Jouluksi kotiin

Vesivahingon kuivaus ja korjaus meni yhdessä hujauksessa. Mukava olla jouluna kotona. Vesivahinkopilvelläkin oli hopeareunus. Vuosikausia olen tuumannut, että pitäisi vähän vaihtaa olohuoneessa kalusteiden järjestystä. Muuttoliike Niemi sai siis kantaa varastossa olleet huonekalut hiukan eri paikkoihin.  Hyvä tuli. Ammattimiehet asialla ja proppasivat taulut ja kuvakudoksen paikoilleen, ripustivat verhot ylös ja latoivat kirjat takaisin hyllyyn. Silti jäi paljon järjestettävää paikoilleen pantavaa pikkutavaraa. Tulipa samalla tehtyä suursiivous.  

Kuten kuvasta näkyy keittiön asennukset viimeisteltiin huolella.  Ikävä kyllä, usein vesivahingot ovat edellisen huolimattoman vesiasennuksen seurausta.  Vielä ikävämpää, että Pohjola vakuutus ilmoitti, että kotivakuutuksemme ei korvaa mitään., väistökuluista.  Tänään tuli tekstiviestinä Pohjolasta kysely, olemmeko tyytyväisiä. Ajattelen asiaa vasta joulun jälkeen. 

Koska en enää ikinä halunnut nähdä vahinkoon osasyyllistä vesihanaa, tilasin (ja tietysti itse maksoin) uuden ja laadukkaan hanan. Tosi hyvä. Iloitsen siis tästä. 

Meilahdessa purettiin angiografiajonoja urakoimalla ja minutkin kutsuttiin. Niinpä sain vaihteeksi tuiki tavallisen diagnoosin: sepelvaltimotauti.  Vielä ei tarvittu pallolaajennusta. En sentään ihan tukossa ollut, vaikka yksi kohta oli epäilyttävä ja piti hakea toisesta leikkaussalista eri laite. Siinäpä sitten odottelin vaijerit sydämessä kun hoitajat ja lääkärit lukivat ohjekirjaa. Onnistuihan se. Oli onneksi langaton yhteys. 

Meilahden sydänosaston tuotantolaitoksessa potilaat kutsutaan numerojärjestyksessä.  Paikka on 70-luvun retroa, säilynyt ulkonaisesti lähes alkuperäiskuosissa.  Leikkaussalissa toki laitteet tältä vuosituhannelta.  Nyt pitää vaan huolehtia kolesterolista ja verenpaineesta loppuelämä.  Näin tulisi enemmän loppuelämää. 

Joulukortit lämmittävät mieltä.  Ensi vuonna - jos Jumala suo ja elää saadaan - kirjoitan kortit.  Tämä jouluna lähetän vain lämpimiä ajatuksia. 

Tästä vahingosta selvisimme säikähdyksellä.  Matonkulma kellarissa kaatoi Potkulautamiehen.  Emme päässeet yhdessä ylös.  Onneksi Vepsäiseltä tilaamamme uusi ruokapöytä oli samalla hetkellä tulossa.  Reippaat nuoret miehet auttoivat meidät hissiin ja tulivat sitten pöydän kanssa perästä.  

Puolen yön maissa tyttären perhe saapuu Suomeen Pariisista.  Katselen tätä räntäsadetta ja olen päättänyt, että Pariisista ei tarvitse lähteä joululomiaan pilaamaan tähän keliin.  Jos meillä terveyttä riittää, lennähdämme sinne vaikkapa uuden vuoden viettoon.  Koska Ella melkein vielä uskoo joulupukkiin,  on Suomi vielä toistaiseksi Ranskaa parempi paikka jouluaaton viettoon.  Yksi ikävä uutinen lisää tähän jouluun: Pariisin lentokentällä vävymme huomasi, että passi on vanhentunut.  Ranskassa ei anneta pikapasseja.  

Luontoäiti taiteili terassiin ikkunaan joulukortin. Sen myötä lähetän rauhallisen joulun toivotukset. 

Joulukuun ohjelmassa: muutto ja pallolaajennus

 Lääkärin määräyksestä nyt on vältettävä stressiä.  Dextran hyvä kardiologi teki lähetteen 8-30 päivää Meilahteen. Kanta-järjestelmästä näin, että oli saman tien ylilääkäri oli hyväksynyt. Eli pallolaajennus taitaa olla tulossa. 

Vesivahingon jälkeen kotimme kuivaus- ja korjaustöitä hoitanut firma, PK-kuivaus ilmoitti, että paluumuutto on 7 joulukuuta.  Välttele siinä sitten stressiä.  

Tähän ei enää mahdu lisäksi joulustressi.  Jätän sen muiden huoleksi.  Yksi hauska ja iloinen joulutavara on hankittuna.  Tyttäreni toi Genevestä Dolce & Gabbanan ja Fiasconaron panettonen. Hieno purkki! Mitähän siinä säilyttelisi, ehkä joulukoristeita. On siis aloitettu jouluvalmistelut.  Ostin muutaman joulukortin.  Jos Jumala suo ja elää saadaan, ehkä ensi vuonna niitä sitten lähettelen. 

Olen aika sinnikkäästi - vaikka itse sanonkin  - taistellut tämän pirullisen neurologisen sairauteni kanssa. Nykyisin sen nimi on seronegatiivinen NMOSD. Joskus olen vitsaillut, että olisipa mukavaa sairastaa jotain tuttua ja tavallista tautia, jonka kaikki lääkärit tuntevat.  Ei tämä nyt niin kauhean mukavaa ole. Kun lähtee ovesta ulos, mukana pitää olla avaimen ja puhelimen lisäksi nitrot. 

Varmasti valtimoni ovat vuosikausia jo valmiiksi kalkkeutuneet, tarvittiin vain tämä vesivahinko ja muutto. Muistin vesivahingon ja kellarimurron jälkeen, ettei kaksi ilman kolmatta. Tässä se nyt oli. Harvinainen sairaus tekee tavallisesta taudista hyvinkin  monimutkaisen.

Kotimme kuivaustyöt ovat menneet rautaisella ammattitaidolla. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia.  Olin ajatellut muutenkin vaihtaa vähän kalusteiden paikkaa ja maalata vähän seiniä.  Nyt tulee sekin tehdyksi. Että pitäisi olla tyytyväinen. 

Kellarimurrosta naputtelin rikosilmoituksen verkkoon ja soitin Pohjola-Vakuutukseen, sinne ei tarvinnut lähettää muuta kuin rikosilmoituksen kopio ja muutamassa päivässä vakuutuskorvaus oli tilillä.  Mielestäni oikeastaan ihan liikaa. Maksoivat 30% varastetun tavaran hankinta-arvosta eikä omavastuutakaan mennyt, kun olen joku "omistaja-asiakas".  Erinomaista asiakaspalvelua. Siinä samalla päätin vähän tarkistaa vakuutusturvaani.  Kun tässä nyt on huomannut, että kaikenlaista voi sattua.  

Odotellaan siis rauhallista Joulua ja Itsenäisyyspäivää vietetään rennosti seuraavan aamun muuttokuormaa odotellessa.  Ja vältellään stressiä.  Joulua on vähän hankala nyt suunnitella, kun ei tiedä, miten HUS:in hoitojono vetää. Ehkä ei ehdi 30 päivässä. Toisaalta lääkäri sanoi, että jos nitro ei auta, niin soitat 112. Toivottavasti ei sentään tarvitse.  

Kun joulukuulle tuli nyt ihan muuta ohjelmaa, jätän joulukortit suosiolla ensi vuoteen.  Toivottelen oikein ihanaa adventin aikaa

Hautajaiskäsikirjoitus tähän päivään

Suomen kansa hiljentyi Martti Ahtisaaren hautajaispäivänä. Siunaustilaisuus oli varmaan huolella harkittu virsien valintaa myöten. Eero-piispa oli tuntenut vainajan hyvin ja löysi oikeat sanat. 

Kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitin hautajaisohjelmani.  En silloin vielä oikeastaan sairastanut mitään.  Olin vain penkissä kärsinyt pieleen menneessä siunaustilaisuudessa.  Väärät virret, väärä musiikki, väärät tekstit, väärä pappi.  Toki kaikki meni käsikirjan mukaan. Olin edesmenneen kanssa aikanaan käynyt syvällisiäkin keskusteluja uskonelämästä ja tiesin sekä lempivirret että tunsin hyvin papin, jota hän oli toivonut.  Myös pastori oli pettynyt, kun häntä ei oltu edes kysytty. 

Vainajan jälkeen jää monenlaista perintöä.  Kuolinsiivousta olen viime vuoden tehnyt.  Maallinen omaisuus on helppo hävittää ja unohtuu. Henkinen ja arvojen periytyminen voi olla lahja tai monesti myös raskas taakka kannettavaksi. Se on vaikea ja monitahoinen vyyhti, johon äidin eikä mummin viisaus riitä. Ehkä näin: anteeksi, parhaani yritin eikä se varmaankaan riittänyt. 

Siunaustilaisuuteen yritän tuoda hengellisen perintöni - oman pienen uskoni näköisen.  Uskosta, hengellisyydestä, spritualiteetista ei tavallinen luterilainen enää rohkene mitään sanoa. Meille on itsestään selvää, että muslimien pitää saada rukoilla tiettyyn aikaan päivästä ja käydä moskeijassa.  Kristinuskosta puhutaan usein vain ääri-ilmiöinä, trumppilaisena Bible Belt-ahdasmielisenä homofobiana ja abortin vastustajina, Suomen uskovaisista Päivi Räsänen lienee julkisuudessa tunnetuin. 

Samalla kun jaksetaan muistuttaa, että kaikki muslimit eivät ole ISIS:in kannattajia, unohdetaan, että kirkkoon kuuluvista luterilaisista valtaosa on pienen uskon joulukirkkokristittyjä, jotka haluavat viimeiselle matkalleen kauniin saaton juhlavassa paikassa eli kirkossa. 

Kolmekymmentä vuotta sitten olin valinnut kaksi samaa virttä kuin Ahtisaaren hautajaisissa. Virsi 600, Dietrich Bonhofferin Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt...Yllätyin, kun se oli myös äitini listalla. Olin valinnut myös Amazing Gracen, Anna-Maija Raittilan kääntämän tekstin mukaan Oi armon ihme, tällaisen, sait kiinni - eksyneen.  Sovittiin myös, että värssyjen välissä saksofonisoolo saa sukat pyörimään jaloissa.  Myös pyykkilaudalle ja tinapillille on sijansa. Mikä ettei näin puusepän tyttärelle sopisi myös saha. 

Useampaan kertaan Taize-laulu ryöväristä ristinpuulla Jesus, remember me, when you come into your heaven. Syntisen armahdusta kasteen armon varassa, pohjanmaalaiskörttiläisyyttä ja lopuksi vähän riemukasta tuomasmessurenkutusta kapellimestarin taitavasti sovittamana.  Harmi, etten itse pääse kuulemaan.  Tai mistä sen tietää, jospa olisin jo pilven reunalla.  Katoliset sanovat hienosti, että kirkon usko kantaa. Meillä luterilaisilla on vain tämä kasteen armo, mikä kuulostaa aika tylsältä. 

Nykyisin pitää olla niin huomaavainen toisinajattelijoita kohtaan.  Ettei nyt joku kirkkoon kuulumaton hautajaisvieras loukkaantuisi Jeesus-sanasta. Jeesuksen sijaan Jumalat ovat sillä tavoin käteviä, että jumalan voi kukin sovittaa isolla tai pienellä kirjaimella haluamaansa kontekstiin. 

Toivottavasti joku tuttu pappi joutaa siunaamaan. Jos on vieras, mennään käsikirjan mukaan. Facebookissa on kavereina parikymmentä pappia, ehkä joku heistä ehtii.  

Juuri nyt olen odottamassa sepelvaltimoiden tietokonetomografiaa ensi viikolla. Moni sukulainen on saanut jatkoaikaa pallolaajennuksella.  Mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin aika koittaa. Huomaavainen vainaja vaan säästää jälkeen jäävät virrenvärssyjen  valikoinnilta. Paikkakin pitäisi valita. Toivottavasti jostain kirkosta löytyy sopiva aika. En ole tähän Paavalin seurakuntaan koskaan oikein kotiutunut, entisistä kotikirjoista Länsi-Pasilan kappeli on lakkautettu, Meilahden kirkko on aika hieno, mutta kolkko ja Tuomiokirkko turhan iso, Kallion kirkossa en siellä asuessani tainnut montaa kertaa käydä. Tuntuisi oudolta lähteä viimeiselle matkalleen paikasta, jossa ei ole ikinä käynyt. No se riippuu sitten siitä, missä sattuu siunausaikoja olemaan. 

Kallion kirkon uurnaholvi olisi hyvä loppusijoituspaikka. Kallion kirkon kappelissa menimme naimisiin. Saksofoni Ahtisaaren siunaustilaisuudessa palautti mieleen nämä suunnitelmat, joita pitää hieman päivittää ja pienentää.

Vesivahingon jälkeen murtovaras

Nyt olohuone, yksi makuuhuone, keittiö ja eteinen hurisee kuumuudessa.  Ammattitaitoisen tuntuista väkeä tuo kuivausfirma. En ole vielä uskaltanut kysyä aikataulusta.  Aluksi puhuttiin, että jouluksi kotiin. Enpä tiedä. 

Isokokoisia kevyitä tavaroita lähti muuttoliikkeen varastoon. Ehjäksi jäänyt makuuhuone pakattiin täyteen, samoin sauna. Teimme väistöliikkeen tähän seinän taakse ja viihdymme oikeastaan oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy.  Laadukas kirjasto. Otimme mukaan omat tuolit, tietokoneet ja television. Pari kassillista vaatteita ja lääkkeitä. Nyt siis puhutaan väistömuutosta, evakko on vakava asia. Meillä on koti, mihin palata, ei siis hätää.  

Kesällä olimme varanneet Portugalin matkan koko perheelle. Oli hiukan kylmää ja sateista. Onneksi oli itse kudottuja villasukkia mukana. Eino ja Ella keräsivät rannalta kiviä ja simpukankuoria tuliaisiksi.  Kysyimme, minkä värisiä simpukankuoria aiotte kerätä.  4-vuotiaan pettämätön logiikka:  "Kerätään niitä, mitä löydetään".  Hyviä löytyi.  Parasta oli yhdessä syöminen ja samana aamuna kalastettua merenelävää joka lähtöön.  Paitsi grillattuja sardiineita en saanut mistään.  Purkkisardiineita nuoriso osti ihan kotiin vietäväksi asti. Hyvä loma.  100-vuotiaalle Finnairille kaikki kiitokset hyvästä liikuntarajoitteisten palvelusta. 

Meillä on myös uusi liikkumisväline. Sesimbran muhkuraisilla ja kapeilla kaduilla kulkeminen oli vaikeaa.  Mutta onnistuu kyllä, jos on sopiva kulkuväline. On se vaan niin kumma juttu, että kaikilla apuvälineille, oli sitten keppi, kuulolaite tai rollaattori, on niin korkea kynnys. Että mukamas noloa. Sehän on APU väline, josta on apua ja sitten kohta iloa. 

Sellainenkin hyvä uutinen tähän loppuun, että Meilahdessa IVIG-lääkitystäni lisättiin, ja se tuntuu sopivan hyvin.  Olen jaksanut ihan reippaasti koko kuukauden, vaikka onkin tässä ollut kaikenlaista:

Portugalissa ensimmäinen aamu alkoi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan soitolla.  Kellarikomeroon oli murtauduttu. Oikein voimapihdeillä avattu ovi. Vain muutama tavara viety. 

Kovin oli bränditietoinen varas.  Viiden kilon laihtumista odottava Guccin power-suit oli sieltä pimeän rekin perukoilta osattu kaivaa esiin. Se puku oli Sunday Times Stylen kannessa eräänä syksynä viime vuosituhannen lopulla.  Ajattelin, että wau.  Oli siivottoman kallis.  Olimme sitten joulun aikaan Singaporessa työmatkalla.  Guccin ikkunassa se oli alennuksessa murto-osalla Lontoon hinnasta.  Siellä ihmiset ovat pienempiä.  Ajattelin, että johdatusta ja se oli paras vaate mitä minulla koskaan on ollut. Koskaan ei ollut  yli- eikä alipukeutunut ja aina elegantti. Silloin kun vielä olin töissä ja piti tavata asiakkaita ja edustaa firmaa kunnialla.  Nyt ei enää ole laihdutuskuurille mitään tavoitetta.  

Jos näette jossain kaupiteltavan Guccin 1990-luvun harmaata housupukua (hillityt olkatoppaukset) tai jossain tulee vastaan, laittakaa vinkkiä.  Ostaisin sen mielelläni takaisin.  Se on tönö syksynä taas huippumuodikas. 

Nyt sitten tekemän rikosilmoitusta.  Kunpa tulisi poliisi ottamaan Guccin tyhjästä kenkälaatikosta sormenjäljet.  

Vesivahinko - mysteeri luonnonlakeja uhmaten

 Keskiviikkoaamuna nousin ennen seitsemää. Oli taas sairaalapäivä. Eteisessä parketin rako näytti kostealta.  Mistä tänne on vettä tullut? Otin paperinpalan ja testasin.  Oli se kostea, kahdesta kohtaa.

Soitin Arabian Kotikatuun ja lähdin sairaalaan. Huoltomies oli tullut sulkemaan päävesijohdon. Parketti ehti kastua koko lattian alueelta siinä parin tunnin aikana. Jostain tuli vettä ja paljon. Sairaalasta soittelin isännöitsijälle, joka oli kovin myötätuntoinen ja lähetti sähköpostiin ohjeita. Soitin vakuutusyhtiöön.

Sain puhelun myyntimieheltä, joka halusi tulla tekemään vahingontorjuntaa, mutta ei ollut saanut isännöitsijältä lupaa. Huoltoyhtiöstä oli saanut tiedon. En siellä sairaalassa maatessani mitään voinut sopia. Lääketiputus loppui puolelta päivin ja pääsin  kotiin.   

Sain isännöitsijän uudelleen langan päähän.  Ongelmana olikin, että riippumatonta vahinkotarkastajaa ei ollut saatavissa kahteen viikkoon. Eli samaan Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkotarkastaja oli ainoa saatavissa oleva putkistovahinkoja selvittämään.  Pukki vartioimaan kaalimaata.  

Mitä oikein tapahtui?

Tarina alkoi vuonna 2008, kun ostimme tämän hyvän kotimme rakennusvaiheessa.  Tässä esteettömässä asunnossa voisi asua loppuikänsä.  Teimme arkkitehdin suunnittelemia lisätöitä, keittiöön laadukkaat kalusteet ja Mielen kodinkoneet. Talon rakentanut SRV teki lisätyöt. Paljon maksoi, mutta hyvä tuli.

Kymmenkunta vuotta sitten jääkaappipakastimen jääpalakoneesta kuului ajoittain kolinaa. Paikalle tuli ammattitaitoinen merkkihuollon asentaja, joka sanoi, että kolina ei ole "vika vaan ominaisuus".  Eli piti irrottaa jääpalakone pakastimesta.  Sehän sopi meille.  Emme ikinä tarvinneet jääpaloja. Kolina loppui, kaikki hyvin.  Jääpalakoneen ohut vesiputki jäi jääkaapin taakse puolentoista metrin korkeuteen törröttämään kuin antenni. Vedentulo sinne pantiin poikki sulkemalla vesiliitos tiskipöydän alta. 

Keittiöön olimme valinneet yhdessä arkkitehdin kanssa tiskipöytään hanan, jossa oli myös ulosvedettävä käsisuihku. Se oli kätevä isoja vaaseja ja vateja käsin tiskatessa.  Hanan vedentulo vaihdettiin suihkuun tuosta nupista kuvan keskellä.  Eli tiskipöytään oli vedelle kaksi eri reittiä. 

Joskus viime talvena hana alkoi tihkuttaa juuresta vähän tiskipöydälle.  Ennen muinoin olisi ehkä tiivisteitä vähän korjattu.  Mutta ei, huoltomies sanoi, että hana pitää vaihtaa ja että tarvitaan oikea "putkari", koska vedet pitää jostain katkaista.  Sitä sitten käytiin moneen kertaan katsomassa ja sanoin, että haluan samalaisen hanan kuin ennenkin. Tiedän, että kalliimpi erikoishana pitää itse maksaa.   

Lopuksi sanottiin, että sellaisia hanoja ei enää saa. Pitää vaihtaa tavalliseen hanaan.  En jaksanut riidellä.  Yhtenä kauniina päivänä nuori huoltomies/putkimies tuli hanaa vaihtamaan.  Kudoin sukkaa olohuoneessa ja nuori mies sanoi, että "teillä on kyllä ihan väärin tehty nämä asennukset, kun teillä tiskikoneeseen menevässä vedessä on juomaveden suodatin".  Tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta kun vesijohtoasennuksista mitään ymmärrä, ei soinut. 

Helmikuussa vanha jääkappi meni vaihtoon.  Gigantista tuli uusi kaappi.  Jääkaapin takana oli paljon pölyä, vaan ei tippaakaan vettä. Ja ohut jääpalakoneen putki törrötti ponnekkaasti pystyssä. Oli muuten vaikea löytää sellaista jääkaappi-pakastinyhdistelmää, jossa ei ole jääpalakonetta. 

Nyt siis huoltoyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluva vahinkotarkastaja lähetti raporttinsa. Vesivahingon syyksi hän ilmoitti "tulppaamaton jääpalakone" Se tulppaamaton alle 5 mm läpimitan ohut johdon pää oli yli metrin korkeudella vapaasti ilmassa.  Eikö siis vettä olisi edes vähän parketin pinnalla eikä puskisi alhaalta ylöspäin parketin läpi alta keittiössä, eteisessä ja olohuoneessa?   Tämä tapahtui parin tunnin aikana ja asettui kun kaikki vedentulo huoneistoon suljettiin.  

Vahinkopäivänä iltapäivällä tuli huoltoyhtiöstä taas kaksi miestä.  Saimme taas vettä.  He ottivat mukaansa sen vedensuodattimen ja johdon.  En kehdannut sanoa, että älkääpä hävittäkö todistusaineistoa. Toinen heistä osoitti tuota käsisuihkun nuppia/hanaa  ja sanoi, että tästä hanasta menee vesi jääpalakoneeseen, eikä saa yhtään avata, kun vesi tulee kovalla paineella.  Mikä on nyt ihan outoa.  Emme siis avaa.  Mutta eikö siitä vedentulo olisi pitänyt katkaista silloin, kun hana vaihdettiin? 

Eli vuodon syynä on se, että en ollut tulppauttanut jääpalakoneen vesiputken kärkeä. Ei siis putkimies, joka oli sieltä tiskipöydän alta avannut voimallisen vedentulon jonnekin, ehkä sinne tiskikoneen alle.  Emme vieläkään tiedä, minne, sillä ei sieltä tulppaamattoman putken lähettyviltä vettä ole näkynyt, vaan kaikki oli parketin alla. Onko huolimaton vanhus, joka ei ymmärrä tulppauttaa kärkeä, vaan ammattimies, joka putkimiehen työkaluilla avaa vedentulon? 

Valvottava tehtävä 

Tämä on ahdistavaa.  En puhu evakkoon lähdöstä, tämä on onneksi vielä koti, jonne on aikanaan turvallinen pääsy takaisin. Ymmärtääkseni kotivakuutus tämän pääosin korvaa, ja omavastuista selvitään. 

Pahinta on tämä epäoikeudenmukaisuus.  Minun ilmeisesti on viisainta kiltisti hyväksyä tuo järjetön vahinkoraportti, sillä muuten ei päästä aloittamaan lattian purkua ja kuivatusta.  Eikä terveydentilamme  kestäisi nyt mitään riitelyä. 

Aika ovela veto Kotikatu-yhtymältä hankkia omistukseensa kaikki vesivahinkojen tarkastus- ja korjausliikkeet.  Ei tule vastuuta asennusvirheistä. 

Tässä nyt pitäisi suunnitella tulevaisuutta.  Eikä tiedä, mitä seuraavaksi.  Onneksi pääsemme remontin alta väistöasuntoon loppukuusta. Mutta pitäisi jaksaa pakata, muuttaa, jotenkin tuota kuivatus- ja korjaustyötä suunnitella ja ilmeisesti sitä olisi viisainta hyvin valvoa. Aluksi valvoin kolme yötä huolehtimassa, viime yönä jo sain unen päästä kiinni. Vanha ihminen on näissä asioissa aika avuton.

Yksi valopilkku tässä kauheudessa on talomme mukavat naapurit.  Vaikka tästä on naapureillekin harmia ja melua tulossa, kaikki tapaamani ovat olleet ihanan myötätuntoisia. 

Se Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkokartoittaja sanoi, että keskiviikkoon mennessä oli sillä viikolla hänen kohdallaan jo seitsemäs vesivahinko.   Ilmeisesti kiirettä pitää.  

Sähköturvallisuudesta ja sähköasentajien ammattipätevyydestä on tiukat ohjeistukset.  Väärin asennettu sähkötyö voi aiheuttaa kuolemanvaaran.  Näitä putkivahinkoja tuntuu tapahtuvan aika usein.  Sen ei kai ole niin väliä, kun vesivahingosta ei henki mene.  Minulta tämä kuitenkin taitaa lopun terveyteni viedä, vaikka henkiin jäisinkin. 

P.S.  Huomasin, että putkistoasioissa on monenlaista ammattisanastoa, jota en hallitse.  Kiitos, jos olet jaksanut lukea.  

Vieläkö on kesiä jäljellä

 

Kesän päättyessä ilmassa on haikeutta. Tyttäreni perhe Pariisista ehti Suomeen pariksi viikoksi. Olisin niin halunnut hemmotella heitä piloille.  Onnistuneen sieniretken tuloksena sentään onnistui niin tattimuhennos, kanttarelleista syntyi risottoa, kastiketta ja piirakka.  Mustatorvisienet voissa paistettuna oli lapsille kaikkein mieluisinta sieniherkkua. Sienestykseen ja penkkiurheiluun liittyy parhaita muistoja lapsuudestani.  Niitä harrastettiin yhdessä.

Jo Iida-mummini seurasi urheilua tarkkaan. Kun Vimpelin Saarikenttä ajoittain vilahtaa urheiluruudussa, tulvahtaa haikea lämpö sydämeen.  Siinä kakkospesän kohdalla toisella rannalla syntyivät lapsuuteni kesien parhaat muistot. Vanhuuden kesien parhaat muistot syntyvät lapsenlapsista. Voi miten toivoisinkaan, että heille jäisi mummista hyvä muisto. Einon mielestä mummi tuntee kaikki sienet ja on kiva ja nerokas. 

En siis tänä kesänä oikein ole jaksanut mitään. Ateneumin ohi kulkiessa oli ajatus mennä Edelfeltit katsomaan. Vanhuus ja sairaus ei ole hyvä yhdistelmä. Jos jaksaa näyttelyyn, siellä pitäisi jaksaa vähän kulkea, pahimmillaan jonottaa.  Ja kaiken päälle vielä selvitä takaisin kotiin. En uskaltanut yrittää.

Kaiken kukkuraksi jostain onnistui punkki hyppäämään sisäreiteen ja ehti olla siinä ainakin vuorokauden.  Ja muutaman päivän päästä vaeltava ihottuma ilmaantui puremakohdan lähettyville.  Kahden viikon antibioottikuuri on lusittu. Toivottavasti selvitään sillä. Harmittaa silti.  

Nyt kun kudon sukkaa lapsenlapselle, teen sitä rakkaudella ja lämpimin ajatuksin. Muistan äitiäni, joka ei ollut oppinut lämpimiä tunteita sanoittamaan. Äitini ei osannut vaatteita ommella, mutta hän oli taitava kutomaan ja virkkaamaan. Jos minkä tahansa mallin jostain lehdestä löysin, äiti kutoi tai virkkasi ja aina tuli hyvä.  Kaapissani on pino pitsilakanoita. Olen varma, että äiti virkkasi niiden pitseihin myös rakkauttaan tyttäreen.  Nuorempana en tullut sitä ajatelleeksi. 

Tässä iässä jo tulee mieleen, nähdäänkö ensi kesänä vielä.  Vuoden mittaan lähimmistä ystävistä on järkyttävän moni siirtynyt tästä ajasta tuonpuoleiseen.  Haikealta tuntuu. Montako kesää on jäljellä. 

Lopuksi tuhoamisvimma - siivousprojektin tärkein osa

 

Tänä vuonna ystäväpiirissä on ollut paljon surua ja stressiä.  Tarvittavien papereiden löytäminen ja valmistelu perunkirjoitusta varten on tuntunut ylivoimaiselta. On sanottu, "voi kun joku olisi ajoissa neuvonut".  Lupasin kertoa, miten papereita siivoan.  Paperinkeräykseen ja silppuriin sellaiset, joissa on henkilötunnus.  Vain ihan pakolliset säilytetään ja ne pannaan hyvään järjestykseen. 

Kuka tahansa asioitani joutuu hoitamaan joko elinaikanani tai sitten perunkirjoitusta varten, aikaa ei kulu papereiden etsimiseen.  

Kuvassa loppusuoran tärkein työväline - paperisilppuri. Mitä vähemmän paperia on, sen helpommin löytyy. Eräs ystävä siivosi sukulaisensa kuolinpesää. Ullakolta löytyi kaikki paperit ja mapit vuodesta 1977 lähtien mutta kerrostaloasunnon osakekirjaa ei löytynyt mistään. 

On vain tiedettävä, mitä dokumentteja saattaa sittenkin tarvita.  Jos ei satu lähtemään saappaat jalassa, saattaa loppuvuosinaan tarvita apua myös raha-asioiden ja sopimusten teossa.  Yleensä aikaa kuluu enemmän papereiden etsimiseen kuin varsinaiseen asioiden hoitoon. 

Me suuret ikäluokat elämme digitalisaation murrosvaihetta, olemme tottuneet papereihin. Veroilmoituksen liitteitä ei enää tarvitse säilyttää 6 vuotta, riittää kuluva vuosi +3.   Niinpä siis yksi mappi: verotus ja aina tuhotaan alta se vanhin vuosi pois.  Kotitalousvähennys kai on suunnilleen ainoa tositemuoto mummuilla. Omavero on ehkä parhaita digitalisaation tuotteita. Helppo käyttää, sinne  teet veroilmoituksen ja siellä se säilyy hyvässä tallessa. Ei tarvitse mapitella. 

Veromapin lisäksi olen siirtyneet yhden mapin taktiikkaan.  Mapissa on tärkeää hyvät välilehdet  seuraavasti:

Eläkkeet 

Vuoden alussa saat ilmoituksen bruttoeläkkeen määrästä. Pankista kyllä näet nettomäärän. Bruttomäärää saattaa joskus tarvita. Kun tämän vuotinen tulee, edellisvuosi silppuriin.

Vakuutukset

Kilpailutin viime viikolla vakuutukseni.  Tein sen osoitteessa vakuutustiedot.fi. Sain pari hyvää tarjousta ja hyvät puhelinkeskustelut erilaisista vakuutuksista. Se on tosi monimutkaista hommaa, säästin kuitenkin yli 500 euroa, ja lopputuloksena ehkä kokonaisuutena parempi vakuutuskattavuus. Tarjoukset saatuani otin yhteyttä vanhaan vakuutusyhtiööni  Pohjolaan. Kävin lähes tunnin puhelinkeskustelun vakuutusmyyjän kanssa. Ikääntymisen myötä tulee uusia riskejä, mutta kun ajokilometrit ja vauhti vähenee, ei mitään superkaskoja vanhalla autolle tarvita. 

Koska en ole kotivakuutuksesta mitään korvauksia 50 vuoteen tarvinnut, päätin nostaa omavastuuosuuden 400 euroon. Maksaa itse itsensä viidessä vuodessa. Toisaalta, monissa vanhoissa vakuutuksissa on paremmat ehdot, ettei niistä kannata luopua.  Jos olisin uuden tapaturmavakuutuksen ottanut, olisi pitänyt tehdä terveysselvitys.  Luultavasti en olisi uuttaa vakuututa enää saanutkaan tai hinta olisi pilvissä. 

Koska OP on "kakkospankki" ja sen verkkosivut vähän hankalia, säilytän vuosittaiset vakuutuslaskut paperilla.  Varsinkin, jos jotain sattuu ja tarvitsen apua, paperi on hyvä olla olemassa. Rahaa palautui tilille monta sataa.  Postissa tuli lähes 100 sivua vakuutusehtoja, mutta en niitä jaksa lukea. 

Kotivakuutuksessa tärkein on vesi-, palo- ja varkausvakuutus. Ihan lämpimästi suosittelen vakuutusten kilpailutusta.  Pitää varautua pitkiin puheluihin, kun keskustelee vakuutusten eroista ja korvattavuudesta, omavastuun vaikutuksesta hintaan.  Ja puhelimessa ei siis pidä mitään ostaa, tarjous tulee sinne sivulle.

Auto

Auton liittyvät paperit on hyvä olla tallessa, jos vaikka autoa olisi vaihtamassa.  Katsastus, ajoneuvovero etc. on kätevä paperikuitteina, samoin autovakuutuskuitti. Vaikka taitaa jo aika hyvin kaikki olla Trafin tietokannoissa. 

Sopimukset

Sähkösopimuksen kaksi sivua tulostin, vaikka koko pitkä litania on verkossa. Samoin puhelin, liittymä- nettiosoite- etc. jatkuvasti voimassa olevat sopimukset on viisasta säilyttää.  Niitä voi sitten aika ajoin katsoa, onko vielä voimassa, pitäisikö muuttaa.   Maksut on helpointa etsiä pankin (ainakin Nordealla toimii hienosti).  Jos vaikka tekee Helen- tai Telia-haun saa kerralla kaikki laskut käsille.  Niitä kun voi mennä e-laskun suoraveloituksena vaikka kuinka monta päällekkäistä tilausta.  Kannattaa olla tarkkana ja pyytää joku nörtti neuvomaan.

Takuut ja aitoustodistukset

Kaikki voimassa olevat takuutodistukset, voi pitää samassa paikassa, niin löytyy tarvittaessa. Ne kun on nykyään siinä ostoskuitissa, ettei aina hoksaa pitää tallella.  Kierrätyksessä paremman hinnan saa tavaroista, joista on aitoustodistus jäljellä.  Vaikkapa Louis Vuitton-laukun tai Alvar Aallon kalusteista.  Pitää sitten vaan itsekseen pohtia, miten paljon jaksaa mapitella. Suosittelen pitäytymään vain papereissa, joita todella voi kipeästi tarvita. 

Digitaaliseen siirtymävaihe on suurille ikäluokille pulmallinen, osa dokumenteista on jo digitaalisia.  Verkosta ei löydy vakuutusyhtiötä, jos ei tiedä minkä niminen se on. 

Pankkiasiat

Pankin kilpailuttamisesta minulla ei ole kokemusta, mutta vanhuksen on hyvä sitäkin miettiä. Pankeilla on erilaisia palvelupaketteja. Maksan vähän lisää palvelusta, jossa on puhelinnumero, johon voi soittaa. Ja jossa vastataan ammattitaidolla.  Pankkikulut voi vähentää pääomatuloista, jos sellaisia sattuu olemaan. Pankkiasiat säilyy parhaiten verkossa. 

Terveystiedot

Tyhmä nimi.  Terveydestä ei ikävä kyllä ole tietoja, mutta sairauksista oli aikanaan 7 mappia, nyt olen päässyt kolmeen ja vielä on saneerattavaa.  Tästä aiheesta tulee aikanaan Sairaan hyvä potilas-blogi. 

Iloiset asiat

Ihan erikseen on mapit, joissa on lasten koulutodistuksia, piirustuksia, kirjeitä muistoja.  Ja mappien selässä siistit Dymo-etiketit.  Muutenkin kannattaa tallettaa asioita, joista tulee hyvä mieli.  Ikävät muistot on parasta panna silppuriin. 

Näin vanhuksia huijataan - en jaksa riidellä

Kiitos kun valitsit Helenin! Sähköpostiin läpsähti viesti, jossa oli linkki mukana. En avannut linkkiä ja poistin viestin, sillä en taatusti ollut Helsingin Energiaa valinnut. Kun energian hinnat nousivat, kävin tarkistamassa, mitä Nordic Green Energy laskuttaa.  Jotain 4 senttiä. Kuukaudessa sähkölaskut noin 10€. Sopimus oli määräaikainen. 

Menin kuitenkin googleen ja kaivoin Helenin viestin esiin.  Tosiaan, Helen vahvistaa sähkösopimuksen. Liitteenä yli 20 sivua. Hinta 19,12 c/kWh.  Että silleen.  Niinpä sitten jonottamaan tosi pitkään Helenin palvelunumeroon. 

Ystävällinen mies siellä selosti, että olen varmaan joltain kaupustelijalta tilannut.  Mutta heillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä sopimus on tehty.  Mitä?  Se on voitu tehdä joskus kauan sitten ja tullut voimaan, kun sopimus Nordic Green Energyn kanssa on päättynyt. 

Ymmärrän, että Nordic Green Energy ei ole ollut innokas näillä hinnoilla sopimuksia jatkamaan. Aloin siinä puhelimessa sitten selostamaan, että olen kyllä oikeustieteellisessä niin kauppa- kuin sopimusoikeudenkin tenttinyt ja kuluttajansuojaakin vähän opiskellut.  Sitten lupasivat vaihtaa sopimuksen pörssisähköksi kahden viikon irtisanomisajalla.  En jaksanut rähjätä. Olkoon. 

Tiedän 100%:n varmuudella, että en taatusti ole tehnyt kenenkään kanssa sähkösopimusta. Minulla on puhelinmarkkinointikielto, joka pitää hyvin. (Paitsi Sanoma soittaa joskus jopa kertaa viikossa, siihen firmaan ei puhelinmarkkinointikielto tehoa). 

Vanhukset eivät aina sähkö- ja puhelinliittymiä ymmärrä.  Onneksi minulla on erittäin osaava vävy, joka auttaa näissä asioissa.  Ei tulisi mieleenkään tehdä sähkösopimuksia omin päin. 

