sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Juhlamielellä

Loppiaisesta alkaneen poikkeuksellisen hankalan sairastelukierteen jälkeen on taas valoa tunnelin päässä. Parantuminen alkoi syntymäpäivänä.  Onhan siis jollain tavoin lopullinen vanhuusetappi, kun tullaan virallisen 65 vuoden vanhuuseläkeikään.  Spontaanisti Potkulautamies soittei muutaman ystäväpariskunnan koolle ja menimme Il Sognoon syömään ja tietysti vähän juomaankin. Ja meillä oli niin mukavaa, että kaikki krempat ja vanhuus unohtui. Päätimmekin, että pitää juhlia enemmän.

Olen ymmärtänyt, että on olemassa naisia, joiden mielestä shoppailu on kivaa.  Minä kuuraan mieluummin vaikka vessanpyttyjä tai teen veroilmoitusta kuin lähden etsimään vaatetta kaupoista, varsinkaan sellaista vaatetta, jota pitäisi sovittaa päälle. Olimme saaneet kutsun hienoihin juhliin, suuresti arvostamamme rakastattavan henkilön merkkipäiville. Ihan oikeasti ei ollut mitään päällepantavaa, mahdolliset juhlavaatteet ovat noin 15 vuoden ja 15 kilon takaa.

Muistin kuitenkin, että olen joskus käyttänyt Stockmannin pukeutumisneuvojaa. Otin yhteyttä, heillä oli mitat jo tiedossa. Kerroin, millaiseen tilaisuuteen olen menossa ja mikä on budjetti. Sovittuna aikana rekille oli kerätty 7-8 mekkoa.   Uskokaa tai älkää, heti ensimmäinen istui täydelllen. Vitsi, se on niin hieno. Ei näytä tekonuorekkaalta, vaikka onkin cool. Ensimmäistä kertaa vuosiin odotan joitain juhlia myös siitä syystä, että tuskin maltan odottaa, että saan pukea mekon päälleni. Elämä on ihanaa, kun on jotain kivaa, mitä odottaa.

Kuvassa on tätini ompelema juhlamekko, jossa on helmassa tylliä. Se oli myös niin hieno.  Suretti, kun kasvoin niin nopeasti, etten ehtinyt paljon käyttää kun se oli jo pieni.  Tämä uusi juhlamekko on niin perfect, että ehdottomasti lupaan huolehtia, ettei se pääse jäämään pieneksi.

Kittilän Ihmisten K65-tanssiaisiin ehdottomasti otan sen seuraavan kerran käyttöön.  Tänä kesänä sopii jo irrotella, olenhan täysi-ikäinen.

P.S. Lukaiskaapa myös Sairaan hyvä potilas-blogini kaikkea kummaa minulle tapahtuukin.



1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

En löytänyt muuta kanavaa kiittää Sinua artikkelista, joka on julkaistu 21.3.2016 Potilaan lääkärilehdessä; Potilas putoaa mustaan aukkoon.

Työterveydenhuollosta "pudonneena" ja terveyskeskus-polkua tarpovana olen aivan uuvuksissa. Hoitoa tai edes tutkimuksia ei saa. Itse tietää enemmän omasta perussairaudestaan kuin lääkärit siellä. Potilaskäynnillä saa kokea olevansa häiritsemässä "valituksillaan" lääkärin työpäivää. Erikossairaanhoitoon ei pääse, vaikka mikä olisi, ja jos sattuu pääsemään, sanotaan: "Emme saa teettää kokeita, emme saa ottaa kuin yhdestä suunnasta olevan RTG-kuvan, vaikka lääkäri nimen omaan pyysi sitä toista". Ja, kuten mainitsit masennuksesta ei saa hönkäistäkään tai kaikki vaivat sen jälkeen menee sen piikkiin, vaikka monisairasta joskus masentaakin oma tilanteensa.- Niin ja sitä terapiaa ei ainakaan, edes tarvitteaessa, saa.