Jos tietokone käy hitaaksi, voi mennä kauppaan ja ostaa lisämuistin. Ajattelepa, jos voisi tehdä saman omalle päälleen! Tai hankkia lisäosia, päivittää osaamistaan samoin kuin ohjelmia.
Toisaalta, tietokoneen muistin voi myös ottaa avuksi. Jos vain hoksaa painaa levykkeen kuvaa ja tallettaa kirjoittamansa, voi seuraavana päivänä lukea mitä on kirjoittanut ja jatkaa siitä. Tietotekniikalla olisi kovasti mahdollisuuksia ikääntyvän elämän helpottajana. Monta asiaa voi hoitaa netissä - jos osaa. Toistaiseksi tietokoneita kehitetään vain diginatiiville nuorisolle. Ajatelkaapa, jos edes osa siitä rahasta, energiasta ja ajatustyöstä pantaisiin helpompikäyttöisten palvelujen kehittämiseen, Suomi voisi taas valloittaa maailmaa.
Vanhustenhoidossaa puhutaan vain vaipanvaihdosta ja laitoshoidosta. Suurilla ikäluokilla on nyt meneillään vanhuuden esiaste. Vielä osataan käydä vessassa ihan itse ja ruokaakin osataan laittaa tai ainakin mikrossa lämmittää. Ikkunanpesuun ja siivoukseen on ostettavissa kotipalvelua. Meilläkin on huolellinen ja luotettava pienyrittäjä Tanja, joka kahdesti kuukaudessa siivoaa huushollin hienosti ja keväällä pesee ikkunat ja terassin lasit. Kulusta saa kotitalousvähennyksen.
Onhan meillä tuo hieno älytelevisiokin. HDTV-kuva on tarkka ja osataan nauhoittaa ja vaihtaa kanavaa. Sillä voisi tehdä vaikkapa katsoa valokuvia paljon tarkemmalla näytöllä kuin läppäri ikinä. Älykännykälläkin voisi ottaa kuvia Bhutanin-matkalla. Mutta mutta. Ei se auta, että soittaa jonnekin kallliiseen puhelinpalveluun. Pitäisi myös ymmärtää, mitä siellä selostetaan. Jos on hidas ymmärrys, pitäisi olla ihan kärsivällinen erityisopettaja saatavilla. Joka neuvoisi niin hitaasti, että ehtii mukana.
Viimeksi tämä viikko on raastanut hermoja. Bhutanin lippujen varaus kun ei mennyt kuin Strömsössä. Tuli varattua vahingosssa väärä päivä. Diplomaattinen tytär Bhutanissa sai järjestymään asiat ja Paro-Delhi lento saatiin sopivalle päivälle. Luulisin, että nyt olisi aika kehittää nettihoivapalveluja. Sihteerihoivapalvelu pari kertaa kuukaudessa.
Tästä tulikin mieleen, että nyt on taas helpompi osoite sivuilleni: Satun sivut eli www.satusalonen.fi
Niissä on myös uusi ja lyhyempi sisältö. Kuvia ei vielä ole, kuten tiedette, en osaa itse (vielä) ottaa, kun en ole saanut tarpeeksi kärsivällistä opettajaa. Enkä ole saanut aikaiseksi mennä oikein valokuvaajalle. Tässä iässä omien kuvien katselu ei ole enää niin mukavaa.
#muisti #vanheneminen #diginatiivi
Tässä on nyt lisämuisti paikalla ja kuva. Joskus opin itsekin.
lauantai 22. helmikuuta 2014
perjantai 14. helmikuuta 2014
Kestävyysvajeen lisäksi/sijaan on paneuduttava onnellisuusvajeeseen
Kuva sivun alussa on Bhutanin keväästä. Sieltähän rhodorendronit ovat kotoisin. Ehkä huhtikuussa saan vähän enemmän kuvia mukaan. Tämä on tyttäreni ottama kuva viime keväältä. Toivottavasti matkajärjestelyt onnistuvat, menemme Intian kautta ja sinne tarvitaan viisumi. Toivottavasti en kapinakirjoitusteni vuoksi ole persona non grata.
Bhutan on kyllä hyvin köyhä maa. Mutta kyllä siellä myös oikeasti kiinnitetään huomiota onnellisuuteen. Talouskasvu on vain yksi yhdeksäsosa indeksistä. Sote-uudistajille tiedoksi, että alustavien tutkimusten mukaan Bhutan on maa, jossa varallisuuden vaikutus terveyseroihin on vähäinen.
Kuvitelkaapa Katainen ja Urpilainen sixpackinsa kanssa pohtimaan kehysriihessä onnellisuusindeksin lukemia. Miten saadaan onnellisuus kasvuun? Kestävyysvajeen sijaan on keskityttävä onnellisuusvajeeseen.
Ehkä Jyrki Kataisella oli Pekka Himasta rekrytoidessaan jotain onnellisuusajatustakin taustalla. Pekka Himasen persoona on vain niin onnettoman ärsyttävä, ettei hänestä ole Suomen onnellistuttajaksi. Niinpä tuli vain vähän villoja mutta sitäkin enemmän porua.
Ystävänpäivä sopii ehkä parhaiten tämän pohtimiseen. Mistä onnellisuus tulee, rahasta vai rakkaudesta? Saako ystäviä rahalla vai rakkaudella?
Hyvää ystävänpäivää!
Verkkosivuni ovat taas toiminnassa:
www,satusalonen.fi
#bhutan #Katainen #kehysriihi #sote #himanen
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Aloitin uuden kirjan, Lappi inspiroi sittenkin
En minä nyt ihan oikeasti kirjaa aloittanut, mutta tuohon toiseen blogiini teen vähän sairaan hyviä e-potilas ohjeita.
Lapissa on viikko vierähtänyt. On pakkasia pidellyt ja pahus vieköön tuullutkin hiukan liikaa. Tällä kertaa tulimme lentäen ja siksi ei ole täältä Koillisrinteen kupeesta paljon tullut liikuskeltua. Mutta on täällä rauhallista. Helsingissä on sitten taas kiire. En ole vieläkään ymmärtänyt, mistä johtuu, että Kittilässä pärjää viikon ilman kalenteria, mutta Helsingissä tulee joka päivälle yksi tai kolmekin merkintää. Siis eläkeläiselle, jonka ei mitään pitäisi tehdä.
Olen nyt ollut vähän flosofisella tuulella. Siinä totesin, että olipa hieno juttu kirjoittaa muutama kirja. Lehtihaastatteluissa kirjailijat kertovat, miten rasittavaa on julkisuus. He kun vaan kirjoittaisivat kirjoja. Niinhän se on bisneksessäkin. Jospa vaan saisi väkertää itselleen mieluisia tekeleitä eikä niiden ollenkaan pitäisi käydä kaupaksi.
Viime vuosina Suomessa on kovasti lisätty koulutusta taideaineissa. Jossain voi kai opiskella kirjailijaksi. Miten siis opiskellaan kirjailijaksi. Olisihan se kiva, jos voisi vaan istuskella koko ikänsä kirjoittelemassa. Ehkäpä siellä kirjailijakoulussa opetetaan kirjoittamaan sillä lailla, että joku viitsii kirjoja lukeakin.
Tätä pohdiskelin, kun lupauduin antamaan haastattelun isolevikkiselle lehdelle. Onko kiva päästä julkisuuteen. On ja ei. Olen nähnyt kovasti vaivaa ja tehnyt työtä kirjojeni kanssa. En siis minä erityisemmin hingu julkisuuteen, mutta kirjani pääsevät julkisuuteen minun kauttani. Siinäpä se. Kaikkein rasittavinta julkisuudessa on se valokuvaus. Oikeastaan pitäisi mennä kampaajalle ja meikkaajalle ja pitäisi varmaan olla jotain nättiä vaatettakin... Minähän saan kyllä olla vanha. En ole mikään puuma enkä pantteri, mutta jotain ikinaisellista kai on vanhassakin ihmisessä, että kovasti stressaa kuvassa oleminen.
Mutta goolettakaapas: sairaanhyvapotilas.blogspot.fi niin sieltä löytyy toinen blogini. En tosiaankaan osaa laittaa linkkiä omaan blogiini tai sitten se on taas jotain tämä bloggerin omituisuuksia, joihin en ole vihkiytynyt.
Lapissa on viikko vierähtänyt. On pakkasia pidellyt ja pahus vieköön tuullutkin hiukan liikaa. Tällä kertaa tulimme lentäen ja siksi ei ole täältä Koillisrinteen kupeesta paljon tullut liikuskeltua. Mutta on täällä rauhallista. Helsingissä on sitten taas kiire. En ole vieläkään ymmärtänyt, mistä johtuu, että Kittilässä pärjää viikon ilman kalenteria, mutta Helsingissä tulee joka päivälle yksi tai kolmekin merkintää. Siis eläkeläiselle, jonka ei mitään pitäisi tehdä.
Olen nyt ollut vähän flosofisella tuulella. Siinä totesin, että olipa hieno juttu kirjoittaa muutama kirja. Lehtihaastatteluissa kirjailijat kertovat, miten rasittavaa on julkisuus. He kun vaan kirjoittaisivat kirjoja. Niinhän se on bisneksessäkin. Jospa vaan saisi väkertää itselleen mieluisia tekeleitä eikä niiden ollenkaan pitäisi käydä kaupaksi.
Viime vuosina Suomessa on kovasti lisätty koulutusta taideaineissa. Jossain voi kai opiskella kirjailijaksi. Miten siis opiskellaan kirjailijaksi. Olisihan se kiva, jos voisi vaan istuskella koko ikänsä kirjoittelemassa. Ehkäpä siellä kirjailijakoulussa opetetaan kirjoittamaan sillä lailla, että joku viitsii kirjoja lukeakin.
Tätä pohdiskelin, kun lupauduin antamaan haastattelun isolevikkiselle lehdelle. Onko kiva päästä julkisuuteen. On ja ei. Olen nähnyt kovasti vaivaa ja tehnyt työtä kirjojeni kanssa. En siis minä erityisemmin hingu julkisuuteen, mutta kirjani pääsevät julkisuuteen minun kauttani. Siinäpä se. Kaikkein rasittavinta julkisuudessa on se valokuvaus. Oikeastaan pitäisi mennä kampaajalle ja meikkaajalle ja pitäisi varmaan olla jotain nättiä vaatettakin... Minähän saan kyllä olla vanha. En ole mikään puuma enkä pantteri, mutta jotain ikinaisellista kai on vanhassakin ihmisessä, että kovasti stressaa kuvassa oleminen.
Mutta goolettakaapas: sairaanhyvapotilas.blogspot.fi niin sieltä löytyy toinen blogini. En tosiaankaan osaa laittaa linkkiä omaan blogiini tai sitten se on taas jotain tämä bloggerin omituisuuksia, joihin en ole vihkiytynyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)