtiön ympärillä.  Sodassa tulee collateral damage eli oheisvaurioita. Toivotaan siis, että vauriot eivät jää pysyviksi ja päädytä asemasotaan eri leireissä.

Levi-hotellissa oli toistasataa vanhusta paikalla.  Oli ihanaa tulla halatuksi niin moneen kertaan jälleennäkemisen ilosta.  Läsnä oli silti vanhenemisen toinen puoli.  Jokunen vanha jo kauan sitten 80 täyttänyt tuttu tulikin yksin, ei ollut enää puoliso mukana. Kun edellisestä tapaamisesta on kulunut jo liki vuosi, ei olekaan tahdikasta kysyä, mitä puolisolle kuuluu.  Lämmöllä muistelen kaikkia niitä, jotka eivät tänään olleet mukana.  

Nyt on vaihdettu uusi näppis. Tämä onkin parempaa mallia.  Tästä kuuluu sellainen mukava tarmokas ropina, josta kuuluu sopivasti toiseenkin huoneeseen, että taitavasti ja päättäväisesti naputellaan tekstiä maailmalle.







perjantai 20. kesäkuuta 2014

Tietoturva ja dementiapompulat muistin tukena

Suomen kesä todellakin on lyhyt ja vähäluminen. Kuva on terassilta juhannusviikolta.  Mutta jo kello 9.40 tiiasimme reippaasti. Sää on loppujen lopuksi mieliala- ja pukeutumiskysymys. Mikä siinä onkaan, että juuri juhannussää on niin tärkeä? Talvella taas joulusää, onko lunta.  Nyt ei pidä marista kun on juhannuksena lunta, eli ilmastonmuutos on todellakin totta, vaikka amerikkalaiset eivät ilmastonmuutokseen uskokaan. Heidän mielestään Jumala loi maan, eikä ilmasto voi muuttua.

Golfkierros oli rattoisa, pelasimme oikeaa vammaisgolfia.  Marjan kanssa ihastelimme sitä, kuinka mukavaa onkaan, että kuulolaitteet on keksitty. Jostain syystä kuulolaitteet koetaan hävettäviksi, ei puutu kuin Tena-vaipat niin vanhus-kriteerit täyttyy.  Voisitteko kuvitella Lenitaa tai Aira Samulia kuulolaitteen kanssa?  Eli supervanhukset ovat väsymättömiä Duracell-pupuja esimerkiksi meille kuolevaisille.  Menestyksekäs supervanhuus onkin uusi julkkisten pätemislaji.

Ennen ihailtiin lapsia, jos he oppivat lukemaan 3-vuotiaana, nyt ihaillaan vanhuksia, ovat noin vanhoja ja vielä osaavat lukea. Minullahan mättää lähimuisti. Siksi Marja ostikin minulle dementiapompulat. Ne ovat huonon golfarin ulkoiset Tena-vaipat, huonon pelitaidon ja muistin näkyvä stigma. Golfiin vihkiytymättömille kerron, että dementiapompulat ovat kuin rukousnauha, pallukka siirretään nauhassa jokaisen lyönnin jälkeen. Tuloskorttiin merkitään joka reiälle pampulamäärä.  Ei siis tarvitse rasittaa muistia.  Nuorena dementiapompuloita ei tarvittu kahdesta syystä: 1) oli vähemmän lyöntejä 2) oli enemmän muistia.   Niinpä siis nöyrästi pelaan dementiapompuloilla ja kuulolaitteella, Eccon vaivaisenluuarmollisilla mummukengillä ja nautin elämästä. Elämäntarinaani paremmin tuntevat ehkä muistavatkin, että on ollut aikoja, jolloin 100 metriäkin on ollut liian pitkä kävelymatka.

