tiistai 11. maaliskuuta 2014

Vanhenemisen iloja

Viisi vuotta täyttäessä syntymäpäivä on hieno juttu.  Satu on reipas ja iso tyttö. Ei mikään pikkulapsi. Kahdeksantoistavuotiaaksi vanheneminen, jota aikuistumiseksi kutsutaan, on silkkaa iloa.

Kun täyttää 63, tunnelmat ovat toiset.  Taas ollaan vuosi vanhempia, kuuteenkymppiin väli pitenee ja kuolemaan lyhenee. Jos lukee naistenlehtiä, niistä voi oppia, että rypyistä, selluliitista, harmaista hiuksista ja ihan mistä tahansa vanhenemisesta voi saada ongelman.  Tämä on ikä, jonka kuullessa pitää huudahtaa:  "Voi, ei millään uskoisi, näytät korkeintaan x-vuotiaalta".

Voisi tehdä tilastoa, mitäpä uusia vaivoja tai tauteja voi ruksata kansainvälisestä tautiluokituksesta. Eipä onneksi mitään vakavaa, korkeintaan vaivalloista. On aika siirtyä työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkeläiseksi. Eikö sitten ole mitään hyviä puolia?  On.

Syntymäpäivänä Facebook on voittamaton ilonlähde.  Tottakai tiedän, että Facebook on jo vanhanaikainen ja sitä enää käyttävät muodista pois olevat vanhukset eikä enää mitkään trendinnäyttäjähipsterit.  Heillä on varmaan jo modernimmat ja hienommat ohjelmat.  Viis siitä.

Syntymäpäivän paras puoli on ystävät.  Nyt pikku hiljaa istahdan kaikessa rauhassa koneelle ja klikkailen tykkäyksiä onnitteluista.  Samalla ajattelen lämpimiä ja rakastavia ajatuksia, muistelen, missä viimeksi tapasimme, ja muuta sellaista. Facebookin hyvä puoli on siinä, että kontakti, vaikka ehkä hyvin ohut, syntyy.  Minä muistan, että on ystäviä.


 

 Nämä ihanat ruusut rakas puolisoni potkulautaili syntymäpäiväksi ja heti kävi miettimään SDP:tä. Hänen bloginsa on nimeltaan Potkulautamies.

Ja kuten huomaatte, ihan itse ottamani kuva auringonpaisteen ylivalottamana on ihan itse liitetty tähän. Olen vasta 63-vuotias ja osaan jo laittaa kuvia blogiin!





Ei kommentteja: