tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ikäsyrjintää eläkeiässä

Olipa hyvät seniorifestarit. Jatkoilla laulettiin ja tanssittiin aamuun asti.  Paitsi eihän se yö täällä kauaa kestä. Hotelli Panorama Levi  on aika hulppea paikka ikäihmisille.  Nyt ovat jo tottuneet, ettei tarvitse ottaa omia lakanoita mukaan.

Krigsholmin Mauno täytti äskettäin 90 ja uhkaa ensi vuonna jäädä eläkkeelle.  Jaksoi silti kolmeen tanssia. Maunulan Taito oli turvautunut sähköpyörätuoliin ja tanssahteli sillä oikein taitavasti, niin taitavasti, että tuolista loppui virta - vaan ei Taitosta.

Nikkisen Taimi kirjoitti Facebookissa, että festareilla oli monta vuoden 1956 rippikoulusta. On siis mukava tavata tuttuja.  Yli sata kilometriä pitkässä pitäjässä ei muuten niin vaan sattumalta rippikoulukaveriin törmääkään.

K65-festareilla keski-ikä lähenteli kahdeksaakymmentä. Onkin aika lohdullista olla kuudenkymmenen kun huomaa, miten hauskaa vanhanakin voi olla. Paitsi että vanhana bilettäminen onnistuu vähemmällä alkoholilla. Vähän olimme havaitsevinamme ikäsyrjintää - alle 75-vuotiaita ei juuri näkynyt. Eihän ketään voi pakolla juhlimaan määrätä.  Mielenkiintoinen ilmiö, liekö turhamaisuuden alalaji.  65-vuotias on liian nuori vanhusten seuraan...

Kun eläkkeelle siirtymisikää nyt niin perusteellisesti pohditaan, kannattaa huomata, että eläkettä kyllä halutaan  viimeistään 63-vuotiaana, mutta ketään ei saisi kutsua eläkeläiseksi. Raha kelpaisi, vaan ei titteli.

Kittilän Ihmiset ry on uskomattoman hieno yhdistys. Potkulautamiehen  perustama yhdistys on toiminut jo viisi vuotta. Siihen on toki tarvittu Kittilän yrittäjien ja ihmisten hyvää yhteistyötä ja talkoohenkeä. Ja paikalliset musikantit takaavat tahdit.




torstai 24. heinäkuuta 2014

Suomalainen oppii tervehtimään alle kahdessa vuodessa

Paluumuutettuamme Helsinkiin Kittilästä pari vuotta sitten puolisoni päätti ryhtyä sanomaan päivää naapureille. Kittilässä oli niin mukavaa, kun kaupan kassatkin juttelivat. Mieheni sanoo päivää myös bussissa vierustoverille.

Sitkeästi sanottuamme päivää kaikille naapurustossa noin vuoden, muutkin naapurit alkoivat tervehtiä hississä.  Nyt hiekkalaatikolta lapsetkin huikkaavat iloisesti: "Päivää" tai ainakin heilauttavat kättään.

Kerran roskalaatikolla sanoimme päivää ja ryhdyimme oikein jutustelemaan erään miehen kanssa.  Hänkin kertoi asuneensa liki kymmenssä maassa ja oudostelimme suomalaista tervehtimättömyyttä.  Siinä jutustellessa selvisi, että hän on rakkaimman kansakoulukaverini puoliso.  He asuvat nyt naapuritalossa. Roskalaatikolta voi löytyä vaikka rakkaita ystäviä. Hankimme liput samaan RSO:n perjantaisarjaan, tapaamme ainakin konserteissa ja joskus muutenkin. 

Tervehtiminen tekee kerrostaloasumisesta kodikkaampaa. Ei suinkaan tarvitse ryhtyä jutustelemaan kaikkien kanssa jos ei huvita, mutta tervehtiminen on helpompaa kuin hissin kattoon tuijottelu. Se vasta ahdistavaa onkin.

Nyt kun puhutaan vanhusten yksinäisyydestä, kaupungin ruokatsupparit eivät ehdi juttelemaan. Naapurit voisivat jutella toisilleen. Yksinäisyys on tervehtimättömyyden seurausta.  Jos ei tunne ketään, miksi odotetaan, että kaupungin pitää virkamiestyönä jutella.  Juttelu on hyvä aloittaa silloin, kun vielä kykenee itse hankkimaan juttuseuraa.  Se onnistuu esimerkiksi sanomalla päivää naapurille hississä.


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Seniorifestarit Kittilässä on vanhustenkulttuuria

Lastenkulttuurista kyllä puhutaan.  Vanhustenkulttuuri on jotain sellaista, että mennään laulamaan vanhusten palvelutaloon hämä-hämähäkkiä tai muuta pirtsakkaa.  Kulttuurin on nykyisin oltava kaupungin verovaroilla järjestämää, koulutettujen ammattitaiteilijoiden tekemää.

Inkeri-äiti (kohta 92 v.) kertoo, miten Vimpelin nuorisotalolla oli iltamat, ensin piti olla puolitoistatuntia ohjelmaa ja sitten sai tanssia päälle. Nuorisoseuran (tai maamiesseuran tai työväenyhdistyksen, riippuen poliittisista voimasuhteista) toimintaa olivat myös näytelmät.  Takavuosina ei puhuttu erityisemmin kulttuurista.  Kulttuuria ei tuotu ihmisille, vaan ihmiset tekivät sitä itse, vaikka eivät välttämättä käyttäneet kulttuuri-sanaa.

Hesarikin julkaisi mielipidekirjoitukseni Seniorifestareita.  Se oli vastine kirjoitukseen, joissa vaadittiin vanhuksille seniorifestareita.  Meillä täällä Kittilässä seniorifestarit ovat oikeastaan illallistanssiaiset, ja ohjelmasta vastaavat ikäihmiset itset. Minähän olen alaikäinen K65-festareille, mutta pääsen silti mukaan, koska olen festareita järjestelemässä.

Hyvinvointivaltio ei tarkoita sitä, että valtio tai kunta tekee hyvinvoinnin.  Hyvinvointi lähtee ihmisistä.  Jotenkin on mennyt sekaisin se, että kuvitellaan rahan tarkoittavan hyvinvointia.  Rahalla voi ostaa tavaroita, mutta oikea hyvinvointi ei ole ostettavissa.  Se on yhdessä tekemisen ja olemisen iloa.

Lastenkulttuuri toki voi olla sellaista, että joku käy esiintymässä lastentarhoissa.  Vanhusten kulttuurin pitää olla sellaista, että ikäihmiset tekevät kulttuurinsa itse.

Netti on ihmeellinen keksintö.  Äitiyspakkaus on sovittu noudettavaksi matkalla etelään.  Tietysti 1000 kilometrin matkalle mahtuu monta paikkakuntaa. Nyt sattui niin kätevästi on ihan matkan varrella, ettei tule mutkaa montaakaan kilometriä.  Asioillahan on tapana järjestyä.



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tryffelihunajareseptit ja hillat kypsymässä

On supersomekokki Henri Alenin ja lempiravintolani Murun syytä, että innostuin kehittelemään salaatinkastikkeita. Assisissa shoppaillessa usutin matkaseuruettani ostamaan tryffeliöljyä ja tryffelihunajaa. Lupasin laittaa reseptit blogiin.

Ensin tietty pitää valmistella salaatinlehdet kunnolla.  Henri Alen opettaa sen hyvin videollaan.  Sitten hän vain toteaa, että salaatti tarvitsee vain hyvän kastikkeen, mutta sitäpä hän ei opeta. Paitsi että minä olen Alenia nuukempi ja käytän salaatista muutakin kuin parhaat keskilehdet.  Toivottavasti Alen seuraavaksi opettaa vinaigretten.

Murussa ja sen pikkusiskoravintola Pastiksessa otan aina alkuruuaksi vihreän salaatin, ei pelkästään nuukuuttani (maksaa noin 5 €), vaan siksi, että jälkiruuat ovat niiiiin hyviä. Muuten ei jäisi tilaa. Salaatissa on aina hyvä ja joskus erittäin hyvä vinaigrette, joista maiskuttelen ideoita.  Kotona sitten yritän saada samanlaista aikaiseksi.

Insalata verde á la Satu #somekokki
Vihreitä salaatinlehtiä, mielellään montaa eri lajiketta (nykyisin saa myös ihan hyviä kotimaisia valmiita salaattisekoituksia, esim. Mimi's mix tai Lempisalaatti). Myös juustohöylällä viipaloitu kurkku sopii mukaan vaan ei tomaatit ja paprikat.

2 rkl erittäin hyvää oliiviöljyä
2 tl tryffeliöljyä
2-3 tl balsamico-biancoa tai jotain muuta mieluisaa laatuetikkaa. Sherry vinegar myös käy
1/2 tl suolaa
1 tl tryffelihunajaa
maun mukaan pippureita, viher- ja sitruunapippuri käy hyvin.  Tryffelin makua ei kannata pippuroida hukkaan. 


Nämä pyöreäpohjaiseen pikkukupposeen ja sekoitellaan ponnekaasti ja maistellaan. Voi lisätä lusikallisen sitä tai tätä, kunnes löytyy mieluisa kokonaisuus.  Koska tryffeli on hyvää, voisi luulla, että sitä kannattaa laittaa oikein paljon. Ei, salaattikastikkeessa se on mukana vienosti mutta havaittavasti.

Öljyissä ja etikoissa on viisainta käydä Hakaniemen hallissa Roiniset Oy:llä.  Varmasti saa halvemmalla muualta, mutta näitä tarvikkeita käytetään vain lusikallisia.  Muuhun kokkaamiseen voi sitten käyttää huonompia aineita. Tryffelihunajaa saa Stockmannilta (noin 5 € purkki). Voi tietysti tehdä tryffeliöljystä ja juoksevasta hunajasta mutta ei tule yhtä hyvä.

Tämä vinaigrette sopii loistavasti myös prosciutto-hunajameloonisalaattiin.

Kaupan päälle Roomasta kaappaamani helppo ja hyvä kukkakaaliruoka. Voi tarjonta lämpimänä, mutta jääkaappikylmänä on parempaa.

Keitä kukkakaali peukalonpään kokoisiksi paloiksi pilkottuna reilusti suolatussa vedessä tavallista pehmeämmäksi vaan ei muusiksi.
Valuta, lisää pari ruokalusikallista kaprista ja lusikallinen kaprislientä, reilusti hakattua persiljaa ja lorauta reilusti hyvää oliiviöljyä päälle. 

Aamun golfkierroksella tarkistin 18. tiin ympärillä hillatilanteen, nätisti ovat kypsymässä.  Viikon verran on aikataulu myöhässä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Äitiyspakkaus on Suomi-brändin ytimessä

Äitiyspakkaus on kuin Suomi-brändi tai Juha Sipilä: käytännöllinen, toimiva ja vähän tylsä. Maailmalla luetuimpia Suomea  koskevia artikkeleita on  BBC:n juttu pahvilaatikoissa nukkuvissa suomalaisvauvoista. Kelan äitiyspakkaus on  niin suomalaisuuden ytimessä.  BBC:n juttuun haastateltu suomalaisisä kertoo, että heidän asuessaan Englannissa appivanhemmat ostivat äitiyspakkauksen ja toimittivat sen Lontooseen.

Inkeri-äiti (kohta 92 v.) sanoi, että lapsenlapsenlapselle Ranskaan pitää hommata äitiyspakkaus.  Inkeri-äiti on ihan oikeassa.  Ajattelin, että sen voi ostaa.  Ei onnistu. Venäjä uhoaa suojelevansa kansalaisiaan, vaikka he asuisivat ulkomailla.  Suomen ulkomailla asuvat ja synnyttävät kansalaiset eivät saa edes äitiyspakkauksia, jotka olisivat tarpeellisia uusille suomalaisille.

Aiemmin niitä sai ostaa, kunnes EU:n myötä tuli kilpailuttamislaki.  Ja sen vuoksi pakkauksia ei voi myydä, kun ovat osa hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa.  Ei kai ole tarpeen muuttaa kilpailulakia, eiköhän se menisi ihan asetuksella tai vain toimintaohjeella, että äitiyspakkauksia voi myydä Suomen sosiaaliturvan ulkopuolelle oleville Suomen kansalaisille.  Todisteeksi valokopio voimassaolevasta Suomen passista ja raskaustodistus.

Kansainvälistyneitä suomalaisia on maailman joka kolkassa.  Miten hyvää Suomi-brändille tekisikään, kun äitiyspakkauksia esiteltäisiin suvulle ja tuttaville.  Tällainen järkevä, toimiva ja käytännönläheinen hyvinvointivaltio Suomi on.

Nyt käyntiin kampanja:  Ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten pitää saada ostaa äitiyspakkauksia kohtuuhintaan. Samalla siirtyy hyvää suomalaistraditiota eteenpäin.  Vain Suomi voi olla noin pilkuntarkka kilpailulakinipotuksellaan.

Olen EU-myönteinen ihminen, mutta äitiyspakkaus on taas yksi esimerkki huonosta EU-byrokratiasta.  Suomalaisäitien vauvojen pitää saada nukkua pahvilaatikoissa kaikkialla maailmassa.  Järkeä toki saisi käyttää Kelakin.  Alexander Stubb oli näkyvästi mukana Suomi-brändin kohotuskampanjassa. Tässä hänellä olisi hyvä sauma ilmaiseen Suomi-brändäykseen.

Microsoftin irtisanomisuutisten jälkeen Juha Sipilä löysi  irtisanotuille insinööreille töitä. Pitää tehdä maailman parhaan terveydenhuollon tietojärjestelmät, joita voisi viedä maailmalle. Jan Vapaavuori kiirehty tyrmäämään Sipilän ideat blogissaan. Äitiyspakkaus on hyvä mainos.  Ollanko jo alkua pitemmällä, pohdin toisessa blogissani.






lauantai 5. heinäkuuta 2014

Onnellisuuskoulu, jatkokurssi itsetunnosta ja ilosta

Sateinen kesäsää on tarjonnut oivallisen tilaisuuden järjestellä vanhoja valokuvia ja papereita. Muistelu on mukavaa, varsinkin kun muistaa muistella hyviä asioita.  Valokuvien järjestelyssä voi elää hyviä muistoja uudestaan.  Surulliset, tärähtäneet, päättömät ja epätarkat kuvat joutavat roskiin. Entisinä aikoina kun valokuvat olivat kalliita, kaikki kehitetyt ja maksetut tallentuivat albumeihin.

Seuraavana sadepäivänä voikin nauttia sateen ropinasta ja sukeltaa hyviin muistoihin, vaikkapa valokuvasulkeisiin.  Ilo pintaan!  Sitten kun on aika lähteä saattohoitolaan tai dementiayksikköön, pitää olla valmiina iloinen mappi rakkaimmistaan ja elämän iloisista hetkistä. Heitin pois myös muutaman kuvan, jotka muistuttivat ikävistä ihmisistä. Oli monta kuvaa hääpareista. Moni oli jo ehtinyt eroamaan ennen kuin kuva ehti albumiin.

