Noutaessamme Ellaa päivähoidosta jouduimme lakkomielenosoituksen jalkoihin. Sadat punaliput liehuivat ja tuhannet marssijat lauloivat kansainvälistä soinnikkaasti. Kuulosti komealta. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa video. Sen verran aneemiselta ainakin telkkarissa nämä suomalaisten vappumarssit näyttävät. Ella istui tyynesti rattaissaan ja katseli tarkkaavaisena meininkiä kun minua jo vähän pelotti. Lähinnä siksi, että jotkut marssijoista olisivat äitini alkomittarin mukaan "hyvältävaraa" juovuksissa. Heittelivät myös savuavia paukkupommeja, jotka säikyttivät. Tarkoituksena kai on myös ärsyttää mellakkapoliiseja, että saisi dramaattisempaa tv-kuvaa.
Aamulla luimme Hesarin netissä ja illalla katsoimme uutiset. Kylläpä Suomessa Pariisi oli uutisissa esillä. Pariisilaiset itse eivät olleet moksiskaan. Siellä aina joku lakkoilee, että sitä ei niin noteerata. Sateista kyllä oli ja olimme lähteneet kesävaatteissa matkaan. Seine ei vielä viime viikolla tulvinut.
Olen autuaan sivistymätön työväenliikkeen lauluhistoriasta, miksiköhän marssilaulu juurikin on Kansainvälinen? Elämänmenosta onkin tullut niin kansainvälistä. Vanhempi tyttäreni saapui tänään Kiinaan luennoimaan konferenssissa. Nuoremmalta tyttäreltä sain Bhutanin ja Persepoliin (Iran) kautta terveiset vanhalta hyvältä asiakkaaltamme Oulusta, joka oli tunnistanut minut tyttereni haastattelusta Gloriassa. Niin haikeaa onkin muistella, miten kivaa oli tehdä Nokian kanssa töitä 1980-luvulla, kun oli hyvä tekemisen meininki kaikilla. Niin se sitten kaikki on sulanut kansainvälistymiseen - globalisaatioon. Mahtoivatko kansainvälisen riimittelijät osata tätä kuvitella?
Kuvassa Ella (äitinsä luvalla). Kun Ella on syönyt pääruokansa, hän asettaa päättäväisesti lautasensa sivuun ja sanoo: Fromage. Ja avaa tyytyväisenä Camembert-palansa kääreen. Mutta eikö olekin kauniit kuparinväriset kiharat? Näin kansainväliset lapset oppivat maassa maan tavalle. Toisessa kuvvassa marssia.
Kirjoitin myös Sairaan hyvä potilas-blogiini ajankohtaiset sairastelukuulumiset.
Aamulla luimme Hesarin netissä ja illalla katsoimme uutiset. Kylläpä Suomessa Pariisi oli uutisissa esillä. Pariisilaiset itse eivät olleet moksiskaan. Siellä aina joku lakkoilee, että sitä ei niin noteerata. Sateista kyllä oli ja olimme lähteneet kesävaatteissa matkaan. Seine ei vielä viime viikolla tulvinut.
Olen autuaan sivistymätön työväenliikkeen lauluhistoriasta, miksiköhän marssilaulu juurikin on Kansainvälinen? Elämänmenosta onkin tullut niin kansainvälistä. Vanhempi tyttäreni saapui tänään Kiinaan luennoimaan konferenssissa. Nuoremmalta tyttäreltä sain Bhutanin ja Persepoliin (Iran) kautta terveiset vanhalta hyvältä asiakkaaltamme Oulusta, joka oli tunnistanut minut tyttereni haastattelusta Gloriassa. Niin haikeaa onkin muistella, miten kivaa oli tehdä Nokian kanssa töitä 1980-luvulla, kun oli hyvä tekemisen meininki kaikilla. Niin se sitten kaikki on sulanut kansainvälistymiseen - globalisaatioon. Mahtoivatko kansainvälisen riimittelijät osata tätä kuvitella?
Kuvassa Ella (äitinsä luvalla). Kun Ella on syönyt pääruokansa, hän asettaa päättäväisesti lautasensa sivuun ja sanoo: Fromage. Ja avaa tyytyväisenä Camembert-palansa kääreen. Mutta eikö olekin kauniit kuparinväriset kiharat? Näin kansainväliset lapset oppivat maassa maan tavalle. Toisessa kuvvassa marssia.
Kirjoitin myös Sairaan hyvä potilas-blogiini ajankohtaiset sairastelukuulumiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti