lauantai 30. tammikuuta 2021

Pariisin ikävää saippuasarjoista



Rajat kiinni. Matkustaminen on vastuutonta. Matkoista ei pidä edes haaveilla. Keskitytään koronaan. Pysytään eristyksissä. Vain välttämättömät työmatkat sallitaan. 

Emme ole nyt kolmeen vuoteen matkustaneet juuri ollenkaan. Karin epäonnistunut lonkkaproteesileikkaus teki kotikutoisen lockdownin.  Eipä juuri liikuta, kun ei päästä liikkumaan. 

Minut on yllättänyt kova ikävä Pariisiin. Ihmetellään, miksi ihmiset haluavat matkustaa.  Aikanaan töissä tuli resuttua ympäri maailmaa ihan tarpeeksi.  Pariisin matkat olivat yleensä poikkeuksellisen rasittavia. Vastuullani oli tytäryhtiön hallinto ja tilinpäätökset. Ranskalainen byrokratia on jotain aivan uskomatonta. Se on rakennettu lähinnä sen vuoksi, että valtion byrokratia voisi työllistää miljoonia ihmisiä. 

Nyt kuitenkin on ikävä, ei pelkästään rakasta ihanaa tytärtä, lapsenlasta, vävyä - jopa kissaa, jonka nimi on Secotin Lepakko Salonen.  Ranskassa kissoilla pitää olla mikrosiru, jossa tarvitaan pitkää nimeä. Kutsumanimi on Seco. Se on varsinainen linssilude, tunkee nenänsä ruutuun kaikissa whatsapp-puheluissa. 

Mutta on ikävä Pariisin bulevardeja, katukahviloita, tylyjä kaupan myyjiä, ynseitä tarjoilijoita, töykeitä taksikuskeja.  Keväällä Ylen Areenasta katsoimme Le Bureau, nyt tuli Neflixiin Omar Sy ja Lupin, jonka katsoimme putkeen. Vielä löytyi Agents, jonka luulin agenttitarinoiksi, mutta onkin pariisilaista höpsötystä parhaimmillaan. 

Pitää siis toistaiseksi matkata television avulla. Paikoista ja maisemista löytää muistoja, joilla voi itseään viihdyttää. 

Laitan kuvaksi kuvan pariisilaisen hääparin hääkuvauksesta Seinen rannalla. Niin pariisilaisen tyylikästä. Pariisin lisäksi on ikävä Nokian Lumia-puhelimen kameraa. Sen kamerassa ei ollut kauheasti asetuksia ja säätöjä.  Kun vaan napsautti,aina tuli hyvä kuva. Koskahan tekniikka etenee yhtä korkealle tasolle uudestaan? 


sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Näillä mennään 2021, ei kuihduta koronaan

 

Kuvassa ei ole keskiaikaisia kidutusvälineitä.  Ne on viimeisen päälle nykyaikaisia Davidin kuntoutus/fysioterapialaitteita, jotka älykortilla säätävät itsensä juuri sinua varten. Enkä olisi ikinä uskonut, kuinka nopeasti tuolla vilahtaa vähän yli tunnin sessio.  Siellä on myös kuntopyörä, jolla aluksi verryttelen yhden kilometrin.  Olin aikaisemmin vannonut, että ikinä en mene kuntosalille.  Olin pari kertaa käynyt, jollain soutulaitteella tahkonnut ilman painoja varttitunnin enkä sitten enää toista kertaa katsonut.  Siellä puntit kolisivat, kun muskelimiehet ähkyen pullistelivat. Tuossa ihan vieressä oli juuri sellainen kuntosali. Sinne poliisit tekivät ratsian ja pidättivät moottoripyöräkerholaisia.  Eikä siellä varmaan olisi yhden kilon painoja ollutkaan. 

Paikassa on hyvä tuuletus, maski- ja kertakäyttöhanskapakko. Siitä huolimatta joka laite on pyyhittävä desinfiointiaineella käytön jälkeen.  Samanaikaisesti siellä on vain muutama kuntoutuja, enimmäkseen yli 60-vuotiaita.  

En ole tehnyt mitään hyviä päätöksiä alkaneelle vuodelle. Ja turha tässä on päättääkään, kun ei tiedä, mitä koronalla on vielä takataskussaan, joten tulevaisuus on toistaiseksi peruutettu. Eletään siis hetkessä. Ei vaan enää jaksa nökötellä paikoillaan. Jos ja kun tämä koronakotoilu vanhuksilta joskus loppuu, kuinkahan rapautunut kunto ikäihmisillä silloin on? Puhutaan Long Covidista eli kuukausia oireilevasta koronataudista.  Kaikki vanhukset eivät tee kilometrien kävelylenkkejä, monille tärkeintä liikuntaa on ollut kaupassa, kirkossa, ryhmäjumpassa tai konsertissa käynti.  Lastenlapsia hoitaessaan vasta liikuntaa saakin.  

Kohta tulee vuosi täyteen koronaa. Alkaa jo riittää.  Omalla kohdallani olen huomannut, että minusta on tullut tosi tylsä. Olen kirjoittanut muutaman blogin, jotka jätin julkaisematta, koska olivat niin tylsiä. Eli koronatylsistyminen, vai olisiko koronakuihtuminen täsmäilmaisu.

Tammikuussa on päästy puoleen väliin.  Onneksi saatiin lunta ja valoa. Paitsi että liukkauden ja muhkuraisten jalkakäytävien takia on pysyttävä neljän seinän sisällä. Olen aina sanonut, että tammikuu kestää kaksi kuukautta. Yksi hyvä muutos vanhoihin aikoihin on: veroilmoitusta ei tarvitse tehdä tammikuun loppuun mennessä. Ei tarvitse laskea kuitteja, ei saa enää sairauskuluvähennystä.  Kehitys kehittyy, omavero tekee veroilmoituksen puolestamme. Ei siihen montaa tuntia mennyt, mutta koko kuukauden siitä oli stressaantunut.  Ja ihan turhaa, ikinä ei ole verottajan kanssa ollut mitään ongelmia.  Iloinen veronmaksaja.