Yksi laillistettu kusetustapa on puhelinyhtiöiden laskutustapa.  Vaikka olen entinen ammattilainen, en jaksa niitä tavata.  Ne on tehty niin monimutkaisiksi, ettei oikeastaan saa mitään selvää, mistä loppujen lopuksi maksan neljäkymppiä kuukaudessa.  Soitan keskimäärin 10 puhelua kuukaudessa - kotimaahan, muutaman tekstiviestin.  Telian laskussa on kymmeniä rivejä.  Olisi kiva tietää, mitä tuo maksaisi, jos ei olisi "pakettihintaa", jonka kattavuudesta minulla ei ole oikein käsitystä.  Jospa joku teleyhtiö mainostaisi selkeämpää laskutustaan, vaihtaisin oitis. Tietääkö kukaan?

Ei voi olla totta, että Helenillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä

mukamas sähkösopimus on tehty. Onko siinä minulta hyväksyntä tai allekirjoitus? Koska en ikinä tee sopimuksia puhelimessa enkä ostareissa.  

Minullahan ei nyt ole mitään hätää, kun pörssisähkö on halpaa, vaikkakaan ei vihreää. Mutta kuinka montaa ikäihmistä on tällä tavoin kusetettu, eivätkä osaa riidellä.  Täyttääköhän tämä petoksen tunnusmerkit? Tekeekö Helen tätä systemaattisesti?  Mitä jos isot firmat voivat noin vain väittää vanhuksille, että olet tehnyt sopimuksen. Eikös nyt jotain näyttöä pitäisi saada sopimuksesta, onko joku väärentänyt allekirjoitukseni jonnekin? Onko mitään sopimusta olemassakaan? 

Pitäisikö asialle tehdä jotain?

Täydellinen kotikonttori Ikean meikkilokerosta

Kaikenlainen pikkutavara pyrkii ajelehtimaan siellä täällä.  Kuitenkaan mitään ei löydy juuri silloin, kun tarvitaan.  Lastenlasten askarteluihin tarvittiin nitojaa.  Piti tammikuussa käydä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostamassa.  Kun keräsin toimistotarvikkeet yhteen paikkaan, nitojia oli kolme.  Kynänteroittimia löytyi 11!  Nyt on liiat lahjoitettu tarvitseville.  

Pikkutavaroiden siivoukseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Onneksi tällaista voi tehdä istuen, eli voimia ei tarvitse yhtä paljon kuin vaatekomeron siivouksessa. 

Kaaoksen kesyttäjät-ohjelmasta bongasin Ikean GODMORGON-kylpyhuoneen kalusteista meikkilokerikon.  Siinä pysyy kaikenlainen konttori- ja askartelutarvike hyvässä ojennuksessa. 

Tussit, kuivamustekynät, lyijykynät, korjauslakka, paperiliittimet, teippi, muistitikut, post-it-laput.  Siinä pysyy pitkälti toista sataa esinettä hyvin paikoillaan ja kaikki näkyvillä.  

Vieläkin voin ihan nautiskella tiskikoneen tyhjennyksestä.  On keittiössä niin kaikki paikallaan.  Joka päivä tarvittavat astiat tyhjenevät koneesta ihan kirjaimellisesti käden ulottuville.  Nyt kun Potkulautamies on tottunut uusiin paikkoihin, hän on samaa mieltä. Työ helpottuu, kun kaikki löytyy. 

No, edelleen kännykkä on missä sattuu.  Jätän sen kädestäni ihan missä tahansa.  Tässä on tiukka uudelleen kouluttautumisen paikka. Aika hyvin osaan sentään avaimet jättää kädestäni eteisessä olevaan kristallikulhoon, josta useimmiten ne löydän.  Avaintenhallintataitoni ovat siis kehittyneet.

Siivousprojektistani olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta ystäviltäni.  Iloista siivousprojektia on aloitettu aika monen ystäväperheen huusholleissa. 

Stockmannin Relove onnistui yli odotusteni. Sain vaatteistani ja kengistäni paljon enemmän rahaa kuin osasin odottaa. Olen iloinen, että hyville vaatteilleni on löytynyt uusia omistajia.  Relove ottaa 50 % provision, kun se höyryttää, hinnoittelee ja myy tavarat.  Se maksaa tuloistaan verot ja työllistää.  Tällä kertaa en oikein ollut ymmärtänyt, että pitäisi olla sesongin mukaisia.  Eli keväällä kesävaatteita ja syksyllä talvivaatteita.  

Seuraavaksi pääsenkin todelliseen suppeaan spesialiteettiini: täydellisesti organisoitu lääkevarasto. Jossa on kolme osaa: 1) yöpöydän laatikko 2)kotiapteekki ja 3) matka-apteekki. 

Pitkän tähtäimen siivousohjelma on sellainen, että löydän tavarat, puolisoni löytää ja siinä vaiheessa, jos/kun tarvitsemme kodissamme kotipalvelua tai avustajaa, he löytävät tavarat ja myös osaavat panna ne paikoilleen.  Aiomme nimittäin asua tässä loppuikämme.

Siivousprojektiin takapakkia tuli - otetaan opiksi ja viisastutaan vahingosta

Tuli takapakki kuolinsiivousprojektiin.  Ihan omaa syytäni.  Rikoin hyvät sääntöni kellarisiivouksen loppurutistuksessa.  Piti tehdä ilolla ja vähän kerrallaan. Mutta sitten aloin jo aamukolmelta murehtimaan seuraavan päivän siivoustöitä.  No sellaisestahan aivot tulehtuu ja päädyin Meilahteen pariksi päiväksi ja pikkuhiljaa kerään voimia. (Siitä retkestä kirjoitan havaintoja Sairaan hyvä potilas-blogiini). 

Nyt varon ylirasitusta. Panen puhelimeen ajastimen.  20 minuuttia ja sitten seis.  Yllättävän paljon 20 minuutissa ehtii.  Oletteko muuten koskaan kokeilleet? 

Kuusi golfbägiä on kannettu terassille ja yksi on jo valmiina kellarissa. Seuraavat 20 minuuttiset kuluu aurinkoisella terassilla. Nyt on tullut aika panna omat omat  golfmailat lopullisesti pois ja viedä kierrätyskeskukseen.  Kiitollisena monista hyvistä pelivuosista ja muistoista ja ystävistä. Jää sentään pari pokaalia hyllyyn.  Oman hyvän putterini jätän vielä.  Jospa kävisi joskus ilokseen puttailemassa lastenlasten kanssa. 

Siivotessa kellarista palautui tavaraa ylös kirjahyllyyn.  Lähdetkö kellariin katsomaan lapsilta vuosikymmenten saatossa kertyneitä syntymäpäivä- äitienpäivä- tai isänpäiväkortteja? Ei, niiden pitää olla kätevästi käsillä tarvittaessa iloa tuomaan. Lastenlapsiltakin jo on ensimmäiset kortit tallessa.  Esineillä ja asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Toimistohyllyyn jäi vielä tilaa. 

Nyt edetään pienemmin askelin.  Ei sentään korkokengillä.

Bruno Maglin avokkaat eivät lähteneet kierrätykseen. Saa kaappiin jäädä yhdet kauniit kengät muistona.  Muistona terveyden ja aktiivisuuden ajoista.  Tuskin niitä nyt enää tarvitsen, enkä niillä taida pystyssä pysyäkään. Turhamaiset kengät vievät vähemmän tilaa kuin golfbägi. 

Nyt pienemmin askelin, vähemmän kerrallaan.  Ei siis valmistu siivous vapuksi.  Ehkä sitten juhannuksena ollaan lähempänä. Loppusuoralla sitten käyn käsiksi papereihin.  Silppuri on tuossa jo toimintavalmiina. Onneksi verottaja on järkiintynyt kuittien säilytyksessä.  Enää ei tarvitse kuutta vuotta jemmata.  Entistä vähemmän niitä tarvitaan, eipä ole eläkeläisellä muita vähennyksiä kuin kotitalousvähennys.  Hyllyssä on vielä 17 mappia.  Viidellä aion pärjätä loppuelämän. 

