sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kesän viimeinen päivä ja triangelidraamaa

Säätiedotuksessa varoiteltiin, lauantai on viimeinen kesäpäivä tällä erää.  Vasta ensi vuonna päästään uudestaan näihin lämpötiloihin.  Niinpä sitten kuuliaisesti - tosin vähän vastahakoisesti - tartuin hetkeen. Oli kaunis ilta, syksyistä haikeutta.  Syksyinen haikeus ei tässä iässä ole enää kesän loppumisen haikeutta vaan melankoliaa. Taas on yksi vuosi taittumassa iltaan. Montako kesää vielä on jäljellä?

Radion sinfoniaorkesterin kausikortti oli hyvä hankinta.  Ennen kausikorttia en ollut ikinä käynyt konserteissa.  Ehdottomasti suosittelen.  On pelkästään hyvä asia, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä on ohjelmistossa.  Tai tietysti siitä voisi ottaa selvää, mutta paljon hauskempaa saada kaikki yllätyksenä. 

Pidättekö Beethovenista?  Olin luullut, etten ehkä erityisemmin. Vakiopaikkamme ovat ehkä akustisesti korkeintaan keskinkertaiset, mutta visuaalisesti loistavat.  Istumme orkesterin sivussa, näemme sekä orkesterin että kapellimestarin. Kapellimestarin kehon kieltä ja ilmeitä on mukava seurata, monenlaista johtamistapaa on jo nähty. Tällä kertaa jotain uutta: kapellimestari katsoi orkesteriin hymyillen, kannustaen ja ilahtuen.  Vain parin metrin päässä orkesterista voi aistia tunnelman, orkesteri soitti ilolla.  Näyttivät nauttivan soitostaan. Onnistumisen iloa. Ilo tarttui kuulijaan.

RSO:n konserteissa nuortuu.  Konsertissa kävijät ovat niin vanhoja ihmisiä, että vain hieman yli kuusikymppinen tuntee kuuluvansa nuoriso-osastoon.  Kapellimestari Sir Roger Norrington on 81-vuotias.  Helsingin Sanomien mukaan hän on tulossa uudestaan RSO:ta johtamaan kahden vuoden kuluttua.  Tuskin maltan odottaa.


Tällä kertaa orkesterin kokoonpanoon kuului myös triangeli. Eräs epämusikaalinen ystäväni on yli 80, eikä vieläkään ole toipunut koulun kevätjuhlien musiikkiesityksestä.  Triangelihan annetaan vain sille, joka ei osaa yhtään mitään.  Tällä kertaa triangeli oli aivan kohdallamme.  Triangelin soittaja istui kiltisti tuolillaan koko sinfonian - pari kertaa hän nousi seisomaan ja helähdytti triangelia. Kyllä tässä nyt pitäisi olla joku tuottavuusloikka, onhan se nyt niin tuottamatonta toimintaa istua 99 % ajasta odottaa kilahtavansa.

 Kuvat Arabianrannasta ilta-auringossa. Kesän mukamas viimeisenä päivänä.  Huijattiin, aurinko paistoi lämpimästi vielä sunnuntainakin.


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kätilöt ja valtionvelka valvottavat vanhaa ihmistä

Kätilöt valvottavat. Kävin pahaa-aavistamattomasti katsomassa Kätilö-elokuvan.  Kyllä, Krista Kosonen on hyvä näyttelijä. Olisin sen uskonut ilman tarpeetonta lisäväkivaltaa leffassa. Elokuvan alussa lappilaiset (ehkä koltansaamelaisia) upottavat raastavasti itkevän vastasyntyneen suohon/jänkhän.  Kahtena suraavana yönä näin siitä painajaisia ja heräsin valvomaan.

Elokuvapainajaisten jälkeen valvotti kätilöiden palkat. Ei tietenkään kätilöt sinänsä vaan valtion velkaantumisvauhti. Nokian syytä tietysti sekin.  Meni äkkiä Euroopan omistavien  optiomiljonäärien äkkirikkaus päähän että luultiin siitä jäävän jakovaraa kaikelle kansalle.  Fantastista työtä Jyrki Katainen & K:nit.

Tässä iässä on jo nähnyt talouskehityksessä monta sykliä. Ehkä se johtuu iästä tai lapsenlapsesta, että on huolissaan maailmanmenosta. Tai siitä, ettei ole omia huolia valvottavaksi.  Tautipuolellakin on ollut hiljaisempaa muutaman päivän.

Ylen Ykkösaamussa haastateltiin Erkki Liikasta. Ihan asiaa puhui.  Kiinnostava insertti oli 15 %:n kilpailukykyvajeesta. Kannattaa katsoa.  Siinä papukaija Antti Rinne naama punaisena puhui viidestä prosentista, persujen Jari Lindström 15 %:sta ihan tyynesti.  Minä jo luulin, että nyt entisen paperimiehen laskelmat eivät pärjää ay-jyrä liittojohtaja ex-valtiovarainministerille.  Ettei Rinteellä ole varaa puhua puuta heinää.  Eikö mitä, insertin loputtua Erkki Liikanen vahvisti 15 % oikeaksi.

Eihän tästä mitään tule, että kaikilla on oma käsityksensä valtion talouden tilasta ja kilpailukyvystä. Toista oli Esmerkin aikoina.  Silloin asiakkaana olivat niin suuret SAK:n liitot, AKT, Metalliliitto, Paperiliitto, EK, työnantajaliittoja, Suomen Pankki ja kaikki muutkin pankit. Heille seurattiin kansainvälisestä lehdistöstä suhdannekehitystä maailmalla. Eräs työmarkkinajohtaja sanoikin, että Esmerkin tietopalveluiden myötä työehtosopimusneuvotteluissa päästiin suoraan asiaan, kun ei tarvitse kahta viikkoa vängätä suhdannetilanteesta.  Nyt on vängätty puoli vuotta ja faktoistakin ollaan eri mieltä.

Potkulautamiehen perustama puolueeton ja riippumaton Esmerk seurasi kansainvälistä lehdistöä ja tutkimuslaitoksia, suomensi ja refereroi tärkeät talousuutiset systemaattisesti ja raportoi asiakkaalle päivittäin. Nyt näyttää siltä, että uutisointi on ihan sattumanvaraista, maailmantalous riippuu haastateltavan sidosryhmistä. Ja haastateltavien valinta toimittajan mielipiteistä. Hakaniemen torilta SAK:n kanta ja Kauppatorilta EK:n.

Jos Jumala suo ja elää saadaan, parin viikon päästä matkustan Pariisiin lapsenlapsen syntymäpäiville ja siitä lennähdän Southamptoniin ja tapaamaan rakkaita ystäviä Winchesterissä. Viime käynnistä onkin kohta 10 vuotta. Että kätilöiden jälkeen pitää valvoa huolehtimaan matkajärjestelyistä.  Riittää kullekin päivälle oma huolensa.
 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Lihasoppa enon kumisaappaassa

Syksy. Olin jo pari vuotta suunnitellut lihasopan keittämistä. Sadekeli sopii sopalle.  Potkulautamies  haki Reinin lihasta puolitoista kiloa vanhaa luista ja rasvaista lehmää.  Lihanpala oli yököttävän näköinen.

Se palautti mieleen lapsuudenystäväni enon. Enolle oli pikkupoikana tarjottu kylässä niin pahaa soppaa, ettei pystynyt syömään.  Kun emännän silmä vältti, eno oli hulauttanut sopanlopun saappaanvarteensa.  En tiedä, onko tarina tosi.  Mutta painui mieleen. Hyvin olen muistanut sen jo liki 60vuotta.

Keitin lihanpalaa neljä tuntia.  Kun liemi oli jäähtynyt, kuorin pinnalta puolen sentin rasvakerroksen. Sitten vasta sopantekoon.  Ei mennyt kumisaappaaseen.  Potkulautamies sanoi, ettei ole ikinä syönyt yhtä hyvää lihasoppaa.

Kesä hupsahti käsistä. On pitänyt kiirettä.  Bloginikin jäi hunningolle.  Lehdistä luetaan bloggaajajulkkiksista, joilla epäilemättä on tärkeä tehtävänsä virtuaalitodellisuudessa.  Minulla ei ole erityisempää kiirettä tähteyteen.  Kunhan kertoilen kuulumisia.  Parempi olisi, jos soittelisin tai kirjoittaisin.

Eihän tässä kummempia kuulu.  Sairastelua, vanhenemista, lapsenlapsen ensimmäinen syntymäpäivä. Siinähän tuota jo onkin syksyyn ohjelmaa.  Myös Winchesterissä vihdoinkin käväistään.  Ajatella, asuimme sentään siellä toistakymmentä vuotta.  Edellisestä käynnistä on liki 10 vuotta. Jos ei pidä yhteyttä ystäviinsä, onkin pian yksinäinen vanhus.  Niistähän luemme lehdistä.

Soppaliemen jäähtyessä oli hyvä tehdä kävely Annalan puutarhapalstoille syksyä ihailemaan.