Lonkka korjattu - jouluvalmistelut vauhdissa

Karin lonkka on korjattu. Iso lonkankorjausoperaatio on nyt takana.  Sikäli kun ymmärrämme, kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista. Nyt lonkkaproteesissa on oikean kokoinen kuppi, joka on oikeassa paikassa ja oikeassa asennossa.

Ihailtavaa ammattitaitoa. Peijas ei ole uusi sairaala, neljä henkeä mahdutetaan potilashuoneeseen, joka vastaa kooltaan Meilahden tornisairaalan yhden hengen huonetta. Ammattitaidon lisäksi ihastelen ennennäkemättömän ystävällistä ja mukavaa henkilökuntaa - laitosapulaisista kirurgeihin. Sairaalassa on hyvä tunnelma, käytävillä vastaan tuleva henkilöstö tervehtii ja ottaa katsekontaktin. Kanslia ammottaa tyhjyyttään: hoitajat ovat potilashuoneissa ja käyvät vähän väliä kyselemässä  vointia.

Olen valmistautunut omaishoitoon hoitamalla jouluostokset yhden pysähdyksen taktiikalla.  Menin Stockmannille lauantaina heti yhdeksän tietämillä, kun myyjiä oli hyvin saatavilla. Shoppasin systemaattisen listan kanssa.  Aloitin tärkeimmästä: Eino sai helistimen, josta mummi on ylpeä.  Saa nähdä, mitä Eino tuumaa. Kun 14 lahjaa oli ostettu, suunnistin 7. kerroksen pakkaamoon noin kello 11. Siellä oli 4 lahjan pakkaajaa odottamassa. Huokaisin ja istahdin lepäämään. Ei aikaakaan, ja  lähdin kotimatkalle mukanani säkillinen hienosti paketoituja lahjoja. Eleonorin perhospuseroa lukuun ottamatta vain tylsää ja tarpeellista, toivottavasti silti mieluisaa.

Kuvassa Kari pari päivää leikkauksen jälkeen. Ehkä jo huomenna kotiin, vielä pitää fysioterapeutin kanssa harjoitella portaissa kävelyä kyynärsauvojen kanssa.  Hyvää Joulun odotusta. 

Pinnallista joulua

En ole jouluihminen. Olen mahdottoman huono keksimään lahjoja. Ei ole mielikuvitusta.  En ole vielä oikein kunnolla oppinut verkkokauppoja käyttämään. Zalandossa kyllä hieman shoppailin kun oli tiedossa tarkat toiveet, väri ja koko.  Epätoivoisesti uuvutin itseni Stockmannilla etsimässä Potkulautamiehelle joululahjaa, ei onnistanut. Olisin halunnut ostaa jonkin hyvälaatuisen vaatteen, joka ei ole musta, tummansininen eikä tummanharmaa.  Ei onnistanut.

Joulusinapin aion tehdä. Kyllä vähän innostuin Marttojen marinoiduista punasipuleista. Radio Suomesta on tullut jouluohjeita. Valkosipulismetanasillit sieltä keksin ja toimelias vävy sen toteutti. Myös Lasimestarin silli kotitekoista. Sentään liemen keitin. Tuli muuten niin hyviä, että hiukan meni innostus graavisiikaan ja graaviloheen.  Niitä kun tulee syötyä pitkin vuotta lähes viikoittain. Sisäisestä kellosta menee rytmi. Juhlaruokia ei pidä syödä turhaan arkena.

Chateneuf-du-Pape on kaapissa odottamassa joulua tai arvovieraita. Kuten huomaatte, ruoka juoma meno muu on mielessä ja laps´ hankeen hukkuu, unhoittuu. Yritän säätää sisäisen kelloni juhlaan.

Fanitan Kari Hotakaista.  On siinä sanankäyttäjä. Tiesittekö, että hän on julkaissut lukuisia runokirjoja. En minäkään. Arto Nybergin haastattelussa hän kertoi, että hänestä on tullut pinnallisempi suuren auto-onnettomuuden jälkeen, josta hän hädin tuskin jäi henkiin. Toipumiseen tarvittiin kuukausia sairaalassa. Runoissa kai sanotaan isoja tunteita vähillä sanoilla. Pinnallisuus jäi puhuttelemaan.

Heti vuodenvaihteen jälkeen minua odottaa vuodepaikka Meilahdessa.  Pyrkivät selvittämään, mikä aiheuttaa kuukausia jatkuneen kuumeen. Siteeraan tähän Kari Hotakaista, joka kirjassaan Luonnon laki sanoo parilla lauseella sen, mihin minä olen tarvinnut monta sataa sivua.

"Potilas muuttuu ihmiseksi vasta kun se laittaa omat vaatteet päälle. Sairaalaan vaatteissa ei ole ihmistä, se on sinne sisälle kuviteltava. Siihen tarvitsee mielikuvitusta eli sitä myötäelämistä."

Juhlamielellä

Loppiaisesta alkaneen poikkeuksellisen hankalan sairastelukierteen jälkeen on taas valoa tunnelin päässä. Parantuminen alkoi syntymäpäivänä.  Onhan siis jollain tavoin lopullinen vanhuusetappi, kun tullaan virallisen 65 vuoden vanhuuseläkeikään.  Spontaanisti Potkulautamies soittei muutaman ystäväpariskunnan koolle ja menimme Il Sognoon syömään ja tietysti vähän juomaankin. Ja meillä oli niin mukavaa, että kaikki krempat ja vanhuus unohtui. Päätimmekin, että pitää juhlia enemmän.

Olen ymmärtänyt, että on olemassa naisia, joiden mielestä shoppailu on kivaa.  Minä kuuraan mieluummin vaikka vessanpyttyjä tai teen veroilmoitusta kuin lähden etsimään vaatetta kaupoista, varsinkaan sellaista vaatetta, jota pitäisi sovittaa päälle. Olimme saaneet kutsun hienoihin juhliin, suuresti arvostamamme rakastattavan henkilön merkkipäiville. Ihan oikeasti ei ollut mitään päällepantavaa, mahdolliset juhlavaatteet ovat noin 15 vuoden ja 15 kilon takaa.

Muistin kuitenkin, että olen joskus käyttänyt Stockmannin pukeutumisneuvojaa. Otin yhteyttä, heillä oli mitat jo tiedossa. Kerroin, millaiseen tilaisuuteen olen menossa ja mikä on budjetti. Sovittuna aikana rekille oli kerätty 7-8 mekkoa.   Uskokaa tai älkää, heti ensimmäinen istui täydelllen. Vitsi, se on niin hieno. Ei näytä tekonuorekkaalta, vaikka onkin cool. Ensimmäistä kertaa vuosiin odotan joitain juhlia myös siitä syystä, että tuskin maltan odottaa, että saan pukea mekon päälleni. Elämä on ihanaa, kun on jotain kivaa, mitä odottaa.

Kuvassa on tätini ompelema juhlamekko, jossa on helmassa tylliä. Se oli myös niin hieno.  Suretti, kun kasvoin niin nopeasti, etten ehtinyt paljon käyttää kun se oli jo pieni.  Tämä uusi juhlamekko on niin perfect, että ehdottomasti lupaan huolehtia, ettei se pääse jäämään pieneksi.

Kittilän Ihmisten K65-tanssiaisiin ehdottomasti otan sen seuraavan kerran käyttöön.  Tänä kesänä sopii jo irrotella, olenhan täysi-ikäinen.

P.S. Lukaiskaapa myös Sairaan hyvä potilas-blogini kaikkea kummaa minulle tapahtuukin.

Leivoksentuoksuinen mummi?

Stockmann on hädissään ryhtynyt mainostamaan vallan aktiivisesti.  Mainosta puskee niin sähköpostista kuin postiluukusta.  Nyt pysäytti teksti: Tuoksu kuin leivos.  Minä aluksi käsitin sen imperatiiviksi eli sinun pitää tuoksua leivokselta.  Tuoksu on kehitetty yhdessä konditorian kanssa.  Tuoksu on kuin macaroni-leivos.

Miten olisi Tuoksu kuin pulla!  Se osuu arkaan paikkaan.  Minä kun en ole tainnut ikinä leipoa pullaa. Pienenä muistan kun joskus lauantaisin äiti leipoi pullaa.  Minäkin sain pyörittää pullia ja opin aikanaan letittämään pullapitkonkin.  Enää en varmaan osaisi.  Pullantuoksuisuus puuttuu perheestämme. Kumma kyllä, tyttäret oppivat koulussa leipomaan ja pyöräyttävät tuosta vaan tiikerikakun jos sille päälle sattuvat.  Nuorempi tytär suunnittelee Bhutanissa pullan leipomista.  Suomalaiset leivontajauhot ovat niin erilaisia, että ulkomaalaisjauhoista ei pullaa niin vaan tehdäkään. Englantilaisjauhoistakaan ei pulla syntynyt. Englannissa asuva suomalaisystäväni tuokin Suomesta pullajauhot. 

Miten siis olisi leivoksentuoksu hajuvesipullosta mummin ominaishajuksi?  Lapsenlapsi fokusoi ajatukset aivan tuoreella tavalla.  EU:n ilmastokokous ja vuosi 2040, jos olen hengissä, ei siitä niin väliä, mutta lapsenlapsi on vasta teini-iässä hänellä pitää olla puhdasta ilmaa hengittää.  Pariisissa olikin viimeksi ihan yskittävän huono ilmanlaatu.  Sen kyllä huomasi Suomeen saavuttua kun saunan jälkeen istui terassilla hyvää ilmaa hengittämässä. Ja pitää pikkuiselle olla vielä tiikereitä ja norppia tallella, josko niistä olisi kiinnostunut.

 Ihan pöyristyneenä seurailen Suomen hallituksen tohelointia.  Eläkeläisiltä kalastusmaksut pois mutta mitä kaikkea jätetäänkään lasten ja lastenlasten maksettavaksi.  Mikä puolue rohkenisi ottaa vaaliteemaksi lastenlapset?  Näin mummuus muuttaa maailmankuvaa.

Viikon päästä lähden taas Pariisiin mummuilemaan.  Vauva pääsi onnellisesti kotiin sairaalasta ja voi hyvin. Parhaani mukaan yritän hemmotella lastani ja lapsenlasta.  Mutta leivoshajuvesiä en osta. Macaronin saatan kyllä syödä.  Pariisissa ne vasta hyviä ovatkin.  Pitää vaan haistella tarkemmin...

Tryffelihunajareseptit ja hillat kypsymässä

On supersomekokki Henri Alenin ja lempiravintolani Murun syytä, että innostuin kehittelemään salaatinkastikkeita. Assisissa shoppaillessa usutin matkaseuruettani ostamaan tryffeliöljyä ja tryffelihunajaa. Lupasin laittaa reseptit blogiin.

Ensin tietty pitää valmistella salaatinlehdet kunnolla.  Henri Alen opettaa sen hyvin videollaan.  Sitten hän vain toteaa, että salaatti tarvitsee vain hyvän kastikkeen, mutta sitäpä hän ei opeta. Paitsi että minä olen Alenia nuukempi ja käytän salaatista muutakin kuin parhaat keskilehdet.  Toivottavasti Alen seuraavaksi opettaa vinaigretten.

Murussa ja sen pikkusiskoravintola Pastiksessa otan aina alkuruuaksi vihreän salaatin, ei pelkästään nuukuuttani (maksaa noin 5 €), vaan siksi, että jälkiruuat ovat niiiiin hyviä. Muuten ei jäisi tilaa. Salaatissa on aina hyvä ja joskus erittäin hyvä vinaigrette, joista maiskuttelen ideoita.  Kotona sitten yritän saada samanlaista aikaiseksi.

Insalata verde á la Satu #somekokki
Vihreitä salaatinlehtiä, mielellään montaa eri lajiketta (nykyisin saa myös ihan hyviä kotimaisia valmiita salaattisekoituksia, esim. Mimi's mix tai Lempisalaatti). Myös juustohöylällä viipaloitu kurkku sopii mukaan vaan ei tomaatit ja paprikat.

2 rkl erittäin hyvää oliiviöljyä
2 tl tryffeliöljyä
2-3 tl balsamico-biancoa tai jotain muuta mieluisaa laatuetikkaa. Sherry vinegar myös käy
1/2 tl suolaa
1 tl tryffelihunajaa
maun mukaan pippureita, viher- ja sitruunapippuri käy hyvin.  Tryffelin makua ei kannata pippuroida hukkaan. 


Nämä pyöreäpohjaiseen pikkukupposeen ja sekoitellaan ponnekaasti ja maistellaan. Voi lisätä lusikallisen sitä tai tätä, kunnes löytyy mieluisa kokonaisuus.  Koska tryffeli on hyvää, voisi luulla, että sitä kannattaa laittaa oikein paljon. Ei, salaattikastikkeessa se on mukana vienosti mutta havaittavasti.

Öljyissä ja etikoissa on viisainta käydä Hakaniemen hallissa Roiniset Oy:llä.  Varmasti saa halvemmalla muualta, mutta näitä tarvikkeita käytetään vain lusikallisia.  Muuhun kokkaamiseen voi sitten käyttää huonompia aineita. Tryffelihunajaa saa Stockmannilta (noin 5 € purkki). Voi tietysti tehdä tryffeliöljystä ja juoksevasta hunajasta mutta ei tule yhtä hyvä.

Tämä vinaigrette sopii loistavasti myös prosciutto-hunajameloonisalaattiin.

Kaupan päälle Roomasta kaappaamani helppo ja hyvä kukkakaaliruoka. Voi tarjonta lämpimänä, mutta jääkaappikylmänä on parempaa.

Keitä kukkakaali peukalonpään kokoisiksi paloiksi pilkottuna reilusti suolatussa vedessä tavallista pehmeämmäksi vaan ei muusiksi.
Valuta, lisää pari ruokalusikallista kaprista ja lusikallinen kaprislientä, reilusti hakattua persiljaa ja lorauta reilusti hyvää oliiviöljyä päälle. 

Aamun golfkierroksella tarkistin 18. tiin ympärillä hillatilanteen, nätisti ovat kypsymässä.  Viikon verran on aikataulu myöhässä.