Lapissa puhutaan hoon päälle. Murre ei ole ihan helppo opittava, amatööreiltä menee helposti hoot väärin. Näköjään olen täällä kovasti kirjoittanut hoon päälle. Näppis on ollut kovassa käytössä, onhan tällä pari kirjaakin väsätty. Myös ree hoon vieressä on jäykistynyt. Se on vähän kuin Parkanon murre. Siellähän tunnetaan kolme D:llä alkavaa automerkkiä: Rotke, Ratsun ja Riissel-mersu.
Ei se oikeastaan mitään koulukiusaamista ollut, mutta naapurin likkojen kanssa koulusta kotiin kävellessä tuli erimielisyyttä vihreän oikeinkirjoituksesta. En myöntynyt siihen, että vihreä kirjoitetaan d:llä ja niinpä tönäisivät minut ojaan. En siis pienenäkään ollut helposti luovuttavaa sorttia.
Kittilässä on taas hyvä olla. Säätila on vain pukeutumiskysymys. Golf-kentällä ei ole tarvinnut yhtään palella eikä silti toppatakkia ole tarvittu. Täällä on myös hiljaista. Verenpainekin oli 120/75 tai jotain sinne päin.
Oli hyvä, että tuli luettua tarkkaan New Scientistin kipulääketesti. Arcoxia toimii täsmälleen niin kuin testissänitestissä sanotaan. 50%:n lievitys 6 tunnin ajaksi. Onneksi sitä oli täälläkin jo valmiiksi kaapissa.
Minullahan on kuluneina vuosina ollut suunnaton etuoikeus tutustua Kittilän ikäihmisiin. Heiltä olen kuullut paljon muisteluja siitä, kuinka Lappia jälleenrakennettiin sotien jälkeen. Eihän Rovaniemeltä Kittilään ollut edes kunnon tietä. Viinakauppaan siis oli matkaa. Mutta onneksi eräs Alkon johtajista rakensi mökkinsä Leville ja saman tien tuli päätös viinakaupasta Kittilään.
Sotien jälkeen politiikka oli täällä aika kovaa. Joka syrjäkylälläkin marssittiin vappuna, maalaisliittolaislapset (nyk. kepu) sitten seisoivat tien varressa yleisönä. Nyt taas on ollut valtataistelu kovaa Levin Hissiyhtiön ympärillä. Sodassa tulee collateral damage eli oheisvaurioita. Toivotaan siis, että vauriot eivät jää pysyviksi ja päädytä asemasotaan eri leireissä.
Levi-hotellissa oli toistasataa vanhusta paikalla. Oli ihanaa tulla halatuksi niin moneen kertaan jälleennäkemisen ilosta. Läsnä oli silti vanhenemisen toinen puoli. Jokunen vanha jo kauan sitten 80 täyttänyt tuttu tulikin yksin, ei ollut enää puoliso mukana. Kun edellisestä tapaamisesta on kulunut jo liki vuosi, ei olekaan tahdikasta kysyä, mitä puolisolle kuuluu. Lämmöllä muistelen kaikkia niitä, jotka eivät tänään olleet mukana.
Nyt on vaihdettu uusi näppis. Tämä onkin parempaa mallia. Tästä kuuluu sellainen mukava tarmokas ropina, josta kuuluu sopivasti toiseenkin huoneeseen, että taitavasti ja päättäväisesti naputellaan tekstiä maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti