sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Elämäni biisi koronamelankoliassa


Lauaintai-iltaisin Ylen ykköseltä tuli "Elämäni biisi".  Kerran vahingossa katselin, jäin koukkuun.  Katja Ståhle on hyvä juontaja.  Siinä ei ollutkaan kyse vain mielimusiikista, ohjelmassa kuultiin kappaleita, joilla oli ollut erityistä merkitystä jonkun ihmisen elämän tärkeissä vaiheissa. Edelleen kuulostaa tylsältä, mutta oli kiinnostavaa.  Musiikin kautta avattiin ja avautui isoja tunteita. 

Kyse ei ole mielimusiikista - mikä musiikki tuo elävästi mieleen jonkin elämänvaiheen tunnetilan. Minulle kappale on helppo - If you are going to San Francisco - be sure to wear some flowers in your hair. Eihän se mielibiisini ole. 

Kappale on vuodelta 1967 - oli 16-vuotias. Kävelin Parkanon kylänraittia. Olin lukenut hipeistä, rakkauden kesästä, rauhan aatteesta. Mistähän mahdoin lukea, Aamulehdestä, Suosikista, radiosta tuskin sen ajan televisiossa hippiliikkeestä uutisoitiin. Neuvostoliitossa tuskin oli hippejä. Löysin netistä kuvan, jonka nimi on "hippie symbol".  Suomessa sille oli toisenlaisen merkitys. 

San Francisco oli Parkanosta katsantokannalta vieras planeetta. Muistan ajatelleeni, että voisi olla hienoa päästä käymään siellä. En silti siitä haaveillut.  Puusepän tyttärenä olin realisti, tyydyin haaveilemaan vain asioista, jotka oli mahdollista tavoittaa. Olin hukassa itseltäni, luultavasti nykyajan diagnostiikalla keskivaikeasti masentunut.  

Siihen aikaan kävin viikonloppuisin Kankaanpäässä.  Paras ystäväni Herdis oli silloin Kankaanpään taidekoulussa. Herdis asui kahden muun taideopiskelijan kanssa omakotitalon yläkerrassa Kankaanpään keskustassa.  Paikkaa kutsuttiin Vietkongiksi.  Siellä juotiin halpaa viiniä, Erkin pikakivääriä ja pusoleeta. Huumeiden päälle ei edes ymmärretty.  Joskus joku soitti kitaraa.  Minäkin kirjoitin runoja. Onneksi ei ole yhtään tallella. Vietkong oli ihan tarpeeksi hippeilyä. Sopivasti, kerran viikossa voi yhden illan olla viikonloppuhippi Kankaanpäässä. Taiteilijaelämään oli sopivaa olla tuskainen ja ahdistunut. 

Tulihan San Franciscossa käytyä viime vuosituhannen loppupuolella. Työmatka, lensimme business-luokassa, kävimme neuvotteluissa Silicon Valleyssa, asuimme viiden tähden hotellissa, isäntämme vievät meidät Pebble Beachiin golfia pelaamaan, näimme nähtävyydet, Golden Gaten ja ne hassut jyrkät mäet, joita pitkin Riemukupla ajeli. Hippejä ei näkynyt. Ei ollut kukkia hiuksissa.