Jouluksi kotiin

Vesivahingon kuivaus ja korjaus meni yhdessä hujauksessa. Mukava olla jouluna kotona. Vesivahinkopilvelläkin oli hopeareunus. Vuosikausia olen tuumannut, että pitäisi vähän vaihtaa olohuoneessa kalusteiden järjestystä. Muuttoliike Niemi sai siis kantaa varastossa olleet huonekalut hiukan eri paikkoihin.  Hyvä tuli. Ammattimiehet asialla ja proppasivat taulut ja kuvakudoksen paikoilleen, ripustivat verhot ylös ja latoivat kirjat takaisin hyllyyn. Silti jäi paljon järjestettävää paikoilleen pantavaa pikkutavaraa. Tulipa samalla tehtyä suursiivous.  

Kuten kuvasta näkyy keittiön asennukset viimeisteltiin huolella.  Ikävä kyllä, usein vesivahingot ovat edellisen huolimattoman vesiasennuksen seurausta.  Vielä ikävämpää, että Pohjola vakuutus ilmoitti, että kotivakuutuksemme ei korvaa mitään., väistökuluista.  Tänään tuli tekstiviestinä Pohjolasta kysely, olemmeko tyytyväisiä. Ajattelen asiaa vasta joulun jälkeen. 

Koska en enää ikinä halunnut nähdä vahinkoon osasyyllistä vesihanaa, tilasin (ja tietysti itse maksoin) uuden ja laadukkaan hanan. Tosi hyvä. Iloitsen siis tästä. 

Meilahdessa purettiin angiografiajonoja urakoimalla ja minutkin kutsuttiin. Niinpä sain vaihteeksi tuiki tavallisen diagnoosin: sepelvaltimotauti.  Vielä ei tarvittu pallolaajennusta. En sentään ihan tukossa ollut, vaikka yksi kohta oli epäilyttävä ja piti hakea toisesta leikkaussalista eri laite. Siinäpä sitten odottelin vaijerit sydämessä kun hoitajat ja lääkärit lukivat ohjekirjaa. Onnistuihan se. Oli onneksi langaton yhteys. 

Meilahden sydänosaston tuotantolaitoksessa potilaat kutsutaan numerojärjestyksessä.  Paikka on 70-luvun retroa, säilynyt ulkonaisesti lähes alkuperäiskuosissa.  Leikkaussalissa toki laitteet tältä vuosituhannelta.  Nyt pitää vaan huolehtia kolesterolista ja verenpaineesta loppuelämä.  Näin tulisi enemmän loppuelämää. 

Joulukortit lämmittävät mieltä.  Ensi vuonna - jos Jumala suo ja elää saadaan - kirjoitan kortit.  Tämä jouluna lähetän vain lämpimiä ajatuksia. 

Tästä vahingosta selvisimme säikähdyksellä.  Matonkulma kellarissa kaatoi Potkulautamiehen.  Emme päässeet yhdessä ylös.  Onneksi Vepsäiseltä tilaamamme uusi ruokapöytä oli samalla hetkellä tulossa.  Reippaat nuoret miehet auttoivat meidät hissiin ja tulivat sitten pöydän kanssa perästä.  

Puolen yön maissa tyttären perhe saapuu Suomeen Pariisista.  Katselen tätä räntäsadetta ja olen päättänyt, että Pariisista ei tarvitse lähteä joululomiaan pilaamaan tähän keliin.  Jos meillä terveyttä riittää, lennähdämme sinne vaikkapa uuden vuoden viettoon.  Koska Ella melkein vielä uskoo joulupukkiin,  on Suomi vielä toistaiseksi Ranskaa parempi paikka jouluaaton viettoon.  Yksi ikävä uutinen lisää tähän jouluun: Pariisin lentokentällä vävymme huomasi, että passi on vanhentunut.  Ranskassa ei anneta pikapasseja.  

Luontoäiti taiteili terassiin ikkunaan joulukortin. Sen myötä lähetän rauhallisen joulun toivotukset. 

Joulukuun ohjelmassa: muutto ja pallolaajennus

 Lääkärin määräyksestä nyt on vältettävä stressiä.  Dextran hyvä kardiologi teki lähetteen 8-30 päivää Meilahteen. Kanta-järjestelmästä näin, että oli saman tien ylilääkäri oli hyväksynyt. Eli pallolaajennus taitaa olla tulossa. 

Vesivahingon jälkeen kotimme kuivaus- ja korjaustöitä hoitanut firma, PK-kuivaus ilmoitti, että paluumuutto on 7 joulukuuta.  Välttele siinä sitten stressiä.  

Tähän ei enää mahdu lisäksi joulustressi.  Jätän sen muiden huoleksi.  Yksi hauska ja iloinen joulutavara on hankittuna.  Tyttäreni toi Genevestä Dolce & Gabbanan ja Fiasconaron panettonen. Hieno purkki! Mitähän siinä säilyttelisi, ehkä joulukoristeita. On siis aloitettu jouluvalmistelut.  Ostin muutaman joulukortin.  Jos Jumala suo ja elää saadaan, ehkä ensi vuonna niitä sitten lähettelen. 

Olen aika sinnikkäästi - vaikka itse sanonkin  - taistellut tämän pirullisen neurologisen sairauteni kanssa. Nykyisin sen nimi on seronegatiivinen NMOSD. Joskus olen vitsaillut, että olisipa mukavaa sairastaa jotain tuttua ja tavallista tautia, jonka kaikki lääkärit tuntevat.  Ei tämä nyt niin kauhean mukavaa ole. Kun lähtee ovesta ulos, mukana pitää olla avaimen ja puhelimen lisäksi nitrot. 

Varmasti valtimoni ovat vuosikausia jo valmiiksi kalkkeutuneet, tarvittiin vain tämä vesivahinko ja muutto. Muistin vesivahingon ja kellarimurron jälkeen, ettei kaksi ilman kolmatta. Tässä se nyt oli. Harvinainen sairaus tekee tavallisesta taudista hyvinkin  monimutkaisen.

Kotimme kuivaustyöt ovat menneet rautaisella ammattitaidolla. Tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmia.  Olin ajatellut muutenkin vaihtaa vähän kalusteiden paikkaa ja maalata vähän seiniä.  Nyt tulee sekin tehdyksi. Että pitäisi olla tyytyväinen. 

Kellarimurrosta naputtelin rikosilmoituksen verkkoon ja soitin Pohjola-Vakuutukseen, sinne ei tarvinnut lähettää muuta kuin rikosilmoituksen kopio ja muutamassa päivässä vakuutuskorvaus oli tilillä.  Mielestäni oikeastaan ihan liikaa. Maksoivat 30% varastetun tavaran hankinta-arvosta eikä omavastuutakaan mennyt, kun olen joku "omistaja-asiakas".  Erinomaista asiakaspalvelua. Siinä samalla päätin vähän tarkistaa vakuutusturvaani.  Kun tässä nyt on huomannut, että kaikenlaista voi sattua.  

Odotellaan siis rauhallista Joulua ja Itsenäisyyspäivää vietetään rennosti seuraavan aamun muuttokuormaa odotellessa.  Ja vältellään stressiä.  Joulua on vähän hankala nyt suunnitella, kun ei tiedä, miten HUS:in hoitojono vetää. Ehkä ei ehdi 30 päivässä. Toisaalta lääkäri sanoi, että jos nitro ei auta, niin soitat 112. Toivottavasti ei sentään tarvitse.  

Kun joulukuulle tuli nyt ihan muuta ohjelmaa, jätän joulukortit suosiolla ensi vuoteen.  Toivottelen oikein ihanaa adventin aikaa

Lopuksi tuhoamisvimma - siivousprojektin tärkein osa

 

Tänä vuonna ystäväpiirissä on ollut paljon surua ja stressiä.  Tarvittavien papereiden löytäminen ja valmistelu perunkirjoitusta varten on tuntunut ylivoimaiselta. On sanottu, "voi kun joku olisi ajoissa neuvonut".  Lupasin kertoa, miten papereita siivoan.  Paperinkeräykseen ja silppuriin sellaiset, joissa on henkilötunnus.  Vain ihan pakolliset säilytetään ja ne pannaan hyvään järjestykseen. 

Kuka tahansa asioitani joutuu hoitamaan joko elinaikanani tai sitten perunkirjoitusta varten, aikaa ei kulu papereiden etsimiseen.  

Kuvassa loppusuoran tärkein työväline - paperisilppuri. Mitä vähemmän paperia on, sen helpommin löytyy. Eräs ystävä siivosi sukulaisensa kuolinpesää. Ullakolta löytyi kaikki paperit ja mapit vuodesta 1977 lähtien mutta kerrostaloasunnon osakekirjaa ei löytynyt mistään. 

On vain tiedettävä, mitä dokumentteja saattaa sittenkin tarvita.  Jos ei satu lähtemään saappaat jalassa, saattaa loppuvuosinaan tarvita apua myös raha-asioiden ja sopimusten teossa.  Yleensä aikaa kuluu enemmän papereiden etsimiseen kuin varsinaiseen asioiden hoitoon. 

Me suuret ikäluokat elämme digitalisaation murrosvaihetta, olemme tottuneet papereihin. Veroilmoituksen liitteitä ei enää tarvitse säilyttää 6 vuotta, riittää kuluva vuosi +3.   Niinpä siis yksi mappi: verotus ja aina tuhotaan alta se vanhin vuosi pois.  Kotitalousvähennys kai on suunnilleen ainoa tositemuoto mummuilla. Omavero on ehkä parhaita digitalisaation tuotteita. Helppo käyttää, sinne  teet veroilmoituksen ja siellä se säilyy hyvässä tallessa. Ei tarvitse mapitella. 

Veromapin lisäksi olen siirtyneet yhden mapin taktiikkaan.  Mapissa on tärkeää hyvät välilehdet  seuraavasti:

Eläkkeet 

Vuoden alussa saat ilmoituksen bruttoeläkkeen määrästä. Pankista kyllä näet nettomäärän. Bruttomäärää saattaa joskus tarvita. Kun tämän vuotinen tulee, edellisvuosi silppuriin.

Vakuutukset

Kilpailutin viime viikolla vakuutukseni.  Tein sen osoitteessa vakuutustiedot.fi. Sain pari hyvää tarjousta ja hyvät puhelinkeskustelut erilaisista vakuutuksista. Se on tosi monimutkaista hommaa, säästin kuitenkin yli 500 euroa, ja lopputuloksena ehkä kokonaisuutena parempi vakuutuskattavuus. Tarjoukset saatuani otin yhteyttä vanhaan vakuutusyhtiööni  Pohjolaan. Kävin lähes tunnin puhelinkeskustelun vakuutusmyyjän kanssa. Ikääntymisen myötä tulee uusia riskejä, mutta kun ajokilometrit ja vauhti vähenee, ei mitään superkaskoja vanhalla autolle tarvita. 

Koska en ole kotivakuutuksesta mitään korvauksia 50 vuoteen tarvinnut, päätin nostaa omavastuuosuuden 400 euroon. Maksaa itse itsensä viidessä vuodessa. Toisaalta, monissa vanhoissa vakuutuksissa on paremmat ehdot, ettei niistä kannata luopua.  Jos olisin uuden tapaturmavakuutuksen ottanut, olisi pitänyt tehdä terveysselvitys.  Luultavasti en olisi uuttaa vakuututa enää saanutkaan tai hinta olisi pilvissä. 

Koska OP on "kakkospankki" ja sen verkkosivut vähän hankalia, säilytän vuosittaiset vakuutuslaskut paperilla.  Varsinkin, jos jotain sattuu ja tarvitsen apua, paperi on hyvä olla olemassa. Rahaa palautui tilille monta sataa.  Postissa tuli lähes 100 sivua vakuutusehtoja, mutta en niitä jaksa lukea. 

Kotivakuutuksessa tärkein on vesi-, palo- ja varkausvakuutus. Ihan lämpimästi suosittelen vakuutusten kilpailutusta.  Pitää varautua pitkiin puheluihin, kun keskustelee vakuutusten eroista ja korvattavuudesta, omavastuun vaikutuksesta hintaan.  Ja puhelimessa ei siis pidä mitään ostaa, tarjous tulee sinne sivulle.

Auto

Auton liittyvät paperit on hyvä olla tallessa, jos vaikka autoa olisi vaihtamassa.  Katsastus, ajoneuvovero etc. on kätevä paperikuitteina, samoin autovakuutuskuitti. Vaikka taitaa jo aika hyvin kaikki olla Trafin tietokannoissa. 

Sopimukset

Sähkösopimuksen kaksi sivua tulostin, vaikka koko pitkä litania on verkossa. Samoin puhelin, liittymä- nettiosoite- etc. jatkuvasti voimassa olevat sopimukset on viisasta säilyttää.  Niitä voi sitten aika ajoin katsoa, onko vielä voimassa, pitäisikö muuttaa.   Maksut on helpointa etsiä pankin (ainakin Nordealla toimii hienosti).  Jos vaikka tekee Helen- tai Telia-haun saa kerralla kaikki laskut käsille.  Niitä kun voi mennä e-laskun suoraveloituksena vaikka kuinka monta päällekkäistä tilausta.  Kannattaa olla tarkkana ja pyytää joku nörtti neuvomaan.

Takuut ja aitoustodistukset

Kaikki voimassa olevat takuutodistukset, voi pitää samassa paikassa, niin löytyy tarvittaessa. Ne kun on nykyään siinä ostoskuitissa, ettei aina hoksaa pitää tallella.  Kierrätyksessä paremman hinnan saa tavaroista, joista on aitoustodistus jäljellä.  Vaikkapa Louis Vuitton-laukun tai Alvar Aallon kalusteista.  Pitää sitten vaan itsekseen pohtia, miten paljon jaksaa mapitella. Suosittelen pitäytymään vain papereissa, joita todella voi kipeästi tarvita. 

Digitaaliseen siirtymävaihe on suurille ikäluokille pulmallinen, osa dokumenteista on jo digitaalisia.  Verkosta ei löydy vakuutusyhtiötä, jos ei tiedä minkä niminen se on. 

Pankkiasiat

Pankin kilpailuttamisesta minulla ei ole kokemusta, mutta vanhuksen on hyvä sitäkin miettiä. Pankeilla on erilaisia palvelupaketteja. Maksan vähän lisää palvelusta, jossa on puhelinnumero, johon voi soittaa. Ja jossa vastataan ammattitaidolla.  Pankkikulut voi vähentää pääomatuloista, jos sellaisia sattuu olemaan. Pankkiasiat säilyy parhaiten verkossa. 

Terveystiedot

Tyhmä nimi.  Terveydestä ei ikävä kyllä ole tietoja, mutta sairauksista oli aikanaan 7 mappia, nyt olen päässyt kolmeen ja vielä on saneerattavaa.  Tästä aiheesta tulee aikanaan Sairaan hyvä potilas-blogi. 

Iloiset asiat

Ihan erikseen on mapit, joissa on lasten koulutodistuksia, piirustuksia, kirjeitä muistoja.  Ja mappien selässä siistit Dymo-etiketit.  Muutenkin kannattaa tallettaa asioita, joista tulee hyvä mieli.  Ikävät muistot on parasta panna silppuriin.