torstai 28. maaliskuuta 2013

Tietotekniikkaa ja pääsiäistä

Nyt olen siis vaiheessa. Läppäri on, Windows 8 on aika cool, ihan oikeasti tästä tykkään.  Vasta olen alkeisopinnoissa.  Kohta olen valmis luopumaan vanhasta pöytäkoneesta ja siirryn tähän tykkänään. Ulkoasu on jo muutettu tähän blogiinkin. Onnistuin sattumalta löytämään tänne Helsinkiinkin lähinörtin, joka on ihan välttämätön hyötyhenkilö meidän ikäpolvellemme. Vähän tämä kone tekee kaikkia ihmeellisiä temppuja, joita en ollenkaan ymmärrä. 
Aluksi luulin hiiren olevan hyppelihiiri, mutta ihan itse hoksasin googlettaa, millainen hiirirotu oli kyseessä.  Kari oli tunnollisesti ostanut hienon ja uusinta mallia olevan hiiren.  Se olikin kosketusnäytön hiiri, joten hyppelyt olivat kai siihen tarkoitukseen tehtyjä.  Nyt minulla on kesy hiiri.
Seuraavaksi on ohjelmassa älypuhelin, ehkä jo ensi viikolla. Kun olen sillä oppinut soittamaan ja vastaamaan puheluihin,  opettelen sen kuvien ottamisen ja blogiin lisäämisen. Mutta yksi asia keerrallaan.
Toivottelen lukijoille oikein hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa. Onkin aika ottaa Kittilän Pokassa kasvaneen luomulampaan paisti sulamaan. Pääsiäinen on Joulua parempi juhla.  Siihen liittyy hienoja muistoja Vimpelistä ja pääsiäiskokoista, joita serkkujen kanssa rakennettiin. Ja kyllä pääsiäiskokko aina juhannuskokon voittaa.
 


maanantai 25. maaliskuuta 2013

90-vuotias fani

Kirjoitan ylpeänä Inkeri-äidistäni, joka kävi Tampereella viime lauantain Il Divo-konsertissa. Hän on jo pitkään ihaillut Il Divoa, koska "ne on vielä niin mahottoman komeita poikia". Eli mielenvireyden ylläpitöön tarvitaan innostusta,ja silmäkulman pilke ei ole pahitteeksi. Oleel lista onkin, että löytää uusia fanitettavaa vielä aikuisiällä. Pitääkin oikein miettiä, milloin viimeksi on todella innostunut jonkun taiteilijan aikaansaannoksista. Ja jos ei mikään ole sytyttänyt, avata mielen luukkuja ja silmälappuja katselemaan tarkemmin.

Kun äiti kuuli bändin tulosta Tampere-taloon, hän esitti joululahjatoiveekseen konserttilipun. Toive oli kohtuulinen ja onneksi pikkuveli sai lipun viime tingassa. Mutta sitten viikkoa ennen konserttia äiti ryhtyi epäilemään, "ei ole mitään vaatteita".  Minäpä sitten lohduttelemaan, että Il Divo ei tiedä, mitä Sinulla oli 90-vuotispäivilläsi, joten voit olla samassa mekossa.

Otan siis tavoitteeksi, että jos vuonna 2041 on olemassa joku bändi, jossa komeat pojat osaavat laulaa hyvin ja mukavaa musiikkia, niin ilman muuta sitten etupenkkiin, maksoi mitä maksoi.

Lukija ehkä huomaakin, että nyt on vihdoinkin uusi blogialusta.  Tämä menee vielä vähän harjoittelun puolelle. Tuntuu ihan erikoiselta kirjoittaa. Myös uusi Windows 8 hiirulaiseni tuntuu olevan sangen omapäinen ja hyppelee miten sattuu.  Pienenä oli satukirja Hyppeli-Hiiri Hyökkipyökkimetsässä ja se on tainnut tulla nyt tuohon hiirimatolle asustamaan.



perjantai 22. maaliskuuta 2013

Lapissa keväthanget ja paperitöitä


19.3.2013

Pitkin kevättä olen Helsingissä katsellut säätiedotusta ja haikaillut hyviä hiihtokelejä Lapissa. Nyt sitten ajoimme Suomen halki hyvässä auringonpaisteessa. En silti ole saanut otettua suksia esille, on mukamas liikaa kaikenlaista tekemistä. Niin tietysti onkin. Kittilän Ihmisten vuosikokous on huomenna. Kari on tehnyt hommia yömyöhään, on monenlaista yksityiskohtaa huolehdittavana. Kun hienosta ideasta kovalla työllä ja innolla kasvaakin yli 600 Ihmisen yhdistys, onkin kyseessä jo mittava organisointiprojekti. Viime vuonna virkistystapahtumissa oli 2500 käyntikertaa. Pisimmät käynnit olivat yli kahden vuorokauden mittaisia. Ja kaikki tapahtui talkoovoimin. Hyviä talkoolaisia meillä onkin.
Kyseessä on siis kasvuyhdistys, menestystarina. Tässäpä mallia hyvinvointivaltion rintamaillekin. Nyt on meneillään toiminnan vakiinnuttamisen aika. Yhdistyksen on tietysti pidettävä jäsenrekisteriä, hoidettava hallinto, kirjanpito ja vuosikokoukset. Jäsenet on pidettävä ajan tasalla. Koska jäsenistä valtaosa on iäkkäitä ihmisiä syrjäkyliltä, heillä ei ole sähköposteja, vaan vanhanaikaisia etanapostikirjeitä lähetellään satamäärin. Kaikki tämä on vaatimatonta ja näkymätöntä taustapuuhaa, joskus jopa uuvuttavaa. Onneksi meille ilmoittautui vapaaehtoinen jäsenrekisterin hoitaja, on näet aika siirtyä tietokoneaikaan ja hoitaa asia oikealla jäsenrekisteriohjelmalla. Minä olen lupautunut hoitamaan tämän vuoden kirjanpidon, kirjanpitäjäajoistani on toki kulunut parikymmentä vuotta, eiköhän homma silti hoidu. Koska emme maksa palkkoja, ei ole monimutkaista palkkakirjanpitoa, joka ministereillekin on koitunut kompastuskiveksi. Siinähän ei sitten tarvita muuta kuin aikaa, keskittymistä ja sitkeyttä. Ja halua tehdä hyvää. Hyväntekeväisyyden taustalla on paljon näkymättömiä tekijöitä. Liian moni yhdistys kaatuu, riitaantuu ja lopahtaa näkymättömien puurtajien puutteeseen. Nyt siis kaunis kiitos kaikille yhdistysten hiljaisille taustatekijöille, jotka yleensä huomataan vasta sitten, jos hommat jää tekemättä.