Kotikutoinen supervanhuus

Niinpä tällä hetkellä elän omien laatukriteerieni mukaan todellista supervanhuutta.  Kiitos, tämä riittää minulle hyvin. Lähtiessäni pelaamaan laitoin äly-Lumiaan Sports Trackerin  päälle. Niinpä voinkin sanoa, että 9 reikää Levi-golfilla kuluttaa 482 kilokaloria ja matkaa kertyy 5.14 kilometriä.  Sports Tracker on hauska ilmainen applikaatio, lelun voi ladata ilmaiseksi netistä.  En muuten tiennytkään, että se on suomalainen keksintö. Olin jo ostamassa sykevyötä Intersportista, mutta väittivät, ettei käy kuin iPhoneen ja Symbianiin.  Nyt olen heitä viisaampi. Googlasin juuri, että sopii Windows 8.1:een ja saatanpa lisätä sykettä joskus.

Vanhuksia ja muistisairaita innostetaan tekemään ristisanatehtäviä.  Niihin ei järkeni enää riitä, siksi askartelen näiden älyvekottimien kanssa. Olen melkein innostunut, olemme aloittaneet uuden juttusarjan
Potilaan Lääkärilehdessä. Tutkailemme, miten tavallinen mummu voisi hoitaa terveyttään (mutta etenkin sairauksiaan) eTerveysohjelmien kanssa.  Lääkelistoista jo teimme  jutun . Kirjoitan Mikko Lehtovirran kanssa ja Mikko on sekä hauska että viisas ihminen.  Häntä kannattaa seurata myös Twitterissä.

Tietoturvaa ja lentoturvallisuutta

Kuulemma myös CIA twiittaa, milloinkas KGB?  Ja olisihan kivaa, jos Koti-Supokin laittaisi pikku twiititn silloin tällöin. Tanskassahan oli skandaali, kun roskalehdet olivat vakoilleet kuningasperheen luottokorttiostoksia reaaliajassa.  Mutta osaa joku täälläkin.  Varattiin Finnairilta lentoliput Pariisiin. Parin tunnin sisään Blue1 lähetti sähköpostiin tarjouksen Pariisin-lennoista ja myös Norwegian ehti saman tien.  Eivät ne muuten mainosta kuin ehkä kerran kuussa. Kumpaakin lentoyhtiötä olen käyttänyt joskus.

Päätin pysyä uskollisena Finnairille viimeksi Delhiin laskeuduttua.  Osuimme kovaan ukkosmyrskyyn ja olimme jo muutaman metrin päässä kiitoradasta kun kapteeni kylmän rauhallisesti teki kolme kertaa ylösvedon ja kuulutti luottamusta herättävällä äänellä ettei ole mitään hätää. Totesin, että jonkun muun firman koneessa olisi pelottanut.



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Stubbin inspiroimana yksi pointti ja hillakin kukkii

Hurautettiin maan halki, runsaat 10 tuntia, josta minä ajelin ehkä kolme.  Ihan hyvä työnjako.  Ranuan kautta on parempi reitti Kittilään. Liikennettä vähän, poroja yleensä enemmän, nyt vain yksi.

Taas on ilmastoiduttu, hiljaisuus puhuttelee.  Tuntuu lomalta - ikäänkuin eläkeläisen elämä olisi muuta kuin lomaa. Täällä Kittilässä asuessani vitsailin, että muutan kirjani Kittilään oitis, kun Kepu on hajasijoittanut Meilahden sairaalan tänne. Ja nyt olen oikein iloinen, että voin olla lomalla eikä tarvitse ajatella sairastamista.

Helsingissä kävin elämäni ensimmäistä kertaa Itäkeskuksessa, ei ole ennen tullut sinne asiaa. Kaivokadun Eccossa sanoivat, että Itäkeskuksessa on golfkenkiä.  Niinpä sinne ja olipa siellä mukavaa.  Kaupoissa oli jotain omituista ja harvinaista.  Oli siis ammattitaitoisia, ystävällisiä ja palveluhenkisiä myyjiä.  Tuli sitten ostettua Espritiltä oikein kukkamekko Kittilän Ihmisten tanssiaisiin. 

Ikäihmiset kun laittautuvat parhaimpiinsa ja minulla kun on ollut ohjelman kanssa niin kiirettä, että en ole lainkaan ehtinyt tälläytyä eikä minulla ole ennen ollut liehuvahelmaista kukkamekkoa.  Oli hyvä tulla tänne.  Aamulla lähdimme testaamaan uudet golf-kengät, kierrokseen sisältyi kolme hienoa lyöntiä, yksi komea rautaviitonen, wegde sadasta metristä lipulle ja yli kymmenmetrinen putti.  Sitten oli montakymmentä huonoa.  Mutta tässä siis se pointti.  Stubbilla on kolme pointtia, mutta minulla on vaivaisgolfiin tämä yksi:  muistellaan niitä hyviä lyöntejä, onnistumisia. Samaa pointtia voi lainata muuallekin elämään.  Mitäpä noita pettymyksiä märehtimään.

Hilla kukkii - kuvassa 18. tiin kohdalta suopursuja, hillaa, Taalojärveä ja Levitunturia, voi itse päättää, mikä pointti sykähdyttää.  Uhkaa tosin hallanvaara eli yöpakkaset.  Johtuu varmaan Putinista.

Mieliala on oikein luottavainen. Mieltä lämmittäviä lääkärissäkäyntikokemuksia täältä.

#ecco #pointti #hilla


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Lappiin hillankukintoja tutkimaan

Säätiedotuksista puuttuu yksi ulottuvuus kun ei tiedä, onko hilla kukassa. Olenhan niin monta vuotta huolehtinut hallasta.  Kittilässä kun on vielä niin paljon vanhoja ihmisiä, joille hilla on tärkeä asia. Samalla tulee ikävä kaikkia rakkaita ihmisiä etenkin siellä syrjäisemmillä kylillä, Tepastossa, Raattamassa, Kaukosessa, Molkojärvellä, Kiistalassa, Kallossa... Taidan tuntea ihmisiä Kittilän joka syrjäkylästä. Heinäkuun lopussa taas nähdään tanssiaisissa. Vähitellen siellä kylät tyhjenevät, Salangissa ja Pokassa asukasluku on alle kymmenen, ja heilläkin on paljon ikää. Pokasta kirkonkylään ja terveyskeskukseen on sata kilometriä.  Siksi vähän huvittaa tämä helsinkiläisten marina siitä, että terveyskeskukseen tulee ratikalla matkaa ihan kolme pysäkinväliä.

Kesän kohokohta on tietysti Kittilan ihmisten tanssiaiset ja golf-kisat.  Vielä mahtuu muutama joukkue.  Kisaan osallistuvat pääsevät mukaan tansseihin ja eiköhän ne taas yöjameilla jatku.

Viime vuonna Volvo-vanhus (vm. 1995) kulki Helsinki-Kittilä-Helsinki-reitillä aika monta kertaa. Lapissa on yöttömät yöt.  Tylli on tehnyt pesän Levi Golfin nelosväyllän keskelle.  Se on merkitty huolella.  Toivottavasti tylli-rouva saa pesueensa siivilleen vaikka pesäpaikan valinta ei vaikuta kovin onnistuneelta.  Olen seuraillut pesäuutisia Levi Golfin Facebook-sivuilla.

Nykyisin kun voi seurata tapahtumia ei vain kotimaan toiselta laidalta vaan ympäri maailmaa. Uutiset ja lehdet samoin kuin hillakukat näkyy netissä.  Kimiä ja Valtteria Formulasta seuratessa muistui mieleen kun palasimme Englannissa pari vuotta asuttuamm.  Iltapäivälehdessä oli otsikoita: Kike tai sitten Keke,  mitä ihmettä? Kesti pitkään ennen kuin myös lehteä lukiessa palasi kartalle. Eipä olisi arvannut, että jonain päivänä Kike näyttää muskelinsa eduskunnassa ja Keken poikakin voittaa formulakisoja.  Vanhaksi eläminen on mielenkiintoista.


Lähipäivinä tästä päästäneen liikkeelle. On vaan tuo terveydentila konstaillut viime kuukausina niin kovasti, että on viisainta olla tekemättä liian tiukkoja aikatauluja.  Sairasteluseikkailut tarkemmin tuolla.  Ensi viikolla toivon mukaan saatte jo kuvia kulleroista ja hillankukista. Tupasvillasuolla on myös hyvä silmää lepäyttää.

Kuvassa vielä Juhannusruusuja Arabianrannasta