Karin eli Potkulautamiehen kuusi vuotta sitten perustama yhdistys on kasvanut merkittäväksi yhteishengen rakentajaksi ja lappilaisvanhusten elämänlaatua parantavaksi toimijaksi. Valehtelisin, jos sanoisin, että ihan helppo juttu, tehkää perässä. Ei, tienraivaajana aivan uudenlaista lähimmäisenrakkautta ja hyvän tekemistä tyhjästä rakentaminen on vaatinut niin hikeä kuin kyyneleitä. Ei sentään verta, mutta paljon työtä. Olen hänestä hyvin ylpeä.
Omassa ja Potkulautamiehen elämässä on nyt uusi jakso, jossa painopiste on vaihtunut Helsinkiin. Meistä on tullut isovanhempia. Nuorempi tyttäremme avioituu kesällä Bhutanissa. 92-vuotias äitinikin tarvitsee enemmän tyttärensä läsnäoloa ja terveyteni aina ajoittain mainiota Meilahden sairaalaa.
Nyt on hyvä siirtyä taustalle kun Jouni saatiin uudeksi puheenjohtajaksi. Jouni on toiminut aktiivisesti yhdistyksen hallituksessa jo pitkään. Olen oppinut arvostamaan hänen aloitteellista, aikaansaavaa ja idearikasta toimintatapaansa. En osaa kuvitellakaan parempaa puheenjohtajaa yhdistykselle. Eikä muuten kukaan muukaan. Yhdistyksellä on hyvä hallitus, jossa yhdistyy monenlaista osaamista. Luotan siihen, että toiminta sekä jatkuu että uudistuu hyvään suuntaan.
Kittilän Ihmisten toiminta on täysin avointa, verkkosivuilta löytyy niin toimintakertomus kuin tilinpäätöskin. Huomionarvoista on se, että kaikki työ tehdään talkoilla vapaaehtoisvoimin. Jos jossain maailmassa löytyy yhtä tehokas vapaaehtoisorganisaatio, kertokaapa minullekin.
Luonnollisesti olemme Potkulautamiehen kanssa jatkossakin toiminnassa mukana, mutta nyt vetovastuu jää nuoremmille. Kittilän vuosien aikana olen saanut tutustua niin huikean rakastettaviin ikäihmisiin, että helsinkiläiset eivät edes osaa kuvitella tätä ajattelun ja lämmön rikkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti