torstai 28. huhtikuuta 2016

Kolme iloista asiaa: jumppa, nappi ja kellon ranneke

1. Method Putkisto Pilates ja Jenni
 
Tänään Method Putkisto Pilates oli niin mukava, että ajattelin ensimmäistä kertaa session päättyessä, että joko nyt?  Yleensä jo ensimmäisen tunnin jälkeen odottelen, että loppuisiko jo. Se, että aika tuntui kuluvan nopsaan, johtui siitä, että kuntoni on pitkän sairastelukevään jälkeen selvästi kohentumassa. Siis jaksoin hyvin. Ei ole olemassa mitään muuta kuntoilun muotoa, jota tekisin vapaaehtoisesti kolme tuntia viikossa (2x1,5 tuntia). Se systemaattista, tehokasta. Jenni on paras ohjaaja/fysioterapeutti, mitä missään olen nähnyt.  Ja minä olen nähnyt niitä satoja.  Aikuisten aamupäiväryhmässä on vielä mukavan rento ilmapiiri. Vielä sekin, että Pilatesstudio Arabia
on ihan kulman takana. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä laiskuttani. Joskus on terveys tehnyt tenän.
Ainoastaan tuo nimi Method Putkisto on aika tyhmä. Sen ymmärtää, kun tietää Marja Putkiston kehittäneen menetelmänsä Lontoossa.  Englantilaisesta se ei kuulosta niin hölmöltä.

2. Kellon nahkaranneke ja Aseman Kello
En tykkää metallisista kellon rannekkeista.  Olen etsinyt kauniita nahkarannekkeita kelloihini, mutta niitä ei löydä mistään.  Olen käynyt vaikka kuinka monessa kellokaupassa. Olen joutunut ostamaan niin rumia kellonhihnoja, että piti jättää kello pois käytöstä, kun en kehdannut pitää. Sitten googlettelin, joku sanoi, että Aseman kellossa on Hirschin rannekkeita.  Kyllä niitä olikin, kaikkia värejä, laatuja, oli käärmeennahkaa ja krokotiilinnahkaa.  (Lapsenlapsi muuten rakastaa kissoja ja krokotiileja).  Kauppias ihan pyytämättä oli tehnyt pari lisäreikää hihnaan kun huomasi, että ranteeni on aika siro. Samantien oli kiillottanut kellonkin. Ystävällistä palvelua, jäi hyvä mieli. Ilmaiseksi tuli vielä lisävinkki (katsoi sormuksiani): tiskikoneen yläritilällä kannattaa pestä.  Ja niinpä nyt säihkyy timantitkin.


3. Marks&Spencer neuloi napin 2 eurolla

Yleensä on vaikea löytää hyvin istuvaa jakkua.  Marks & Spenceriltä löytyi juuri sopiva pellavajakku, joka istui kuin valettu.  Vain nappi kiristi sen verran, että puolitoista senttiä piti siirtää.  No, ehkä olisin osannut neuloa napin.  Olisi kuitenkin  pitänyt hankkia oikeanväristä lankaa ja saada se näyttämään samalta kuin muutkin napit.  Niinpä kysyin, voidaanko nappi siirtää.  No, kyllä voitiin.  Maksoi 2 euroa. Luultavasti ei ole kovin kannattavaa bisnestä, mutta hyvä keino saada uskollisia asiakkaita.


Tällaisia mukavia asioita ajattelin tänään.  Luultavasti sinäkin keksit tälle muutaman hyvän asian. Onni on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä voi vähän auttaa.  Esimerkiksi ajattelemalla mukavia asioita.

Kuvassa uusi hihna odottaa vaihtamista.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Iloruotsia ja kevätsiivousta

Jos maalaistytölle olisi 50 vuotta sitten joku sanonut, että eräät hänen elämässään ikinä kohdalle osuvista juhlista iloisimmat on 80-vuotispäiväjuhla - på svenska, maalaistyttö ei olisi uskonut.

Näin kuitenkin kävi. Päivänsankari oli Ankkalammikon ykkösvitjaa. Komea ura, sivistyssuku, juhlapaikkana perinteikäs klubiravintola.  Kunnianarvoisa vieraslista selvisi, kun etsimme pöytämme numeroa. Siis kertakaikkiaan fiiniä väkeä.

Onneksi oli hankittu DKNY-pikkumusta, olin omasta mielestäni ihan tyylikäs.  Nuukana ihmisenä olin sovittanut tukanleikkuun samalle päivälle.   Niinpä oli tukka hyvin ja kaikki hyvin.

Pöytiin oli monistettu snapsi-, viini- ja punssilaulut.  Ja kylläpä laulu raikui! Varsinkin kun 170 vieraan keski-ikä oli lähes 80 vuotta.  Snapsilasit täyttyivät helan gårin ja muiden juomalaulujen tahdissa.  Minulla kun on huono viinapää, riitti yksi lasi. Mutta monen muun lasi täytettiin monta kertaa.  Eivätkä nuo suomenruotsalaiset tule edes juovuksiin - kuulemma vuosikymmenten harjoituksen tulosta.

Koulussa aina tykkäsin kielistä, ruotsillahan silloin aloitettiin.  Tre små troll, de lekte med en boll...
Ja oli ihan mukavaa juhlia, kun ymmärsi iloiset maljapuheet ja tarvittaessa ihan pakottomasti vähän ruotsia puhuakin.

Onkin syytä olla tarkkana, ettei pakkosuomalaisuudessa keikahdeta ahdasmielisyyden puolelle.  Suomenruotsalaisilta voi oppia myös kivoja juttuja - muissakin lajeissa kuin juhlimisessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa kevätsiivouksesta.  Olen hankkinut KonMari-kirjoista kakkososankin. Sukkalaatikot on siivottu. Myös vaatekomero on sisältä järjestyksessä. Oikeaoppisesti kaappiin jäi vain vaatteet, joita käytän. Nyt lattiat ja sängynpäälliset pursuavat nyssyköitä ja sekalaisia tavaroita.  Oikeaoppisesti en pannut niitä vaatekaappiin.  Mutta en ole keksinyt niille mitään muutakaan paikkaa.
Luurankoja ei kaapeista sentään löytynyt.


Kevät sentään on tuloillaan.