Etsin papereista ahkerasti lasten neuvolakortteja 30 vuoden takaa.  Hulttioäitinä olen ne kyllä pannut talteen niin hyvin, ettei niitä mistään löydy.  Rokotustiedot ovat tarpeellisia myös aikuisena. Löytyi myös lasten koulutodistuksia 20 vuoden takaa. Englannissa koulutodistukset ovat vähän erilaisia, ei numeerisia, vaan jokainen opettaja kirjoottaa muutaman lauseen arvion.

Puhutaan suomalaisten huonosta itsetunnosta.  Ehkä kiitettävä numero antaa itsetuntoa.  Mutta entäpä tämä opettajan arvio varhaisteini-ikäiselle nuorelle naiselle? Mukavaa luettavaa toki vanhemmillekin. Suomessahan ei lapselle saa näin sanoa.  Sehän ylpistyisi.

"A scholar and and a lady.  (She) continues to impress me with her maturity and general affability! She is also unrequirocably, a highly intelligent girl who has for the most part made mincemeat of the G.C.S.E mock exam (preliminäärikokeet) questions. This is an outstanding performance.

Vasta sitten opettaja jatkaa: She needs to devote just a little more time to evaluation" etc.

Kokeiden korjaaminen englanniksi on "marking papers".  Ja siellä tosiaan koulun kokeisiin merkataan oikein olevat kohdat.  Onhan Pisa-pistesaavutukset varmaan hyviä ja ehkä ne nostavat Suomen kansan kollektiivista itsetuntoa, mutta...  Otetaanko Suomessa koulusta vanhempiin yhteyttä kun on jotain hyvää kerrottavaa.  Ei, meillehän riittää pisteet tai numerot.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Valtion taiteilijaeläkettä hakemaan


Muurahaispesää katsellessani muistin, että valtion taiteilijaeläkkeitä on taas jaettu. Järjestelmä perustettiin poliittisesti hyvään aikaan vuonna 1974, jolloin voitiin huolehtia tovereiden toimeentulosta. Silloin ehkä eläkelainsäädäntö oli sen verran uusi, että kaikki taiteilijat eivät osanneet säästää pahan päivän varalle. Nyt järjestelmä on aikansa elänyt.

Täyden taiteilijaeläkkeen voi saada, jos vakituiset tulot ja oma työeläke on alle 2600 euroa kuukaudessa. Täysi eläke on 1300 euroa siihen päälle. Tämä on niin väärin.  Miksi joku työ on arvokkaampaa kuin jonkun toisen työ?  Eikös tämä nyt sopisi työn ja oikeudenmukaisuuden puolueelle demareille.  Tunnen monta pienyrittäjää, joiden eläke ei ole lähelläkään 2600 euroa, silti he ovat ikänsä maksaneet YEL-maksujaan. Taitelijoilla on saattanut olla verottomia työskentelyapurahoja, josta he eivät vaan itse vaivautuneet maksamaan eläkemaksujaan. Ja tulkinta säännölliset tulot tarkoittaa kuukausipalkkaa, siihen ei kuulu palkinnot, lainauskorvaukset, satunnaiskeikat, Teosto-korvaukset, kustannussopimukset...

Kyllä ahdingossa olevat taiteilijat voisivat aivan samalla tavoin mennä sossuun hakemaan toimeentulotukea kuin muutkin työtä tehneet.  Etenkin kun taiteilijat pääsevät muita yrittäjiä halvemmalla eläkemaksuissaan, jos vain viitsisivät hoitaa maksunsa.  Eläkkeistä säästyvät rahat voi sitten käyttää niin, että verottomista apurahoista maksetaan eläkevakuutusmaksut.

Taitelijaeläkejärjestelmä pitää lopettaa sen vuoksi, että se on epäoikeudenmukainen.  Me muurahaiset maksetaan heinäsirkkaveroa.  Systeemi on jäänne taistolaisajoilta ja loukkaus freelancereita ja muita itsensä työllistäviä pienyrittäjiä kohtaan.

Omasta eläketurvastaan huolehtimatta jättämistä ei pitäisi palkita.