Kätilöt ja valtionvelka valvottavat vanhaa ihmistä

Kätilöt valvottavat. Kävin pahaa-aavistamattomasti katsomassa Kätilö-elokuvan.  Kyllä, Krista Kosonen on hyvä näyttelijä. Olisin sen uskonut ilman tarpeetonta lisäväkivaltaa leffassa. Elokuvan alussa lappilaiset (ehkä koltansaamelaisia) upottavat raastavasti itkevän vastasyntyneen suohon/jänkhän.  Kahtena suraavana yönä näin siitä painajaisia ja heräsin valvomaan.

Elokuvapainajaisten jälkeen valvotti kätilöiden palkat. Ei tietenkään kätilöt sinänsä vaan valtion velkaantumisvauhti. Nokian syytä tietysti sekin.  Meni äkkiä Euroopan omistavien  optiomiljonäärien äkkirikkaus päähän että luultiin siitä jäävän jakovaraa kaikelle kansalle.  Fantastista työtä Jyrki Katainen & K:nit.

Tässä iässä on jo nähnyt talouskehityksessä monta sykliä. Ehkä se johtuu iästä tai lapsenlapsesta, että on huolissaan maailmanmenosta. Tai siitä, ettei ole omia huolia valvottavaksi.  Tautipuolellakin on ollut hiljaisempaa muutaman päivän.

Ylen Ykkösaamussa haastateltiin Erkki Liikasta. Ihan asiaa puhui.  Kiinnostava insertti oli 15 %:n kilpailukykyvajeesta. Kannattaa katsoa.  Siinä papukaija Antti Rinne naama punaisena puhui viidestä prosentista, persujen Jari Lindström 15 %:sta ihan tyynesti.  Minä jo luulin, että nyt entisen paperimiehen laskelmat eivät pärjää ay-jyrä liittojohtaja ex-valtiovarainministerille.  Ettei Rinteellä ole varaa puhua puuta heinää.  Eikö mitä, insertin loputtua Erkki Liikanen vahvisti 15 % oikeaksi.

Eihän tästä mitään tule, että kaikilla on oma käsityksensä valtion talouden tilasta ja kilpailukyvystä. Toista oli Esmerkin aikoina.  Silloin asiakkaana olivat niin suuret SAK:n liitot, AKT, Metalliliitto, Paperiliitto, EK, työnantajaliittoja, Suomen Pankki ja kaikki muutkin pankit. Heille seurattiin kansainvälisestä lehdistöstä suhdannekehitystä maailmalla. Eräs työmarkkinajohtaja sanoikin, että Esmerkin tietopalveluiden myötä työehtosopimusneuvotteluissa päästiin suoraan asiaan, kun ei tarvitse kahta viikkoa vängätä suhdannetilanteesta.  Nyt on vängätty puoli vuotta ja faktoistakin ollaan eri mieltä.

Potkulautamiehen perustama puolueeton ja riippumaton Esmerk seurasi kansainvälistä lehdistöä ja tutkimuslaitoksia, suomensi ja refereroi tärkeät talousuutiset systemaattisesti ja raportoi asiakkaalle päivittäin. Nyt näyttää siltä, että uutisointi on ihan sattumanvaraista, maailmantalous riippuu haastateltavan sidosryhmistä. Ja haastateltavien valinta toimittajan mielipiteistä. Hakaniemen torilta SAK:n kanta ja Kauppatorilta EK:n.

Jos Jumala suo ja elää saadaan, parin viikon päästä matkustan Pariisiin lapsenlapsen syntymäpäiville ja siitä lennähdän Southamptoniin ja tapaamaan rakkaita ystäviä Winchesterissä. Viime käynnistä onkin kohta 10 vuotta. Että kätilöiden jälkeen pitää valvoa huolehtimaan matkajärjestelyistä.  Riittää kullekin päivälle oma huolensa.
 

Loin 200 000 työpaikkaa ja tosi-tv formaatin vientimarkkinoille

Kun kolmen tunnin yöunen jälkeen aamuyöstä heräilee kipuun, on vaikea keksiä iloista ajateltavaa.  Inkeri-äitini pääsi sairaalasta kotiin torstaina, mikä on hyvä asia.  Torstai-iltana kotihoito ei tuonut lääkkeitä ja perjantaiaamuna kello oli 10 eikä kotihoidosta tietoakaan.

Se on tämä ihmeellinen hoitoketju.  Niin televisiossa kuin lehdissäkin on juttuja siitä, tapauksista, joissa kotihoidolle ei kulje tieto. Pikkuveli on Roomassa, isoveli Amerikassa ja minä Helsingissä. Sattumalta  minäkin olin kuluneella viikolla sairaalassa kolmena päivänä. Onneksi sentään saatiin järjestymään, että joku tuttu käy katsomassa miten pärjätään.