Muistatteko, kuinka jemmattiin luottokorttilaput ja verrattiin laskuun, että on varmasti oikein? Toisaalta ei haittaa, että Google tietää kaiken.  Onhan tyhmää olla jonkun Claes Ohlssonin tai Gigantin klubijäsen.    Mutta sieltä sitten löytyy, milloin olen mitäkin ostanut ja onko takuu voimassa. Ei tarvitse pyörittää lappusia omissa nurkissa.  Pyöriköön tietoni pilvessä, on se kivaa, jos sieltä sitten löytyy myös sellaista, mitä itse tarvitsen. 

Kehitin aivan nerokkaan kotitoimiston ikäihmisen loppusuoraa varten.  Siitä sitten ensi kerralla.  Kotitarveapteekista puhumattakaan.

Ystävänpalvelusta siivouskoululla

Minkä takia vielä vanhoilla päivillään olen ryhtynyt supermartaksi siivousintoilemaan?  Kirjahyllyn oppimäärässä mainitsin 7 hyllymetriä aivokirjallisuutta. Sen lisäksi on nyt kertynyt yli 20 vuotta kanssa taistelukokemusta muistivaurion kanssa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on mahdollisimman pitkään kotona asuminen.  Nämä järjestelyt on parasta tehdä nyt, kun vielä jaksaa.   Ja siis vain yksi laatikko tai hylly päivässä. 

Muistissa on monta aluetta ja yksi tärkeä osa on visuospatiaalinen hahmottaminen, johon liittyy myös tavaroiden löytäminen.  Siihen auttaa selkeys. Jos muisti on huono, voi käyttää järkeä eli logiikkaa logistiikassa. Iän myötä myös näkö saattaa heikentyä, silloin selkeyttä pääsee arvoon arvaamattomaan. 

Juhlapöydän kattamiseen on vuosien saatossa kertynyt kaikenlaista kaunista, jotka ovat omassa laatikossaan. Näitä otetaan esiin vain jouluna ja juhlapyhinä tai piirakan tarjoilussa. Siivosin ja pesin laatikon ja panin tavarat hyvään järjestykseen: 

Tässäkin on logiikkaa.  Etummaisessa lokerossa tarjoiluhaarukoita, yhdessä lokerossa juuston tarjoiluun nappeja ja veitsiä ja niin edelleen, edelleen liian sotkuinen. 

Sitten otin pois tavarat, joita en ole kymmeneen vuoteen käyttänyt. Tuskin enää tarvitse. Sen jälkeen näyttää tältä.  Eikös olekin parempi?

Mitä tehdään tarpeettomille tavaroille?

w

Lasikaappia järjestäessä nämä jäi yli. Jaoin kuvan perheen Whatsapp-ryhmään.  Paluuviestiin merkkasivat, mikä kelpaa. Muut sitten kierrätyskeskukseen. Aion kyllä selvittää, mitä nuo oikeanpuoleiset kahvalliset suomalaiset pikkulasit ovat. Panin kyselyn yhteen Facebook-ryhmään. Jos vaikka panisi myyntiin.  En muista että 50 vuoteen olisimme niitä kertaakaan käyttäneet. 

Ylimääräisistä hopeista pääsee helposti eroon. Huutokauppa Helanderilla on nyt erikoistarjous hopean huutokauppaan, ottavat 10 % myyntiprovision normaalin 25 %:n sijaan. Saatan viedä yhdet mahdottoman rumat kakkulapiot ja jonkun epämääräisen lusikan. Nämä kun eivät kelpaa jälkipolville. Kierrätyskeskus saa teräksiset pikkulusikat. Otin hopeiset arkikäyttöön. Mitäpä niitä säästelemään. 

Seuraavaksi tulee vuoroon kompakti ja täydellinen kotikonttori. 

#konsadutus

Kirjahyllyssä elämäntyö - siivousopas loppuiäksi

En millään malttaisi olla nuuskimatta kirjahyllyjä kyläillessäni. Kirjahylly on armottoman paljastava, sieltä löytyy kielitaito, oppineisuus, kiinnostuksen kohteet, poliittinen katsantokanta, uskonnollinen vakaumus, matkakohteet, sielun sivistys - tai sen puute. 

Tätieni huonekaluliikkeissä oli pahvisia kirjanselkämyksiä kirjahyllyjen koristeena.  Useammin kuin yhden kerran kirjahyllyn ostaja olisi halunnut ostaa myös kirjanselkärekvisiittaa. Kirjahylly voi olla statussymboli tai rasite.  Kuolinpesiä tyhjentämään joutuneet ystäväni ovat tuskailleet mummojen kirjojen kanssa. Painavat paljon eikä kukaan huoli, energiajätteenä poltettavaksi pitää laittaa. 

Suuri siivousprojekti on helpointa aloittaa kirjahyllystä.  Tavoitteena mahdollisimman vähän vaivaa perikunnalle ja sortteerata erikseen ne muutamat kaikkein tärkeimmät kirjat, jotka ehkä voit ottaa mukaasi, jos joudut jonnekin pienempään tilaan muuttamaan. 

Konsadutus kirjahyllylle - hylly tai metri päivässä

Ensin pitää asettaa tavoite. Tavoitteena oli saada väljyyttä hyllyihin. Tällä kertaa lähti noin 300 kirjaa ja vielä paljon jäi.  

Aluksi pitää päättää, miten jäljellä olevat kirjat järjestää.  Selkämysten värien ja koon mukaan on tyylikästä.  Erään arkkitehtiystäväni hylly on taideteos. Minun kirjani järjestyvät sisällön, ei kansien mukaan. Haluan tarvittaessa löytää kirjan, siksi järjestän aiheen mukaan, teologia, filosofia, runot, psykologia, lääketiede, oikeustiede, johtaminen, dekkarit, elämäkerrat, muistelmat, keittokirjat ja omien ystävieni kirjoittamat kirjat, joissa saattaa olla omistuskirjoituksiakin.  Sitten kun en enää muista, saatan laittaa hienolla Dymon tarrakirjoittimella hyllyihin nimet.  Tietysti tärkeimmät lastenkirjat, kuten Tiina-sarja. Ikävä kyllä Astrid Lindgrenit eivät tulleet eräässä muutossa mukaan. Peppi Pitkätossuista huomaa, että on myös erittäin tärkeitä kirjoja, joita ei missään tapauksessa pidä hävittää.

Nyt voit aloittaa.  Laita jotain mukavaa musiikkia soimaan, Muistojen Bulevardi Ylen Areenasta on oikein sopivaa. Aloita kirja kerrallaan ja jätä kirjat, joita:

1) saatat vielä joskus lukea tai vilkaista

2) saattaa kiinnostaa lapsia tai lapsenlapsia

3) on lahja rakkaalta ystävältä 

4) liittyy hyviä muistoja jostain elämänvaiheesta

5) arvokkaat tai hyvin vanhat kirjat, ensipainokset tai kirjailijan omistuskirjoituksin varustetut laita selvästi erikseen, että jälkipolvet tunnistavat aarteet 

Muut joutaa pois. Näin se sujuu. Pääasia, että teet ilolla ja kiireettä. Alussa on vähän hitaampaa, kunnes saat oikean flown. Tämä ei ole fyysisesti raskasta, mutta mielesi käy prosessoi tunne-elämää ja muistoja kaikilta vuosikymmeniltä.  Siinä oppii aika paljon itsestään. Ekonomia-sarjan: Yhdentyvä tietotekniikka yrityksen voimavarana vuodelta 1985 tai Suomen laki I samalta vuodelta sai jäädä. Muistuttamaan, että tuollaistakin!  

Miten kirjoja vähennetään?

Aiemmin menin aina kirjakauppaan ja ostin kirjan, joka kiinnosti. Varsinkin kirjoja kirjoittaessa tuli hankittua noin 7 hyllymetriä aivoja, muistia ja neurotieteitä. Niitä ei kirjastossa suomeksi ollutkaan. Nyt panen kirjan tilaukseen kirjaston Helsingin kirjastojen Helmet -palveluun. Jaksan tarvittaessa odottaa muutaman kuukauden, jos on uudempi bestseller. Näin hyllyyn ei kerry enää uutta siivottavaa. 

Takavuosina divarit ottivat vanhoja kirjoja, jopa maksoivat niistä.  Ei enää. Mutta kirjat voi silti kierrättää, vaikkapa kierrätyskeskukseen. Sinne kelpaa ehjät kirjat, ainoastaan tietosanakirjat, koulukirjat ja kirjaston poistokirjat pitää panna roskiin.  Kannet revitään irti ja pannaan sekajätteeseen, sivut kelpaavat jätepaperiksi.  Kirjoja voi viedä myös kirjastoon. 

Helsingissä sekä Kierrätyskeskus että Fida noutaa kotoa, ettei tarvitse painavia kirjoja kantaa. Fida tosin huolii kirjoja vain kaksi laatikollista. 

Mitkä kirjat etenkin pitää panna pois?  No sellaiset kirjat, joita et pidä, jotka ovat ikäviä ja masentavia, jotka tuovat mieleen tylsiä ihmisiä tai surullisia muistoja. 

Haastavat kirjanhävitystilanteet

Koraanin poltto ei ole sopivaa, eikä Raamatun hävittäminen tunnu sopivalta.  Niinpä hyllyyn jäi rippikoululahjaksi saamani nahkakantinen raamattu, vihkiraamattu ja uuden käännöksen hieno nahkakantinen vetoketjumalli.  Oli myös raamatunkäännöskomitean tiiliskivenpaksuinen pokkariversio Uudesta ja Vanhasta testamentista. Kierrätin hävittämisongelman niin, että panin sen Fidalle menevään laatikkoon.  Ajattelin, että kristillinen järjestö keksii raamatuille hyvää käyttöä. 

Kirjahyllyssä on myös pieniä kirjoja, vanhat allakat ja passit. 

Ne kannattaa säilyttää näissä kätevissä läpinäkyvissä laatikoissa.  Tämä Ikean laatikko ei ole hyvä,  suomalainen Orthex tekee paljon parempia ja tyylikkäämpiä. Vanhat passit ovat mukavia ja iloisia säilytettäviä.  Niistä voi katsoa, miltä näytin 30-vuotiaana ja ennen muuta passien leimat kertovat, missä on tullut käytyä. Eli hyvin kompaktissa muodossa elämänhistoria.

Läpinäkyvia laatikoita voi kasata päällekkäin ja niissä pysyy passien lisäksi hyvin järjestyksessä kaikenlaiset taskukokoiset opukset, joita vuosien varrella kertynyt. 

Lapsena ja teini-iässä pidin ahkerasti päiväkirjaa.  Olisipa kiva, jos olisivat säilyneet jossain. 

Tarpeelliset paperit

Onneksi entistä vähemmän on tarpeellisia papereita. Kuitenkin yhtä ja toista. Kun perikunnalla on kaikenlaista kiirettä mummia hoivakotiin tai hautuumaalle laittaessaan, papereiden läpikäymiseen ei oikein olisi aikaa eikä energiaa.  Siksi viisas mummi järjestää ne valmiiksi.  Mutta se on jo toinen juttu, sanoisi Kipling. 

Tarpeellisiin papereihin kannattaa käydä käsiksi alkukeväästä, kun aurinko paistaa terassille. Kevätauringosta voi nauttia mappien ja paperisilppurin kanssa. 

Järjestystä loppuiäksi ja sen jälkeen

 

Nyt on meneillään loppuelämän siivousprojekti.  Maikkarilla oli reality ohjelma Kaaoksen kesyttäjät. Formaatin englanninkielinen nimi oli Sort out your life. Puhutteleva otsikko. Ajattelin tehdä juuri niin.

Ohjelmaformaatissa asunnon kaikki irtain (huonekaluja lukuun ottamatta) viedään suureen varastohalliin.  Vain puolet tavaroista saa viedä takaisin kotiin.  Loput kolmeen kasaan, roskiin, kierrätykseen tai myyntiin. Apuna oli ammattijärjestäjä, jonkinlainen konmarittaja. Kodeista tuli siistejä. Minun tavaroillani on tarinansa.  Esineeseen voi liittyä muisto, tunteita. Lasten piirustukset tai lelu. Esineillä voi olla rahallista arvoa. Jokin esine voi olla rakas lapselleni.

Meillä on aika siistiä, kaapitkin ovat kohtalaisessa järjestyksessä. Kun vanhuus etenee, hahmottaminen vaikeutuu, tavarat on saatava paljon vähemmäksi.  Ratkaisu ei ole kertarysäys, tavaran vähentäminen on tehtävä viisasti, harkiten tunteita unohtamatta. Se on mahdollista ja voi oikeastaan olla ihan hauskaa ja palkitsevaa. Tässä blogissani kerron nyt parhaat vinkit iloiseen loppuelämän siivousprojektiin. 

Tällä hetkellä ei ole muita kiireitä ja tavoitteena on jättää siisti pesä - ettei minusta olisi liikaa vaivaa rakkaille lapsilleni. Tein suunnitelman: yksi hylly, laatikko tai mappi päivässä. Valikoivasti sieltä täältä. Ei mitään kokonaisvaltaista suursiivousta, vähän kerrallaan sieltä täältä. 

Loppuelämän sortteeraus alkoi tärkeimpien papereiden siivouksesta.  Niistä, joiden pitää varmasti löytyä silloin kun tarvitaan.  Monet asiat ovat muuttuneet digiaikaan siirryttäessä ja mummot eivät aina pysy kehityksen kelkassa. Tässä viiden pisteen vinkit.

Testamentin säilytyspaikka  

Ennen vanhaan ihmisillä oli pankissa tallelokeroita.  Ne ovat kuolinpesälle varsin hankalia. Kallistakin on.  Ellei sinulla ole röykkiöitä timantteja tai kultaharkkoja, ei kannata. 

Päivitimme testamentin Nordeassa.  Pankki myös säilyttää asiakirjan. Kannattaa kysyä omasta pankista. Pankki ilmoittaa sitten kuolinpesälle, että siellä on testamentti säilytyksessä. Loppuelämän sairauksien kaaoksessa voi paperit mennä hukkaan. 

Verosuunnittelun kannalta on hyvä tietää, että vaikkapa lapsenlapsille voi testamentata 19 900 € verovapaasti.  Teimme tällaisen lisäyksen.

Asunnon osakekirjat  Tämän vuoden aikana asunnon osakekirjat muuttuvat sähköisiksi.  Kaikki taloyhtiöt eivät ole vielä muuttaneet osakerekiseriään sähköiseksi.  Osakkaalla on 10 vuotta aikaa tehdä muutos.  Pankin juristi ystävällisesti neuvoi, että viisas muuttaa heti.  Edunvalvojalle tai kuolinpesälle on hankalampaa kuin elävänä itse tehdä.  Lapset sitten aikanaan kiittelevät kaukokatseista mummoaan.

Edunvalvontavaltakirja

Digitalisaatio etenee ja jossain vaiheessa oma äly ei enää riitä kun asioiden hoito tulee entistä monimutkaisemmaksi.  Liittymäsopimukset, sähkösopimukset, jopa digikanavat ovat jo niin vaikeita, että apua tarvitsee jo ennen kuin dementia tekee sopimukset puolestani. Toisaalta edunvalvonta tulee helpommaksi, kun osaava voi  hoitaa asiat sähköisesti eikä joka virastossa ja pankissa tarvitse käydä itse jonottamassa.  Nämä asiat on järjestettävä ja niille löydettävä hyvä paikka ihan ensimmäiseksi.

Minne tarpeettomat tavarat?

Kaikelle löytyy paikka, kunhan vähän selvittelee.  Seuraavassa blogissa aloitetaan konsadutus kirjahyllystä.