Isokokoisia kevyitä tavaroita lähti muuttoliikkeen varastoon. Ehjäksi jäänyt makuuhuone pakattiin täyteen, samoin sauna. Teimme väistöliikkeen tähän seinän taakse ja viihdymme oikeastaan oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy. Laadukas kirjasto. Otimme mukaan omat tuolit, tietokoneet ja television. Pari kassillista vaatteita ja lääkkeitä. Nyt siis puhutaan väistömuutosta, evakko on vakava asia. Meillä on koti, mihin palata, ei siis hätää.
Kesällä olimme varanneet Portugalin matkan koko perheelle. Oli hiukan kylmää ja sateista. Onneksi oli itse kudottuja villasukkia mukana. Eino ja Ella keräsivät rannalta kiviä ja simpukankuoria tuliaisiksi. Kysyimme, minkä värisiä simpukankuoria aiotte kerätä. 4-vuotiaan pettämätön logiikka: "Kerätään niitä, mitä löydetään". Hyviä löytyi. Parasta oli yhdessä syöminen ja samana aamuna kalastettua merenelävää joka lähtöön. Paitsi grillattuja sardiineita en saanut mistään. Purkkisardiineita nuoriso osti ihan kotiin vietäväksi asti. Hyvä loma. 100-vuotiaalle Finnairille kaikki kiitokset hyvästä liikuntarajoitteisten palvelusta.
Meillä on myös uusi liikkumisväline. Sesimbran muhkuraisilla ja kapeilla kaduilla kulkeminen oli vaikeaa. Mutta onnistuu kyllä, jos on sopiva kulkuväline. On se vaan niin kumma juttu, että kaikilla apuvälineille, oli sitten keppi, kuulolaite tai rollaattori, on niin korkea kynnys. Että mukamas noloa. Sehän on APU väline, josta on apua ja sitten kohta iloa.
Sellainenkin hyvä uutinen tähän loppuun, että Meilahdessa IVIG-lääkitystäni lisättiin, ja se tuntuu sopivan hyvin. Olen jaksanut ihan reippaasti koko kuukauden, vaikka onkin tässä ollut kaikenlaista:
Portugalissa ensimmäinen aamu alkoi taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan soitolla. Kellarikomeroon oli murtauduttu. Oikein voimapihdeillä avattu ovi. Vain muutama tavara viety.
Kovin oli bränditietoinen varas. Viiden kilon laihtumista odottava Guccin power-suit oli sieltä pimeän rekin perukoilta osattu kaivaa esiin. Se puku oli Sunday Times Stylen kannessa eräänä syksynä viime vuosituhannen lopulla. Ajattelin, että wau. Oli siivottoman kallis. Olimme sitten joulun aikaan Singaporessa työmatkalla. Guccin ikkunassa se oli alennuksessa murto-osalla Lontoon hinnasta. Siellä ihmiset ovat pienempiä. Ajattelin, että johdatusta ja se oli paras vaate mitä minulla koskaan on ollut. Koskaan ei ollut yli- eikä alipukeutunut ja aina elegantti. Silloin kun vielä olin töissä ja piti tavata asiakkaita ja edustaa firmaa kunnialla. Nyt ei enää ole laihdutuskuurille mitään tavoitetta.
Jos näette jossain kaupiteltavan Guccin 1990-luvun harmaata housupukua (hillityt olkatoppaukset) tai jossain tulee vastaan, laittakaa vinkkiä. Ostaisin sen mielelläni takaisin. Se on tönö syksynä taas huippumuodikas.
Nyt sitten tekemän rikosilmoitusta. Kunpa tulisi poliisi ottamaan Guccin tyhjästä kenkälaatikosta sormenjäljet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti