lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannukseen mahtuu Brexit, Zlatan ja Vimpelin Veto

Ennusteen mukaan piti viettää Juhannusta Kittilässä. Golfia pelaillen, kulleroita ihaillen. Linkki sairastelukertomuksiin kertoo tarkemmin syistä. On siis mennyt kevät ja kesä sairastellessa. Haikealta tuntuu.  Sitten vielä haikeampi Brexit, jonka kommentoinnin jätän Potkulautamiehelle. Se on kansainväliselle perheellemme kova isku. Ovathan molemmat tyttäremme opiskelleet Britanniassa, vanhempi väitteli Edinburghissa ja nuorimmainen suoritti tutkintonsa maineikkaassa Oxfordissa ja maisterin paperinsa LSE:ssä "with distinction".

Toivottavasti sentään ehdin jollain konstin Kittilän Ihmisten K65-tanssiaisiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Helsingin Sanomien  Juhannusnumerossa Jörn Donner pohdiskelee, mitä hyötyä 83-vuotiaasta on.  Kannattaako heitä pitää hengissä.  Kalliiksi tulee. Donner kertoo, miten kalliita hoitoja hän on Meilahdessa saanut.  Tietysti hän pitää itseään oikein hyödyllisenä.  Kukapa ei?

Eilen sain puhelun minulle oikein hyödylliseltä 83-vuotiaalta lääkäriltä.  Hän oli nähnyt vaivaa puhelinnumeron etsimiseen ja soitti varta vasten kiittääkseen Markus Färkkilän kanssa kirjoittamastani kirjasta Sairaan hyvä lääkäri. Onhan se hyvä kirja. Näkyy jo olevan alennuksessa Duodecimin verkkokaupassa kympillä.

Pitkässä puhelussaan lääkäri ihmetteli, miten olinkin osannut  niin viisaasti kirjoittaa tärkeistä asioista, joita nuoremmat lääkärit eivät  aina ymmärrä. Eiliseen mielialaani hän oli minulle hyödyllinen 83-vuotias. Tarkemmin ajatellen en nyt välttämättä niin viisas ole ollut, pikemminkin tarkkaavainen. Olen vain pannut merkille, kuinka hyvät lääkärit toimivat ja toisaalta etsinyt syitä, miksi potilaalle tulee joskus paha mieli.

Toisenkin sulan sain hattuuni: pyydettiin puhujaksi ensi vuoden Lääkäripäiville. Ei kai ne sinne nyt ihan ketä tahansa kutsu, vai kuinka?



Vimpelin Saarikentän laidalla lapsuuteni kesät viettäneestä tuntuu nyt hiukan pyhäinhäväistykseltä seurata jalkapallon EM-kisoja.  Toissa viikolla ajattelin, että pitää nyt kerran elämässään katsoa yksi ottelu. Valitsin Ruotsin Zlatanin takia.  Päätin seurata koko matsin Zlatania. Ja niinpä yllätyksekseni huomasin, että jalkapallo ei olekaan tyhjänpäiväistä hölköttelyä nurmella.  Siinä tarvitaan myös taitoa, älyä ja strategiaa. Zlatanista oli hyötyä minulle. Nyt yöpöydällä on kirja: Minä, Zlatan. Aion sen lukaista.  No, kyllä Vimpelin Veto edelleen on Zlatania rakkaampi.Vimpelin Vedosta on minulle myös hyötyä - on hienoa olla Vimpelistä kotoisin.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kansainvälistä Pariisissa

Noutaessamme Ellaa päivähoidosta jouduimme lakkomielenosoituksen jalkoihin. Sadat punaliput liehuivat ja tuhannet marssijat lauloivat kansainvälistä soinnikkaasti.  Kuulosti komealta. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa video.  Sen verran aneemiselta ainakin telkkarissa nämä suomalaisten vappumarssit näyttävät.  Ella istui tyynesti rattaissaan ja katseli tarkkaavaisena meininkiä kun minua jo vähän pelotti.  Lähinnä siksi, että jotkut marssijoista olisivat äitini alkomittarin mukaan "hyvältävaraa" juovuksissa.  Heittelivät myös savuavia paukkupommeja, jotka säikyttivät. Tarkoituksena kai on myös ärsyttää mellakkapoliiseja, että saisi dramaattisempaa tv-kuvaa.

Aamulla luimme Hesarin netissä ja illalla katsoimme uutiset.  Kylläpä Suomessa Pariisi oli uutisissa esillä.  Pariisilaiset itse eivät olleet moksiskaan.  Siellä aina joku lakkoilee, että sitä ei niin noteerata. Sateista kyllä oli ja olimme lähteneet kesävaatteissa matkaan. Seine ei vielä viime viikolla tulvinut.

Olen autuaan sivistymätön työväenliikkeen lauluhistoriasta, miksiköhän marssilaulu juurikin on Kansainvälinen?  Elämänmenosta onkin tullut niin kansainvälistä. Vanhempi tyttäreni saapui tänään Kiinaan luennoimaan konferenssissa. Nuoremmalta tyttäreltä sain Bhutanin ja Persepoliin (Iran) kautta terveiset vanhalta hyvältä asiakkaaltamme Oulusta, joka oli tunnistanut minut tyttereni haastattelusta Gloriassa. Niin haikeaa onkin muistella, miten kivaa oli tehdä Nokian kanssa töitä 1980-luvulla, kun oli hyvä tekemisen meininki kaikilla. Niin se sitten kaikki on sulanut kansainvälistymiseen - globalisaatioon.  Mahtoivatko kansainvälisen riimittelijät osata tätä kuvitella? 

Kuvassa Ella (äitinsä luvalla).  Kun Ella on syönyt pääruokansa, hän asettaa päättäväisesti lautasensa sivuun ja sanoo: Fromage.  Ja avaa tyytyväisenä Camembert-palansa kääreen. Mutta eikö olekin kauniit kuparinväriset kiharat?  Näin kansainväliset lapset oppivat maassa maan tavalle. Toisessa kuvvassa marssia.

Kirjoitin myös Sairaan hyvä potilas-blogiini  ajankohtaiset sairastelukuulumiset.