On ihanaa, kun demarit kertovat luovansa 200 000 työpaikkaa.  Me aikanaan firmassa työllistettiin toista sataa ihmistä.  Mutta työpaikkoja ei kuulkaas luoda. Ensin tehdään bisnestä, hankitaan asiakkaita, asiakkaat maksavat rahaa, ja sillä rahalla maksetaan palkat ja sosiaalikulut.  Työpaikat ovat seuraus sellaisesta työstä, jolle löytyy maksaja.

Mistä löytyy töitä, joille olisi maksajia.  Nyt on taas kevät ja aurinko paistaa. On paljon pesemättömiä ikkunoita niin Arabianrannassa kuin Kruununhaassa. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla on kotonaan töitä, joiden tekijöille olisi niin maksukykyä kuin maksuhalua. Kun puhutaan vanhuksen yksinäisyydestä, ei siihen jutteluun, ulkoiluttamiseen ja seurusteluun tarvita erityistä koulutusta. Eikä velkaantuvalla hyvinvointiyhteiskunnalla ole enää varaa. 

Kohtuullista eläkettä saava ikäihminen maksaisi mielellään  15-20 euroa tunnilta jollekin luotettavalle ihmiselle, joka tekisi 2-10  tuntia viikossa avustavia tehtäviä.  Työpaikan luomisen demarien johdolla ay-liike on tehnyt niin vaikeaksi, että yksityisen ihmisen on käytännössä mahdotonta palkata tarpeen mukaan tuntiavukseen joku työtön. Kotipalvelufirmat laskuttavat 40-50 euroa tunnilta, ja niihin taksoihin pitää jo olla hyvin varakas, jos apua tarvitsisi vaikkapa 10 tuntia viikossa, tästä tulisi jo 2000 euroa kuussa.  Tuntihinta on kova, sillä siihen on sisällytettävä matkoihin kuluva aika.  Nykyaikaisilla paikantamisjärjestelmillä voi ainakin kaupungeissa löytää työt ja tekijät vaikka samasta korttelista.

Nyt kiireesti toimeentuloloukkuja purkamaan!  Työnvälitys voisi ihan oikeasti ryhtyä välittämään töitä ja etsiä vanhuksille ja muille vaivaisille avustajia.  Onhan se ihan hassua, että vammaisille etsitään avustajia työnvälityksen kautta ja kunta hoitaa palkanmaksun.  Vanhuksille kotipalvelu piipahtaa tuomassa lääkkeet ja tarvittaessa vie roskapussin

Entistä enemmän tietokoneistuvassa maailmassa on tarvetta myös "sihteeripalvelulle".  Ei siis nimitetä työntekijöitä piioiksi tai apulaisiksi, vaan personal trainer, private secretary, taloudenhoitaja, it-tuki... On vaan kiireesti luotava järjestelmä, jossa kotityötä tarjoavalle ihmisille etsitään työnvälityksestä luotettava henkilö.  Työnvälitys hoitaa teknisen palkanmaksun, eläkkeet, sotut ja muun järjettömän byrokratian.

Ne 200 000 työpaikkaa on jo olemassa, niille vaan pitää löytää tekijät. Mutta vika lienee siinä, että tällaiset työt eivät kelpaa työhakijoille.  Ja siinäpä sitten on tulevalle hallitukselle pohdittavaa.  Ripeästi vaan luomaan kivoja työpaikkoja, jotka kelpaavat.

Antti Rinne ehdotti Iltalehdessä pitkäaikaistyöttömille risusavottaa ja vanhusten ulkoiluttamista. Palkan maksaisi kunta, järjestö tai yritys.  Kuitenkin ikkunanpesua, ulkoiluttamista, tietokonetukea, kellarin siivousta ja muuta yksityisen ihmisen kotonaan tarvitsemaa työtä on paljon enemmän.

Joskus muinaisina aikoina otettiin yhteyttä työnvälitykseen, kun haluttiin ihminen töihin. Silloin oli jopa kotiapulaisia. Niitäkin työnvälityksestä sai.  Mitäpäs jos työnvälitys oikeasti alkaisi välittää töitä ja hoitaisi myös ylipääsemättömän monimutkaisen työnantajabyrokratian mummojen puolesta. 

Mikä siinä on, että vanhuksen kotiapu on hyvää ja arvokasta vain kun se tehdään kunnan toimesta veronmaksajan kustannuksella.  Jos joku ihminen olisi valmis työstä maksamaan ihan itse, maksamaan siitä työnantajamaksut, eikö se olisi hyvinvointiyhteiskunnallemme paljon parempi asia?

Tällaisia työpaikkoja loin viime yönä.  Ei mitään 0-sopimuksia, mutta pikkusopimuksia kyllä syntyisi, jos olisi poliittista tahtoa. Eikös olekin mielenkiintoista, että puhutaan kestävyysvajeesta, vanhusten yksinäisyydestä, kunnan kotihoidosta, mutta ei ole edes hypoteesina otettu esiin mahdollisuutta, että ihmiset voisivat palkata jonkun töihin itselleen tai ikääntyneelle sukulaisilleen.  Piikakulttuuri on niin poliittisesti epäkorrektia.

"Pitkäaikaistyötön risusavotassa" olisi loistava tosi-tv-formaatti.  Siitä syntyisi vientituote!

P.S. Toisessa blogissani http://sairaanhyvapotilas.blogspot.fi/  kerron, mistä säästötalkoot vosi aloittaa terveydenhuollossa.

Kittilän separatistit ja etelän metia

Asuin viisi vuotta Kittilässä. Olenhan sanonut, että kaikkien pitäisi asua ainakin vuosi jossain ulkomailla ja toinen vuosi Lapissa tai Kainuussa. Saisi perspektiiviä asioihin. Kittilässä on Levi, jonka menestys perustui paljolti paikallisten yrittäjien hyvään yhteistyökykyyn.  Talkoohengen ja aloitteellisuuden huippusaavutus on Levin Maailmancup.

Oli suunnaton etuoikeus tutustua moniin vanhoihin lappilaisiin. Tunnen sieltä satoja vanhuksia etäisimpiä syrjäkyliä myöten.  Heillä on hienoja tarinoita. Kun naiset ja lapset palasivat evakosta Ruotsista ja miehet sodasta palaneisiin kyliinsä, ajat olivat kovia.   Politiikka oli kovaa. Kun Kaukosen kylällä vappuna marssitiin, kepulaisten lapset seisoivat ojan penkalla katsomassa.  Tiedettiin, kenen joukoissa seisottiin. Minulla on ystäviä molemmilta puolilta.

Vanhat ihmiset osasivat jo iloita siitä, että särö on eheytynyt.  Nimenomaan käytettiin sanaa särö. Muistan hyvin kuinka ihailtiin Kittilän kunnanisien rohkeutta valita kunnajohtajaksi nainen, vihreä ja vielä raskaana kaiken kukkuraksi.  Silloin keskustalla oli yksinkertainen enemmistö.

Sitten tuli Levin hissikonflikti. Lumiolosuhteissa lumipallo kasvaa lumivyöryksi. Tehtiin rikosilmoituksia ja poliisit tutkimaan asiaa.  Tutkinta jo lopetettiin, mutta aloitettiin uudestaan astetta korkeammalla tasolla.

Loppukesästä budjettivalmistelujen aikaan Ylen iltauutisissa käsiteltiin oikeusministeriön budejttisäästöistä.  Haastateltiin valtakunnansyyttäjää tai apulaisvaltakunnansyyttäjää, enpä muista kumpaa, heitäkin on budjettileikkaukset uhkaamassa..  Samassa uutispätkässä kuvattiin myhäilevä valtiovarainministeri työhuoneessaan lukemassa Financial Timesia.  No, onneksi Suomi ei ole Venäjä tai Romania vaan meillä on riippumaton oikeuslaitos.  Oli vaan niin jännä ajallinen yhteensattuma.

Nyt sitten Suomen Kuvalehti on perustanut paikallistoimituksen Kittilään. Kunnanvaltuuston separatistipuheenjohtaja kutsuu kunnanhallituksen koolle.  Paikalle tulee hänen seurakseen vain Suomen Kuvalehden toimittaja ja kuvaaja.

No, kävi miten kävi.  Ukrainassa on sentään hauras aselepo. Kittilässä taistelu jatkuu. Vaikka rauha tulisi, mielialat on poltettu. Paha mieli on kaikilla. Sotien jälkeen oli reilumpaa, puolueiden jäsenkirjat olivat yksiselitteisempää valuuttaa.  Nyt ollaan informaatiosodassa juorujen, huhujen ja etelän metian armoilla. Separatisteja on vähemmän mutta heille toimitetaan järeämpää aseistusta. 

Jos sota joskus loppuu, luottamuksen jälleenrakennustyö on valtava tehtävä. Kuinka rintamalinjat jakavat paikallisia yrittäjiä.  Vieläkö yhteistyö onnistuu?

Ottamatta ollenkaan kantaa mihinkään suuntaan, totean vain, että kunta ja kuntalaiset on nyt pommitettu hajalle. Ja Kittilässä on Suomen kuuluisin kunnanjohtaja. Ja vanhat ihmiset surevat taas säröä. Niin minäkin.

Kuvaksi sopii pihalta tekemäni latu. Sadan metrin päässä alkaa Levi Ski Resortin auraama reitti.
Mitenkähän Kittilässä tehtäisiin uusi latu?