90-vuotias fani

Kirjoitan ylpeänä Inkeri-äidistäni, joka kävi Tampereella viime lauantain Il Divo-konsertissa. Hän on jo pitkään ihaillut Il Divoa, koska "ne on vielä niin mahottoman komeita poikia". Eli mielenvireyden ylläpitöön tarvitaan innostusta,ja silmäkulman pilke ei ole pahitteeksi. Oleel lista onkin, että löytää uusia fanitettavaa vielä aikuisiällä. Pitääkin oikein miettiä, milloin viimeksi on todella innostunut jonkun taiteilijan aikaansaannoksista. Ja jos ei mikään ole sytyttänyt, avata mielen luukkuja ja silmälappuja katselemaan tarkemmin.

Kun äiti kuuli bändin tulosta Tampere-taloon, hän esitti joululahjatoiveekseen konserttilipun. Toive oli kohtuulinen ja onneksi pikkuveli sai lipun viime tingassa. Mutta sitten viikkoa ennen konserttia äiti ryhtyi epäilemään, "ei ole mitään vaatteita".  Minäpä sitten lohduttelemaan, että Il Divo ei tiedä, mitä Sinulla oli 90-vuotispäivilläsi, joten voit olla samassa mekossa.

Otan siis tavoitteeksi, että jos vuonna 2041 on olemassa joku bändi, jossa komeat pojat osaavat laulaa hyvin ja mukavaa musiikkia, niin ilman muuta sitten etupenkkiin, maksoi mitä maksoi.

Lukija ehkä huomaakin, että nyt on vihdoinkin uusi blogialusta.  Tämä menee vielä vähän harjoittelun puolelle. Tuntuu ihan erikoiselta kirjoittaa. Myös uusi Windows 8 hiirulaiseni tuntuu olevan sangen omapäinen ja hyppelee miten sattuu.  Pienenä oli satukirja Hyppeli-Hiiri Hyökkipyökkimetsässä ja se on tainnut tulla nyt tuohon hiirimatolle asustamaan.