Terveisiä Pariisista ja Winchesteristä. Pariisissa lapsenlapsi täytti vuoden. Siinä onkin tarpeeksi syytä Pariisin matkaan. Syntymäpäivä ajoittuu harmillisesti yhteen Pariisin muotiviikkojen kanssa, mikä tarkoittaa, että hotellit ovat täynnä. Saimme sentään postimerkin kokoisen hotellihuoneen, josta piti maksaa 160 euroa yöltä eikä siihen kuulu edes aamiaista. Muuten matka meni hyvin.
Lensimme Orlystä suoraan Southamptoniin. Kyläilimme vanhojen rakkaiden ystävien luona. Ystävillämme oli kultahäiden kunniaksi juhlaillalliset, joilla sitten tapasimme vielä lisää rakkaita ystäviä. Ja kyllä meillä oli mukavaa.
Olimme yhden yön Winchesterin keskustassa Wessex-hotellissa, joka sijaitsee Winchesterin katedraalin vieressä ja kivenheiton päässä entisestä kodistamme. Pikaisesti tapasimme kolme entistä naapuriamme. Lupasimme ensi kerralla viipyä Winchesterissä pidempään ja kertoa tulostamme etukäteen. Oli nostalgista kävellä vanhoilla kulmilla. Winchester ei ole kymmenessä vuodessa paljon muuttunut. Eikä se kovin paljon voikaan muuttua, talot ovat vuosisatoja vanhoja eikä niitä saa purkaa eikä muutella.
Söimme illallista ihka ensimmäisten Winchesterin naapureidemme kanssa. Bryan on jo 86, mitä ei kyllä voisi uskoa. Voisi kirkkain silmin sanoa olevansa hädin tuskin 60, eikä kukaan epäilisi.
Kotimatkalla kävin muistamaan naapureitamme. Viime kuussa olimme entisen naapurin 70-vuotispäivillä. Olimme naapureita 1970-luvulla Kruununhaassa. Jokaisesta asuinpaikastamme naapureista on tullut ystäviä ja ystävyys säilyy vuosikymmenten yli.
Joistain naapureista on tullut ihan lähiystäviä. Puhutaan hyvistä johtajuustaidoista, alaisuustaidoista. En ole nähnyt missään arvostettavan hyviä naapuruustaitoja. Usein kyllä näkee lehdissä juttuja naapureiden oikeustaisteluista, joko aidasta tai aidanseipäästä. Vai olenko jotenkin omituinen, kun en ole ikinä elämäni varrella osannut riitaantua yhdekään naapurin kanssa.
Tänään on Tyttöjen päivä. Hyvin tärkeä asia. Joskus voisi viettää Naapurin päivää. Vaikka sanomalla: Päivää.
Lensimme Orlystä suoraan Southamptoniin. Kyläilimme vanhojen rakkaiden ystävien luona. Ystävillämme oli kultahäiden kunniaksi juhlaillalliset, joilla sitten tapasimme vielä lisää rakkaita ystäviä. Ja kyllä meillä oli mukavaa.
Olimme yhden yön Winchesterin keskustassa Wessex-hotellissa, joka sijaitsee Winchesterin katedraalin vieressä ja kivenheiton päässä entisestä kodistamme. Pikaisesti tapasimme kolme entistä naapuriamme. Lupasimme ensi kerralla viipyä Winchesterissä pidempään ja kertoa tulostamme etukäteen. Oli nostalgista kävellä vanhoilla kulmilla. Winchester ei ole kymmenessä vuodessa paljon muuttunut. Eikä se kovin paljon voikaan muuttua, talot ovat vuosisatoja vanhoja eikä niitä saa purkaa eikä muutella.
Söimme illallista ihka ensimmäisten Winchesterin naapureidemme kanssa. Bryan on jo 86, mitä ei kyllä voisi uskoa. Voisi kirkkain silmin sanoa olevansa hädin tuskin 60, eikä kukaan epäilisi.
Kotimatkalla kävin muistamaan naapureitamme. Viime kuussa olimme entisen naapurin 70-vuotispäivillä. Olimme naapureita 1970-luvulla Kruununhaassa. Jokaisesta asuinpaikastamme naapureista on tullut ystäviä ja ystävyys säilyy vuosikymmenten yli.
Joistain naapureista on tullut ihan lähiystäviä. Puhutaan hyvistä johtajuustaidoista, alaisuustaidoista. En ole nähnyt missään arvostettavan hyviä naapuruustaitoja. Usein kyllä näkee lehdissä juttuja naapureiden oikeustaisteluista, joko aidasta tai aidanseipäästä. Vai olenko jotenkin omituinen, kun en ole ikinä elämäni varrella osannut riitaantua yhdekään naapurin kanssa.
Tänään on Tyttöjen päivä. Hyvin tärkeä asia. Joskus voisi viettää Naapurin päivää. Vaikka sanomalla: Päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti