Siunaukset ja varaosat vähissä

 

Kuvassa vielä iloinen hymy serkun tyttärenpojan lakkiaisissa.   Sitten hajosi Otis-merkkinen hissi.  Asumme 8. kerroksessa, mikä on hieno juttu, näköala Vanhankaupungin lahdelle ja valoa vuorokauden ympäri. 

Paitsi että rollaattorilla kahdeksan kerrosta ei onnistu.  Minä  juuri ja juuri pystyn yhden tai kahden pysähdyksen taktiikalla kerran päivässä raput nousemaan, jos ei ole mitään kannettavaa, että voin kaiteesta ottaa tukea. Niinpä sitten olimme kotiarestissa alkukesän ihanimmat päivät - kaksi viikkoa.   Ei kuulemma ollut varaosia, piti tilata Italiasta.   Viikon päästä hissin hajoamisesta tuli alaoveen ilmoitus: varaosat tulee minä päivänä tahansa.  No peruuttele siinä sitten lääkäriaikoja ja siirrä niitä "mille päivälle tahansa".  

Korjautin 35 vuotta vanhan Guccin bambukahvakäsilaukkuni Italiassa.  Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että nyt laukku on valmis ja seuraavana päivänä DHL soitti ovikelloa.  Luulisi, että hissit ovat käsilaukkua tarpeellisempia tavaroita, ja niiden just-on-time logistiikka pelittää paremmin.  Mitä tästä opimme: ei muuta kuin että Suomessa ei pitäisi ulkomaalaishissejä käyttää. 

Meillä oli ihana Juhannus mökillä Halkiassa.  Pojat (vävy ja Eino) tekivät vihdan ja Karikin pääsi yli vuoden saunattomuuden jälkeen löylyihin. 

Juhannuslomalta sunnuntaina palasimme iloisina, vävy kantoi laukkumme ja Kari raahautui kaiteista itseään kiskoen kaikki kahdeksan kerrosta ylös.  Avasimme jääkaapin. Se oli lämmin.  Ovessa näyttö ilmoitti lämpötilaksi +7 ja pakastimelle -21.  Jäätelötkin oli vellinä.  Vävy taas urheasti kantoi monta kassia ruokaa biojätteisiin. Soiteltiin Boschin huoltoon heti maanantaina.  Ystävällisesti pienellä Viron aksentilla rouva lupasi: "poika tulee huomenna"  Ja heti tiistaina tuli huoltomies. Vaihtoi jotain piirilevyjä, ei onnistunut. Ei kuulemma ollut oikeaa varaosaa.  Tuli parin päivän päästä uusien varaosien kanssa.  Ruotsissa on varaosavarasto.  Vaihdettiin suuren piirtein kaikki piirilevyt, niitä oli monta erilaista.  Eli varmaankin kompressori.  Vävy on toiminnan mies ja hän sai Boschin tuomaan pienen jääkaapin, jossa tosin ei ole pakastinta.  Nyt ei siis ole jäätelökesä. Kompressoria vielä odotellaan.

Olen tässä tekoälyn kanssa seurustellut ja niinpä menin vielä kerran lukemaan tarkkaan tuotetiedot kaapin sisäseinästä.  Viimeisellä rivillä luki: Made in China.   Siis mukamas 2 000 euron saksalaista laatua.  Enhän minä mikään temuttaja ole! Tekoälyn veroinen taksikuski kyllä jo valisti, että hän on tutkinut asiaa, ja ainoastaan Mielen koneet tehdään Euroopassa. Että muita ei kannata hankkia.  Samaa mieltä olen minäkin.  Kaikki Mielet on vielä toiminnassa.  Pölynimuri taitaa olla  1980-luvulta.   Halvaksi on tullut Mielet.

Käytännön vinkki vanhuksille: kannattaa liittyä niin Verkkokaupan kuin Gigantin kanta-asiakkaaksi   Niillä pysyy pilvessään kaikki kuitit ja laitteiden ostopäivät tallella.  

Stoalaisella tyyneydellä tässä varaosaa odotetaan.  Nehän ovat vain tavaroita, jotka ovat korvattavissa. Vuosi sitten Karilta murtui kaularanka ja minä olin useampaan otteeseen Meilahden päivystyksissä korjattavana. 

Vesivahinkokin tapahtui kolme vuotta sitten saman jääkaapin paikalla.  Mainio Vilma-kampaajani pohti, että "siinä kohtaa voi olla jotain pahoja voimia".  Niinpä.  Asumme siunaamattomassa kodissa.  Kun 1986 muutimme uuteen kotiin Länsi-Pasilaan Meilahdesta, Kirkkokäsikirjaan oli juuri tullut kodin siunauksen kaava. Naapurimme Veksi (nykyisin rovasti) tarjoutui toimittamaan seremonian.  Se on todella kaunis tupaantuliaisten aloitusrituaali.  Sen jälkeen kotimme ovatkin saaneet siunauksen, niin Kruununhaassa kuin Winchesterissä. Arabianranta oli meille Kruununhaasta lähdettäessä tavallaan väistötila, koska asuimme Kittilässä.  Niinpä tänne ei järjestetty kotiutumisriittejä. 

Ehkä on syytä hoitaa siunaukset ajan tasalle. Pitääpä varmaan kysyä tekoälyltä. 

Vesivahingon jälkeen murtovaras

Nyt olohuone, yksi makuuhuone, keittiö ja eteinen hurisee kuumuudessa.  Ammattitaitoisen tuntuista väkeä tuo kuivausfirma. En ole vielä uskaltanut kysyä aikataulusta.  Aluksi puhuttiin, että jouluksi kotiin. Enpä tiedä. 

Isokokoisia kevyitä tavaroita lähti muuttoliikkeen varastoon. Ehjäksi jäänyt makuuhuone pakattiin täyteen, samoin sauna. Teimme väistöliikkeen tähän seinän taakse ja viihdymme oikeastaan oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy.  Laadukas kirjasto. Otimme mukaan omat tuolit, tietokoneet ja television. Pari kassillista vaatteita ja lääkkeitä. Nyt siis puhutaan väistömuutosta, evakko on vakava asia. Meillä on koti, mihin palata, ei siis hätää.  

Kesällä olimme varanneet Portugalin matkan koko perheelle. Oli hiukan kylmää ja sateista. Onneksi oli itse kudottuja villasukkia mukana. Eino ja Ella keräsivät rannalta kiviä ja simpukankuoria tuliaisiksi.  Kysyimme, minkä värisiä simpukankuoria aiotte kerätä.  4-vuotiaan pettämätön logiikka:  "Kerätään niitä, mitä löydetään".  Hyviä löytyi.  Parasta oli yhdessä syöminen ja samana aamuna kalastettua merenelävää joka lähtöön.  Paitsi grillattuja sardiineita en saanut mistään.  Purkkisardiineita nuoriso osti ihan kotiin vietäväksi asti. Hyvä loma.  100-vuotiaalle Finnairille kaikki kiitokset hyvästä liikuntarajoitteisten palvelusta. 

Meillä on myös uusi liikkumisväline. Sesimbran muhkuraisilla ja kapeilla kaduilla kulkeminen oli vaikeaa.  Mutta onnistuu kyllä, jos on sopiva kulkuväline. On se vaan niin kumma juttu, että kaikilla apuvälineille, oli sitten keppi, kuulolaite tai rollaattori, on niin korkea kynnys. Että mukamas noloa. Sehän on APU väline, josta on apua ja sitten kohta iloa. 

Sellainenkin hyvä uutinen tähän loppuun, että Meilahdessa IVIG-lääkitystäni lisättiin, ja se tuntuu sopivan hyvin.  Olen jaksanut ihan reippaasti koko kuukauden, vaikka onkin tässä ollut kaikenlaista:

Portugalissa ensimmäinen aamu alkoi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan soitolla.  Kellarikomeroon oli murtauduttu. Oikein voimapihdeillä avattu ovi. Vain muutama tavara viety. 

Kovin oli bränditietoinen varas.  Viiden kilon laihtumista odottava Guccin power-suit oli sieltä pimeän rekin perukoilta osattu kaivaa esiin. Se puku oli Sunday Times Stylen kannessa eräänä syksynä viime vuosituhannen lopulla.  Ajattelin, että wau.  Oli siivottoman kallis.  Olimme sitten joulun aikaan Singaporessa työmatkalla.  Guccin ikkunassa se oli alennuksessa murto-osalla Lontoon hinnasta.  Siellä ihmiset ovat pienempiä.  Ajattelin, että johdatusta ja se oli paras vaate mitä minulla koskaan on ollut. Koskaan ei ollut  yli- eikä alipukeutunut ja aina elegantti. Silloin kun vielä olin töissä ja piti tavata asiakkaita ja edustaa firmaa kunnialla.  Nyt ei enää ole laihdutuskuurille mitään tavoitetta.  

Jos näette jossain kaupiteltavan Guccin 1990-luvun harmaata housupukua (hillityt olkatoppaukset) tai jossain tulee vastaan, laittakaa vinkkiä.  Ostaisin sen mielelläni takaisin.  Se on tönö syksynä taas huippumuodikas. 

Nyt sitten tekemän rikosilmoitusta.  Kunpa tulisi poliisi ottamaan Guccin tyhjästä kenkälaatikosta sormenjäljet.