Säätiedotuksessa varoiteltiin, lauantai on viimeinen kesäpäivä tällä erää. Vasta ensi vuonna päästään uudestaan näihin lämpötiloihin. Niinpä sitten kuuliaisesti - tosin vähän vastahakoisesti - tartuin hetkeen. Oli kaunis ilta, syksyistä haikeutta. Syksyinen haikeus ei tässä iässä ole enää kesän loppumisen haikeutta vaan melankoliaa. Taas on yksi vuosi taittumassa iltaan. Montako kesää vielä on jäljellä?
Radion sinfoniaorkesterin kausikortti oli hyvä hankinta. Ennen kausikorttia en ollut ikinä käynyt konserteissa. Ehdottomasti suosittelen. On pelkästään hyvä asia, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä on ohjelmistossa. Tai tietysti siitä voisi ottaa selvää, mutta paljon hauskempaa saada kaikki yllätyksenä.
Pidättekö Beethovenista? Olin luullut, etten ehkä erityisemmin. Vakiopaikkamme ovat ehkä akustisesti korkeintaan keskinkertaiset, mutta visuaalisesti loistavat. Istumme orkesterin sivussa, näemme sekä orkesterin että kapellimestarin. Kapellimestarin kehon kieltä ja ilmeitä on mukava seurata, monenlaista johtamistapaa on jo nähty. Tällä kertaa jotain uutta: kapellimestari katsoi orkesteriin hymyillen, kannustaen ja ilahtuen. Vain parin metrin päässä orkesterista voi aistia tunnelman, orkesteri soitti ilolla. Näyttivät nauttivan soitostaan. Onnistumisen iloa. Ilo tarttui kuulijaan.
RSO:n konserteissa nuortuu. Konsertissa kävijät ovat niin vanhoja ihmisiä, että vain hieman yli kuusikymppinen tuntee kuuluvansa nuoriso-osastoon. Kapellimestari Sir Roger Norrington on 81-vuotias. Helsingin Sanomien mukaan hän on tulossa uudestaan RSO:ta johtamaan kahden vuoden kuluttua. Tuskin maltan odottaa.
Tällä kertaa orkesterin kokoonpanoon kuului myös triangeli. Eräs epämusikaalinen ystäväni on yli 80, eikä vieläkään ole toipunut koulun kevätjuhlien musiikkiesityksestä. Triangelihan annetaan vain sille, joka ei osaa yhtään mitään. Tällä kertaa triangeli oli aivan kohdallamme. Triangelin soittaja istui kiltisti tuolillaan koko sinfonian - pari kertaa hän nousi seisomaan ja helähdytti triangelia. Kyllä tässä nyt pitäisi olla joku tuottavuusloikka, onhan se nyt niin tuottamatonta toimintaa istua 99 % ajasta odottaa kilahtavansa.
Kuvat Arabianrannasta ilta-auringossa. Kesän mukamas viimeisenä päivänä. Huijattiin, aurinko paistoi lämpimästi vielä sunnuntainakin.
Radion sinfoniaorkesterin kausikortti oli hyvä hankinta. Ennen kausikorttia en ollut ikinä käynyt konserteissa. Ehdottomasti suosittelen. On pelkästään hyvä asia, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä on ohjelmistossa. Tai tietysti siitä voisi ottaa selvää, mutta paljon hauskempaa saada kaikki yllätyksenä.
Pidättekö Beethovenista? Olin luullut, etten ehkä erityisemmin. Vakiopaikkamme ovat ehkä akustisesti korkeintaan keskinkertaiset, mutta visuaalisesti loistavat. Istumme orkesterin sivussa, näemme sekä orkesterin että kapellimestarin. Kapellimestarin kehon kieltä ja ilmeitä on mukava seurata, monenlaista johtamistapaa on jo nähty. Tällä kertaa jotain uutta: kapellimestari katsoi orkesteriin hymyillen, kannustaen ja ilahtuen. Vain parin metrin päässä orkesterista voi aistia tunnelman, orkesteri soitti ilolla. Näyttivät nauttivan soitostaan. Onnistumisen iloa. Ilo tarttui kuulijaan.
RSO:n konserteissa nuortuu. Konsertissa kävijät ovat niin vanhoja ihmisiä, että vain hieman yli kuusikymppinen tuntee kuuluvansa nuoriso-osastoon. Kapellimestari Sir Roger Norrington on 81-vuotias. Helsingin Sanomien mukaan hän on tulossa uudestaan RSO:ta johtamaan kahden vuoden kuluttua. Tuskin maltan odottaa.
Tällä kertaa orkesterin kokoonpanoon kuului myös triangeli. Eräs epämusikaalinen ystäväni on yli 80, eikä vieläkään ole toipunut koulun kevätjuhlien musiikkiesityksestä. Triangelihan annetaan vain sille, joka ei osaa yhtään mitään. Tällä kertaa triangeli oli aivan kohdallamme. Triangelin soittaja istui kiltisti tuolillaan koko sinfonian - pari kertaa hän nousi seisomaan ja helähdytti triangelia. Kyllä tässä nyt pitäisi olla joku tuottavuusloikka, onhan se nyt niin tuottamatonta toimintaa istua 99 % ajasta odottaa kilahtavansa.
Kuvat Arabianrannasta ilta-auringossa. Kesän mukamas viimeisenä päivänä. Huijattiin, aurinko paistoi lämpimästi vielä sunnuntainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti