Siunaukset ja varaosat vähissä

 

Kuvassa vielä iloinen hymy serkun tyttärenpojan lakkiaisissa.   Sitten hajosi Otis-merkkinen hissi.  Asumme 8. kerroksessa, mikä on hieno juttu, näköala Vanhankaupungin lahdelle ja valoa vuorokauden ympäri. 

Paitsi että rollaattorilla kahdeksan kerrosta ei onnistu.  Minä  juuri ja juuri pystyn yhden tai kahden pysähdyksen taktiikalla kerran päivässä raput nousemaan, jos ei ole mitään kannettavaa, että voin kaiteesta ottaa tukea. Niinpä sitten olimme kotiarestissa alkukesän ihanimmat päivät - kaksi viikkoa.   Ei kuulemma ollut varaosia, piti tilata Italiasta.   Viikon päästä hissin hajoamisesta tuli alaoveen ilmoitus: varaosat tulee minä päivänä tahansa.  No peruuttele siinä sitten lääkäriaikoja ja siirrä niitä "mille päivälle tahansa".  

Korjautin 35 vuotta vanhan Guccin bambukahvakäsilaukkuni Italiassa.  Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että nyt laukku on valmis ja seuraavana päivänä DHL soitti ovikelloa.  Luulisi, että hissit ovat käsilaukkua tarpeellisempia tavaroita, ja niiden just-on-time logistiikka pelittää paremmin.  Mitä tästä opimme: ei muuta kuin että Suomessa ei pitäisi ulkomaalaishissejä käyttää. 

Meillä oli ihana Juhannus mökillä Halkiassa.  Pojat (vävy ja Eino) tekivät vihdan ja Karikin pääsi yli vuoden saunattomuuden jälkeen löylyihin. 

Juhannuslomalta sunnuntaina palasimme iloisina, vävy kantoi laukkumme ja Kari raahautui kaiteista itseään kiskoen kaikki kahdeksan kerrosta ylös.  Avasimme jääkaapin. Se oli lämmin.  Ovessa näyttö ilmoitti lämpötilaksi +7 ja pakastimelle -21.  Jäätelötkin oli vellinä.  Vävy taas urheasti kantoi monta kassia ruokaa biojätteisiin. Soiteltiin Boschin huoltoon heti maanantaina.  Ystävällisesti pienellä Viron aksentilla rouva lupasi: "poika tulee huomenna"  Ja heti tiistaina tuli huoltomies. Vaihtoi jotain piirilevyjä, ei onnistunut. Ei kuulemma ollut oikeaa varaosaa.  Tuli parin päivän päästä uusien varaosien kanssa.  Ruotsissa on varaosavarasto.  Vaihdettiin suuren piirtein kaikki piirilevyt, niitä oli monta erilaista.  Eli varmaankin kompressori.  Vävy on toiminnan mies ja hän sai Boschin tuomaan pienen jääkaapin, jossa tosin ei ole pakastinta.  Nyt ei siis ole jäätelökesä. Kompressoria vielä odotellaan.

Olen tässä tekoälyn kanssa seurustellut ja niinpä menin vielä kerran lukemaan tarkkaan tuotetiedot kaapin sisäseinästä.  Viimeisellä rivillä luki: Made in China.   Siis mukamas 2 000 euron saksalaista laatua.  Enhän minä mikään temuttaja ole! Tekoälyn veroinen taksikuski kyllä jo valisti, että hän on tutkinut asiaa, ja ainoastaan Mielen koneet tehdään Euroopassa. Että muita ei kannata hankkia.  Samaa mieltä olen minäkin.  Kaikki Mielet on vielä toiminnassa.  Pölynimuri taitaa olla  1980-luvulta.   Halvaksi on tullut Mielet.

Käytännön vinkki vanhuksille: kannattaa liittyä niin Verkkokaupan kuin Gigantin kanta-asiakkaaksi   Niillä pysyy pilvessään kaikki kuitit ja laitteiden ostopäivät tallella.  

Stoalaisella tyyneydellä tässä varaosaa odotetaan.  Nehän ovat vain tavaroita, jotka ovat korvattavissa. Vuosi sitten Karilta murtui kaularanka ja minä olin useampaan otteeseen Meilahden päivystyksissä korjattavana. 

Vesivahinkokin tapahtui kolme vuotta sitten saman jääkaapin paikalla.  Mainio Vilma-kampaajani pohti, että "siinä kohtaa voi olla jotain pahoja voimia".  Niinpä.  Asumme siunaamattomassa kodissa.  Kun 1986 muutimme uuteen kotiin Länsi-Pasilaan Meilahdesta, Kirkkokäsikirjaan oli juuri tullut kodin siunauksen kaava. Naapurimme Veksi (nykyisin rovasti) tarjoutui toimittamaan seremonian.  Se on todella kaunis tupaantuliaisten aloitusrituaali.  Sen jälkeen kotimme ovatkin saaneet siunauksen, niin Kruununhaassa kuin Winchesterissä. Arabianranta oli meille Kruununhaasta lähdettäessä tavallaan väistötila, koska asuimme Kittilässä.  Niinpä tänne ei järjestetty kotiutumisriittejä. 

Ehkä on syytä hoitaa siunaukset ajan tasalle. Pitääpä varmaan kysyä tekoälyltä. 

Siivousprojektiin takapakkia tuli - otetaan opiksi ja viisastutaan vahingosta

Tuli takapakki kuolinsiivousprojektiin.  Ihan omaa syytäni.  Rikoin hyvät sääntöni kellarisiivouksen loppurutistuksessa.  Piti tehdä ilolla ja vähän kerrallaan. Mutta sitten aloin jo aamukolmelta murehtimaan seuraavan päivän siivoustöitä.  No sellaisestahan aivot tulehtuu ja päädyin Meilahteen pariksi päiväksi ja pikkuhiljaa kerään voimia. (Siitä retkestä kirjoitan havaintoja Sairaan hyvä potilas-blogiini). 

Nyt varon ylirasitusta. Panen puhelimeen ajastimen.  20 minuuttia ja sitten seis.  Yllättävän paljon 20 minuutissa ehtii.  Oletteko muuten koskaan kokeilleet? 

Kuusi golfbägiä on kannettu terassille ja yksi on jo valmiina kellarissa. Seuraavat 20 minuuttiset kuluu aurinkoisella terassilla. Nyt on tullut aika panna omat omat  golfmailat lopullisesti pois ja viedä kierrätyskeskukseen.  Kiitollisena monista hyvistä pelivuosista ja muistoista ja ystävistä. Jää sentään pari pokaalia hyllyyn.  Oman hyvän putterini jätän vielä.  Jospa kävisi joskus ilokseen puttailemassa lastenlasten kanssa. 

Siivotessa kellarista palautui tavaraa ylös kirjahyllyyn.  Lähdetkö kellariin katsomaan lapsilta vuosikymmenten saatossa kertyneitä syntymäpäivä- äitienpäivä- tai isänpäiväkortteja? Ei, niiden pitää olla kätevästi käsillä tarvittaessa iloa tuomaan. Lastenlapsiltakin jo on ensimmäiset kortit tallessa.  Esineillä ja asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Toimistohyllyyn jäi vielä tilaa. 

Nyt edetään pienemmin askelin.  Ei sentään korkokengillä.

Bruno Maglin avokkaat eivät lähteneet kierrätykseen. Saa kaappiin jäädä yhdet kauniit kengät muistona.  Muistona terveyden ja aktiivisuuden ajoista.  Tuskin niitä nyt enää tarvitsen, enkä niillä taida pystyssä pysyäkään. Turhamaiset kengät vievät vähemmän tilaa kuin golfbägi. 

Nyt pienemmin askelin, vähemmän kerrallaan.  Ei siis valmistu siivous vapuksi.  Ehkä sitten juhannuksena ollaan lähempänä. Loppusuoralla sitten käyn käsiksi papereihin.  Silppuri on tuossa jo toimintavalmiina. Onneksi verottaja on järkiintynyt kuittien säilytyksessä.  Enää ei tarvitse kuutta vuotta jemmata.  Entistä vähemmän niitä tarvitaan, eipä ole eläkeläisellä muita vähennyksiä kuin kotitalousvähennys.  Hyllyssä on vielä 17 mappia.  Viidellä aion pärjätä loppuelämän. 

Muistatteko, kuinka jemmattiin luottokorttilaput ja verrattiin laskuun, että on varmasti oikein? Toisaalta ei haittaa, että Google tietää kaiken.  Onhan tyhmää olla jonkun Claes Ohlssonin tai Gigantin klubijäsen.    Mutta sieltä sitten löytyy, milloin olen mitäkin ostanut ja onko takuu voimassa. Ei tarvitse pyörittää lappusia omissa nurkissa.  Pyöriköön tietoni pilvessä, on se kivaa, jos sieltä sitten löytyy myös sellaista, mitä itse tarvitsen. 

Kehitin aivan nerokkaan kotitoimiston ikäihmisen loppusuoraa varten.  Siitä sitten ensi kerralla.  Kotitarveapteekista puhumattakaan.