sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Päätin vaihtaa vuodenaikaa ja osoitetta

Tammikuuhan kestää aina sen kaksi kuukautta.  Ihan riippumatta siitä, oletko Singaporessa, Roomassa tai Kittilässä. Winchesterin katedraalin portin pielessä on joku vuosisatoja vanha puu, johon tulee joskus jo tammikuun lopulla tuoksuvat kukat. Siitä tiesi talven olevan takana. Voi, miten ikävöinkään Winchesteriä aina näin talven taittumista odotellessa. Ehkä asuisimme siellä suuren osan vuotta vieläkin, ellei tämä sairaus olisi tullut väliin.

Päätimme palata koti-Suomeen. Oli se varmaan viisasta. Hyvähän täällä, poikettiin sen jälkeen viisi vuotta Lapissakin. Helsingin tammikuisessa vesisateessa myös Kittilään on ikävä. On vaan liian saamaton lähtemään. Norwegianilla alle sata euroa ja Finskilläkin vain vähän yli.

Helmikuussa on ystävänpäivä. En aio juhlia merkkipäivää.  Ystävä voi olla muinakin päivinä.  Tänä vuonna muistankin ystäviäni sähköpostilla.  On ollut varsin viheliäistä vanhan welho-sähköpostin kanssa.  DNA:ssa suoraan sanoivat, että suosittelevat siirtymistä g-mailiin.  Niinpä teinkin. Aivan uskomattoman moneen paikkaan ihminen on kirjautunut sähköpostiosoitteella. On kulunut aikaa ja hermoja kun etsinyt kahdonneita salasanoja, palautellut niitä, kirjautunut uudella osoitteella tallentanut, tehnyt uusia mukamas helppomuistettavia mutta vaikeasti hakkeroitavia salasanoja. Loppuvaiheessa sitten laitan ystäville viestiä osoitteenmuutoksesta.  Jätän iloiset hyvästit welhon huonolle sähköpostille ja miljoonille roskapostittajille.

Panin pisten talvelle ja toin kevätesikot terassille.  Ihan hyvin ne pärjäävät räntäsateessakin. Kevät ei ole vuodenaika.  Se on asenne.