Loin 200 000 työpaikkaa ja tosi-tv formaatin vientimarkkinoille

Kun kolmen tunnin yöunen jälkeen aamuyöstä heräilee kipuun, on vaikea keksiä iloista ajateltavaa.  Inkeri-äitini pääsi sairaalasta kotiin torstaina, mikä on hyvä asia.  Torstai-iltana kotihoito ei tuonut lääkkeitä ja perjantaiaamuna kello oli 10 eikä kotihoidosta tietoakaan.

Se on tämä ihmeellinen hoitoketju.  Niin televisiossa kuin lehdissäkin on juttuja siitä, tapauksista, joissa kotihoidolle ei kulje tieto. Pikkuveli on Roomassa, isoveli Amerikassa ja minä Helsingissä. Sattumalta  minäkin olin kuluneella viikolla sairaalassa kolmena päivänä. Onneksi sentään saatiin järjestymään, että joku tuttu käy katsomassa miten pärjätään.

On ihanaa, kun demarit kertovat luovansa 200 000 työpaikkaa.  Me aikanaan firmassa työllistettiin toista sataa ihmistä.  Mutta työpaikkoja ei kuulkaas luoda. Ensin tehdään bisnestä, hankitaan asiakkaita, asiakkaat maksavat rahaa, ja sillä rahalla maksetaan palkat ja sosiaalikulut.  Työpaikat ovat seuraus sellaisesta työstä, jolle löytyy maksaja.

Mistä löytyy töitä, joille olisi maksajia.  Nyt on taas kevät ja aurinko paistaa. On paljon pesemättömiä ikkunoita niin Arabianrannassa kuin Kruununhaassa. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla on kotonaan töitä, joiden tekijöille olisi niin maksukykyä kuin maksuhalua. Kun puhutaan vanhuksen yksinäisyydestä, ei siihen jutteluun, ulkoiluttamiseen ja seurusteluun tarvita erityistä koulutusta. Eikä velkaantuvalla hyvinvointiyhteiskunnalla ole enää varaa. 

Kohtuullista eläkettä saava ikäihminen maksaisi mielellään  15-20 euroa tunnilta jollekin luotettavalle ihmiselle, joka tekisi 2-10  tuntia viikossa avustavia tehtäviä.  Työpaikan luomisen demarien johdolla ay-liike on tehnyt niin vaikeaksi, että yksityisen ihmisen on käytännössä mahdotonta palkata tarpeen mukaan tuntiavukseen joku työtön. Kotipalvelufirmat laskuttavat 40-50 euroa tunnilta, ja niihin taksoihin pitää jo olla hyvin varakas, jos apua tarvitsisi vaikkapa 10 tuntia viikossa, tästä tulisi jo 2000 euroa kuussa.  Tuntihinta on kova, sillä siihen on sisällytettävä matkoihin kuluva aika.  Nykyaikaisilla paikantamisjärjestelmillä voi ainakin kaupungeissa löytää työt ja tekijät vaikka samasta korttelista.

Nyt kiireesti toimeentuloloukkuja purkamaan!  Työnvälitys voisi ihan oikeasti ryhtyä välittämään töitä ja etsiä vanhuksille ja muille vaivaisille avustajia.  Onhan se ihan hassua, että vammaisille etsitään avustajia työnvälityksen kautta ja kunta hoitaa palkanmaksun.  Vanhuksille kotipalvelu piipahtaa tuomassa lääkkeet ja tarvittaessa vie roskapussin

Entistä enemmän tietokoneistuvassa maailmassa on tarvetta myös "sihteeripalvelulle".  Ei siis nimitetä työntekijöitä piioiksi tai apulaisiksi, vaan personal trainer, private secretary, taloudenhoitaja, it-tuki... On vaan kiireesti luotava järjestelmä, jossa kotityötä tarjoavalle ihmisille etsitään työnvälityksestä luotettava henkilö.  Työnvälitys hoitaa teknisen palkanmaksun, eläkkeet, sotut ja muun järjettömän byrokratian.

Ne 200 000 työpaikkaa on jo olemassa, niille vaan pitää löytää tekijät. Mutta vika lienee siinä, että tällaiset työt eivät kelpaa työhakijoille.  Ja siinäpä sitten on tulevalle hallitukselle pohdittavaa.  Ripeästi vaan luomaan kivoja työpaikkoja, jotka kelpaavat.

Antti Rinne ehdotti Iltalehdessä pitkäaikaistyöttömille risusavottaa ja vanhusten ulkoiluttamista. Palkan maksaisi kunta, järjestö tai yritys.  Kuitenkin ikkunanpesua, ulkoiluttamista, tietokonetukea, kellarin siivousta ja muuta yksityisen ihmisen kotonaan tarvitsemaa työtä on paljon enemmän.

Joskus muinaisina aikoina otettiin yhteyttä työnvälitykseen, kun haluttiin ihminen töihin. Silloin oli jopa kotiapulaisia. Niitäkin työnvälityksestä sai.  Mitäpäs jos työnvälitys oikeasti alkaisi välittää töitä ja hoitaisi myös ylipääsemättömän monimutkaisen työnantajabyrokratian mummojen puolesta. 

Mikä siinä on, että vanhuksen kotiapu on hyvää ja arvokasta vain kun se tehdään kunnan toimesta veronmaksajan kustannuksella.  Jos joku ihminen olisi valmis työstä maksamaan ihan itse, maksamaan siitä työnantajamaksut, eikö se olisi hyvinvointiyhteiskunnallemme paljon parempi asia?

Tällaisia työpaikkoja loin viime yönä.  Ei mitään 0-sopimuksia, mutta pikkusopimuksia kyllä syntyisi, jos olisi poliittista tahtoa. Eikös olekin mielenkiintoista, että puhutaan kestävyysvajeesta, vanhusten yksinäisyydestä, kunnan kotihoidosta, mutta ei ole edes hypoteesina otettu esiin mahdollisuutta, että ihmiset voisivat palkata jonkun töihin itselleen tai ikääntyneelle sukulaisilleen.  Piikakulttuuri on niin poliittisesti epäkorrektia.

"Pitkäaikaistyötön risusavotassa" olisi loistava tosi-tv-formaatti.  Siitä syntyisi vientituote!

P.S. Toisessa blogissani http://sairaanhyvapotilas.blogspot.fi/  kerron, mistä säästötalkoot vosi aloittaa terveydenhuollossa.