maanantai 30. toukokuuta 2016

Parrisissa taas sairaana

Enpä olisi uskonut, että taa menee Pariisin matka sairastaessa. Nyt infektiokierrevuorossa hammas. En olisi ikinä uskonut, miten kipeä hammas voi olla. Kävin kyllä hammaslääkärissä. Ensin 6 päivää antibiootteja ja sitten hammaslääkäriin.  Antibiooteista ei ole mitään apua. Näin se menee ihana Pariisin matka. Kaatosateessa odotellaan iltaa, että päästäisiin lentokentälle ja sitten aamulla ensi töikseen suomalaiselle hammaslääkärille, joka ottaa röntgenkuvan ja näyttää siitä missä vika.
Paitsi että Ranskassa lääkäri oli halpa, 23 euroa. Mieluummin olisin maksanut ja saanut hampaan hoitoon.
Tämä Airbnb on tosi pittoreski paikka. Ikkunan alla käy hääpareja kuvauttamassa itseään. Sateen hellittäessä taidemaalari ottaa esiin telineensä.
Kyllä nämä kaikki koettelemukset kestää kun Eleonor räväyttää hymynsä ja valaisee sadepäivän ja niin unohtuu hetkeksi kaikki murheet.
 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Lapsenlasta saa rakastaa

Hesarin mielipidepalstalle joku nimimerkki valitti lastenlasten hoidon uuvuttavan. Se en ollut minä. Sääliksi käy sen perheen tulehtuneita ihmissuhteita. Kun ei pystytä puhumaan, pitää sala-ampua miniä tai vävy nimimerkin takaa.

Olemme nyt Potkulautamiehen kanssa Pariisissa lapsenlapsen hoidossa auttamassa. Emme toki koko päivää, vain muutaman tunnin päivässä. Tyttäreni sirottelee neutroneita. Olen hänestä niin ylpeä, ei ole paljon naisfyysikkoja, joilla on pätevyys professorin virkaan Ranskanmaalla. Hiukkaskiihdyttimen käyttövuoroa  ei ole helppo  sovittaa lapsenhoitoaikatauluun.

Minulla oli Vimpelissä Saarikentän laidalla Iida-mummi, jonka syli oli maailman turvallisin paikka. Jos pystyn murto-osankaan mummini emotionaalisesta perimästä välittämään tyttärentyttärelle, siitä riittää evästä elämän tuiskuihin.

Onkos minun elämälläni tällä hetkellä jotain tärkeämpää tekemistä? Juuri nyt minua tarvitaan. On hienoa olla vähän tarpeellinen, kun vielä pystyy. 
 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäiväblues

Äitienpäivänä ensimmäinen tunne on kiitollisuus lapsista. Ei kai elämässäni ole mitään ihmeellisempää kuin jo aikuiset lapseni. Minusta tämä äitienpäivä menee jotenkin väärin päin.  Mitäpä meitä äitejä niin kiittelemään. Voi, miten ylpeä olenkaan tyttäristäni.  He ovat niin viisaita ja kilttejä, kaiken lisäksi vielä ahkeriakin. Onneksi ovat saaneet olla terveitä. 


Erikoista, että tarvitaan erityinen päivä äitien juhlimiseen.  Eikö sitten jokainen äiti ole lapsilleen juuri niin hyvä kuin on osannut. Kaikki eivät ole osanneet, kaikki eivät ole jaksaneet.  Voin olla kiitollinen siitä, että lapsillani on asiat hyvin - ihan minusta huolimatta. Olen kiitollinen myös omalle äidilleni, jota muistutan päivä päivältä enemmän. Olen kiitollinen myös puolisostani, viikon kuluttua tulee 40 vuotta päivästä, jolloin tapasimme.  Siitä pitäen olemme kulkeneet yhdessä.  Äitinä on niin helppo olla, kun on toinen siinä tukena.


Viime kuukausina olen saanut äitiyteen toisenlaisen tulokulman. Äitiys ei ei ole aina pelkkaa iloa ja juhlaa. Yhdistykseemme, Ultraharvinaiset ry:hyn on liittynyt monia äitejä.  Äitejä, joiden lapsilla on vaikea, ultraharvinainen sairaus.  Tänä äitienpäivänä ajattelen lämmöllä heitä.