Vanhusten vallankumous alkaa Kittilästä

Taas tanssitiin aamutunneille yöttömässä yössä. Yöjamit pääsivät alkuun vasta yhden maissa, me lähdimme jo nukkumaan.  Satakunta ikäihmistä jäi paikalle, vanhimmat 90-vuotiaita. Kittilän Ihmisten tanssiaiset on ennalta ehkäisevää terapiaa vanhuutta pelkääville. Vanhanakin voi iloisesti bilettää. Hammaslääkäriystäväni osallistuu hyväntekeväisyysgolfiin osittain siitä syystä, että extrabonuksena on jenkka Krigsholmin Maunon kanssa.  Mauno on 91 vuotta ja niin kysyttyä tanssiseuraa, että hänelle pitää melkein tehdä ennakkovarauksia.

Onko tanssi hyötyliikuntaa? Ainakin Mauno pysyy kunnossa, vaikka uhkaakin jäädä ensi vuonna eläkkeelle linja-autokuskin töistä.  K65-tansseissa oli runsaat 200 osallistujaa, jotka sitten yöpyivät Panorama-hotellissa yhdistyksen piikkiin.  Rahat saatiin valtaosin kokoon Levi Golfin järjestämällä hyväntekeväisyysgolfilla. Tänä vuonna kultaa sai kultakaivos Agnico-Eagle. Kakkosena LeviMarket ja kolmosena Kittilän K-supermarketin joukkue.  Edustava otos siitä, miten pienet ja isot yritykset tukevat paikkakuntansa ikäihmisten virkistäytymistä.

Ensimmäisissä tanssiaisissa viisi vuotta sitten musiikin organisoi pastori Jaakko Syynimaa perustamansa Herrasmiesorkesterin kanssa. Sittemmin hän muutti toiselle paikkakunnalle. Herrasmiesorkesterista moni on siirtynyt soittelemaan taivaallisempiin kokoonpanoihin. Tänä vuonna Jaakko oli taas mukana vierailevana tähtenä.  Niin komeasti lauloikin, että yllytimme ensi vuonna osallistumaan Seinäjoen tangomarkkinoille.  Mielestämme oli selvästi parempi kuin tämän vuoden kisaajat Seinäjoella. Palosaaren Jouni sanoi, että sitten tulee Kittilästä bussilasti Kittilän Ihmisiä finaaliin kannustamaan. Että tällaisia suunnitelmia nyt.

Ennen tansseja iltapäivällä Levi Summitin konferenssisalissa pidettiin ikäihmisten huippukokous. Olimmehan kirjaimellisesti tunturin huipulla. Jakauduttiin kyläkunnittain ryhmiin, tehtävänä oli valita kylien yhteyshenkilölle työpari ja etsiä ratkaisuja yksinäisimpien kontaktoimiseen ja mukaan ottamiseen.

Luin Helsingin Sanomista, että pääkaupungissa on alkanut vanhusten virkistysfirma, 50 €;n tuntimaksulla saa tilata kotiinsa virkistäjän, musisoimaan tai muuten seuraa pitämään.  Ihan hyvä ajatus.

Kittilän Ihmisillä on hienompia ajatuksia - ryhmissä oli oma-aloitteisesti ideoitu tapoja, joilla ikäihmiset voivat pitää huolta toisistaan.  Ryhmistä tuli ehdotuksia:
- äskettäin  leskeksi jäänyt ehdotti keskusteluryhmää yksinäisille.  Kädennostoäänestyksellä ilmoittautui monta kymmentä mukaantulosta kiinnostunutta
- kylien (tietämättömille, Kittilä yli 100 kilometriä pitkä kunta, jossa Levin matkailukeskuksen lisäksi on pieniä ja syrjäisiä kyliä) ryhmissä kehiteltiin ajatusta, että oman kylän ikäihmisten toimin vuoroteltaisiin niin, että esim. omaishoitaja saisi joskus muutaman tunnin vapaata ja pääsevät mukaan ohjelmapäivään.
- käytiin läpi kotiin jääneitä naapureita ja tehtiin suunnitelmaa, keitä kutsuttaisiin mukaan pikkujouluihin tai muuhun yhteiseen toimintaan

Kun viisaat vanhat ihmiset nousevat tunturin laelle ratkomaan asioita, syntyy tulosta. Saa ottaa oppia.  Nyt olisi Suomen Kuvalehdellä tuhannen taalan paikka tulla etsimään vanhustenhuollon mallia Kittilästä.  On siirryttävä nykyaikaan - Kittilässä alkoi vanhusten vallankumous - he osaavat  itse päättää, miten heitä virkistetään. Ja tekevät sen itse.  Tehdään kaikkea kivaa paitsi ei uskontoa ja politiikkaa. Niille on toiset foorumit.

Kittilän separatistit ja etelän metia

Asuin viisi vuotta Kittilässä. Olenhan sanonut, että kaikkien pitäisi asua ainakin vuosi jossain ulkomailla ja toinen vuosi Lapissa tai Kainuussa. Saisi perspektiiviä asioihin. Kittilässä on Levi, jonka menestys perustui paljolti paikallisten yrittäjien hyvään yhteistyökykyyn.  Talkoohengen ja aloitteellisuuden huippusaavutus on Levin Maailmancup.

Oli suunnaton etuoikeus tutustua moniin vanhoihin lappilaisiin. Tunnen sieltä satoja vanhuksia etäisimpiä syrjäkyliä myöten.  Heillä on hienoja tarinoita. Kun naiset ja lapset palasivat evakosta Ruotsista ja miehet sodasta palaneisiin kyliinsä, ajat olivat kovia.   Politiikka oli kovaa. Kun Kaukosen kylällä vappuna marssitiin, kepulaisten lapset seisoivat ojan penkalla katsomassa.  Tiedettiin, kenen joukoissa seisottiin. Minulla on ystäviä molemmilta puolilta.

Vanhat ihmiset osasivat jo iloita siitä, että särö on eheytynyt.  Nimenomaan käytettiin sanaa särö. Muistan hyvin kuinka ihailtiin Kittilän kunnanisien rohkeutta valita kunnajohtajaksi nainen, vihreä ja vielä raskaana kaiken kukkuraksi.  Silloin keskustalla oli yksinkertainen enemmistö.

Sitten tuli Levin hissikonflikti. Lumiolosuhteissa lumipallo kasvaa lumivyöryksi. Tehtiin rikosilmoituksia ja poliisit tutkimaan asiaa.  Tutkinta jo lopetettiin, mutta aloitettiin uudestaan astetta korkeammalla tasolla.

Loppukesästä budjettivalmistelujen aikaan Ylen iltauutisissa käsiteltiin oikeusministeriön budejttisäästöistä.  Haastateltiin valtakunnansyyttäjää tai apulaisvaltakunnansyyttäjää, enpä muista kumpaa, heitäkin on budjettileikkaukset uhkaamassa..  Samassa uutispätkässä kuvattiin myhäilevä valtiovarainministeri työhuoneessaan lukemassa Financial Timesia.  No, onneksi Suomi ei ole Venäjä tai Romania vaan meillä on riippumaton oikeuslaitos.  Oli vaan niin jännä ajallinen yhteensattuma.

Nyt sitten Suomen Kuvalehti on perustanut paikallistoimituksen Kittilään. Kunnanvaltuuston separatistipuheenjohtaja kutsuu kunnanhallituksen koolle.  Paikalle tulee hänen seurakseen vain Suomen Kuvalehden toimittaja ja kuvaaja.

No, kävi miten kävi.  Ukrainassa on sentään hauras aselepo. Kittilässä taistelu jatkuu. Vaikka rauha tulisi, mielialat on poltettu. Paha mieli on kaikilla. Sotien jälkeen oli reilumpaa, puolueiden jäsenkirjat olivat yksiselitteisempää valuuttaa.  Nyt ollaan informaatiosodassa juorujen, huhujen ja etelän metian armoilla. Separatisteja on vähemmän mutta heille toimitetaan järeämpää aseistusta. 

Jos sota joskus loppuu, luottamuksen jälleenrakennustyö on valtava tehtävä. Kuinka rintamalinjat jakavat paikallisia yrittäjiä.  Vieläkö yhteistyö onnistuu?

Ottamatta ollenkaan kantaa mihinkään suuntaan, totean vain, että kunta ja kuntalaiset on nyt pommitettu hajalle. Ja Kittilässä on Suomen kuuluisin kunnanjohtaja. Ja vanhat ihmiset surevat taas säröä. Niin minäkin.

Kuvaksi sopii pihalta tekemäni latu. Sadan metrin päässä alkaa Levi Ski Resortin auraama reitti.
Mitenkähän Kittilässä tehtäisiin uusi latu?