Jos maalaistytölle olisi 50 vuotta sitten joku sanonut, että eräät hänen elämässään ikinä kohdalle osuvista juhlista iloisimmat on 80-vuotispäiväjuhla - på svenska, maalaistyttö ei olisi uskonut.
Näin kuitenkin kävi. Päivänsankari oli Ankkalammikon ykkösvitjaa. Komea ura, sivistyssuku, juhlapaikkana perinteikäs klubiravintola. Kunnianarvoisa vieraslista selvisi, kun etsimme pöytämme numeroa. Siis kertakaikkiaan fiiniä väkeä.
Onneksi oli hankittu DKNY-pikkumusta, olin omasta mielestäni ihan tyylikäs. Nuukana ihmisenä olin sovittanut tukanleikkuun samalle päivälle. Niinpä oli tukka hyvin ja kaikki hyvin.
Pöytiin oli monistettu snapsi-, viini- ja punssilaulut. Ja kylläpä laulu raikui! Varsinkin kun 170 vieraan keski-ikä oli lähes 80 vuotta. Snapsilasit täyttyivät helan gårin ja muiden juomalaulujen tahdissa. Minulla kun on huono viinapää, riitti yksi lasi. Mutta monen muun lasi täytettiin monta kertaa. Eivätkä nuo suomenruotsalaiset tule edes juovuksiin - kuulemma vuosikymmenten harjoituksen tulosta.
Koulussa aina tykkäsin kielistä, ruotsillahan silloin aloitettiin. Tre små troll, de lekte med en boll...
Ja oli ihan mukavaa juhlia, kun ymmärsi iloiset maljapuheet ja tarvittaessa ihan pakottomasti vähän ruotsia puhuakin.
Onkin syytä olla tarkkana, ettei pakkosuomalaisuudessa keikahdeta ahdasmielisyyden puolelle. Suomenruotsalaisilta voi oppia myös kivoja juttuja - muissakin lajeissa kuin juhlimisessa.
Oikeastaan piti kirjoittaa kevätsiivouksesta. Olen hankkinut KonMari-kirjoista kakkososankin. Sukkalaatikot on siivottu. Myös vaatekomero on sisältä järjestyksessä. Oikeaoppisesti kaappiin jäi vain vaatteet, joita käytän. Nyt lattiat ja sängynpäälliset pursuavat nyssyköitä ja sekalaisia tavaroita. Oikeaoppisesti en pannut niitä vaatekaappiin. Mutta en ole keksinyt niille mitään muutakaan paikkaa.
Luurankoja ei kaapeista sentään löytynyt.
Kevät sentään on tuloillaan.
Näin kuitenkin kävi. Päivänsankari oli Ankkalammikon ykkösvitjaa. Komea ura, sivistyssuku, juhlapaikkana perinteikäs klubiravintola. Kunnianarvoisa vieraslista selvisi, kun etsimme pöytämme numeroa. Siis kertakaikkiaan fiiniä väkeä.
Onneksi oli hankittu DKNY-pikkumusta, olin omasta mielestäni ihan tyylikäs. Nuukana ihmisenä olin sovittanut tukanleikkuun samalle päivälle. Niinpä oli tukka hyvin ja kaikki hyvin.
Pöytiin oli monistettu snapsi-, viini- ja punssilaulut. Ja kylläpä laulu raikui! Varsinkin kun 170 vieraan keski-ikä oli lähes 80 vuotta. Snapsilasit täyttyivät helan gårin ja muiden juomalaulujen tahdissa. Minulla kun on huono viinapää, riitti yksi lasi. Mutta monen muun lasi täytettiin monta kertaa. Eivätkä nuo suomenruotsalaiset tule edes juovuksiin - kuulemma vuosikymmenten harjoituksen tulosta.
Koulussa aina tykkäsin kielistä, ruotsillahan silloin aloitettiin. Tre små troll, de lekte med en boll...
Ja oli ihan mukavaa juhlia, kun ymmärsi iloiset maljapuheet ja tarvittaessa ihan pakottomasti vähän ruotsia puhuakin.
Onkin syytä olla tarkkana, ettei pakkosuomalaisuudessa keikahdeta ahdasmielisyyden puolelle. Suomenruotsalaisilta voi oppia myös kivoja juttuja - muissakin lajeissa kuin juhlimisessa.
Oikeastaan piti kirjoittaa kevätsiivouksesta. Olen hankkinut KonMari-kirjoista kakkososankin. Sukkalaatikot on siivottu. Myös vaatekomero on sisältä järjestyksessä. Oikeaoppisesti kaappiin jäi vain vaatteet, joita käytän. Nyt lattiat ja sängynpäälliset pursuavat nyssyköitä ja sekalaisia tavaroita. Oikeaoppisesti en pannut niitä vaatekaappiin. Mutta en ole keksinyt niille mitään muutakaan paikkaa.
Luurankoja ei kaapeista sentään löytynyt.
Kevät sentään on tuloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti