maanantai 24. maaliskuuta 2014

Älystressitesti 4.0 ja ideoita kehysriiheen

Vuoden mittaan älyä on venytetty äärimmilleen.  Ensiksi tämä läppäri ja Windows 8. Sitten heti perään tuo Lumia 920, jossa onneksi tämä Windows 8 ja syksyllä vielä älytelevisio.  Voi sitä tuskaa ja turhautumista matkan varrella.

Kun ikäluokkani oli työelämässä, firmoissa oli atk-tukihenkilöitä. Kun ensimmäinen Word-ohjelma ostettiin firmaan joskus hamalla 80-luvulla, se maksoi suunnilleen yhden sihteerin kuukausipalkan verran ja ohjelmaa varten sihteerin piti mennä parin päivän kalliille kurssille. Nyt koneet vaan haetaan kaupasta, käyttöohjeitakaan ei ole. Saati sitten kursseja.

Uutena älyähkynä on tabletti. Piti mukamas sellainenkin olla kun kaikilla muillakin on. On teknologiasta iloakin.  Maailma on niin kutistunut, kysyin neuvoa laitteen valinnasta lähipiiristä. Ja sitten vasta huomasin, että lähipiiri oli Bhutanissa.  Oli vielä etsinyt Verkkokaupan tarjouksen, ja kävin hakemassa Surface 2:n.

Kone piti myös saada käyttöön.  En sitä olisi saanut edes käytiin ilman apuja. Olinkin jo haaveillut tietokoneapulaisesta.  Onneksi löysin Siwan seinältä ilmoituksen tietokoneavusta. Hyvä apumuisti löytyikin, ihan saa oikean laskun veroilmoituksen vähennyksiin liitettäväksi.  Hän kävisi vaikka atk-tukihenkilöstä paitsi että nykyään tukihenkilöitä on vain juopoilla ja mielenterveyskuntoutujilla.  Eli turhamaisuus ei salli tukihenkilötitteliä vaan kutsun häntä asiantuntijaksi ja ongelmanratkaisijaksi. Ja olen hyvä keksimään ongelmia. Itse olen suurin ongelma. Potkulautamies kirjoittaa tästä lähemmin, jos kiinnostaa.

Onneksi työnvälityksenä Siwan ilmoitustaulu teki tehtävänsä. Yritin nimittäin googlata, miten voisi ilmoittaa avoimen työpaikan. Yritin hakea työnvälitystä.  Ei kuulkaa sellaista löydä mistään.  On kyllä Avia ja Elyä.  Niissä ei työnvälityksestä puhuta mitään, tunkee vain loputtomasti tukia työllistämiseen.  En minä mitään tukia olisi halunnut, olisin tarjonnut vähän osa-aikaista tilapäistyötä.

Työttömyyttä voisi ensiksi hoitaa sillä, että työntekijöitä voisi hakea jostain. Nyt on kevät. On myös paljon pesemättömiä ikkunoita. Nykyteknologialla olisi helppo kehittää ohjelmia, joilla lähistöltä voisi löytää ikkunanpesijän, pyöränkorjaajan, jalkahoitajan, atk-tukihenkilön, siivoojan, leipojan, taulun seinään proppaajan...   Vuoden alusta on työtön on voinut ansaita 300 euroa kuussa tukiaan menettämättä.  Ihan oikein kehysriihessä aiotaan poistaa turhanaikaisia yritystukia.  Elyt ja Avit voisivat aloittaa taas työnvälityksen. Palkka sitten menisi suoraan työnvälitykseen bruttona, joka hoitaisi työnantajabyrokratian. Siinä kun aikansa olisivat huomanneet, kunka viheliäiseksi työnantajan elämä on tullut, hoksaisivat tehdä asialle jotain.

Siwan seinältä löytämä lisämuisti on oiva apu.  Tekoälyä on kehitetty monta vuotta, mutta ei ole vielä keksitty piuhoja, joilla sitä voisi laittaa suoraan tarvitseville aivoille.

Ensi sunnuntaina lähden tablettiälyni kanssa Nizzaan, raportoin sieltä sitten suoraan, jos älyni riittää älylaitteeseen.

#kehysriihi

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Vanhenemisen iloja

Viisi vuotta täyttäessä syntymäpäivä on hieno juttu.  Satu on reipas ja iso tyttö. Ei mikään pikkulapsi. Kahdeksantoistavuotiaaksi vanheneminen, jota aikuistumiseksi kutsutaan, on silkkaa iloa.

Kun täyttää 63, tunnelmat ovat toiset.  Taas ollaan vuosi vanhempia, kuuteenkymppiin väli pitenee ja kuolemaan lyhenee. Jos lukee naistenlehtiä, niistä voi oppia, että rypyistä, selluliitista, harmaista hiuksista ja ihan mistä tahansa vanhenemisesta voi saada ongelman.  Tämä on ikä, jonka kuullessa pitää huudahtaa:  "Voi, ei millään uskoisi, näytät korkeintaan x-vuotiaalta".

Voisi tehdä tilastoa, mitäpä uusia vaivoja tai tauteja voi ruksata kansainvälisestä tautiluokituksesta. Eipä onneksi mitään vakavaa, korkeintaan vaivalloista. On aika siirtyä työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkeläiseksi. Eikö sitten ole mitään hyviä puolia?  On.

Syntymäpäivänä Facebook on voittamaton ilonlähde.  Tottakai tiedän, että Facebook on jo vanhanaikainen ja sitä enää käyttävät muodista pois olevat vanhukset eikä enää mitkään trendinnäyttäjähipsterit.  Heillä on varmaan jo modernimmat ja hienommat ohjelmat.  Viis siitä.

Syntymäpäivän paras puoli on ystävät.  Nyt pikku hiljaa istahdan kaikessa rauhassa koneelle ja klikkailen tykkäyksiä onnitteluista.  Samalla ajattelen lämpimiä ja rakastavia ajatuksia, muistelen, missä viimeksi tapasimme, ja muuta sellaista. Facebookin hyvä puoli on siinä, että kontakti, vaikka ehkä hyvin ohut, syntyy.  Minä muistan, että on ystäviä.


 

 Nämä ihanat ruusut rakas puolisoni potkulautaili syntymäpäiväksi ja heti kävi miettimään SDP:tä. Hänen bloginsa on nimeltaan Potkulautamies.

Ja kuten huomaatte, ihan itse ottamani kuva auringonpaisteen ylivalottamana on ihan itse liitetty tähän. Olen vasta 63-vuotias ja osaan jo laittaa kuvia blogiin!





torstai 6. maaliskuuta 2014

Lääkekannabis ja anteeksipyyntökilpailut twitterissä


Olenhan ollut kannabiksen lääkekäytöstä kiinnostunut.  Olen jopa kokeillut, en Suomessa.  Vartavasten käytiin Amsterdamissa opintomatkalla.  Siitä on yksityiskohtainen raportti kirjassani Sairaan hyvä potilas, jos jotakuta kiinnostaa. Olen kokeillut myös lääkärin määräämää kannabislaatua Englannissa.  Sain ystävältäni lääkkeen, joka oli hollantilaisen lääkärin määräämää. Nikotiini on muuten paljon koukuttavampi aine.

Piti ihan katsoa netistä tv2:n kannabisilta. En olisi vaivautunut, mutta tämä twittuilujen anteeksipyyntökilpailu herätti mielenkiinnon.  Anteeksipyyntöjä perusteltiin: "En tiennyt, että hän on sairas", Kylllähän sitä saa tulla suoraan lähetykseen pipo silmillä ja olla omituisen näköinen.

Pyydetään joukolla anteeksi Sarasvuon johdolla ja sittenhän me vasta olemme hyviä. Jos joku on sairas, tulee ja esiintyy tyhmästi ja on sairas. Kumpi on merkittävää, että on sairas vai että on tyhmä, vai että olisi oikeesti tyhmä sairas. (Ottamatta kantaa ohjelmassa esiintyneisiin henkilöihin).  Anteeksipyyntökilpailu vasta kaksinaismoraalia onkin. Sairaus legitimoi vaikka minkä. Jos näin ajatellaan, sairaita ei pidä ottaa minnekään, heitä ei voi ottaa vakavasti. Mielestäni sairaiden ihmisoikeuksiin kuuluu se, että heitä pidetään ihmisinä eikä sovelleta jotain "sorry vaan emmä tienny" -sääntöä. Sairaus ja tyhmyys eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaikka joskus tulevat samassa paketissa.

Pipopäästä tuli Ville Haapasalon jälkeen toiseksi kuuluisin pipopää. Se hänelle sallittakoon. Suhtaudummeko nyt lääkekannabikseen suopeammin hänen ansiostaan?  En ole ihan varma.
Oliko ohjelmassa mukana lääkäriä, joka itse kirjoittaa potilailleen Bedrocan-reseptejä.  Oliko ohjelmassa mukana yhtään pitkään MS-potilaita hoitanutta kliinikkoa, joka olisi kertonut, miksi hän ei kirjoita kannabis-reseptejä?

#pipopää #lääkekannabis #a2ilta #sarasvuo #tyhmyys #bedrocan #twittuilu